Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, marraskuuta 03, 2017

Home Sweet Home

DUUNIVIIKKO alkaa olla hoidettu kanta. Ja oikein hyvä niin. 3 koulutuspäivää viikossa alkaa olla näillä vuosirenkailla paljon. Vaikka nastaa on ollutkin.

MAANANTAIN tehtävä oli otteeltaan minulle ehkä kaikkien istuvin.  Tehtävänä oli tiivistää parintuhannen vuoden viisaudet 50 minuutin luentoon.  Innostaa ihmiset innostumaan (eikä vain NPDL:stä vaan myös yleensä) innotuksesta.

Sitä sai  oikeasti käyttää aivojaan valmistellessaan luentoa itselle ihan uudesta teemasta. Valmista tuli, mutta teema jäi kytemään. Siinä on vielä hiottavaa. (Taidan  itseasiassa olla kouluttaja-  luonteeltani  pikemminkin sprintteri kuin maratonkouluttaja. Jos ymmärrätte. Pienenä annoksena parempi kuin pitkänä puurona.)

KERAVAN tilaisuus oli jo rakenteeltaan oikein onnistunut kick-off kahden vuoden NPDL-hankkeelle. Hidas aamiainen. Napakat viritysluennot. Videotervehdys Olli-Pekka Heinoselta ja keynote-puhujana NPDL-virtuosi Vesa Äyräs.

OLEN toki saanut aikaisemminkin valmentaa kansainvälisiä rehtoriryhmiä, mutta kyllä keskiviikon kokemus saudirehtoriryhmästä  oli ihan omanlaisensa. Aivan erilainen kulttuuri. Tosi älykkäitä ajatuksia. Ja niin kadehdittavan kiireetön tapa olla läsnä. Näihin kohtaamisiin on pakko valmistautua kunnolla ja yhtä pakko sitten joustaa. Carpe Diem!

TORSTAINA olimme Jarkko Sievin kanssa Kuopiossa päättämässä keväällä aloitettua tutor-opettaja-ohjelmaa. Vedimme molemmat kaksi kertaa omat sessiomme puolikkaille ryhmille. Kuopio on tässä(kin) teemassa maan  edelläkävijöitä - he itse asiassa aloittivat toiminnan jo kolme vuotta sitten.

Tutor-valmennuksissa kouluttaja on pitkälti fasilitaattori, joka juoksuttaa prosessia.  Osallistujat ovat itse asiantuntijoita, jotka oppivat jakamalla keskenään kokemuksiaan ja rakentavat yhdessä kokemusten varaan uutta tietoa. ENTJ-tyyppiselle ihmiselle tilan antaminen ja taustalle vetäytyminen on vähän vaikeaa.  Eikä ihan vähän. Lopussa sain kuitenkin vetää ihan perinteisen puolen tunnin standupluennon.

Kuopio on sen verran kaukana, että sinne pitää oikein matkustaa. (Olipa älykkäästi todettu.) Matkustaminen onkin matkasaarnaajan uran ylivoimaisesti rasittavin osa. Vaikka  on taksit ja lentokoneet.  Matkustaminen ja odottaminen.

Tälle keikalle piti jo lähteä jo keskiviikkona vain muutama tunti saudivalmennuksen jälkeen. Enkö ole vieläkään oppinut: Pitäisi aina  jättää kalenteriin palautumispäivä ennen matkakeikkaa.

NO NYT on edessä kolme kokonaan ihanan leppoisaa päivää. Aikaa huilata mutta myös päivittää seuraavien valmennuksien slidejä. Ja kehitellä työtapoja. Sain Jarkolta muutaman uuden fasilitaatiovinkin, jotka  virkistivät.

ENSI  viikolla on kaksi keikkaa, ja molemmat loppuviikosta. Torstaina suljen Uudenkaupungin ja Laitilan tutor-ohjelman ja perjantaina avaan uuden ohjelman Nurmijärvellä.

"UKIIN" on ihan kohtuullinen ajomatka (230 km), mutta marraskuussa aamuyö on turhan pimeä.  Niinpä ajankin jo edellisenä päivänä kaikessa rauhassa  Turkuun vaimon kanssa, virkistäydymme Linnateatterissa, nukumme hyvin, syömme maittavan hotelliaamiaisen ja  sitten minä ajan sitten 80 km aamulla keikkapaikalle. Vaimo kiertää museoita ja kauppoja.

Ja kotiin sitä  aina  jaksaa ajaa.

1 kommentti:

TerhiSusanna kirjoitti...

Kiitos Martti maanantain innostuksesta ja erinomaisesta luennosta. Saimme siitä Keravalaisilta kasvattajilta, opettajilta ja rehtoreilta positiivista palautetta pitkin viikkoa. Eräässä johtoryhmässä todettiin, että viikko alkoi himolla ja innostuksella! Joillain se alkoi luultavasti myös tahdolla ja järjelläkin :)