Hyvä vuosi. Paitsi: Vuoden tragedia oli Nooran puolison Jonin menehtyminen tammikuussa lumivyöryssä alpeilla. Niin hieno poika. Niin nuorena. Pieni suku muuten kasassa. Kaikilla on koti ja – omilla lapsilla töitä. Ukki- ja Mimmi-päiviä on ollut ihanasti.
Auto on ollut suruton ja jo jonkin aikaa ihan oma. Ei mitään isoja hankintoja kotiin tänä vuonna. Iso mutta halpa teko oli korjauttaa rikkimenneitä säleverhoja.
Terveys? Ei mitään vakavia krämppiäkään. Painan paljon. Mitäs syön paljon.
Ja takana Joulu. Joulu. Maukas potkaton 5 kg:n kinkku ja muu jouluherkkupöytä. Ja meidän vuoro saada pitää pojanpojat aattona kuusen luona. Pukki oli kuulema vihaisen näköinen. En nähnyt, kun olin etsimässä häntä.
Töitä. Töitä. Kivoja.
Reissata sai omalla autolla, junalla, taksilla ja lentokoneella. Monennäköisissa hotelleissa tuli yövyttyä. Yleensä hyvissä.
TÄMÄ oli kolmas kokonainen eläkevuoteni. Ei siis eläkeläis :-) Uudessa Aurorassa on tullut käytyä harvakseltaan- mutta vanhassa Aurorassa unissa sitäkin useammin. Viimeksi tänä yönä vanha koulusihteerimme Riitta neuvoi minua uusien ATK-ohjelmien haltuunotossa :-) jotta pääisisin laskemaan käytössä olevaa tuntikehystä.
Intohimonani on ollut lukea vanhaa kasvatusalan kirjallisuutta. Edelleen.
Kaivoinkin naftaliinista jo 2010- yhdessä Kansasen Pertin aloittamamme 100 suurta kasvattajaa- teoksen käsikirjoituksen, jonka Ps-Kustannus aikanaan palautti "ainutlaatuisena", mutta jota se ei kuitenkaan halunnut julkaista. Ehkä julkaisemme sen omakustanteena ensi vuonna?
Kaksi muutakin kirjaa oli työn alla: Toisessa pohdin, missä vaiheessa Espoosta tuli sivistys- ja koulukaupunki. Toisessa innostan Mirja Holsteen ja Sirpa Wassin kanssa opettajia eheyttämään opetusta taiteen keinoin.
Minulla on ollut etuoikeus tukea uutta opettajapolvea viemään suomalaislapsia kohti tulevaisuuden haasteita. On avattu opetussuunnitelman salakieltä niin opettajaksi opiskeleville kuin konkareille. On sparrattu NPDL-kouluja. Ja kierretty ympäri maata valmentamassa uutta opettajaryhmää: tutor-opettajia. Vängin koulutuskonsepti saattoi olla Helsingin konsepti. Educan keikkaketju ei vielä katkennut ("Yhdessä oppiminen"-teos). On esitelmöity suomeksi, ruåtsiksi ja englanniksi. On kerrottu muille suomalaisesta koulusta ihan Lontoossa asti :-)
Omaa pedagogista ajattelua venytin lukemalla hyviä kirjoja aikuisen oppimisesta. Varmaankin kaksi tärkeintä oivallusta tänä vuonna olivat toisaalta syventyminen fasilitaation käsitteeseen ja toisaalta leikittely Volition ja motivaation käsitteiden kanssa. Siitä syntyi omasta mielestäni vuoden hauskin 45 minuutin luentoni: Innostu Innostuksesta.
Kasvatusalan asiantuntijatehtävien huippu oli tilaisuus esittää kantoja perusopetuksesta Eduskunnan sivustysvaliokunnalle.
Työstimme tammikuussa painokuntoon tutulla porukalla viimeisen kerran Luokanopettajan päiväkirjan 2017-18. Nyt työtä jatkaa uusi tekijäryhmä. Oletan. Syksyllä tuli painosta yhdessä Saku Tuomisen kanssa kirjoitettu "Koulukirja", jota sai esitellä mm. Helsingin kirjamessuilla.
Tämä blogi täytti tammikuussa 10 vuotta. Ja kannattaa siitäkin olla nöyrän kiitolinen, että blogin kävijämäärä ylitti joulukuussa 1 250 000 käynnin rajan.
SILLAKSI työ- ja eläkevuosien välille valitsin aikanaan mukaanlähdön sekä politiikkaan että seurakunnan luottamushenkilötoimintaan. Molemmissa olen viihtynyt. Kevään toimin demariryhmän puheenjohtajana. Ja koko vuoden tiedottajana. Olin ehdolla numerolla 429 uudelleen valtuustoon, ja läpi menin nimenomaan lippajärveläisäänillä - siis Aurora koulun oppilaitten vanhempien äänillä.
Nuorten elinvoimaisuus-kehitysohjelmaa ei jatkettu (nyyh!), mutta istun nyt opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa. Yhteistyö opettajien kanssa on ollut tästä(kin) postista käsin hedelmällistä. EKOAY:n risteilyillä oli edelleen nastaa. Nettilehti Waldemaria on ollut haastavaa tehdä. Poliittisen uran helmiä oli edustustehtävä Tanskassa kesäkuussa.
Espoon vuoden 2018 budjettiin saatiin neuvotteluissa demarien sormenjälkeä.
ESPOON perinneseura on toiminut aktiivisesti, ja olen jatkanut sen puheenjohtajana. Oma kontribuutioni oli erityisesti Bodomin murharetken järjestelyt kesäkuun alussa. Oppaanamme oli Ulf Johansson. Eilen annoin vuoden viimeisena "virkatehtävänä" haastattelun yhdistyksen toiminnasta Länsiväylä-lehdelle.
Tutkimushankkeemme OpeUra on vuoden aikana edennyt mukavasti. Ensimmäinen artikkeli on jo hyväksytty referee-arviointiin. Sain myös tehdä tutkijamaisella otteella keväällä Espoolle selvityksen pariopettajuuden vaikuttavuudesta. Oikein mieluinen tehtävä.
Olen ollut liikaa poissa kotoa. Aurinkolomalle vaimon kanssa ehdittiin viikoksi kesällä. Ja onneksi hän on lähtenyt joillekin keikoille kaveriksi. Kesään mahtui myös mökkikyläilyjä kaveriperheiden luona.
Vuoden paras aforismi (julkaisin niitä fb:ssä): Tästä ei maailma parane, sanoi optimisti. Ja pessimisti.
– Pertti Laesterä
Vuoden juoma: Cocis kylmillä jäillä (ja konjakki tietty)
Vuoden kirja: Eskola, Antti. (2016). Vanhuus. Helpottava, huolestuttava, kiinnostava. Tampere: Vastapaino.
Vuoden leffa: Satavuotias ja Tuntematon sotilas
Vuoden mokani: Hukkasin sony-irtokauttimeni.
Vuoden paras kuulemani luento: Najat Ouakrim-Soivion veto arvioinnista Keravalla
Vuoden TV-sarja: Netflixin RIVER- poliisisarja
Vuoden paras uutinen: Niipperin koulu sai palata Niipperiin
Vuoden hotelli: Hotelli Torni, Tampere ja Hotelli Tammer, Tampere
Vuoden ruoka: Chilinen kanakeitto (by vaimo) ja Hesburgerin simppeli juustohampurilainen
Vuoden teatterielämys: William Shakespearen kootut teokset (Kultsa)
Vuoden vaate: Ostin kahdet mahtuvat uudet housut, punaiset ja ruskeat. Ja lämpimän talvitakin,
HELLÄSTI hyvästelee tällaisen vuoden.
Kiitos kaikille tärkeille. Hyvällä mielin kohti tipatonta tammikuuta ja Uutta vuotta 2018, joka tarjoaa taas - niin vahvasti uskon - hienoja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia uutta.
2 kommenttia:
Hei! Onko "100 suurta kasvattajaa"-julkaisuprojekti edennyt? Kuulostaa inspiroivalta!
Vielä hiotaan.
Martti
Lähetä kommentti