keskiviikkona, helmikuuta 01, 2017

Oppilasarvostelusta oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviointiin

MITÄ enemmän perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita tavaan, sitä vahvemmaksi tulee käsitykseni, että arviointia koskeva osuus on niin vaativa ja haastava, että sitä tulee työstää tosi hartaasti.

Ja silti monin paikoin näytetään tehtävän varsin nopealla lukemisella ylitulkintoja ja rakennetaan massiivisia ja raskaita toiminta- ja dokumentointimalleja.

EHKÄ vaikeimmaksi minulle on osoittautunut käyttäytymisen arvioinnin osuus. Prosessi, jolla koulussa pitäisi luoda kasvatuksen ja käyttäytymisen tavoitteet sekä käytettävän arviointiasteikon kuvaukset, on todella vaativa. Luulenkin, että varsin moni on oikaissut kuvatulta polulta ja on voinut silti hoitaa homman asiallisesti.

Kun lukee huolellisesti yleisen osan arviointia koskevan tekstin ja myös oppiainekohtaiset hyvän osaamisen kuvaukset, mieleen nousee varmasti kysymyksiä, joita kannattaa pohtia yhä uudelleen- vaikka oma paikallinen ops-teksti onkin jo kirjoitettu. Hyviä keskusteluteemoja voisivat olla mm.
- mitä eroa on käyttäytymisen ja kasvatuksen tavoitteilla?
- mitä oikeasti tarkoittaa laadullinen arviointi?
- miten laaja-alaisen osaamisen taidot oikeasti otetaan huomioon todistusarvosanoissa?
- kun esim. historian 6.luokan hyvän osaamisen kuvauksissa lukee: "Motivaation kehittymistä ei käytetä arvosanan muodostumisen perusteena", niin mitä kaikkea siitä seuraa?
- mitä se tarkoittaa, että arviointi on muuttunut ja muuttuu yhä  oppilasarvostelusta oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviointiin?

VASTAUKSET vaativat yhdessä ajattelua. Varmasti monessa  koulussa arviointia työstetäänkin   jatkuvasti keskustelleen. Hienoa.  Tammikuussa minä sain heittää sytykkeitä espoolaisen Postipuun koulun vanhemmille ja opettajille. Tänään minulla on ilo sparrata Forssan Tölön koulun väkeä haastamaan omia arviointikäytänteitään.

Ei kommentteja: