Oppivelvollisuus 2020-luvulla: pakkoa vai vapautta?

OAJ oli tänään liikkeellä tunteita herättävällä teemalla: Pitäisikö nykyiselle pääsosin vuonna 1921 asemoidulle oppivelvollisuudelle tehdä jotain?

Aientaa?

Pidentää- ja jos niin kummasta päästä?

Aamupäivän mittainen tilaisuus pidettiin Akavatalossa. Vaikka tilat olivat minulle aivan upouudistetut,  päivästä tuli nostalginen. Naputin muistiinpanoja niinkuin olisin yhä Luokanopettaja-lehdessä:-)

ALOITAN tämän  jutun seminaarin rakenteesta. Muodoltaan se oli  tosi mallikas (ks. rakenne vierestä):

* Napakka avaus,  Olli Luukkainen
* Sitten juontajan - viestinnän ammattilainen- johdolla kaksi about 20  minuutin mittaista tutkijapuheenvuoroa ja kummanin jälkeen muutama yleisökysymys ja kommentteja viestitaulun viesteihin ja äänestyksiin.
* Poliitikkojen 1 min hissipuheet (kommentit) kuullusta.
* 5 minuutin tauko
* Poliitikkojen paridialogit ja muutama ajatus
* Ja yhteenveto parikeskusteluna (Heljä Misukka ja Olli Luukkainen)

AIKATAULU piti hienosti. Tekniikka toimi.  Toki yleisön rooli jäi ehkä kuitenkin mekaaniseksi.


MUTTA mennään sitten sisältöön:
Mitä tiedämme oppivelvollisuudesta?

Oppivelvollisuus on yksi yhteiskunnan asettama velvollisuus: kansalaisten on tarpeen sivistyä, vaikka eivät sitä itse oivaltaisi.

Suomessa oppivelvollisuus säädettiin vuonna 1921- yhtenä viimeistä eurooppalaisista maista,  ja sitä on pidennetty vuosina 1957 ja 1970.

Suomalainen oppivelvollisuus kestää nyt 7 vuodesta 16 vuoteen. Pituus on samanlainen kuin muissakin Pohjoismaissa.

Varhaiskasvatuksen merkitys

Professori Jani Erola esitteli suomalaisen varhaiskasvatuksen tilaa. Miten eroamme muista?
Meillä oeruskoulu alkaa aikaisemmin muualla. Emme poikkea muista varhaiskasvatukseen osallistumisessa 0-2-vuoden ikäisten osalta, mutta sen jälkeen meillä osallistutaan vähemmän.
Vaikka meillä on varhaiskasvastusta universaalisti saatavilla. Miksi?
-  On kaksi syytä, Erola totesi. Meillä on vahva usko kotiäitiyden hyödyistä lapsille. Ja kotihoidon tuki kannustaa jäämään kotiin.

Jani Erola (vas) ja Tuomas Pekkarinen (oik)

Erola esitteli kansainvälisiä tuloksia varhaiskasvatuksen merkityksestä (hyödystä) lapsen oppimispolulle. Varhaiskasvatus hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa.  Yksilön kannalta osallistumisella on useanlaisia positiivisia vaikutuksia. Yhdysvalloissa on löydetty useita vuosia jatkuva yhteys kognitiiviseen kehitykseen. Norjassa taas vahva yhteys työmarkkinakiinnittymiseen ja kouluttautumiseen-  erityisesti pieni- ja keskituloisten osalta. Hyvätuloisten osalta yhteys voi olla myös negatiivinen. Suomalaisissa tutkimuksissa on löydetty positiivinen yhteys lukion käymiseen, (välittävänä tekijävä oli äitien työssäkäynti).  Pitkäaikaiset vaikutukset edellyttävät lisäksi, että  varhaiskasvatus on laadukasta.

Yhteiskunta saa hyötyä varhaiskasvatuksesta inhimillisen pääoman kasvuna (kyvyt ja kouluttautuminen) sekä  naisten työssäkäynnin lisääntymisenä (tasa-arvo, perheiden tulot). Lisätietoa varhaiskasvatusta koskevasta tiedosta löytyy mm. lähteestä:   Blossfeld, H.-P., Kulic, N. Skopek, J., and Triventi, M. (Eds.), Childcare, Early Education and Social Inequality – A Cross-national Perspective (pages 109- 124). Cheltenham/Northampton: Edward Elgar.

EROLA tiivisti näkemyksensä lopuksi näin:
Hyötyvätkö kaikki lapset?
- Suomi: mahdollisesti.
- Norja: huono-osaisimmat
- Katsauksissa yleinen tulkinta on, että kaikki hyötyvät, erityisesti huono-osaisten lapset.

Miksi?
Varhaiskasvatuksessa opitaan. Lapsi saa perheen ulkopuolisen kontaktin (aikuinen, asiantuntija). Varhaiskasvatus tuo  jatkuvuutta- vaikka  perheissä tapahtuisi kaikinlaista

Kuina lisätä osallistumista?
Vaihtoehtoja on kolme: alhaisemmat maksut, kotihoidon tuen lyhetäminen ja  oppivelvollisuuden  laajentaminen aikaan ennen peruskoulua  esim. vaiheittain 3 - vuotiaasta alkaen. Näistä viimeinen on ehkä paras. Miksi?
- Velvollisuus  saa vähemmän koulutetut laittamaan lapsensa  varhaiskasvatukseen. Uskomme kotiäitiyden hyötyihin on niin vahva, että arvojen muuttamine vaatii vahvaa signaalia.

Oppivelvollisuuden pidentämisestä

Aamupäivän toisen alustuksen piti taloustieteilija Tuomas Pekkarinen. Hänen teemansa oli: Onko oppivelvollisuden pidentämisestä hyötyä?

Taloustieteilija tarkastelee koulutusta investointina. Yhteiskunnat uskovat koulutuksen höytyyn, ja ovat lähes kaikkialla säätäneet oppivelvollisuuden. Miksi? Koska ihmiset eivät osaa ottaa  huomioon kaikkia koulutuksen tuomia hyötyjä. Näin vamistetaan,  että kaikki hankkivat minimitason.

Koulutusinvestoinien tuottavuus riippuu ihmisen kyvykkyydestä.  Kyvykkyyteen taas vaikuttavat geenit ja ympäristö. Perheellä on suuri vaikutus koulutusinvestointien tuottoon.  Yksi tapa "korjata" ympäristä on oppivelvollisuus. Se pakottaa investoimiaan kykyihin.

VAIKUTTAAKO oppilvelvollisuuden pituus?  Pekkarisen mukaan maailmalla on tehty tutkimuksia  tästä aiheesta esim. vertailemalla alueellisia eroja oppivelvollisuuden pituudessa. Yhdysvalloissa on todettu, että   yhden vuoden lisäys  kasvattaa elinkaarituloja 10-14 %. Se vähentää rikollisuutta, pidentää elinajan odotetta ja vähentää teiniraskauksia.

Nyt keskustelussa Suomessa on oppivelvollisuuden pidentäminen toiseen koulumuotoon. Missään maassa oppivelvollisuutta ei ole sidottu toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Niinpä ei ole myöskään tutkimusnäyttöä siitä, miten pidennys vaikuttaisi.

Hanna Virtasen väitöskirja antaa kuitenkin joitain viitteitä. Hän päätyi ajattelemaan, että toiselle asteelle pyrkii myös sellaisia oppilaita, jotka nyt karsiutuvat paikkapulan vuoksi, mutta jotka suoritaisivat toisen asteen tutkinnon, jos laki takaisi heille opiskelupaikan. Toisen asteen yhteisvallinnassa rannalle jääneet hyötyisivät lisäkoulutuspaikoista. Heille oppivelvollisuuden pidentämisellä olisi positiivinen vaikutus.

Pekkarinen totesi myös, että oppivelvollisuuden pidentäminen ei  poistaisi koulupudokkuutta,  mutta ongelma pienenisi.
- Suomalaiset työmarkkinat ovat sellaiset, että koulun ulkopuolelta ei pääse töihin, hän totesi.

Syrjäytymisen perusongelma on  huonosti peruskoulussa pärjääminen. Pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen ei riitä. Tarvitaan muitakin tekoja.
- Kaikki,  mikä auttaa peruskoulussa pärjäämistä, säteilee hyötyä muuallekin, hän päätti.

Kommenttipuheenvuoroissa muisutettiin, että koulutuspaikan saanti ei oikeasti ole ongelma,.
98,7 % peruskoulun päättäneistä sai koulutuspaikan II.-asteella.
- Sen sijaan ongelma on, miten nuoret saadaan pysymään koulutuksessa, täsmensi EK:n edustaja.
Laadullisin asioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Poliitikkojen ajatuksia

Ylhäällä Tuomo Puumala ja Sanna Lauslahti
Alarivissä Li Andersson ja Leena Meri

Seminaariin oli kutsuttu poliitikkoja eri puolueista. Kutsun ottivat vastaan Tuomo Puumala(kesk), Sanna Lauslahti (kok), Pilvi Torsti (sd) ja  Leena Meri (persut).  Mielipiteissä oli eroja.

Kepun edustaja halusi varhaiskasvatukseen osallistumiseen lisää mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mutta ei pakkoa.  Hän halusi  puhua oppioikeudesta; Velvoittava oikeus eskari 5-vuotiaana. Opettajankoulutus kärkihanke. Oppivelvollisuutta tulisi pidentää 2. asteen suuntaan. Mutta lisäksi tarvitaan laaja reformi.
- Koulu tulisi aloittaa vuotta aikaisemmin, näin syntyisi samalla 500 miljoonan - miljardin säästöt (nuoret tulisivat vuotta aikaisemmin töihin).

Kokoomusedustaja kertoi, että sivistyskokoomuslaiset ovat saaneet oman puolueensa muuttamaan linjaa leikkauksista satsauksiin.  Varhaisiin vuosiin kannattaa panostaa. Varhaiskasvatuksessa syntyy vahva minäkuva ja opitaan  ryhmässä toiminen). Perheet on otettava mukaan. Tarvitaan lisää lastentarhanopettajia.
-  Joka lapsella on jo oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen, ja maksuttomuutta on laajennettu kohdentamalla sitä yksinhuoltajiin,  Lauslahti totesi. Uusia ideoita on kokeilu 5- vuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta. Kiinostusta olisi myös  joustavaan perusopetusikään.

Demarien Torsti kritisoi hallitusta:  subjektiivista päivähoito-oikeutta on rajattu. Erot kasvavat kuntien osalla.  Varhaiskasvatuksen tulisi olla kaikille maksutonta. Hänellä  oli kunnianhimoinen visio:  On aika katsoa pidempiä kaaria. Luoda 12-vuotinen peruskoulutus, joka ulottuu  esiopetksesta toiselle asteelle. Oppivelvollisuus alkamaan 3-vuotiaista ja  päättymään 2. asteen tutkintoon. Nuorille on annettava  valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Toisen asteen tutkinnon hyöty on kiistaton. Peruskoulun varassa olevien työllisyysaste on 46 %, 2. asteen suorittaneilla työllisyysaste on yli 60 %.  1 %:n nousu työllisyysasteessa  tarkoittaa noin miljardia.  Täsmätoimia on jo tarpeeksi kokeiltu. Koulutuksen tulisi olla maksutonta, koska  keskeyttömisen yleisin syy on talous.
- Onko valinnanvapaus  vapautta valita itsensä ulos, Pilvi kysyi.

Vasemmisto oli samoilla linjoilla  demarien kanssa.  Li Andersson kritisoi hänkin hallitusta: poliittisia päätöksiä tekevien olisi luettava asiantuntijoiden lausuntoihin. Nyt subjektiivista päivähoito-oikeutta ajettiin yksimielisestä asiantuntijakannasta huolimatta. Li vaati panostusta osaamistason nousuun. Keinoina olisi varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nosto ja 2. asteen tutkinto kaikille.Se on tasa-arvoa. Työllistymistä. Hyvinvointia. Se on vastaus työmarkkinoiden muutoksiin. Peruskoulun varassa ei ole työtä pian.
- Oppivelvollisuus ja  täsmätoimet eivät ole vastakohtua, mutta täsmätoiment  (tuki jne.) ovat haavoittuvaisia suhdannvaihteluille;  isot koulutuspoliittiset linjaukset eivät ole yhtä haavoittuvaisia. On keskusteltava myös  laatuasioista  mm. pärjäämisen tuesta.

Persuedustajan mukaan koulun pahin ongelma ovat moniongelmaiset nuoret, joilla ei ole henksiä kuntoa.  Heidän paikkansa  ei ole koulussa- he tarvitsevat kuntoutusta. Toinen suuri ongelma on 6000 peruskoululaista, joiden lukutaito onniin heikko, etteivät he osaa tehdä edes työpaikkahakemusra. Peruskoulun sisältöön on tehtävä jotain. Laatua perusopetuksessa olisi vahvuuksien löytyminen Varhaiskasvatus tulisi mahdollistaa - siihen ei pakoteta. Perheiden vastuu.  Meri kertoi olevansa  itsemäärämisihminen. Hän kannatti kotihoitoa ja ymmärsi, että kotihoidon tuki on osa perheiden toimeentuloa.
- Rikkaat maksakoot päivähoidosta.

Sähköpostitse mukana oli  Vihreiden Emma Kari
- Kunnille on tullut vastuu koulutuksesta  valtion leikkausten vuoksi. Kuntien väliset erot ovat kasvaneet.  Oppimistulokset heikkenevät, ja erot kasvavat. Kynnystä osallistuavarhaiskasvatukseen madallettava.

YLEISÖ nosti esiin monia kipukohtia:
- Keskustan nuori nainen: Vain vajaa 70 % haaveilee toisen asteen opiskelusta. Mistä johtuu: oppimisvaikeuksista? Onko nuorten kaikkien aikojen hitain palkkakehitys. Koulutuksen yhteys tuottavuuteen on katkeamassa.
- OAJ:n toinen  varapuheenjohtaja: Hallitus on  tehnyt  200 miljoonan leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta...Argh.
- OAJ:n toinen varapuheenjohtaja: Koulun pitäisi pyrkiä motivoimaan. Kuinka? Erityislasten ongelmat tulevat silmille. Resurssit puuttuvat. So?

Yhteenvetoa

Seminaari päättyi Olli Luukkaisen ja Heljä Misukan yhteenvetoon. Anti oli ollut hienoa. Samoin keskustelu. Sali oli vahvasti kannattanut oppivelvollisuuden pidentämistä molemmista päistä. Mutta pelkkä mekaaninen pidennys ei riitä- tarvitaan myös sisällöllista  kehittämista. Eikä se  riitä yksinään.  Lisää pohdintaa vaatii kysymys oppivelvollisuusiän siirtämisestä alkamaan 6-vuotiaana.