Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, lokakuuta 20, 2017

TTT: Niin jykevä on rakkaus

Kuvakaappaus TTT:n musiikkikomedianesitteestä
Päivitetty 20.10.

HUIKEAA, että vaimo suostui lähtemään mukaan valmennuskeikalleni "bändäriksi".  Minulla oli juuri kahden päivän (ke-to) keikka  Kankaanpäässä.  Lähdimme jo tiistaina ajamaan kohti Mansea. Yövyimme Villassa (ihan nasta).  Kankaapään oma Kantri-hotelli ei nimittäin ihan vakuuttanut. Eli edessä oli about 100 km:n päivittäinen ajomatka edestakas majapaikasta työpaikalle.

EKANA iltana söimme Tampereella hyvin 2h+k-ravintolassa. Ehkä elämäni paras pippuripihvi.  Suosittelen todellakin. Maiskis1.

Keskiviikkona ajoissa ylös. Hotellin (Maiskis2) aamiainen, minä sitten mustaan aamuyöhön ja puhelimen navigaattorin avulla hommiin. Vaimo rauhallisemmin  Tampereen päivään.

TOISEKSI  Tampereen illaksi, keskiviikoksi olimme varanneet liput Tampereen Työväenteatterin "Jykevä on rakkaus"- musiikkikomedian ennakkoon. Kannatti sekin. Ensemblen lauluosaaminen oli uskomatonta. Työväenteatteri suuri sali oli komea. Tilaa riitti istua.

MUSIIKKIKOMEDIAN  tarinan faabeli oli simppeli, liiankin.  Kaksi "sirkkeliin kompastunutta orpoa" on hukassa, eksyvät  toisiinsa ja toisistaan ja lopulta hyvä: jykevä, armahtava rakkaus voittaa. Toinen heistä (Asko) on  ansisosidonnaiselle joutunut, viinanhimoinen, työtön työmies, toinen (Nina) on ansio * sidonnainen * huora. Tapahtumapaikkana on köyhiintyvä ja työttömyydestä kärsivä  Lappi; tarkemmin Teboilin baari, kauppa, päähenkilö Askon kämppä ja Lapin luonto.

TARINA perustuu entisen poliisin  Seppo Saraspään romaaniin Ansiosidonnainen vuodelta 2008. Hmm. Ei ehkä ihan mestariteos?  Juoni ja henkilöt maistuvat darmatisoituneinakin  kovasti elokuvafriikkien tuntemalta Napapiirin Sankareilta. Asetelmassa on lisäksi muistumia ihan   Romeosta ja Juliasta- vaikka tässä ei juodakaan myrkkyä vaan viinaa. Nina (Julia ) kuuluu venäläishuorien joukkoon ja Asko (Romeo) työttömien lappilaismiesten joukkoon. Kumpikin pakotettuna ei omasta halustaan. Lopulta kummankin taustajoukot tekevät sovun, ja pari saa toisensa - tosin jo elossa toisin kuin Shakeapearen alkuperäisversiossa.

JOSTAIN syystä tarinan mainostuksessa keskeisiksi hahmoiksi on nostettu bändi: Kolme mustiin pukeutunutta miestä (Men in Black), siis Agents. Näyttämöllä bändin jäsenet laulavat ja tanssivat- mutteivat soita biisiäkään. Biisit soittaa ihan toinen lattian alle piilotettu orkka.  Mutta se soittaa  upeasti.

Lavalla pyörii myös joukko tanssijoita- ehkä nimenomaan siksi, että ohjaaja Tiina Brännare on itse alunperin tanssija. Ja kuuluhan tanssi musiikkinäytelmiin. Pääosin tanssit ovat surullista kyllä tylsää hyppelyä ja liike tavaroiden siirtelyä. Yksi huikea poikkeus on kuitenkin ylitse muiden: Juuri ennen väliaikaa nähdään aivan uskottattoman upea hirvitanssisuoritus. En paljasta enempää.

KOMEDIA? Huumori on vaikea tyylilaji. Yleisö nauraa ja lujaa. Hyvä niin. Nyt  mennään - ehkä hahmojen ohuuden vuoksi - farssinkin ohi, sketseihin.  Näytelmän komediallisesti huikein kohtaus on Askon ja hänen niinikään työttömien kavereidensa Killerin ja Jatkoroikan saunakänni.  Se on upeaa, ihkaoikeaa teatteria. Näyttelijän teatteria.   Noin 5 minuutin ajan. Tätä seuraavaksi enemmän.

JUTUN  ehdoton vahvuus Agents-musiikki (josta ihan iso osuus on muuten Elvistä).  Näyttelijät laulavat tosi hienosti, ja bändi osaa oikeasti. Pääosin Agents-klassikot (siis levyt) on istutettu osuviin kohtiin tarinaa - mutta voi niin kovin alleviivaavasti.  Niin harvoin musiikki kasvaa luomaan uutta. Kylmät väreet menee vieläkin, kun muistelee Ryhmäteatterin Juska Paarmaa.

Ihan stagelle  tuodaan Agentsien legendaariset solistit Topi Sorsakoski, Rauli Badding Somerjoki ja Jorma Kääriäinen lohduttamaan päähenkilöitä näköispainoksisna.  Kaikki cover-versiot lauletaan hyvin, ja Badding-hahmo  oikeasti  pysäyttää.

VAIMO tykkäsi erityisesti lavastuksen visuaalisuudesta. Valoista, kulissielementeistä. Kyllä. Tekovene oli tosin yhtä tylsä kuin Myrskyluodon Maijassa. Amatööriarvistelijana sanoisin, että molempien näytelmien ohjaajien seuraava oppimishaaste on rytmitys. Oikea aikainen nopeus. Ja hidastus.

ENNAKKOESITYKSEN yleisö näytti olevan  pääosin eläkeläisiä.  Sitä tultiin teatteriin oikein bussilasteittain. Osaa  (näin kuulin) loukkasi rivoilu. Jännää lukea pian, mitä oikeat teatteriarvostelijat esityksestä kirjoittavat.

lauantaina, lokakuuta 14, 2017

Kainutlaatuinen ope 18.11.2017

SAAS nähdä kuinka äijän käy. Lupauduin  - ja innolla- jo toisen kerraan mukaan Kajaanin hurjaan alueelliseen Vesopäivään. En vain siksi, että kutsujana oli huikean innostava tapahtuman suunnittelija Kaisa Ottavainen-Nurkkala. Vaan myös siksi, että näin hienosti toteteuttavasta Vesosta voi oppia paljon. Viime vuoden ylivoimainen suosikki oli positiivisen pedagogogiikan guru Kaisa Vuorinen.

Mutta päivä on tosi tiukka.

Kainutlaatuinen ope 2017
järjes- tetään lauantaina 18.11.2017 klo 9–15 Lehtikankaan monitoimitalolla
Mukaan on kutsuttu opettajia esi-ja perusopetuksesta, lukioista, ammatillisesta koulutuksesta, kansalaisopistoista ja ammattikorkeakoulusta.

Toteutustapana on open space -konsepti, jossa osallistujille on tarjolla paljon rinnakkaista ohjelmaa. Koulutuksiin ei ilmoittauduta ennakkoon vaan paikan päällä valitaan, mikä kiinnostaa ja missä on tilaa. Osallistujat voivat myös järjestää omia pop up -koulutuksia. Osallistujia  arvioidaan tulevan noin 600.

Koulutuspäivän keskeiset teemat ovat: opetussuunnitelmien käyttöönotto, digitalisaatio, yrittäjyys ja tunne-, vuorovaikutus- ja itsesäätelytaidot. Oppia voi monella tavalla: luennoista,
työpajoissa,  puheenvuoroista  speakers corner (tässä esim. yrittäjiä), pop up -koulutuksista (osallistujien itse järjestämät) ja esittelyistä (messutyyppisiä esittelypisteitä päivän ajan auki)

Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
OLEN luvannut vetää samalla rahalla neljä luentoa kolmesta eri teemasta. Pidän kaksi sessiota teemasta " Opetussuunnitelma selkosuomeksi",  yhden  teemasta: "Pedagoginen johtaminen, jaettu johtajuus ja toimintakulttuurin kehittäminen" ja yhden teemasta "Koulupäivän rytmittäminen". Hienot, itselle rakkaat aiheet.

Luennoitsijalista on jännä. Mukana ovat aakkos-järjestyksessä:  Martti Hellström, Tuula Honkanen,  Iida Mäkikallio, Najat Ouakrim-Soivio, Pekka Paappanen, Pekka Peura, Leena Pöntynen, Esa Santakallio, Kirsi Saukkola,  Tuula Tölli, Heikki Törmi.

Tietysti kiukuttaa, ettei pääse kuuntelemaan muuta kuin omaa puheettaan. Mutta täytyy ponnistella, että lentäisimme paikalle samalla koneella ja yöpyisimme samassa hotellissa.





perjantaina, lokakuuta 13, 2017

Mitä kerroin sivistyvaliokunnalle?

KYLLÄ. Jännitti. Edellisestä kerrasta, jolloin sain olla kuultavana asian- tuntuntijana sivistysvalio- kunnassa on tosi kauan. Vieraat otettiin seisoen kohteliaasti vastaan ja istutettiin nahkapenkeille.

Sivistysvalio- kuntaan kuuluvat "kaikki" tärkeät. Puheen- johtajana on
Tuomo Puumala (kesk) ja
varapuheen- johtajana "meidän espoolaisten " Sanna Lauslahti (kok)

Jäseniä ovat:
Li Andersson (vas) , Ritva Elomaa (persut), Eeva-Johanna Eloranta (sd), Jukka Gustafsson (sd), Marisanna Jarva (kesk), Kimmo Kivelä (sin), Hanna Kosonen (kesk), Sari Multala (kok), Mikaela Nylander (rkp), Ulla Parviainen (kesk), Pekka Puska (kesk), Sari Raassina (kok), Sami Savio (persut), Jani Toivola (vihr) ja Pilvi Torsti (sd). Kaikki eivät olleet paikalla.

MEITÄ vieraita oli kaksi. Parinani oli FT Venla Bernelius, yksi maan johtavia kaupunkien segregaation tutkijoita. Ehdimme käydä korridoorin puolella mielenkiintoista keskustelua mm. koulujen eriytymisestä pk-seudulla. Minulle oli täysi yllätys, että vaikka espoolaisoppilaiden mitatut tulokset ovat maan parhaiden joukossa, Espoossa on myös pk-alueen tuloksiltaan heikoimmat koulut. En kysynyt koulujen nimiä. Sovimme vähän työnjakoakin: Venla lupasi nostaa esiin erityisesti varhaiskasvatuksen ongelmat. Minä perusopetuksen.

ITSE kuuleminen tapahtuu niin, että vieraat ovat etukäteen lähettäneet lausuntonsa ja valiokunnan jäsenillä on ne pöydällä. Kuultavat pitävät sitten kukin noin 5 minuutin alustuksen. Aakkosjärjestyksessä mentiin, ja minä puhuin ensin.  Kohtelias  kiitos kutsusta, napakka esittely ja sitten muutama pääpointti jotenkin näin:
" Niin Suomessa - kuin kaikkialla maailmassa-  nähdään tänään koulutuksen kehittämisessä  kaksi pääpointtia: nostaa laatua ja kuroa umpeen koulujen/alueiden jne.  välisiä eroja. Molempien suhteen Suomella on nyt ongelma. Oppimistulokset laskevat- erityisesti poikien osalta. Koulujen, kuntien ja alueiden väliset erot ovat repeytymässä - vaikka meillä on upeat opettajat ja välittävä hallinto. Kyse on pitkän ajan kehityksestä, joka alkoi 1990-luvun lamasta: koulutuksen perusrahoitus kunnille on vähentynyt, eikä kaikilla kunnilla ole taloudellisia edellytyksiä eikä koulutuksen puolesta niin vimmaisia puolesta puhujia kuin esim. Espoossa. 
Rehtorit ja opettajat ovat aikuisten oikeasti  uupuneita. Arki täyttyy turhanpäiväisestä paperityöstä, dokumentointi-idiotimismista.  Aikaa ei jää kaikkein tärkeimpään opetuksen laatutekijään: kohtaamiseen. Siihen, että rehtori kohtaa opettajat. Ja että opettajat kohtaavat oppilaat. Aidosti ja välittävästi.  
Kerroin analysoineeni Suomi24-keskustelutaululla käytyä keskustelua: mikä on Suomen paskin  yläaste. Se on yläaste, jossa kouluun muuttavaa ei huoli kukaan kaveripiiriin. Jossa kaikki kaveripaikat on jo myyty. Jossa opettajat eivät välitä. 
Koulun onnistumisen kaksi kriteeriä ovat oppimistulokset ja pedagoginen hyvinvointi. Ne rakentuvat kun rehtori jaksaa, kun opettajat jaksavat. Välittää."
Venla Bernelius nosti esiin vakavan huolen koulujen eriarvoistumisesta. Pääkaupunkiseudulla on jo useita kouluja, joita vanhemmat väistävät. Nämä koulut tyhjenevät keskiluokkalaiten, aktiivisten  perheiden lapsista. Hän oli huolissaan myös voittoatavoittelevien päiväkotien varhaiskasvatukseen tuomasta eriarvoisuudesta. Se on ensimmäinen askel kohti vaatimuksia saada omille lapsille myös yksityinen koulu.

Berenelius kiitti ns. positiivisen diskriminaatiota hyvistä tuloksista, mutta kritisoi sitä, että rahanjaon kriteereiden osuvuutta ei ole systemaattisesti seurattu.

ALUSTUSTEN  jälkeen valiokunnan jäsenet esittävät kysymyksiä, asiantuntijat kirjaavat ne ylös, ja vastaavt at sitten kerralla kaikkiin. Tällaisia kysyttiin tällä kertaa:
- Pitäisikö varhaiskasvatuksen olla lähipalvelu?
- Tarvitaanko oikeutta vapaaseen kouluvalintaan?
- Miksi noin 20 % pojista ei saavita sellaista osaamistasoa, että osaisi kirjoittaa työpaikkahakemuksen? Eikö kolmiportainen tuki toimi?
- Mihin on kadonnut usko siihen, että koulutus antaa lapsille paremman tulevaisuuden.
- Miten kouluun voitaisii  palautta yhteisöllisyys?

OMASSA vastauspuheenvuorossan keskityin juuri Jukka Gustafssonin poikia koskevaan kysymykseen. Jotenkin näin:
"Kysymykset olivat erinomaisia. Kiitos mahdollisuudesta pohtia niitä täällä. Pojissa ei todellakaan ole vikaa. He eivät voi mitään sille, että heihin iskee yläkouluvaiheessa murrosikä, joka mullistaa mm. heidän aivonsa. Kuten eräs kaarinalainen opettaja on kirjoittanut; pojat miettivät seksiä joka 3 sekuntti. Yritän mahduttaa opetukseni siihen väliin. Poikien ajatukset ovat ihan muualla kuin kouluasioissa. Säädöksissä edellytetään, että opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden mukaan. Mitä se voisi tarkoittaa murrosikäisten  kohdalla?  
1970-luvulla Kouluhallitus käynnisti hankkeen, jonka tehtävänä oli määritellä perusoppiaines. Siis se osaaminen, joka jokaisen  suomalaisen olisi hallittava selvitäkseen elämässä. Nykyinen opetussuunnitelma on maksimaalinen, siihen on koottu kaikki arvokas opittava.  Siinä on kuvattu arvosanaan 8 vaadittava osaaminen,  mutta ei sitä osaamista, mistä ei tingitä kenenkään kohdalla. Meidän pitäisi viedä 1970-luvulla kesken jäänyt projekti maaliin: määritellä oikeasti, mitä on yleissivistys, jokaisen tarvitsema sivistys. Ja sitten järjestää koulu niin, että vaikka korvasta vetäen- kuten Vilho Hirvi aikanaan asian ilmaisi- jokainen oppii ne asiat. Samalla koulupäivään voitaisiin raivata tilaa omien vahvuuksien ja oman intohimon löytämiselle.  Koulun päivän-rakennetta voitaisiin ravistella.  Koulupäivään voitaisiin tuoda kerhotyyppistä toimintaa, kuten me mm. Espoossa aikanaan teimme.  Koulupäivään tulisi aikaa.  Kouluista tulisi innostamis- ja onnistumistehtaita.  Koulupäivän jälkeen jokainen oppilas voisi sanoa; minä onnistuin, minä sain vaikuttaa- ja opettajakin taitaa tykätä minusta."
Venla Bernelius sai sitten vastata omalta osaltaan. Hänen ideansa positiivisen diskriminaation (määrärahojen myöntämisen) kriteereistä otettiin innolla vastaan, ja moni valiokunnan jäsen jututti häntä vielä varsinaisen kokouksen jälkeenkin.

KOKEMUS oli hieno. Annoin Veeralla, Sanna Lauslahdelle ja Jukka Gustafssonille tuoreen "Koulukirjan", jossa oli myös Saku Tuomisen nimmari. Kiitos vielä kaikille oman lausuntoni parviälymetodiin osallistuneille.

Pakko laittaa tähän suuren herrasmiehen Jukka Gustafssonin fb:ssa antaman palaute:


keskiviikkona, lokakuuta 11, 2017

Kutsu sivistysvaliokunnan kuultavaksi


TULI kutsu, joka on otettava vakavasti.

"Eduskunnan sivistysvaliokunta pyytää teidät kuultavaksi ja kirjallista asiantuntijalausuntoanne  perjantaina 13.10.2017 klo 11.40,  valiokuntahuone E 452, Eduskuntatalo. Asia: HE 106/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2018."  

Lausuntoani  pyydettiin seuraavasta aihealueesta: Laadukas ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus ja perusopetus kaikille.  Kirjallinen asiantuntijalausunto pyydetään toimittamaan viimeistään kokousta edeltävänä arkipäivänä siis huomenna -  klo 14.00 mennessä.

TYÖSTIN lausuntoa tässä bloglastussa parviälyn tapaan- kaikki kaikki kommentit olivat tervetulleita. Päivitä tekstiä jatkuvavana prosessina. Tässä lopullinen versio, joka lähti klo 12.46.


Eduskunnan sivistysvaliokunnalle

Martti  Hellströmin kommentit ja vastaukset liittyen  hallituksen esitykseen (HE 106/2017 vp) valtion talousarvioksi vuodeksi 2017 

Teema: Laadukas ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus ja perusopetus kaikille

Kiitän mahdollisuudesta saada esittää  sivistyslautannalle kommentteinani ja vastauksinani minulle lähetettyyn laajaan kysymysalueeseen seuraavaa:


1. Kaikille tasa-arvoisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen käytännön toteutuminen
Arvio kehityksestä viimeisen kymmenen vuoden aikana ja tätä koskevat tutkimustulokset ym. selvitykset valtakunnallisesti ja alueellisesti tarkasteltuna. Tutkimuksissa ilmenneet kotipaikan ja vanhempien sosioekonomisen aseman vaikutukset lapsen tarpeeseen saada tukea kehittymisessään.

Kommentit pähkinänkuoressa: Varhaiskasvatus ja perusopetus toteutuu käytännössä yhä kansainvälisestikin verrattuna varsin laadukkaana. Oppilaiden huono kouluviihtyvyys on jo pitkään ollut huolenaihe. Nyt myös oppimistulokset ovat heikentyneet ja suomalaisen koulutuksen tasa-arvoisuus on rapautumassa. Pääsyynä  voidaan pitää kuntien oman rahoitusosuuden liiallista kasvattamista ja säädösten väljyyttä.

Koulutuksen keskeinen, jopa ikiaikainen tehtävä, on antaa lapsille ja nuorille  myöhemmin elämässä tarvittavat tiedot ja taidot, jotta he voivat elää hyvän elämän.  Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadukkuuden lopullisena kriteerinä on onnistuminen tässä tehtävässä. Lopullisesti laadukkuus voidaan päätellä  vasta vuosikymmenien kuluttua,  aikuisena:  osaamisena (kyvyt)  ja hyvinvointina (onnellisuus), yhteiskunnan kilpailukykyisyytenä ja mm. yhteiskuntarauhana.

Laatua voidaan toki arvioida myös tutkimalla varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen arkea sellaisena kuin siellä työskentelevät ja palveluita käyttävät ne itse kokevat. Niinikään indikaattoreina voidaan pitää mm. hallinnollisten valitusten määrää.

Mm. OAJ:n vuonna 2015 tekemän selvityksen mukaan tilanne Suomessa on opettajien osalta edelleen hyvä; yli 80 prosenttia opettajista on tyytyväisiä työhönsä. Peruskoulun ja lukion opettajista vain alle 10 prosenttia on siirtynyt muihin tehtäviin.

Koululaisten osalta tilanne on oppimistulosten osalta edelleen hyvä. Sen sijaan huolta herättävät mm. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kouluterveyskyselyn  (2015) tulokset: Niiden  mukaan peruskoulun 8. ja 9. luokan tytöistä 35 prosenttia ja pojista 40  prosenttia ei pidä koulunkäynnistä. Suomalaislaisten kouluviihtymättömyys ei kuitenkaan ole uusi asia. Tuoreiden Pisa-tulosten mukaan 15-vuotiaista suomalaisnuorista 45 % kokee kuitenkin olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Luku on selvästi yli OECD-maiden keskiarvon (34 %). Suomalaispojat kokevat elämänsä selvästi myönteisemmin kuin tytöt- mikä on mielenkiintoista.  Tyytymättömiä elämäänsä on pojista vain 4 %, tytöistä 9 %. Huolta herättävät saman tutkimukseen tulokset, joiden mukaan Suomessa oppilaiden suoritusmotivaatio on vertailumaiden alhaisin. Ne oppilaat, joilla oli korkea suoritusmotivaatio, menestyivät myös PISA-kokeessa muita paremmin. Myös yhteenkuuluvuuden tunne on heikentynyt sekä Suomessa että OECD-maissa selvästi vuosien 2003 ja 2015 välillä. Suomessa noin 15 % oppilaista kokee itsensä ulkopuoliseksi kouluyhteisöstään.

Kuntalaisten tyytyväisyyttä mm. koulutuspalveluihin on mitattu mm. Kuntaliiton Kuntalaiskyselyssä 2015. Sen mukaan tyytyväisyys oli keskimäärin hyvää tasoa, ja vaihteli asteikolla 1-5 välillä 3.56 - 4,15. Koulutuspalveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden osalta vaihteluväli oli  3,33 - 4,16. Tyytyväisyys sivistyspalveluihin oli kuitenkin huomattavasti korkeampaa ja terveyspalveluihin huomattavasti alhaisempaa.

Suomalaisissa säädöksissä edellytetään lisäksi että koulutus edistää tasa-arvoa. Tasa-arvoisuus näkyy osaamisen ja hyvinvoinnin tasaisuutena maan eri osissa ja eri väestöryhmissä.

Suomalainen K12-järjestelmä on tuottanut kansainvälisesti mm. Pisa-tutkimuksissa vuodesta 2001 alkaen huippuluokan osaamistuloksia. Valitettavasti suunta on kääntynyt huolestuttavasti laskuun. Joulukuussa 2016  julkaistu PISA-tutkimuksen tulos oli Suomen PISA-historian heikoin. Lisäksi  suomalaisnuorten tulostenlasku on ollut OECD-maiden nopeimpia. Yhä suurempi osa oppilaista ei tavoita edes vähimmäisosaamista, jota jatko-opinnoissa, työelämässä tai edes arkielämässä selviytymiseen tarvitaan.

Alkuvuosien  tulosten kansainvälisesti poikkeuksellinen tasa-arvoisuuskin on repeytymässä. Tuloksissa on nyt merkittäviä ja huolta herättäviä  eroja poikien ja tyttöjen, maan eri alueiden, perheiden sosioekonomisen taustan, etnisen taustan  ja viime aikoina myös koulujen tulosten välillä. Oppilaiden kotitaustan epätasa-arvoa merkitsevä yhteys oppimistuloksiin on noussut OECD:n keskitasoon.

Oppimistulosten osalta erityinen huoli liittyy poikien  tyttöjä huonompaan  koulumenestykseen. Erityisesti heikosti menestyvien oppilaiden segmentrissä pojat ovat Suomessa selvästi yliedustettuina. On arvioitu, että jopa 6000 poikaa vuosittain lähtee peruskoulusta käytännössä lukutaidottomina.    

Aivan viime vuosien aikana erityisesti opetuksen digitalisoinnissa on tehty kunnissa ratkaisuja, joiden koetaan heikentävän tasa-arvoa. Siirtyminen kaikille ilmaisista oppikirjoista digimaailmaan byod-mallilla  aiheuttaa opettajilta saamani palautteen mukaan epätasa-arvoa, kun kaikilla ei ole aitoa mahdollisuutta käyttää tietotekniikkaa tai älypuhelimia huoltajina tai opiskelijoina.

Keskeinen syy on arvioni mukaan 1990-luvulta alkaen muutettu tapa ohjata opetusta järjestäviä kuntia. Luopuminen koulutukselle "korvamerkityistä" määrärahoista yhtenä valtionhallinnon tehostamistoimenpiteenä ja samalla toteutunut rahoitusvastuun siirto kunnille, on johtanut siihen, että peruskoulu toteutuu maan eri osissa hyvin erilaatuisena. Kuntaliiton tilastojen mukaan kuntien peruspalveluihin saamaa valtionapu leikkaanttuu vuoteen 2019 mennessä 20 %:lla vuoden 2012 tasoon verrattuna.

Kuntien välillä on merkittäviä eroja oppilaiden saaman opetuksen määrän suhteen (viikkotuntimäärät). Oppilaiden saaman opetuksen määrässä voi olla OAJ:n selvitysten mukaan  jopa yli puolen kouluvuoden mittainen ero perusopetuksen aikana. Niinikään kuntien välillä on suuret erot arjen opetusjärjestelyissä kuten  kolmiportaisen tuen tarjonnassa, sijaisten palkkaamisessa ja koulujen varustelutasossa. Tukipäätöksiä säätelevät rajatut resurssit, ei oppilaiden tuen tarve.Niinikään kuntien välillä on suuret erot opettajille ja rehtoreille kohdennetun täydennyskoulutuksen määrässä.

Toinen merkittävästi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatua heikentävä tekijä on työkuorman lisääntyminen. Erityisen lujilla ovat nuoret opettajat.  Mm. Espoossa tätä indikoi lisääntyneet sairauspoissaolot. Työmäärää lisää erityisesti opettajiin asti ulottuva lisääntynyt hallinnontityö, joka syö henkilöstön aikaresursseja. Rehtorien ja päiväkodin johtajien työmäärä ylittää kohtuuden rajat. Rehtorien hyvinvointi/pahoinvointi heijastuu suoraan koko kouluyhteisön hyvinvointiin. Kasvatustyö on keskeisesti arvostavaa kohtaamista, ja sen taso repsahtaa pitkään jatkuvassa kiireessä.

Varhaiskasvatuspalveluiden järjestämisessä on isoja alueellisia eroja. Toisin paikoin kaikilla huoltajilla on taloudellinen mahdollisuus jopa aidosti valita yksityinen palveluntuottaja. Toisissa kunnissa- esimerkiksi Espoossa, päivähoitopaikkapulasta johtuen lapsia sijoitetaan vahvasti vanhempien arkea vaikettavien pitkienkin matkojen päähän.

Kaiken koulutuksen laatuun vaikuttaa myös henkilöstön pätevyys: sekä peruskoulutustaso että täydennyskoulutus. Varhaiskasvatuksessa on monissa kunnissa vakava pula koulutetuista lastentarhanoettajista. Tilanne johtuu pitkälti avustavan henkilöstön määrän vähentämisestä,joka johtaa mm. lastentarhanopettajien toimenkuvan muuttumiseen. Laadukkaan varhaiskasvatuksen / opetuksen toteutuminen edellyttää päteviä ammattilaisia toimintaa suunnittelemassa ja toteuttamassa ja aikaa keskittyä niihin.  Henkilökunnan riittävä koulutustaso on myös  arvostavan vuorovaikutuksen toteutumisen avaintekijöitä.


2. Viime vuosien välttämättömien säästöpäätösten vaikutukset varhaiskasvatuksen ja opetuksen laatuun ja toisaalta suunnattujen kehittämishankkeiden ja -määrärahojen tulokset ja niiden arvioitu pidemmän ajan vaikuttavuus.

Kommentit pähkinänkuoressa: Suomalaisen peruskoulun 45 vuoden historia voidaan jakaa kahteen vaiheeseen: vuodesta 1972 alkaneeseen ja 1990-luvun alun lamaan päättyneeseen noin 20 vuotta kestäneeseen "kultakauteen" ja tuon laman jälkeisiin 25:een ”kituvuoteen". Leikkauksilla on ollut selkeästi kielteiset vaikutukset sekä oppimistuloksiin että hyvinvointiin. Vastaava laadun lasku koskee myös varhaiskasvatusta.

1990-luvun alun lamavuosiin päättyi jakso, jossa  kaikille ilmainen peruskoulu tarjosi oppilaille  laadukkaan opetukset, ajantasaiset oppimateriaalit ja kattavasti tarvittavat tukipalvelut. Laman jälkeen Suomi yhtenä ainoista maailman maista alkoi lomauttaa opettajia ja jättää mm. sijaisopettajat palkkaamatta. Alettiin kierrättää oppikirjoja resuiksi saakka.  Jopa käsipyyhkeistä pihdattiin.

2000-luvulla säädöksiin kirjattiin oppilaille oikeuksia mm. eriasteiseen tukeen, mutta tarvittavaa lisärahoitusta ei saatu. Yhä koulutukseen suunnatut määrärahat (esim. oppilashuoltoon ja avustajapalveluihin)  ovat säälimättömän riittämättömät. Niinpä vahvaakin (ja kallista)  tukea tarvitsevia oppilaita on alettu siirtää yleisopetukseen retorisesti humanistisin perusteluin mutta käytännössä puhtaasti säästötoimenpiteinä ilman aitoa tukea.

Vastareaktiona hallinto on velvoittanut opettajia laatimaan yksityiskohtaisia tuen asiakirjoja, joiden  huolellinen tekeminen on syömässä  loputkin erityisopettajien aikaresurssit ja voimavarat. Erilainen asiakirjatyö on saavunut ”dokumentointi-idiotismin” asteen.

Varhaiskasvatuksen osalta totean, että vuonna  2016 tehty varhaiskasvatuslain muutos rajoitti lasten subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen ja lasten vanhempien oikeutta määritellä varhaiskasvatuspäivän tarve. Samassa yhteydessä tehtiin mahdolliseksi ryhmäkokojen kasvattaminen Kyseessä oli perheiden ja lasten tasa-arvoa sekä varhaiskasvatusta  heikentänyt säästötoimi.


3. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun parantaminen keinona tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen takaamisessa jatkossa kaikille.

Pähkinänkuoressa: Suomalaisiin koulutusjärjestelmää ohjaaviin säädöksiin on kirjattu koulutukselle tehtävä  edistää tasa-arvoa. Tasa-arvoisuus näkyy osaamisen ja hyvinvoinnin tasaisuutena maan eri osissa ja eri väestöryhmissä. Tavoite saavutetaan yhä huonommin. Tarvitaan korjausliikkeitä. 

Esitän seuraavia  korjausliikkeitä tasa-arvon lisäämisekso:  
1. Kuntien perusrahoitus pitäisi  saada kuntoon. Opetuksen järjestämiseen on osoitettava riittävät määrärahat.Nykyinen resurssointi on alimitoitettu, jotta jokainen oppilas saisi tarvitsemansa tuen.  Esimerkiksi OAJ:n selvityksen mukaan vain 3 % perusopetuksen opettajista ja rehtoreista kokee, että oppimisen tuen resurssit ovat riittävät.  Niinikään lisäresurssia tarvitaan oppilashuoltoon, Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi   on avain myös muuhun terveyteen.
2. Hankerahoitus tulisi saada ennakoitavammaksi, pitkäkestoisemmaksi ja yksinkertaisemmin haettavaksi. Kaikissa kunnissa ei ole riittävää hallintohenkilökuntaa täyttämään mutkikkaita hakemuksia. Yksinkertaistamien lisäisi näin alueellista tasa-arvoa.
3. Oppilaille luvattavat oikeudet mm. koulunkäyntiavustuspalveluihin ja tukeen olisi kirjattava jatkossa säädöksiin sitoviksi  ja niiden rikkominen olisi  sanktioitava. Oppilaille luvattuihin oikeuksiin on osoitettava riittävät määrärahat
4. Tasa-arvoa eri kuntien välillä lisäisi, että opettajien ja oppilaiden suhdeluvut määriteltäisiin peruskouluun ja lukioonkin. S2-oppilaiden, tehostetun tuen ja erityisen tuen oppilaiden määrä tulisi huomioida tässä suhdeluvussa.
5. Opettajien ja rehtorien jaksamista pitäisi  tukea myös tehtävänkuvia selkiyttämällä ja olemassa olevien rakenteiden kriittisellä tarkastelulla ja kehittämisellä. Tulisi harkita, miten voidaan turvata rehtorien mahdollisuus toteuttaa lakisääteiset tehtävänsä kuntien sysätessä heille yhä enemmän muita hallinnollisia tehtäviä. Kuinka voitaisiin turvata rehtoreille koulusihteeri- ja apulaisrehtoripalvelut?
6.  Koulujen edagogisen johtajuuden ja muutosjohtamisen taitoihin tarvitaan tukea.  Oppilaat ja opettajat ovat kovin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, miten hyvin koulun rehtori hallitsee näitä taitoja.   
7. Opettajien työuran alkupään ammatillisen kehityksen systemaattinen tukeminen vahvistaisi tasa-arvoa eri koulujen välillä. Tämä vaatiiäydennyskoulutuksen valtakunnallista ohjaamista jollakin tavalla niin, ettei ammatillinen kehitys ole tuurista kiinni siitä riippuen, mihin kuntaan uusi opettaja päätyy töihin.
8. Jokaisen oppilaan tulisi kouluaikana löytää oman vahvuutensa ja intohimonsa. Tässä kerhotoiminnalla on merkittää rooli. Jokaisen tulisi saada koulussa kerhonomaisesti mahdollisuus kokeilla kykyjään eri alueilla
9. Koulupäivän rakennetta tulisi kehittää ns. kokopäiväkoulun suuntaan. Koulut voisivat olla auki esim. 7:30-17:30. Koulupäivän sisään rakennettaisiin koulutuntien lisäksi ”keitaita” joissa olisi  olisi harrastustoimintaa, kerhoja, ja vapaata oleskelua .jossa aikuisia on läsnä. Oppituntien ajoitusta tulisi harkita. Kokopäivän alku ja päätös voisi olla joustavaa toiminta-aikaa. 
10. Ensikokemukset tutor-opettajista ovat erittäin myönteisiä: He tukevat rehtoreita koulun pedagogisessa johtamisessa ja opetussuunnitelman viemisessä koulun arkeen. Rahoitus tälle toimintamuodolle tulisi saada pysyväisluonteiseksi.
11. Varhaiskasvatuksen  henkilöstön pätevyysvaatimuksissa on edellytettävä pedagogista osaamista.
12. Opettajankoulutukselle on taattava riittävät resurssit, jotta perusopetukseen saadaan jatkossakin osaavia opettajia.  Lähiopetuksen määrä on monissa yliopistoissa romahtanut. Yhden viikon opinnoista lähiopetusta (opettajankouluttaja on  paikalla ) on esim. Helsingissä 1-2 päivää. Opetusharjoittelun määrää on leikattu mm. siksi, että hallinnossa ei ole henkilökuntaa, joka järjestelee harjoittelupaikkoja.
13. Opettajien tieto - ja taitopohjassa on liian suurta variaatiota. Kunnilla on kovin erilaiset resurssit  tukea opettajiensa osaamista. OPHn ohjausresurssit  tukea ops-prosessia ovat liian pienet. Tasa-arvoisen perusopetuksen pohja murenee.
14. Tasa- arvoa olisi myös se, että kaikilla olisi  oikeus terveeseen kouluun.  
15. Niiden oppilaiden, jotka eivät voi mm. sisäilmasyistä  käydä koulua, opetuksen järjestämisessä olevat puutteet on korjattava.


4. Ns. positiivisesta diskriminaatiosta saadut kokemukset varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Kommentit pähkinänkuoressa: Positiivinen diskriminaatio on  toimenpide, jolla kohdennetun lisäresurssin avulla pyritään tukemaan niitä kouluja, joiden lähtötilanne on heikoin. Malli on erittäin toimiva, mutta rahoitusjärjestelyjen tulisi olla pitkäkestoisia.

Ymmärtääkseni tämän positiivisen diskriminaation "äitinä" oli Helsingin kaupunki, joka otti omassa kunnan sisäisessä määrärahojenjakokäytännössä jo 1990-luvulla käyttöön periaatteen, että koulukohtaista määrärahaa jaettaessa otetaan huomioon alueen syrjäytymiseen yhteydessä olevat  demograafiset tekijät.  Tarkoitus oli estää koulujen jakautuminen hyviin ja huonoihin tilanteessa, joka vanhempien mahdollisuutta valita lapsensa koulu oli jo laajennetty. Ratkaisu oli komea ja eettinen.  Nyt muutaman hallituksen ajan vastaavaa periaatetta on sovellettu myös valtion hankerahoissa, ja näillä rahoilla on saatu paljon hyvää aikaan.

Vahvasti  kannatan ajatusta, että taloudellis-yhteiskunnalliselta taustaltaan heikkojen koulujen tulee saada muita enemmän taloudellisia resursseja ja taustaltaan heikkojen oppilaiden muita enemmän pedagogista tukea.  Näin voidaan nostaa ns. haastavien alueiden koulujen houkuttelevuutta lisääviä painotuksia ja valinnaisuutta.Rahoituksen tulisi olla pitkäkestoista. 

5. Varhaiskasvatuksen osalta keinot varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseksi.

Kommentit pähkinänkuoressa: OAJ:n 10.10. 2017 järjestämässä  "Oppivelvollisuus 2020-luvulle"- seminaarissa professori Jani Erola eritteli suomalaisen varhaiskasvatuksen tilaa.   Osallistumisasteen nostoon on 3 keinoa: alhaisemmat maksut, kotihoidon tuen lyhentäminen ja. oppivelvollisuuden  laajentaminen. 

OAJ:n 10.10. 2017 järjestämässä  "Oppivelvollisuus 2020-luvulle"- seminaarissa professori Jani Erola esitteli suomalaisen varhaiskasvatuksen tilaa.   Emme poikkea hänen mukaansa muista maista varhaiskasvatukseen osallistumisessa 0-2-vuoden ikäisten osalta, mutta sen jälkeen meillä osallistutaan vähemmän. Vaikka meillä on varhaiskasvastusta universaalisti saatavilla. Miksi?
-  On kaksi syytä, Erola totesi. Meillä on vahva usko kotiäitiyden hyödyistä lapsille. Ja kotihoidon tuki kannustaa jäämään kotiin.

Vaihtoehtoja lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista  on Erolan mukaan  kolme:
1. alhaisemmat maksut,
2. kotihoidon tuen lyhetäminen ja
3. oppivelvollisuuden  laajentaminen aikaan ennen peruskoulua  esim. vaiheittain 3 - vuotiaasta alkaen.

Näistä viimeinen on  Erolan mukaan ehkä paras. Miksi? Velvollisuus  saa vähemmän koulutetut laittamaan lapsensa  varhaiskasvatukseen. Uskomme kotiäitiyden hyötyihin on niin vahva, että arvojen muuttaminen vaatii vahvaa signaalia.

6. Ryhmäkoon ja sijaisjärjestelyjen ym. merkitys varhaiskasvatuksen laadulle käytännön työssä. 

Kommentit pähkinänkuoressa: Kansainvälisistä tutkimuksissa tulokset ryhmäkoon yhteydestä s esim. mitattuihin akateemisiin oppimistuloksiin ovat hyvin ristiriitaisia.  Ryhmäkoolla on kuitenkin kiistaton vaikutus opettajien/lastentarhanopettajien työkuormaan ja lasta kohti käytettävissä olevaan aikaan.

Kansainvälisistä tutkimuksissa  (mm. Hattie: Visible Learning) - jopa arkijärjen vastaisesti-   ryhmäkoon yhteys esim. oppimistuloksiin on hyvin ristiriitainen.  Yksi syy ristiriitaisiin tuloksiin on se, että ryhmässä kysymys ei ole vain määrästä vaan myös ryhmän jäsenten "laadusta". Toinen syy lienee se, että yhteys ei ole lineaarinen vaan käyrämuotoinen. Myös liian pieni ryhmä voi olla sosiaalisen kasvun kannalta ahdas. Käyrämuotoisen yhteyden osoittaminen on vaikeaa.

Ryhmän koolla on arkijärjellä ajateltuna kuitenkin kiistaton yhteys opettajien ja varhaiskasvattajien kokemaan työkuormaan. Ryhmäkoon kasvaessa kasvaa myös mm kodin ja koulun yhteistyön vaatiman ajan määrä- ja nykysopimuksissa ja säädöksisää tätä ei oteta huomioon.

Varhaiskasvatuksen laadun keskeiset tekijät ovat ryhmän ja sen ohjaajan pysyvyys. Mikään lapsiryhmä ei kestä hoitopäivää ilman ohjaavaa, tuttua aikuista. Jokaisella oppilaalla (ja varhaiskasvatuksessa lapsella tulee olla  oikeus arvostavaan vuorovaikutukseen. Tähän ei yletytä ilman riittävää satsausta henkilöstöön ja sen käytössä olevaan työaikaan.


7. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan osaamistason määrittely ja lastentarhaopettajien määrän tuntuva lisäys keinona laadun takaamisessa. 

Kommentti: Käsitteenä varhaiskasvatus tarkoittaa ihan muuta kuin päivähoito. Varhaiskasvatuksen laadun keskeinen tekijä on pedagogisesti osaava, akateemisesti koulutettu  lastentarhanopettaja.

8. Varhaiskasvatuslain jatkovalmistelun aikataulu.

-



9. Perusopetuksen osalta mahdollisuudet varmistaa opetustavoitteiden saavuttaminen kaikkien kohdalla. Perusopetuksen kolmivaiheisen tuen merkitys opetustavoitteiden saavuttamisessa. 

Kommentit pähkinänkuoressa: Oleellista olisi määritellä  kaikille yhteinen oppimäärä (perusoppimäärä) - siis  hyväksytyn oppimäärän kriteerit, ja määrätä jokaiselle oikeus saada sen oppimiseen tarvittava tuki. 

Perusopetuksen uudessa opetussuunnitelmassa (perusteet 2014) tavoitteet on ilmaistu opetukselle - ei oppilaille tai oppimiselle -asetetuiksi tavoitteiksi. Ajatus, että oppilaat saavuttaisivat opetukselle asetetut tavoitteet on tästä näkökulmasta loogisesti outo, vaikka itse ajatuksen ymmärtääkin.

Luen uutta opetussuunnitelmaa  niin, että siinä on kuvattu iso joukko tavoitealueita, joita kohti tulee opetuksessa edetä, mutta perusteissakaan ei oleteta, että kaikki saavuttavat bne kaikki pääsevät "perille". Näin perusteteksti on tulkittava maksimaaliseksi. Kunkin aineen kohdalta on esitelty hyvän osaamisen (arvosana 8) antamisen kriteerit, mutta opetussuunnitelmassa ei ole haluttu/uskallettu määritellä hylätyn/hyväksytyn osaamisen rajaa. Tämä on puute.  Opetussuunnitelmien historiaa harrastavat tietävät, että 1970-luvun lopulla Kouluhallitus oli aloittamassa projektia, jossa  kuvattaisiin  kaikilta vaadittava perusosaaminen. Työ jäi kesken, se pitäisi monesta syytä aloittaa uudelleen.

Kolmiportaisen tuen vaikuttavuus on keskeisesti sidoksissa aidosti käytössä olevaan tukiresurssiin. Se on alimitoitettu.   Olisi myös uskallettava kysyä, millaisen todellisen lisäarvon oppilaan näkökulmasta  paperityö tuen asioissa tuo.

Kymppiluokkien avulla voitaisiin estää syrjäytymistä.Kymppiluokkien perustamiseen kannustimeksi samanlainen tuplavaltionapu kuin valmistavassakin opetuksessa. Moni syrjäytyjä "pelastettaisiin", kun annettaisiin yksi vuosi lisää kypsymisaikaa päättää jatko-opinnoista.


10. Perusopetuksesta toiselle asteelle siirtymisen keskeiset ongelmat ja esteet. 
Nivelvaiheen ohjauksen ym. toimien merkitys syrjäytymisen ehkäisemiselle.


Kommentit pähkinänkuoressa: Toiselle asteelle siirtymisen keskeinen ongelma on koulutuspaikkojen puute ja  mahdollisesti  asenteellinen ohjaus koulutukseen ohjaamisessa. Hakeutumista suurempi ongelma on kuitenkin opintojen keskeytys, joka liittyy varmaankin kohtaanto-ongelmaan.

Jo edellä kerran mainitussa OAJ:n oppivelvollisuusseminaarissa kuultiin taloustieteilija Tuomas Pekkarisen alustus: Onko oppivelvollisuuden pidentämisestä hyötyä? Siinä hän pohti myös toiselle asteelle siirtymisen ongelmia.

Koulupudokkuus on vakava ongelma. Työelämän muutos ei jätä työpaikkoja, joihin pelkkä peruskoulututkinto riittä. Suomalaiset työmarkkinat ovat sellaiset, että koulun ulkopuolelta ei pääse töihin.

Jokaisen tulisi siksi suorittaa toisen asteen tutkinto. Konkreetti keino on lisätä koulutuspaikkoja. Toiselle asteelle pyrkii myös sellaisia oppilaita, jotka nyt karsiutuvat paikkapulan vuoksi, mutta jotka suorittaisivat toisen asteen tutkinnon, jos laki takaisi heille opiskelupaikan.

Pekkarinen totesi myös, että oppivelvollisuuden pidentäminen ei  poistaisi koulupudokkuutta,  mutta ongelma pienenisi.

Syrjäytymisen perusongelma on  huonosti peruskoulussa pärjääminen. Pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen ei riitä. Tarvitaan muitakin tekoja: tukea, ohjausta, oppilashuolto.…
- Kaikki,  mikä auttaa peruskoulussa pärjäämistä, säteilee hyötyä muuallekin, hän päätti.

Kommenttipuheenvuoroissa muistutettiin, että koulutuspaikan saanti ei oikeasti ole ongelma. 98,7 % peruskoulun päättäneistä sai koulutuspaikan II.-asteella.
- Sen sijaan ongelma on, miten nuoret saadaan pysymään koulutuksessa, täsmensi EK:n edustaja.

Toisen asteen koulutuksen aadullisin asioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Niinikään puutteita on toisen asteen valintojen ohjauksessa. Tähän viittaa esim. se, että koulujen välillä on merkittäviä eroja lukioon ja toisaalta ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen suhteen. Esim. Omnian  Sampo Suihkolta saamieni tietojen perusteella   joistain peruskouluista juuri kukaan ei hae ammatilliseen koulutukseen ja joistain kouluista yli 50% hakee? Onko kyseessä jonkinlainen ”asennevamma” vai oppilaiden todelliset edellyttykset/odotukset?



Espoossa 12.10. 2017

Martti Hellström

opetusneuvos, KT

tiistaina, lokakuuta 10, 2017

Oppivelvollisuus 2020-luvulla: pakkoa vai vapautta?


OAJ oli tänään liikkeellä tunteita herättävällä teemalla: Pitäisikö nykyiselle pääsosin vuonna 1921 asemoidulle oppivelvollisuudelle tehdä jotain?

Aientaa?

Pidentää- ja jos niin kummasta päästä?

Aamupäivän mittainen tilaisuus pidettiin Akavatalossa. Vaikka tilat olivat minulle aivan upouudistetut,  päivästä tuli nostalginen. Naputin muistiinpanoja niinkuin olisin yhä Luokanopettaja-lehdessä:-)

ALOITAN tämän  jutun seminaarin rakenteesta. Muodoltaan se oli  tosi mallikas (ks. rakenne vierestä):

* Napakka avaus,  Olli Luukkainen
* Sitten juontajan - viestinnän ammattilainen- johdolla kaksi about 20  minuutin mittaista tutkijapuheenvuoroa ja kummanin jälkeen muutama yleisökysymys ja kommentteja viestitaulun viesteihin ja äänestyksiin.
* Poliitikkojen 1 min hissipuheet (kommentit) kuullusta.
* 5 minuutin tauko
* Poliitikkojen paridialogit ja muutama ajatus
* Ja yhteenveto parikeskusteluna (Heljä Misukka ja Olli Luukkainen)

AIKATAULU piti hienosti. Tekniikka toimi.  Toki yleisön rooli jäi ehkä kuitenkin mekaaniseksi.


MUTTA mennään sitten sisältöön:
Mitä tiedämme oppivelvollisuudesta?

Oppivelvollisuus on yksi yhteiskunnan asettama velvollisuus: kansalaisten on tarpeen sivistyä, vaikka eivät sitä itse oivaltaisi.

Suomessa oppivelvollisuus säädettiin vuonna 1921- yhtenä viimeistä eurooppalaisista maista,  ja sitä on pidennetty vuosina 1957 ja 1970.

Suomalainen oppivelvollisuus kestää nyt 7 vuodesta 16 vuoteen. Pituus on samanlainen kuin muissakin Pohjoismaissa.

Varhaiskasvatuksen merkitys

Professori Jani Erola esitteli suomalaisen varhaiskasvatuksen tilaa. Miten eroamme muista?
Meillä oeruskoulu alkaa aikaisemmin muualla. Emme poikkea muista varhaiskasvatukseen osallistumisessa 0-2-vuoden ikäisten osalta, mutta sen jälkeen meillä osallistutaan vähemmän.
Vaikka meillä on varhaiskasvastusta universaalisti saatavilla. Miksi?
-  On kaksi syytä, Erola totesi. Meillä on vahva usko kotiäitiyden hyödyistä lapsille. Ja kotihoidon tuki kannustaa jäämään kotiin.

Jani Erola (vas) ja Tuomas Pekkarinen (oik)
Erola esitteli kansainvälisiä tuloksia varhaiskasvatuksen merkityksestä (hyödystä) lapsen oppimispolulle. Varhaiskasvatus hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa.  Yksilön kannalta osallistumisella on useanlaisia positiivisia vaikutuksia. Yhdysvalloissa on löydetty useita vuosia jatkuva yhteys kognitiiviseen kehitykseen. Norjassa taas vahva yhteys työmarkkinakiinnittymiseen ja kouluttautumiseen-  erityisesti pieni- ja keskituloisten osalta. Hyvätuloisten osalta yhteys voi olla myös negatiivinen. Suomalaisissa tutkimuksissa on löydetty positiivinen yhteys lukion käymiseen, (välittävänä tekijävä oli äitien työssäkäynti).  Pitkäaikaiset vaikutukset edellyttävät lisäksi, että  varhaiskasvatus on laadukasta.

Yhteiskunta saa hyötyä varhaiskasvatuksesta inhimillisen pääoman kasvuna (kyvyt ja kouluttautuminen) sekä  naisten työssäkäynnin lisääntymisenä (tasa-arvo, perheiden tulot). Lisätietoa varhaiskasvatusta koskevasta tiedosta löytyy mm. lähteestä:   Blossfeld, H.-P., Kulic, N. Skopek, J., and Triventi, M. (Eds.), Childcare, Early Education and Social Inequality – A Cross-national Perspective (pages 109- 124). Cheltenham/Northampton: Edward Elgar.

EROLA tiivisti näkemyksensä lopuksi näin:
Hyötyvätkö kaikki lapset?
- Suomi: mahdollisesti.
- Norja: huono-osaisimmat
- Katsauksissa yleinen tulkinta on, että kaikki hyötyvät, erityisesti huono-osaisten lapset.

Miksi?
Varhaiskasvatuksessa opitaan. Lapsi saa perheen ulkopuolisen kontaktin (aikuinen, asiantuntija). Varhaiskasvatus tuo  jatkuvuutta- vaikka  perheissä tapahtuisi kaikinlaista

Kuina lisätä osallistumista?
Vaihtoehtoja on kolme: alhaisemmat maksut, kotihoidon tuen lyhetäminen ja  oppivelvollisuuden  laajentaminen aikaan ennen peruskoulua  esim. vaiheittain 3 - vuotiaasta alkaen. Näistä viimeinen on ehkä paras. Miksi?
- Velvollisuus  saa vähemmän koulutetut laittamaan lapsensa  varhaiskasvatukseen. Uskomme kotiäitiyden hyötyihin on niin vahva, että arvojen muuttamine vaatii vahvaa signaalia.

Oppivelvollisuuden pidentämisestä

Aamupäivän toisen alustuksen piti taloustieteilija Tuomas Pekkarinen. Hänen teemansa oli: Onko oppivelvollisuden pidentämisestä hyötyä?

Taloustieteilija tarkastelee koulutusta investointina. Yhteiskunnat uskovat koulutuksen höytyyn, ja ovat lähes kaikkialla säätäneet oppivelvollisuuden. Miksi? Koska ihmiset eivät osaa ottaa  huomioon kaikkia koulutuksen tuomia hyötyjä. Näin vamistetaan,  että kaikki hankkivat minimitason.

Koulutusinvestoinien tuottavuus riippuu ihmisen kyvykkyydestä.  Kyvykkyyteen taas vaikuttavat geenit ja ympäristö. Perheellä on suuri vaikutus koulutusinvestointien tuottoon.  Yksi tapa "korjata" ympäristä on oppivelvollisuus. Se pakottaa investoimiaan kykyihin.

VAIKUTTAAKO oppilvelvollisuuden pituus?  Pekkarisen mukaan maailmalla on tehty tutkimuksia  tästä aiheesta esim. vertailemalla alueellisia eroja oppivelvollisuuden pituudessa. Yhdysvalloissa on todettu, että   yhden vuoden lisäys  kasvattaa elinkaarituloja 10-14 %. Se vähentää rikollisuutta, pidentää elinajan odotetta ja vähentää teiniraskauksia.

Nyt keskustelussa Suomessa on oppivelvollisuuden pidentäminen toiseen koulumuotoon. Missään maassa oppivelvollisuutta ei ole sidottu toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Niinpä ei ole myöskään tutkimusnäyttöä siitä, miten pidennys vaikuttaisi.

Hanna Virtasen väitöskirja antaa kuitenkin joitain viitteitä. Hän päätyi ajattelemaan, että toiselle asteelle pyrkii myös sellaisia oppilaita, jotka nyt karsiutuvat paikkapulan vuoksi, mutta jotka suoritaisivat toisen asteen tutkinnon, jos laki takaisi heille opiskelupaikan. Toisen asteen yhteisvallinnassa rannalle jääneet hyötyisivät lisäkoulutuspaikoista. Heille oppivelvollisuuden pidentämisellä olisi positiivinen vaikutus.

Pekkarinen totesi myös, että oppivelvollisuuden pidentäminen ei  poistaisi koulupudokkuutta,  mutta ongelma pienenisi.
- Suomalaiset työmarkkinat ovat sellaiset, että koulun ulkopuolelta ei pääse töihin, hän totesi.

Syrjäytymisen perusongelma on  huonosti peruskoulussa pärjääminen. Pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen ei riitä. Tarvitaan muitakin tekoja.
- Kaikki,  mikä auttaa peruskoulussa pärjäämistä, säteilee hyötyä muuallekin, hän päätti.

Kommenttipuheenvuoroissa muisutettiin, että koulutuspaikan saanti ei oikeasti ole ongelma,.
98,7 % peruskoulun päättäneistä sai koulutuspaikan II.-asteella.
- Sen sijaan ongelma on, miten nuoret saadaan pysymään koulutuksessa, täsmensi EK:n edustaja.
Laadullisin asioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Poliitikkojen ajatuksia

Ylhäällä Tuomo Puumala ja Sanna Lauslahti
Alarivissä Li Andersson ja Leena Meri
Seminaariin oli kutsuttu poliitikkoja eri puolueista. Kutsun ottivat vastaan Tuomo Puumala(kesk), Sanna Lauslahti (kok), Pilvi Torsti (sd) ja  Leena Meri (persut).  Mielipiteissä oli eroja.

Kepun edustaja halusi varhaiskasvatukseen osallistumiseen lisää mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mutta ei pakkoa.  Hän halusi  puhua oppioikeudesta; Velvoittava oikeus eskari 5-vuotiaana. Opettajankoulutus kärkihanke. Oppivelvollisuutta tulisi pidentää 2. asteen suuntaan. Mutta lisäksi tarvitaan laaja reformi.
- Koulu tulisi aloittaa vuotta aikaisemmin, näin syntyisi samalla 500 miljoonan - miljardin säästöt (nuoret tulisivat vuotta aikaisemmin töihin).

Kokoomusedustaja kertoi, että sivistyskokoomuslaiset ovat saaneet oman puolueensa muuttamaan linjaa leikkauksista satsauksiin.  Varhaisiin vuosiin kannattaa panostaa. Varhaiskasvatuksessa syntyy vahva minäkuva ja opitaan  ryhmässä toiminen). Perheet on otettava mukaan. Tarvitaan lisää lastentarhanopettajia.
-  Joka lapsella on jo oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen, ja maksuttomuutta on laajennettu kohdentamalla sitä yksinhuoltajiin,  Lauslahti totesi. Uusia ideoita on kokeilu 5- vuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta. Kiinostusta olisi myös  joustavaan perusopetusikään.

Demarien Torsti kritisoi hallitusta:  subjektiivista päivähoito-oikeutta on rajattu. Erot kasvavat kuntien osalla.  Varhaiskasvatuksen tulisi olla kaikille maksutonta. Hänellä  oli kunnianhimoinen visio:  On aika katsoa pidempiä kaaria. Luoda 12-vuotinen peruskoulutus, joka ulottuu  esiopetksesta toiselle asteelle. Oppivelvollisuus alkamaan 3-vuotiaista ja  päättymään 2. asteen tutkintoon. Nuorille on annettava  valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Toisen asteen tutkinnon hyöty on kiistaton. Peruskoulun varassa olevien työllisyysaste on 46 %, 2. asteen suorittaneilla työllisyysaste on yli 60 %.  1 %:n nousu työllisyysasteessa  tarkoittaa noin miljardia.  Täsmätoimia on jo tarpeeksi kokeiltu. Koulutuksen tulisi olla maksutonta, koska  keskeyttömisen yleisin syy on talous.
- Onko valinnanvapaus  vapautta valita itsensä ulos, Pilvi kysyi.

Vasemmisto oli samoilla linjoilla  demarien kanssa.  Li Andersson kritisoi hänkin hallitusta: poliittisia päätöksiä tekevien olisi luettava asiantuntijoiden lausuntoihin. Nyt subjektiivista päivähoito-oikeutta ajettiin yksimielisestä asiantuntijakannasta huolimatta. Li vaati panostusta osaamistason nousuun. Keinoina olisi varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nosto ja 2. asteen tutkinto kaikille.Se on tasa-arvoa. Työllistymistä. Hyvinvointia. Se on vastaus työmarkkinoiden muutoksiin. Peruskoulun varassa ei ole työtä pian.
- Oppivelvollisuus ja  täsmätoimet eivät ole vastakohtua, mutta täsmätoiment  (tuki jne.) ovat haavoittuvaisia suhdannvaihteluille;  isot koulutuspoliittiset linjaukset eivät ole yhtä haavoittuvaisia. On keskusteltava myös  laatuasioista  mm. pärjäämisen tuesta.

Persuedustajan mukaan koulun pahin ongelma ovat moniongelmaiset nuoret, joilla ei ole henksiä kuntoa.  Heidän paikkansa  ei ole koulussa- he tarvitsevat kuntoutusta. Toinen suuri ongelma on 6000 peruskoululaista, joiden lukutaito onniin heikko, etteivät he osaa tehdä edes työpaikkahakemusra. Peruskoulun sisältöön on tehtävä jotain. Laatua perusopetuksessa olisi vahvuuksien löytyminen Varhaiskasvatus tulisi mahdollistaa - siihen ei pakoteta. Perheiden vastuu.  Meri kertoi olevansa  itsemäärämisihminen. Hän kannatti kotihoitoa ja ymmärsi, että kotihoidon tuki on osa perheiden toimeentuloa.
- Rikkaat maksakoot päivähoidosta.

Sähköpostitse mukana oli  Vihreiden Emma Kari
- Kunnille on tullut vastuu koulutuksesta  valtion leikkausten vuoksi. Kuntien väliset erot ovat kasvaneet.  Oppimistulokset heikkenevät, ja erot kasvavat. Kynnystä osallistuavarhaiskasvatukseen madallettava.

YLEISÖ nosti esiin monia kipukohtia:
- Keskustan nuori nainen: Vain vajaa 70 % haaveilee toisen asteen opiskelusta. Mistä johtuu: oppimisvaikeuksista? Onko nuorten kaikkien aikojen hitain palkkakehitys. Koulutuksen yhteys tuottavuuteen on katkeamassa.
- OAJ:n toinen  varapuheenjohtaja: Hallitus on  tehnyt  200 miljoonan leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta...Argh.
- OAJ:n toinen varapuheenjohtaja: Koulun pitäisi pyrkiä motivoimaan. Kuinka? Erityislasten ongelmat tulevat silmille. Resurssit puuttuvat. So?

Yhteenvetoa

Seminaari päättyi Olli Luukkaisen ja Heljä Misukan yhteenvetoon. Anti oli ollut hienoa. Samoin keskustelu. Sali oli vahvasti kannattanut oppivelvollisuuden pidentämistä molemmista päistä. Mutta pelkkä mekaaninen pidennys ei riitä- tarvitaan myös sisällöllista  kehittämista. Eikä se  riitä yksinään.  Lisää pohdintaa vaatii kysymys oppivelvollisuusiän siirtämisestä alkamaan 6-vuotiaana.

sunnuntaina, lokakuuta 08, 2017

Koulutuspoliittisia eväitä Itämereltä







































TAAS turvallisesti kotona EKOAY:n "Koulutus- ja vaikuttamisseminaarista"  Tukholmassa, 6. - 8.10.2017. Hyvä reissu!

Laiva oli lastattu noin 100:lla ay-opettajalla. Mausteena oli mukana opetustoimen päälliköitä, OAJ:n asiantuntijoita sekä meitä poliitikkoja. Vahvin edustus viimeisistä oli demareilla (3). Meitä oli paikalla valtuuston vpj. Markku Sistonen sekä molemmat lautakunnan jäsenet minä ja Mika-Erik Walls.

Espoon kokoomukselta, persuilta, vihreiltä ja vasemmistolta oli paikalla yksi päättäjä - varhaiskasvatusjaostosta.  Harmi kyllä pääosa valtuustoryhmien puheenjohtajistosta loisti poissaolollaan. Kurjaa oli  erityisesti se, ettei neuvottelutoimikunnan pj. ollut paikalla - sillä hänhän vetää budjettineuvottelut.

TIUKKA ohjelma alkoi heti 15.45 lyhyillä tervetulo- ja muilla lyhytpuheenvuoroilla.Sen jälkeen opetuslautakunnan väki kohtasi rehtorit ja heidän huolensa. Niitä riitti. Työmäärä kasvaa- ja myös väsyminen. Väistöistä puuttuu ohjeet, eikä niistä aiheutuvaa lisätyötä ole korvattu riittävästi. Onko johtamiskulttuuri Espoossa jotenkin muuttunut? Luottamuksen sijaan meille kerrottiin epä-luottamuksen tunteesta.  Joustamisen sijaan on joustamattomuus lisääntynyt? Rehtoreille on tilattu digitaaliset kellokortit. Huh. Osallisuuden sijasta valmisteluun on tullut ylhäältä-alas ohjaus?

TEEMA syvensi OAJ:n kehittämispäällikkö Niku Tuomiston alustus suomalaisen rehtorin työtodellisuudesta. Sen sijaan, että rehtori saisi keskittyä lakisääteisiin tehtäviinsä, hänelle siirretään yhä enemmään puhtaasti hallinnollisia tehtäviä - mutta niiden hoitamiseen ei ohjata lisäresursseja.

Tuomisto esitetteli laskelmiaan rehtorien ja erityisesti luottamusrehtorien johtamistyöhön todellisuudessa käytössä olevan työajan määrästä. Karmein tilanne on pienen pariopettajaisen koulun luottamusjohtajalla, jonka työpäiviä on Vessin mukaan se 190+3, ja rehtorille säädetystä 36,25 tunnin viikkotyöajasta pelkästään opetukseen ja valmisteluihin menee viikossa noin 20 tuntia.

Rehtoreiden jaksamisen keskeiset tukitoimet ovat 1. koulusihteeripalvelut 2. apulaisrehtoriresurssi.

Lauantain ohjelma

Lauantain virallinen ohjelma alkoi klo 15.30. Vuorossa olivat päättäjädeitit. Opettajat kiersivät viidessa tuvassa kertomassa huoliaan Sukolle, aluepäälliköille, OAJ:lle ja kahdelle opetuslautakunnan ryhmälle. Huolia oli.
- 36 esiopettajan tilanne kouluissa
- esiopetusryhmien tilanne- kun yksikään lapsi ei puhu suomea
- lasten huonovointisuus
- lukioverkon epäselvä tilanne
- nuorten opettajien uupuminen
- resurssit- liian suuret luokkakoot, erityisluokkien jakotunnit
- sisäilmaongelmat (sähköä säästetään, ilmavaihto pois päältä)

Koonnassa kuultiin joka tuvan kuulumiset
- jokavuotinen budjettiteatteri
- koulujen turvallisuus
- kiky ja sen ohjeistus
- YS-ajan käyttö

SITTEN oli vuorossa päivän keynote-luento, jonka piti OAJ:n  erityisasiantuntija Jaakko Salo. Teemana oli  koulutuspolitiikka ja opettajuuden muutos. Suomalainen koulujärjestelmä on maailman tehokkain. Siis halpa. Salo oli  erittäin huolissaan suomalaisen koulun tulosten sekä tasa-arvon nopeasta ja rajusta heikentymisestä Suomessa 3-6 viime vuoden aikana.

–  Esimerkiksi viimeisimmässä Pisa-mittauksessa on  ensi kertaa havaittavissa isoja eroja Suomen eri seutujen välillä, Salo totesi. Erityisesti pääkaupunkiseudun koulut erottuvat edukseen verrattuna  muihin alueisiin.
– Suomessa perhetaustan ja oppimistulosten yhteys on ollut pitkään maailman pienintä.  Nyt Suomi on kuitenkin romahtanut OECD-maiden keskitasolle. Hälytyssireenien pitäisi soida Eduskunnan katolla!

Oppilaiden tuentarve kasvaa koko ajan, mutta tukea on yhä vaikeampi saada.

SALO oli koonnut myös opettajuutta haastavia muutostrendejä. Niitä todella riitti.

KELLO 18 alkoi vielä tunnin mittainen sessio: EKOAY:n ja poliitikkojen päättäjätapaamiset, joissa keskusteltiin kahdessa  ryhmässä. Teemoja olivat A. Työhyvinvointi ja koulun johtaminen ja B.  Riittävätkö rahat laadukkaan opetuksen järjestämiseen?

ME demarit olimme kaikki teeman A kimpussa. Ideoimme keinoja turvata opettajien ja rehtorien jaksaminen. Opettajien sairauspoissaolot ovat lähteneet hälyttävään kasvuun! Listasimme ampumatta mitään alas mm. seuraavia keinoja:
- budjettineuvottelut: otettava kasvava oppilasmäärä huomioon. Erityisluokkien jakotunnit todella tärkeitä
- pariopettauuden lisääminen
- sisäilmaongelmat (edelleen ilmanvaihto kytketään pois päältä
- turhien töiden aito karsiminen. "Työn riisunta".

Opetuslautakunta lupasikin ryhtyä valmistelemaan EKOAY:n ja lautakunnan yhteistä kyselytuntia.

JÄRJESTELYT toimivat upeasti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Aikaa käydä Tukhomassa oli sitäkin. Itse olin kahdeksan hengen porukassa Jukka Kuittisen johdolla Soppateatterissa. Thanks, Jukka, jälleen kerran.

Lauantai-ilta päättyi  ala carte -illalliseen henkeä kohottavine puheineen. Lihansyöjille katettiin ainakin 20 cm:n pätkä sisäfilettä. Kun meni ajoissa nukkumaan, nousi sitten sunnuntaiaamunan ajoissa ja ehti vielä tankata Buffet-aamiaisen.

VAIKKA agendalla oli pääasiassa vaikeita asioita, ote oli dialoginen ja ratkaisukeskeinen. Lautakunnan väki ottikin koppia monista asioista, ja perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja,

Kaunis kiitos EKOAY:lle järjestelyistä ja erityisesti Heli Haarolle,  Jukka Sarpilalle  ja Veera Raiviolle ohjelman juoksutuksesta sekä Hannu Suntiolle koko konseptin ideoinnista.  Oli mukavaa tavata monta vanhaa tuttua ja vähän haikallakin niitä, jotka eivät nyt olleet päässeet mukaan.