Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

lauantaina, joulukuuta 31, 2016

Kuukauden kirja: Opettaja roolissa

TULIPA hyvä mieli. Löysin uudelleen muistiinpanot teoksesta, joka totisesti kolahti minuun Sepon koulussa 1980-luvulla.  Kyseessä on teos:

Bolton,  G. (1981). Luova toiminta kasvatuksessa. Teoriaa draamasta.  Suom. Tintti Karppinen. Helsinki: Tammi.

BOLTON on yksi arvostetuimpia pedagogisen draaman kehittäjiä. Tuosta kirjasta bongasin "Opettaja-roolissa"- työtavan, jota käytin paitsi omassa luokassani mm. Kari Peunan luokassa kerran viikossa äidinkielen tunnillla.

Boltonin opettaja-roolissa työtavan ideana oli, että opettaja rakentaa yhdessä oppilaiden kanssa kuvitteellista, lapsia kiehtovaa teemaa- mutta aikuisen ehdolla. Jos lapset haluavat leikkiä murhaa, opettaja valitseekin esim. kohtauksia, jossa vainajan omaiselle viedään suruviestiä jne.

Opettaja on koko ajan mukana fiktiossa myös valitsemassaan roolihahmossa, josta käsin hän haastaa, tukee ja  kehittää draamatyöskentelyä. Kasvatuksellisena tavoitteena on - ei vain leikkiä- vaan myös syventää lasten ymmärrystä avaamalla  tilanteeseen uusia yllättäviä näkökulmia.

Bolton antaa esimerkkejä. Oppilalla on valmis asenne: Poliisi on vihollinen. Opettaja valitseekin mukaan kohtauksia, joissa poliisilla on koti ja perhe.

Opettaja siis pyrkii muuttamaan draamakokemuksella oppilaiden kielteisen asenteen tai laajentamaan muutoin ymmärrystä.  Leikitty kokemus on voimakas. Ymmärtämys voi Boltonin mukaan syventyä vain, jos mukana on tiettyjä komponentteja  mm. näitä:
- aiheen pitää kiinnostaa - koko ryhmää.
- sen pitää sopia tälle ryhmälle sekä älyllisesti että emotionaalisesti  (onko juttu heille vain jännää)
- lapset pitää saada tekemään todella töitä

Prosessi etenee niin, että ensin oppilaat  ehdottavat aiheita. Niistä valitaan yksi.
Ehdotetun aihe voidaan hajoittaa eri näkökulmiin (esim. sota-teema  taistelu, strategia, harjoittelu, vangit, puute, siviilit, sotilaat). Jutussa  tulee olla ristiriita  jokin vaanii nurkan takana) ja vastakohta.

Opettaja voi etukäteen miettiä sopivia kohtauksia, ja niihin pitäisi aina liittyä jokin yllätys.

Sitten jaetaan (kohtaus kerrallaan) roolit ja määritellään  tilanne. Esim. sota: ollaan hoitajia kenttäsairaalassa. Tuodaan sinne jännite:  kuinka kestää mätänevän liha haju. Opettaja on esim. sairaalan komenteleva lääkäri. Oppilaat voivat näytellä kukin omaa roolia, heillä voi ryhmäroolit  tai  yhteinen massarooli.

Kun kohtaus on sopivassa kohdassa, opettaja ottaa aikalisän, ja käydään keskustelua siitä, mitä tapahtui? Miltä tuntui jne.? Tämä reflektiovaihe on tärkeä.

Ennen seuraavaa kohtausta voidaan kirjoittaa  itsenäisesti  esim. haavoittuneena kirje kotiväelle.

OPETTAJA roolissa- työtavassa voidaan yhtä hyvin näytellä istualtaan kuin liikkuen.

BOLTONIN kirjassa on toki muitakin työtapaideoita. Oppilaille voidaan antaa asiantuntijatehtävä: keksikää vankila, josta ei voi paeta; linna jota ei voi valloittaa. Aina ei tarvita roolia. Voidaan ratkoa ongelmaa: kuinka saisi jättiläisen avaamaan oven. Voidaan myös tehdä oikeita asioita roolissa (esim. munkit leipomassa leipää).

VIELÄKIN muistan  melkein koko lukuvuoden jatkuneet yhteiset tarinat mm.  "Kadonneen opettajan mysteeri", jossa voitiin käsitellä oppilaiden huonoa käytöstä,  rikosta ja sen seurauksia. Näyttelimme luokassa ja luokan ulkopuolella. Teimme verisiä kirjeitä, uutislööppejä, uutislähetyksiä  jne. Jokainen oppilas vuorollaan kirjoitti sitten läksynä sen tunnin juonen etenemisen. Kun tarina loppui, kokosimme kaikki tuotokset luokan seinille, ihailimme yhteistä tarinakirjaa, johon sai myös piirtää tai liimata kuvia. Muistelimme pitkää prosessia ja pohdimme, mitä opimme.

Kun siirryin rexiksi vuonna 1989, pedagoginen draama sai jäädä pieniä interventioita lukuunottamatta.  Harmittaa nyt.

Näkemiin vuosi 2016

VUOTTA 2016  on jäljellä vajaa vuorokausi.  Varmaan uskaltaa tehdä jo inventaariota?

Hyvä vuosi tämäkin. Hmm- tai oikeastaan pitää kirjoittaa: todella upea.  Eikä tietenkään vähiten jo toisen, iloisen pikku-ukon vuoksi.  Herra Miltonista tuli Teon isoveli lokakuussa. Sitä saa nyt olla kaksinkertainen ukki.

MUTTA muutoinkin.  Koko pienelle suvulle kuuluu hyvää. Kaikilla lapsilla on töitä ja uusi koti. Äitikin on saanut asua koko vuoden tutussa Lallukassa remontin jälkeen. Vanhaan ikään kuuluvat suvun vanhempien kränkät ovat olleet hallinnassa. Keittiö tuli remontoitua. Auto on ollut suruton. Uusi iso tv oli hyvä hankinta. Ja Joulu. Joulu. Hitaita aamuja. Aikaa.

Töitä. Töitä.

TÄMÄ oli toinen kokonainen eläkevuoteni. Voi siksi tuntua oudolta, kun kehun  töitä. Mutta minulla on  ollut etuoikeus levätä osaamiseni päällä ja käydä pölyttämässä innostusta pedagogiikkaan- uuteen ja vanhaan.

Uuden opsin jalkauttamista on tuettu ympäri Suomea lyhyemmillä ja pidemmillä koulutussessiolla- ilokseni saimme aikataulun sopimaan myös Auroran koululle.

Myös kansainvälinen NPDL -hanke on tarjonnut mahdollisuuksia sparrata  ikäluokkaa, jolla nyt on soihtu Suomen pelastamistyössä. Kaupanpäälle on tullut vielä tilausluentoja suomalaisesta rehtoriudesta,  didaktisesta vapaudesta ja pedagogisesta esteettömyydestä.

Lisäksi olen ymmärrettävästi tosi kiitollinen vuoden aikana julkaistuista kolmesta kirjasta: Luokanopettajan päiväkirjasta Suomen Luokanoopettajille, Atso Vilkkijärven muistelmista Espoon Perinneseura ry:lle ja Opettajan Didaktiikasta Ps-kustannukselle. Ja tietysti vieläkin vuoden 2015 lopulla julkaistusta Yhdessä oppiminen- kirjasta - jota saimme esitellä tammikuussa Educassa ja syyskuussa Jyväskylässä. Tietokirjailijana olen sitä paitsi saanut olla mukana useissa paneeleissa. Se on virkistävää hommaa.

Olen saanut myös tehdä vuoden aikana mielenkiintoisia selvitystöitä sekä Espoon että Nurmijärven koulutoimessa. Ja pitää luentoja suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi.

Ja kannattaa sekin mainita, että pian 10 vuotta täyttävän blogin kävijämäärä ylitti joulukuussa miljoonan rajan.

SILLAKSI työ-  ja eläkevuosien välille valitsin mukaanlähdön sekä politiikkaan että seurakunnan luottamushenkilötoimintaan. Molemmissa olen viihtynyt.  Olen saanut tehtäviä, joissa voi oppia uutta. Polittisen uran helmiä oli edustustehtävä Islannissa kesäkuussa ja SDP:n valtuustoryhmän veturin tehtävä. Yhteistyö opettajajärjestöjen kanssa on ollut tästä(kin) postista käsin  hedelmällistä.  EKOAY:n risteilyillä on edelleen nastaa. Toiminta valtuustossa jatkuu (ainakin) kevään ajan. Seurakunnassa vielä pari vuotta.

Warning.

SE on aihetta myöntää, että ikiliikkuja-Martilla on rajansa. Olen ollut liikaa poissa kotoa. Lomalle vaimon kanssa ei ole ehditty tarpeeksi.

Olen ottanut  myös tehtäviä, jotka eivät ole edenneet haluamallani tavalla. Opettajan ura- tutkimushanke on seisonut vuoden Didaktiikka-teoksen kiireen vuoksi.

On myös juttuja, jotka ovat ikäväkseni hävinneet sumuun: Mm. koulukiusaamiseen liittynyt KIK- hanke. Ja Tajua Mut-hanke.

Niin ja myös ihmisiä katoaa tutuilta paikoilta. Ehkä isoin ikävä tulee sivistystoimenjohtaja Sampo Suihkoa, jonka kanssa olen saanut tehdä neljä vuotta tosi antoisaa yhteistyötä Nuorten elinvoimaisuus- kehittämisohjelmassa. Lisäksi tutuista pesteistä ovat lähteneet Opetushallituksen Irmeli Halinen, OAJ:n varapuheenjohtaja Kari Kinnunen, Datafisherin Markku Peltonen, Sukon opetuspäällikkö Elinä Rönkkö, Luokanopettajan päätoimittaja Raimo Hautanen ja Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola. Unohtamatta eläkkeelle/tms. jääneitä rexikollegoita: Paavo, KokkalaMarjatta Larsio, Kari Louhivuori, Osmo Sorsa, Auli Tikkanen, Reijo Qvintus...

Mutta. Sittenkin.

HELLÄSTI hyvästelee tällaisen vuoden. Hyvällä mielin kohti tipatonta tammikuuta ja Uutta vuotta 2017,  joka  tarjoaa taas  - niin vahvasti uskon - hienoja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia uutta.

perjantaina, joulukuuta 30, 2016

Uusi OPS, uusi johtajuus








Ensimmäinen valtakunnallinen luokanopettajapäivä 
25.3.2017  Lotilan koulu, Lahti

Paja klo 13-14

”Uusi OPS, uusi johtajuus”

Opettajan ja oppilaan pedagoginen rooli muuttuu. Oppimisympäristöjä monipuolistetaan. Digitaalisuutta halutaan hyödyntää aikaisempaa enemmän. Opetusta eheytetään ja toimintakulttuurin betonirautoja ravistellaan.

2010-luvun koulujen todellisuus haastaa myös johtajuuden. Mistä johtamisessa on syvimmältään kysymys? Millaista on viisas johtaminen? Miksi muutos kouluissa niin usein epäonnistuu? Miksi, keille ja miten johtajuutta tulee jakaa. Tunnin keskusteleva paja on tarkoitettu kaikille, joiden tehtävä on johtaa oppimista: virkarehtoreille, johtoryhmän jäsenille ja omaa luokkaansa johtaville opettajille.
Martti Hellström, KT, opetusneuvos







Ks. lisää https://peda.net/yhdistykset/slo/lol17
__________________________________________________________

TÄLLAINEN puffi maaliskuun keikasta. Jos porukkaa ilmoittautuu :-) Teemahan on mitä tärkein.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina on Suomen Luokanopettajien vuosikokous, johon kunniajäsenet aina ystävällisesti kutsutaan.

keskiviikkona, joulukuuta 28, 2016

Kuukauden (teologinen) kirja: Tätä on kristinusko, Jeesus.

TAPANANI on herkistyä ainakin kaksi kertaa vuodessa Jeesus Nasaretilaisen mysteerin äärelle. Ensin pääsiäisenä ja sitten jouluna. Tällä kertaa oppaanani on Ville Auvinen ja hänen teoksensa: Tätä on kristinusko, Jeesus. Kauniainen: Perussanoma (2011).

Ville Auvinen on Uuden testamentin eksegetiikan tohtori. Hän on tutkinut mm. historian Jeesusta ja varhaiskristittyjen Vanhan testamentin tulkintaa ja käyttöä. Teos kuuluu ”Tätä on kristinusko” - kirjasarjaan, jonka taustalla on  kristinuskon alkutaipaleen henkilöitä, tapahtumia ja käsityksiä selvittelevä,  akateemiseen tutkimukseen perustuva hanke.

Toisin kuin useat aikaisemmin esittelemäni Jeesus-aiheiset kirjat,  tämä on tieteen ehdoin kirjoitettu kirja, joka ei kuitenkaan pyri vetämään mattoa uskon jalkojen alta, kuten eräs kirjaa esitellyt netissä kirjoitti.  Silti kirja tarjoaa myös uskon näkökulmasta yllätyksiä ja pohdittavaa.

 Jeesuksen elämänkaari

Auvinen kuvaa Jeesuksen elämänkaarta mielenkiintoisesti. Jeesus oli Galilean juutalainen mies, joka jo omana aikanaan aiheutti liikehdintää. Toiset liittyivät häneen, toiset taas vihasivat häntä. Hän syntyi  4 ekr.  Isä Joosef oli  rakentaja (ei puuseppä), ja hän oli todennäköisesti  mukana rakennushankkeissa Sepforiksessa. Äiti oli Maria. Perheessä oli  Joosefin ja Marian yhteisiä lapsia, tai (aikaisemmin) leskeksi jääneen Joosefin lapsia.

Jeesuksella oli veljiä, jotka  kuuluivat Jerusalemin alkuseurakuntaan. Veljet eivät kuitenkaan
 seuranneet hänen hänen elinaikanaan.

Runsaan 30 vuoden iässä Jeesus joutui  kosketuksiin Johannes Kastajan innokkaan,  mutta lyhytaikaiseksi jääneen kastajaliikkeen kanssa. Johannes kastoi hänet Jordan virrassa. Tästä kasteesta
alkoi Jeesuksen julkinen toiminta. julistajana, opettajana ja parantajana. Jeesus toimi  pienissä kaupungeissa ja maaseudulla kolmen vuoden ajan.  Hänen toimintansa päättyy huhtikuun alussa 30 jkr. Jerusalemin edustalla oilevalla teloituspaikalla. Hänet ristiinnaulitaan ja haudataan kalliohautaan.

Parin päivän kuluttua  alkaa levitä  kertomus Jeesuksen ylösnousemisesta, tyhjästä haudasta ja Jeesuksen ilmestymisestä monille ystävilleen. Usko ylösnousemukseen ja ylösnousseeseen synnyttää Jerusalemiin ensimmäisen seurakunnan. Seurakuntkokoontuu  yhdessä muistelemaan Jeesusta, hänen opetuksiaan, rukoilemaan yhdessä  ja odottamaan Jeesuksen paluuta.  Uusi usko alkaa levitä myös lähiseuduille.

Jeesuksen keskeiset opetukset

Auvisen mukaan Jeesuksen keskeisin opetus liittyi Jumalan valtakuntaan.  Minkälainen tuo Jumalan valtakunta oli?

Jumalan valtakunnassa oli erilainen etiikka kuin tuon ajan juutalaisilla.  Viimeiset tulisivat ensimmäisiksi.  Pienin olisi suurin. Portot ja publikaanit ennen fariseuksia.

Toinen usein toistuva teema Jeesuksella liittyi  eettisiin arvoihin. Ne  nostettiin aivan uudelle tasolle.  Vihollista tuli  rakastaa.  Kiroajien puolesta tuli  rukoilla. Etiikan ytimessä oli ehdoton,  rajaton lähimmäisen rakkaus ja  anteeksiantaminen.

Erityisesti Jeesus kutsui syntisiä Jumalan valtakuntaan. Hän söi ja eli syntisten ja hylkiöiden kanssa.

Jeesuksen ihmeteot

Auvisen mukaan Jeesus tunnettiin omana aikanaan  nimenomaan ihmeiden tekijänä. Juutalaisuudessa Messiaan tuloon liittyi  ihmeiden tapahtumista. Ihmeteot olivat  tunnusmerkkejä, joista Jeesus voitiin tunnistaa Jumalan lähettämäksi Messiaaksi. Jeesus paransi ja antoi syntejä anteeksi. Ylösnousemus oli viimeinen ihmeteko. Myös  Jeesuksen opetuslapset tekivät ihmeitä.

Miksi Jerusalemiin?

Tutkija kysyy: Miksi Jeesus lähti Jerusalemiin. Hän olisi voinut toimia vuosia kaikessa rauhassa Galileassa. Siihen täytyi olla syy.

Niinikään hän kysyy:  Miksi maalaisopettaja, joka ei pyrkinyt nostattamaan aseellista vallankumousta, teloitettiin pahimmille rikollisille tarkoitetulla tavalla? Ristiinnaulitsemisen oli häpeällistä.  Sitä edeksi raaka ruoskinta.

Vastaus löytynee Jerusalemin temppelista. Temppeli oli juutalaiselle ylimistölle valtava bisnes. Se pelkäsi myös menetettävänsä juutalaisille Rooman myöntämän laajan autonomian.

Jeesuksen kuolema

Auvisen mukaan Jeesuksen kuolema ei ole piste vaan kaksoispiste. Jeesuksen kuoleman jälkeen syntyi kristillinen seurakunta, joka uskoi hänen nousseen kuolleista. Tuo usko  levisi pian juutalaisten keskuudesta koko kreikkalaiseen ja roomalaiseen maailmaan.  Jeesus-liike ei jäänyt vain yhdeksi juutalaiseksi lahkoksi muiden joukossa.

Opetuslapset olivat niin vakuuttuneita, että julistavat ylösnousemusta henkensä uhalla. Kaikki heistä- Johannesta lukuunottamatta saivat  perimätiedon mukaan veritodistajan lopun.

Neljä evankeliumia

Kirjan ehkäpä kiinnostavin osuus alkaa evankeliumien kirjoittajien analysoinnilla.  Mitä kukin heistä painottaa Jeesus-kuvassaan.

Matteus keskittyy Jeesuksen opetustoimintaan. Jeesus on lainselittäjä, uusi Mooses, joka opettaa Jumalan tahtoa uudella ja Moosesta suuremmalla auktoriteetilla; "Teille on opetettu - mutta minä sanon… Betlehemin lasten murha muistuttaa lasten murjaa Mooseksen aikana. Matteuksen tekstissä vanhan testamenttin ennusteeet  toteutuvat Jeesuksessa, hänen elämässässää ja kuolemassa. Jeesus syntyy  Pyhästä hengestä neitseellisesti mutta on Daavidin jälkeläinen Joosefin kautta.

Markuksen Jeesus on   kärsivä,  kuoleva Messias, jonka messiaanisuuden Pietari tunnistaa. Tämä messias  ei ole voittoisa sotapäällikkö, vaan kärsivä ja kuoleva ihmisen poika.

Luukkaan Jeesus on  syntisten ystävä. Myös hänen Jeesuksen sikiää Pyhästä hengestä ja syntyy neitseellisesti Marian kautta. Luukkaan Jeesus puhuu Jumalasta isänä.

Johanneksen evankeliumi on kristologia: Jeesus oli Jumalan poika, joka oli  lähetetty  maailmaan tekemään isänsä töitä. Tämä Jeesus kuolee tyynenä. Jeesuksen kuolema on korotus.

Paavali ja Jeesus

Paavali ei kirjan mukaan ole  kristinuskon keksijä. Paavali ei koskaan tavannut fyysistä Jeesusta. Hän kirjoitti, ettei  Jeesuksen tuntemisella ennen kuolemaa  ole merkitystä.  Hänen Jeesuksensa kuoli
ristillä Jumalan kiroamana, meidän sijastamme. Paavali ei ottanut kantaa neitseelliseen syntymään.
Hänelle oleellista oli pelastusteko.

Kriittisyyttä? 

Käytännössä kaikki yksityiskohtaisempi tieto Jeesuksen elämästä täytyy selvittää UT:n evankeliumien pohjalta. Niissä esiintyviin tietoihin täytyy kuitenkin Auvisen mukaan   suhtautua kriittisesti. Ensinnäkään yksikään evankeliumi ei ole silminnäkijäkuvaus vaan ne on kaikki koottu useista varhaisemmista suullisista ja kirjallisista lähteistä.

Toiseksi uskonnollinen/teologinen ja historiallinen totuus sulautuvat niissä yhteen, ja historiallinen totuus jää paikoitellen teologisen totuudenvarjoon. Erityisen selvästi tämä näkyy Johanneksen evankeliumissa, joka poikkeaa synoptisista evankeliumeista ratkaisevasti sekä Jeesuksen toiminnan että opetuksen kuvauksessa.



keskiviikkona, joulukuuta 21, 2016

Opettajan didaktiikka on nyt täällä

TÄSSÄ se nyt on: Opettajan didaktiikka.  Se jatkaa huikean hienoa suomalaisten yleisdidaktiikan teosten sarjaa.

Ensimmäisenä suomalaisena opetusoppina pidetään yleensä  piispa Johannes Gezeliuksen ohjeita kansan sisälukutaidon opettamiseksi 1600-luvulla.

1860-luvulla  syntyi kansakoulu ja ensimmäinen opettajapolvi, joka sai  kunnon koulutuksen ammattiinsa.  Uno Cygnaeuksen vävy, seminaarinopettaja  Olai Wallin toimitti vuonna 1883 ensimmäisen suomeksi painetun opetusopin: ”Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi”.

Saman  ajan oppikoulunopettajille oman oppaan ”Grunddrag till Skolpedagogik” kirjoitti vuonna 1884 kasvatus- ja opetusopin professori Z. J. Cleve.

Toinen  kansanopettajapolvi sai opiskella professori Mikael Soinisen (1895, 1901,1906). opetusoppien avulla.  Soinisen kirjoja luki vielä myös kolmas opettajapolvi aina 1940-luvulle asti.

Professori Matti Koskenniemen Kansakoulun opetusoppi” (1944)  lopetti sitten Soinisen teosten valtakauden. Sen ideoilla koulutettiin neljättä opettajapolvea.

Viides opettajapolvi siirtyi peruskouluun. Se sai tukea ammattiinsa useista opetusopeista. 1970-luvulla luettiin professori  Erkki Lahdeksen ”Peruskoulun opetusoppia” (1969) sekä Matti Koskenniemen ja Kaisa HälisenDidaktiikkaa lähinnä peruskoulua varten” (1970).

Lahdes kirjoitti opetusopin/didaktiikan tarkasti ottaen neljälle vuosikymmenelle.  ”Peruskoulun uusi opetusoppi” (1977) ilmestyi, kun koko maa oli siirtynyt peruskouluun.  Lahdeksen kolmas opetusoppi ”Peruskoulun didaktiikka” ilmestyi vuonna 1986.

Kuudes opettajapolvi on tehnyt työtään 90-luvun laman jälkeen. Sen ensimmäinen didaktiikka oli vuonna 1997 ilmestynyt Lahdeksen viimeinen opetusoppi ”Peruskoulun uusi didaktiikka”.  2000-luvun ainoan  didaktiikkaoppaan kirjoittivat professorit Kari Uusikylä ja Päivi Atjonen.  "Didaktiikan perusteet"  ilmestyi  vuonna 2000.

Riitta Jyrhämän, Martti Hellströmin,  Kari Uusikylän ja Pertti Kansasen kirjoittama "Opettajan didaktiikka on  ensimmäinen, uusi yleisdidaktiikan teos 16 vuoteen!

Hiukka ylpeänä.

tiistaina, joulukuuta 20, 2016

Suomen Luokanopettajien valtakunnallinen luokanopettajapäivä

TODELLA monen vuoden tauon jälleen Suomen Luokanopettajat (os. Luokanopettajaliitto) järjestää luokanopettajapäivän, ja tällä kertaa peräti valtakunnallisen. Peruskoulun alkuvaiheessa "veso-kelpoisia"  luokanopettajapäiviä järjestettiin eri puolilla maata, ja niillä oli myös iso taloudellinen merkitys.

Luokanopettajapäivän ohjelma
Luokanopettajapäivä lauantaina 25.3.2017
Lotilan koulu, Lahti

Aamupäivä

Kello 8 - 9 Messualue ja kahvio auki

Kello 8.55 - 9.00. 5b -luokan MM-tanssi

Kello 9.00 - 9.15. Avaus. Marko Jokinen, Suomen luokanopettajat ry, pj, Kati Pennanen, rehtori

Kello 9.15-10.00 "Aivot liikkeelle", Helena Salakka, opettaja, bloggaaja, kunnallispoliitikko

Kello 10.00 - 10.10 Tanssiesitys, Fanni Pennanen 

Kello 10.10 - 10.40 Pariopettajuus ja koulukoira, Leena Högberg, 3-4ac , Tero Falk, 3-4ac + Remo

Tauko: Messualueeseen tutustumista/ Kahvio auki

Kello 11.15 - 12.00 "Kun koulu ei tajua", Maarit Korhonen, Vuoden luokanopettaja 2016,
Vuoden luokanopettaja 2017 -palkitseminen

Kelli 12.00 - 13.00 Lounas /Messualueeseen tutustumista/Kahvio auki

Iltapäivän ohjelma

Kello 13.00 - 15.05. Pajat. LOL- luokanopettajat Lahdessa * LOL- luokanopettajat ops:n lumoissa * LOL-luokanopettajuutta laaja-alaisesti.

Alustava pajatarjotin. Jokainen voi/ehtii käydä kahdessa.
  •  ”Uusi OPS, uusi johtajuus”, Martti Hellström, KT, opetusneuvos
  •  Yksilöllinen oppiminen sekä iPad opetuksessa, Jussi Laherto, lo
  •  Mindfulness koulussa, Heidi Järvinen, eo
  •  Tunnetaitoja draaman keinoin, Anna-Riitta Partanen, lo, eo, draamapedagogi
  •  Move ja liikunnan uusi arviointi, Minna Jämsen ja Mikko Huhtiniemi, Jyväskylän yo
  •  Sarjakuva oppimisen tukena, Radek Karkulowski, kuvittaja
  •  Uinnin opetus alakoululaisille, Pirjo (lo)ja Olavi Lehtinen (uimahallissa, 2h)
  •  Kotitalous valinnaisena oppiaineena, - toiminnallisuutta ilman kotitalousluokkaa,  Ruokatieto, Minttu Virkki
  •  Sähköinen materiaali yhteiskuntaopin tukena, Marjo Kenttälä, Opinkirjo
  •  Nassikkapaini - hauskaa kehonhallintaa, Janne Harjula
  •  Toiminnallisuutta kielten opiskeluun -opi juosten, hyppien ja leikkien, Jenina Jylhä , lo
  •  Toiminnallinen matematiikka
  •  Uusia ajatuksia seksuaalisuuskasvatukseen, Vera Räsänen, yrittäjä-autokauppias ja Minna Louni, lastensuojelun ammattilainen
  •  Koodaus, Mia Hyvättinen, lo
  •  "Oppimista ohjaamaan", oppimistaidot ja ohjaava opetus, Maarit Juvonen-Nihtinen
  •  Nuori yrittäjyys, Mitä tahansa voi saavuttaa kunhan vain yrittää -alakoululaisten ikioma yrittäjyysohjelma, Eeva Korhonen
  •  Selätä laaja-alaiset tavoitteet! – Ihme ja kumma, oppimisanalytiikka voi olla aito apu perusopetuksen arjessa! Miia Vahlsten, itsLearning
  •  Näppäintaidot ja NäppisTaituri, Anssi Väliaho
  •  Hauskempaa ja turvallisempaa pyöräilyä alakouluihin, Satu Tuomikoski, Liikenneturva
  •  ”Jonot mataliksi” -pelit ja leikit, Krista Pöllänen, Päijät-Hämeen liikunta ja urheilu
  •  Alustava pajatarjotin (2 pajaa/opettaja)

Varmista, että oma kuntasi hyväksyy tapahtuman vesoksi.
Koulutuspäivän hinta on 60,- jäsenille ja 80,- ei-jäsenille. Ilmoittautuminen alkaa 1.1.2017. Tässä linkki  https://peda.net/yhdistykset/slo/lol17

Lisätietoja ja tiedustelut: tia.ukkola@edu.lahti.fi / 040 501 6270
Suomen luokanopettajat ry Päijät-Hämeen luokanopettajat



sunnuntaina, joulukuuta 18, 2016

Luokanopettajan päiväkirja tulee 28. kerran!

HUH! Luokanopettajan päiväkirja ilmestyy maaliskuussa 2017. Kirjalla on tiukka aikataulu, ja kirjoittajaryhmästä minä olin tällä kertaa "heikko lenkki". Olimme sopineet, että jokainen tuottaa toisten luettavaksi ensimmäiset tekstit marraskuun loppuun mennessä. Minä ehdin vasta nyt. Mutta hyvät niistä tuli. Koko teksti on oltava valmiina loppiaisena.

TOINENKIN moka sattui . Kenen lienee? Luokanopettaja-lehden tammikuun nrossa on ollut aina mainoksen lisäksi puffijuttu päiväkirjasta. Nyt se unohtui pyytää/kirjoittaa. Toivotaan, ettei se vaikuta myyntiin, joka on liitolle tosi tärkeä tulonlahde. Nooh. Laitan puffitekstin tähän.

Luokanopettajan päiväkirja 2017-18

Tilaa jo 28. kertaa ilmestyvä Luokanopettajan päiväkirja heti tammikuussa, niin varmistat, että saat omasi. Vaikka painoksia on jatkuvasti kasvatettu, päiväkirjan eri mallit  on myyty viime vuosina usein loppuun ennätysajassa.

Luokanopettajan päiväkirja  on räätälöity luokanopettajan työkaluksi. Se on kalenteri ja hallinnollisten päätösten henkilökohtainen muistio. Siinä on työtä helpottavia päätöspohjia ja monistepohjia esim. ohjeiden antamiseksi sijaiselle. Siinä on tilaa, jonne  kirjata tärkeät ja salassa pidettävät opetustasi koskevat asiat. Ne ovat siellä paremmassa tallessa  kuin  irtolapuilla tai ruutuvihkossa.  Valmiille lomakepohjille voit koota tietoja oppilaista, koearvosanoista, oppilaan saamasta tuesta, erikseen laskutettavista tunneista, omista poissaoloistasi ja esim. määrärahojen käytöstä. Tiedot ovat suojassa uteliailta silmiltä. Päiväkirja on henkilökohtainen, eikä sitä tarvitse luovuttaa lukuvuoden päätyttyä kanslian arkistoihin.

Päiväkirja on myös opettajan pedagoginen suunnittelu- ja itsearviointityökalu. Kirjassa on suunnittelupohjia lukukauden, kuukauden ja viikon työlle. Viikkoaukeamilla on tilaa omille merkinnöille.

Ensi lukuvuoden päiväkirjan teemana on peruskoulun vuosikymmenet.  Vuosi 2017 on paitsi Suomi 100-vuotta- vuosi myös 40-vuotisjuhlavuosi; koko maa oli vuonna 1977 peruskoulun piirissä. Kullekin  kuukaudelle ja viikolle on koottu ajatelmia ja toiminnallisia ideoita tukemaan opettajaa ja hänen luokkaansa peruskoulun hengessä.

Luokanopettajan päiväkirjan kiitelty erikoisuus on vuoden 2017 alussa päivitetty  ”Pykäläviidakko”, johon on koottu aakkosellisesti hakusanoittain luokanopettajalle tärkeitä säädöksiä. Siihen kannattaa paneutua, koska virkamiehen edellytetään tuntevan työtään koskevat säädökset.

Järjestyksessään 28:nnen Luokanopettajan päiväkirjan on toimittanut tuttu työryhmä Martti Hellström, Mirja Holste, Pekka Rokka ja Inger Sundblad. Päiväkirjassa on säilytetty parhaiten toimineiksi katsotut ratkaisut, ja sitä kehitellään jatkuvasti palautteen perusteella. 

lauantaina, joulukuuta 17, 2016

Retro-pedagogiikka GO GO GO

LUIN hienon kirjan. Tulin siitä iloiseksi ja surulliseksi.

Kansakoulun- opettaja Irja Tuomisen kokoamana ilmestyi vuonna 1980 teos: "Koulun kello soi.  Opettajat muistelevat." Kustantajana oli  Gummerus Jyväskylästä.

Tuominen oli koonnut 28:n  kirjoittajan ryhmän muistelemaan menneitä.  Lisäksi kirjaan saatiin 18 opettajahaastattelua. Tuotoksena oli  320 sivua opettajien muisteluksia kansa- ja kansalaiskoulusta vuosina ennan aikaa, jolloin Suomi siirtyi peruskouluun.

Kirjaan kirjoittaneet  "kokemusasiantuntijat" piirtävät kiehtovaa  kuvan suomalaisen kansanopetuksen neljästä ensimmäisestä sukupolvesta. Ensimmäinen niistä eli "miesvuotensa" 1860-1888, toinen 1889- 1917, kolmas 1917- 1944 ja neljäs 1945- 1972/77.

KUINKA kovia aikoja nämä opettajapolvet elivätkään? Kuinka kovaa työtä he tekivät? Ja kuinka vähän me nykyiset viides ja kuudes opettajapolvi heidän työstään tiedämme?

Ehkä kuvittelemme, että kaikki älykäs keksitään vastaan nyt? Marisemme kovin vaatimattomista asioista verrattuna heille esitettyihin vaatimuksiin.

Että naisopettaja ei saanut  avioitua. Tai leikata tukkkaansa lyhyeksi tai "hiihdellä liikoja kylillä". Että piti olla  moitteeton, täydellinen, kristillisiveellinen ihanneihminen. Että pienen palkan vuoksi  oli  oltava useita sivuhommia. Monet opettajat olivat oto- kanttoreita, hoitivat kotonaan postilaitosta ja vakuutusasioita, kirjoittivat lehtiin....He olivat kesän kolme kuukautta ilman palkkaa.  He siivosivat ja lämmittivät koulun, jakoivat ruuan. Sota-aikana naisopettajat olivat työvelvollisia.

AIKA viisaita ajattelivat. Poimin tähän muutaman:
" Koululaitos on perinteen ylläpitäjä tulevaisuuden hyväksi. Se pyrkii opettamaan ja välittämään tämän päivän oppilaille , mikä eilisessä oli sellaista, jota tänään voimme käyttää huomisen hyväksi." Pertti Hallikainen 
” Opetussuunnitelmaan pistettiin,  mitä toivottiin tapahtuvan,  toteutuminen olikin sitten toinen juttu.” Kauko Honkaniemi 
”Monilla hienoilla nimityksillä nykyisin vain hämätään asiaan vihkiytymättömiä.” Kauko Honkaniemi  

Vaikka herbart-zilleriläisyys jyräsi, kyllä myös nuo  ikäluokat  kokeilivat ja loivat uusia ideoita:  Tässä muutama esimerkki:

- demokraattinen opetus (Tiukat järjestyssäännöt, mutta niiden puitteissa toiminta on vapaata;  Siinä annettiin oppilaiden omatoimiselle luovuudelle suuri arvo, mutta siitä puuttuu  vapaan kasvatuksen estoton hulina.)
- kokonaisopetus (Aukusti Salo; kahden vuoden ops viikottaisten aihekokonaisuuksien varaan)
- korsukansakoulu (Asemasodan aikana sotilaat -kersantista sotamieheen- suorittivat keskenjäänyttä kansakoulua. Korsukansakouluja oli  tiettävästi kaikilla rintamilla. Koulua käytiin kolme päivää viikossa. Välipäivinä tehtiin kotitehtäviä)
- kouluradiopedagogiikka. Suoraa kerrontaa. Kuulokuvia.  Taidennautintoa. Opastusta lausumaan ja voimistelemaan.  Urheilusuuruuksien haastatteluja… Sota-ajan poikkeusoloissa itseopiskelu oli opettajavoimien puuttumisen vuoksi joillekin ainoa opiskelumuoto. Kouluhallituksen antamien ohjeiden mukaan laadittiin opetusohjelma. Oppiaineina  olivat alakansakoululaisille  ns. kokonaisopetus,yläkansakoululaisille  äidinkieli, laskento, historia ja luonnontieto. Oppikoululaisille opetettiin äidinkieltä, ruotsia, saksaa ja englantia.
" Oppilaiden olisi jo ennen tunnin alkua hankittava kulloinkin kyseessä olevasta asiasta tietoja, jotta he paremmin ymmärtäisivät opetusta. Kuuntelun aikana tulisi heidän tehdä muistiinpanoja. Kuuntelun jälkeen otetaan opittu tunnilla  tarkemmin puheeksi ja kuuustellaan, mitä siitä on jäänyt mieleen."
- periodiopiskelu: (1960-luvulla kokeiltiin tarkkailuluokissa  periodiopiskelua. Perodeja oli lukuvuodessa 5-6. Kukin kesti vajaan kuukauden. Sen aikana opiskeltiin vain 3-4 lukuainetta, mutta niitä opiskeltiin joka päivä.)
- radiovisio ( = radio-ohjelmaan liittyi sitä varten suunniteltu väriraina)
- urakkatyöskentely (1950-luvulla opettaja Hellä Siloma kokeili tarkkailuluokalla ”urakkatyöskentelyä” . Hän ilmoitti heti aamulla, mihin saakka sinä päivänä piti päästä. Jos kaikki meni hyvin, saattoi oppilas lähteä kotiin jo klo 12 vaikka päivä muuten olisi päättynyt  vasta kello 14. Ja oppilaat todella opiskelivat. Luokassa vallitsi täydellinen hiljaisuus oppilaitten valmistautuessa kertauskuulusteluun. läksyjen tarkastukseen jne. )

Olemme osa   upeaa opettajaketjua.  Miksi emme perehdy heidän kokemuksiinsa?  Meillä olisi totisesti paljon opittavaa paitsi 2010-luvun pedagogiikasta myös retropedagogiikasta.

torstaina, joulukuuta 15, 2016

Martti goes break











HUIKEA syksy takana. Opettajien ops-terapointia ja sparrausta ympäri maata. Hotelliöitä. Matkoja omalla autolla, junalla, lentokoneella. Puheita.

Opetuksen määrärahojen puolustamista. Vanhusten ihmisoikeuksien puolustamista.

NPDL-filosofian syventelyä. Asiamiestehtäviä. Politiikkaa. Seurakunnan luottamusmiestyötä. Vilkkijärven muistelmien ja Didaktiikka-teoksen saattamista painokuntoon. Satoja uusia ppt-dioja.

Upeaa palautetta ja kunnolla turpiin. Mutta tasapainoisesti.

EDESSÄ kohta hektinen koulutuskevät. Fokus siirtyy vahvasti  opsista ja NPDL:stä  koulukohtaisten tutor-opettajien sparraamiseen. Educassa vilkkaasti esillä. Politiikassa alkaa vanhan valtuuston viimeinen (bonus) kevät. Ja vaalityö.

MUTTA nyt alkaa  breikki. Askel askeleelta on riisuttu vastuita. Jouluun on 10 yötä. Huomenna taas ihana ukkipäivä. Aikaa ladata akkua. Lukea. Kirjoittaa. Joitain  pikkutyöpiipahduksia vain kalenterissa. Tekee tosi hyvää.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2016

Kohti dosentuuria?

SYKSYLLÄ 2014 - kun oli jättänyt rexin hommat -  kuvittelin keskittyväni molemmin käsin post-doc-tutkimukseen tavoitteena dosentin titteli.

Dosentiksi voidaan hakemuksesta nimittää henkilö, jolla on perusteelliset tiedot omalta alaltaan, julkaisuilla tai muilla tavoin osoitettu kyky itsenäiseen tieteelliseen tutkimustyöhön sekä hyvä opetustaito. Minimivaatimuksena on pidetty tieteellistä tuotantoa, joka vastaa laajuudeltaan ja laadultaan vähintään kahta hyvää väitöskirjaa. Dosentuuri antaa oikeuden dosentin arvoon, mutta ei luo työsuhdetta yliopistoon eikä rahaa.

MUTTA  toisin kävi. Aikaa on kulunut kuin siivillä, ei hukkaan, mutta  toisiin asioihin: konsultointi- ja kouluttajatehtäviin eri puolilla maata ja vähän rajojen ulkopuolellakin. Kunnallispolitiikan rinnalle tuli seurakunnan luottamustehtäviä. Ja neljän tietokirjan ja kahden Luokanopettajan päiväkirjan toimittamis-kirjoittamisuraat.

Tutkimustoiminta käynnistyi syksyllä 2015. Työteemana oli  opettajan urapolut, ja  sitä tehtiin oikein tutkimusryhmän jäsenenä innolla vuoden verran. Sitten tuli katko Didaktiikka-teoksen työstämisen vuoksi.

Tänään tuttu ryhmä  kokoontui ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Löimme kevään aikataulun lukkoon. Tarkoitus on tuottaa nippu laadukkaita artikkeleita.

Tuntuu hienolta sukeltaa taas tutkimuksen maailmaan, vaikka dosentuurin myöntämisen ehdot ovat tiukentuneet ja varmaan tiukentuvat edelleen. Jotkut ovat kuvanneet nykyistä myöntämisprosessia jopa  ikärasistiseksi.

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2016

Arrogantti kysymys: Pitäisikö oppilailta myös vaatia jotain? Osa 2: Kommentit

ESITIN eilen arrogantin kysymyksen: pitäisikö oppilailta myös vaatia jotain. Laitoin linkin  facebookiin paitsi omalle aikajanalleni myös SOKF- ja Luokanopettajien keskusteluryhmiin sekä Twitteriin (josta se siirtyi myös faceboolin).

Miten kävi? Millainen keskustelu avauksesta syntyi. Tilanne on tällainen 11.12 klo 9.40

1) Juttu  käytiin katsomassa tässä blogissa  240 kertaa.










2) Twitterissä 13 tykkäsi tviitistä. Sain myös viisi kommentta:

  • - " Pitäisi!"
  • - "Kyllä! Ihan jo sillä perusteella, että muuten myöhemmin työelämässä tulee paniikki, kun siellä yllättäen vaaditaan!" 
  • - " Siis mitä meidän nyt sitten pitäisi oppilaitamme vaatia? Oma kokemukseni on, että nykykoulussa kyllä edellytetään yrittämistä ja ponnistelua."
  • - "Tähän vetoan teininkin kans esim. tiski- ja siivousvuoroissa; jos tuntuu ylivoimaiselta, tarvitset lisäharjoitusta. 😁...Viestini oppilaille&lapsilleni: Jos jokin asia tuntuu tympeältä tai vaikealta, se tarkoittaa lisäharjoituksen tarvetta...Eikö innostaminen tavoittelemaan erinomaisia taitoja ole tavallaan vaatimista? "

3) Twitteristä facebookiin siirtynyttä linkkiä kävi tykkäämässä 12 henkilöä.  Keskusteluketjussa oli
27  puheenvuoroa. Tässä muutama näyte:
  • - " Erinomainen kysymys. Pidättäydyn nyt kuitenkin vastaamasta ja jään mielenkiinnolla seuraamaan kommentointia."
  • - "Oppivelvollisuus asettaa tietyt reunaehdot." 
  • - " Oppivelvollisuus on mielenkiintoinen käsite, koska oppijan näkökulmasta kyse ei oikeastaan taida olla velvollisuudesta vaan pakosta?".
  • - "Minusta on ihan älyttömän kiinnostavaa, miksi pinnalla on yhtä aikaa opettajan vapaaehtoisen uuteen opsiin sitoutumisen teema ja keskustelu siitä, että oppilailta pitää vaatia ja kuria pitää olla."
  • - "Osaavatko / ehtivätkö opettajat asettaa kaikille yksilöllisesti sopivia tavoitteita? Olen vähän skeptinen.
  • - " Tämä teema on muuten ihan tajuttoman kiinnostava, mutta siitä ei ihan hirveästi haluta puhua, koska se menee tosi nopeasti tosi ikäviin ajatuksiin. Peruskoulun koko idean kyseenalaistamiseen ja sellaisiin.  Ilman vaatimuksia koulussa ei ole paljon mieltä. Jos haluamme tuloksia (oppimista, sivistystä, kasvua ihmiseksi), meidän pitäisi pitää rima korkealla. Vaativa koulu on myös mielekkäämpi. Mutta entä sitten oppilaat, jotka eivät suostu täyttämään vaatimuksia? Mitä heille tehdään? Tai oppilaat, jotka eivät PYSTY täyttämään vaatimuksia? Jos laitamme riman korkealle, osa ei kykene ylittämään sitä. Heitämmekö heidät ns. bussin alle? ai siirrymmekö takaisin erilliskouluihin, kaikkine ongelmineen? Tässä ei tunnu olevan mitään hyvää ratkaisua, siksi kukaan ei halua ajatella tätä asiaa kovin pitkään"
  • - " Tuo tekstissä heittämäsi sitaatin ydin motivaatiosta ja oppimisen ilon kytkeytymisestä nimenomaan onnistumiseen oppimisessa on vienyt minua jo jonkun aikaa. "
4) Facebook SOFK-ryhmässä linkki sai 113 tykkäystä. 3 jakoa ja 36 kommentta. Tässä muutama kommentti:
  • - " Totta kai voidaan ja pitääkin. "
  • - " Jos kunnioitan oppilasta, vaadin häneltä hänen lahjojensa mukaista suoritusta."
  • - " Vaatimista voidaan pitää myös oppilaan arvostamisena: häntä ei pidetä lähtökohtaisesti avuttomana ja kyvyttömänä kohteena, vaan oman koulunkäyntinsä subjektina. Vaatimuksiin vastaava oppilas täyttää oppi(mis)velvollisuutensa. Sitä on oppilaan osallisuus ja sitä sen pitää merkitä uudessa OPSissakin."
  • - " Kyllä pitää. Miksi se olisi kovaa didaktiikkaa? Minusta ponnisteleminen ja sinnikkyys on kyllä sisäänkirjoitettu opsiin."
  • - "  Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että oppiminen vaatii työtä, joka toki parhaimmillaan voi käydä kuin leikki. "
  • - " Kyllähän ops-teksti on aika tiukkaa: "Oppilailla on kouluyhteisön jäseninä oma vastuunsa. Se ilmenee säännöllisenä osallistumisena koulutyöhön, reiluna ja arvostavana suhtautumisena koulutovereihin ja koulun aikuisiin sekä yhteisten sääntöjen noudattamisena. Toisten ihmisten loukkaamattomuuden sekä työn ja työrauhan kunnioittaminen ja sovituista tehtävistä huolehtiminen on koulutyössä välttämätöntä. Laki velvoittaa oppilaan osallistumaan perusopetukseen ja suorittamaan tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäytymään asiallisesti."
  • - "Meillä on myös koulujen järjestyssääntöihin kirjattu selkeästi oppilaan oikeudet ja vastuut eli velvollisuudet, joihin puheena olevat asiat sisältyvät."
  • - "Tämä on kyllä olennainen kysymys myös kun ajatellaan oppilasta, jolla on syystä tai toisesta vaikeuksia selvitä koulutehtävistään. Huomio on tänä päivänä lähes yksinomaan tukitoimissa sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, miten oppilas oppisi auttamaan omalla työllään itseään."
  • - "Opsin perusteissa oppilaalle ei aseteta edes minimivelvoitetta. Koulun arjessa suorituksen hylkääminen on hyvin vaikeaa, vaikka oikeasti mitään näyttöä ei olisi. Mutta siis kysymykseen: pitäisi."
  • - " Mainio avaus. Kun huomasin Martin arrogantin kysymyksen, käännyin OPS 2014 puoleen. Siinä mainitaan sana vastuu 267 kertaa. Vastuu on - kuten Marttikin huomauttaa - opettajalle ja koululle asetettua vastuuta. Taustalla on kai ajatus, että oppilas on sisäsyntyisesti motivoitunut ja opetuksen tarkoitus on ainoastaan suunnata motivaatiota suotuisaan suuntaan. Entäpä jos tämä lähtökohta-ajatus ei pidäkään paikkaansa - ei ainakaan kaikkien oppilaiden kohdalla? Minusta oppilailta pitäisi uskaltaa edellyttää enemmän vastuuta omasta ja luokkakavereiden oppimisesta. Miten oppilaiden vastuutus toteutetaan onkin visainen kysymys."
  • - "Miten toteuttaisitte oppilaiden vastuutuksen/vaatimusten noudattamisen?"
  • - " Ei oppilailla tarvitse opetussuunnitelman perusteisiin asettaa mitään vastuuta oppimisesta. Oppilaat eivät ole olemassa koulua varten vaan koulu (ja opetussuunnitelma) on olemassa vain ja ainoastaan oppilaita varten."
  • - " Mielestäni uuden opsin henki on nostaa oppilas keskeiseksi henkilöksi omassa oppimisessaan; siksi hän asettaa oppimiselleen tavoitteita, arvioi ja siis myös ottaa vastuuta. Tämä tietenkin ikä huomioon ottaen."
  • - " Jos ollaan tarkkoja Martin asettamassa sanavalinnassa, kuten oletan Martin tapansa mukaan aina olevan, niin yrittäminen mainitaan uuden peruskouluopsin perusteissa (valtakunnallisissa) kahdeksan kertaa. Esimerkiksi: "Oppiva yhteisö luo edellytyksiä yhdessä ja toinen toisiltaan oppimiseen. Se luo edellytyksiä myös tutkimiseen ja kokeilemiseen sekä innostumisen ja onnistumisen kokemuksiin. Yhteisö rohkaisee jokaista jäsentään yrittämään ja oppimaan myös virheistä. Se antaa sopivia haasteita ja tukee vahvuuksien löytämistä ja hyödyntämistä. Yhteisön jäseninä oppilaat voivat luoda myönteisen ja realistisen käsityksen itsestään ja kehittää luontaista kokeilun ja tutkimisen haluaan." Yrittäminen ja siihen kannustaminen nähdään siten osana koko kouluyhteisön toimintaa, ei niinkään opettajan tai oppilaan yksittäisenä toimintana. Arvioinnissa yrittäminen on mainittu enää liikunnassa, jossa yrittämisestä voi saada positiivista palautetta. Ponnistelu sensijaan on uudessa opsissa yrittämistä yleisempää, peräti 12 mainintaa. Ponnistelussa tuodaan esille kodin ja koulun yhteistyö: "Koti ja koulu yhdessä ohjaavat oppilaita toimimaan lain edellyttämällä tavalla ja tukevat oppilaita näiden ponnisteluissa."
  • - " Minusta tässä kysymyksenasettelussa problematiikka ei ole "pitäisikö oppilailta vaatia". Se on ennemminkin perusteluissa, ja on suurempi yhteiskunnallinen kysymys kuin pelkkä koululaitos - se ulottuu koko yhteiskuntaan ja kaikkeen inhimilliseen toimintaan. "Isänmaan vuoksi" ei ole enää 2010-luvun perustelu. Uskonnollisten perustelujen aika on jo mennyt. Joten ennen kuin pohditaan pitäisikö vaatia, olisi pohdittava kuka vaatisi ja miksi, ja ennen kaikkea: miksi siihen vaateeseen oltaisiin valmiita sitoutumaan?"
  • - " Vaatiminen voi olla hyvä asia sillä lapsi kukoistaa rakastavien rajojen sisällä. Sitten on aivan eri asia kuka rajat asettaa."
  • - "Näkisin, että olisi palvelus oppilasta kohtaan vaatia myös häneltä jotakin. "
  • - " Oikeastaan lapsi pitäisi saada itse vaatimaan itseltään. "
  • - " Olisiko niin, että ihminen on luontaisesti aika laiska otus. Jos mitään ei vaadita, tapahtuu aika vähän. Minusta lapsille kyllä esitetään vaatimuksia oli ops mikä tahansa. Olennaista on se kuinka paljon vaaditaan, mitä vaaditaan, keneltä vaaditaan, milloin vaaditaan ja olisiko joskus vaatimisvapaata."
5) Luokanopettajien keskustelupalstalla linkki sai 16 peukkua. Ja kaksi kommenttia
  • -  "Näen hyvin, mitä tarkoitat. Tärkeä keskustelun avaus. Luokkien kulttuurit vaihtelevat varmasti, mutta yleisessä keskustelussa tunnistan tämän ilmapiirin. Olisko turvallinen jämäkkyys asiaa?"
  • - " Eikös me sitä tehdä koko ajan?" 

Pohdintaa 

Itse kysymys oli hyvä (näin tulkitsen). Keskustelua syntyi ja näkökulmia oli raikkaasti.

PITÄISI
Osa vastasi että pitäisi. Vaatiminen nähtiin oppilaan kunnioittamisena.  Mutta vaatimusten pitää olla oikean kokoisia. Viitattiin myös Vygotskiin.

Yksi keskustelija ehdotti " sellaisia vaatimuksia, jotka pistää ponnistelemaan vähän pois mukavuusalueelta? Pätee muuten myös opettajiin ja opettajuuteen..." Tällainen vaatiminen majtuu ohjaamisen käsiteen alle.

Mutta  moni oli mielestäni jollain lailla hämmentynyt.  " Tämä teema on muuten ihan tajuttoman kiinnostava, mutta siitä ei ihan hirveästi haluta puhua, koska se menee tosi nopeasti tosi ikäviin ajatuksiin. Peruskoulun koko idean kyseenalaistamiseen ja sellaisiin..."  

EI VAADITA
Ainakin kaksi  keskustelijaa oli sitä mieltä  että koulussa ei vaadita- eikä saa vaatia.  Osa oli sitä mieltä, että jo nyt vaaditaan, löysi tuekseen opsista tekstiä ja huomasi mm. oppivelvollisuuden ja järjestyssäännöt. Yksi keskustelija oli huolissaan, vaatiko hän jopa liikaa.

EI PIDÄKÄÄN VAATIA
Osan mielestä ei pidäkään vaatia; " Oppilaat eivät ole olemassa koulua varten vaan koulu (ja opetussuunnitelma) on olemassa vain ja ainoastaan oppilaita varten."

MIELUUMMIN OHJAAMALLA
Osa ei sanonut suoraan ei, mutta tulkitsi vaatimisen haastamiseksi tai innostamiseksi tai oppilaan itse asettamiksi tavoitteiksi. " ... ärsytän jokaista puskemaan omaan parhaimpaansa ja autan jokaista löytämään ITSELLEEN parhaiten sopivat treenimenetelmät...";  " Oikeastaan lapsi pitäisi saada itse vaatimaan itseltään." Vaatiminen voisi siis olla joko suoraa tai epäsuoraa.

Heräsi myös kysymys: Kenellä on oikeus vaatia.

Vaatiminen todettiin myös vaikeaksi: Miten oppilaiden vastuutuksen/vaatimusten noudattaminen tulisi toteuttaa?

KIITOS
keskustelusta. Jatkan vaatimisen teeman  pohtimista.

Soster-puolella kalliita hoitoratkaisuja (esim.  terapia) ei myönnetä  tilanteessa, jossa asiakas ei ole sellaisessa elämäntilanteessa, että hän hyötyy hoidosta ihan kustannustehokkuusperusteilla.

Onko meillä sito-puolella tulevaisuudessa mahdollisuuksia tarjota tukea, jos oppilas ei itse halua tehdä omaa osuuttaan?

Onko niin, että oppimistulokset paranisivat ihan koulutyötä keskittyneemmin tekemällä?

Ja lopuksi vielä lainaus Olli Luukkaiselta:
" Erinomaista puhetta ns. tavallisilta opettajilta. Oppimista ja koulua mystifioidaan nyt kummallisesti. Samoin uutta opetussuunnitelmaa. Ilmiöpohjaista oppimista on koulussa ollut ainakin 30 vuotta, ei siinä ole mitään kummallista. Oppilaskeskeisyyttä korostettiin jo 1970-luvun POPSissa. Ihan kuin nyt olisi joku ihme keksitty. Ei ole. Mutta tärkeintä on perustyö, jossa oppilaat viitsivät ilman mitään ihmeellistä sirkusta opiskella ja nähdä vaivaa. Ja opettajat voivat opettaa. Silloin syntyy myös oppimistuloksia."

Miljoona käyntiä















HUIKEA juttu. Laskurin mukaan tätä  "Pedagogogiikkaa ja koulupolitiikkaa II" -blogia on käyty katsomassa yli miljoonaa kertaa.  Nöyrä kiitos kävijöille ja erityisesti kommentoijille! Tämä innostaa jatkamaan kirjoittelua kouluasioista.

Yhteensä tässä blogissa  on julkaistu tähän mennessä 3288 lastua. Ensimmäinen julkaistiin yli  kahdeksan vuotta sitten. 12.1.2007. Niistä eniten lukijoita ovat tavoittaneet seuraavat kolme juttua:
  • 100 helppoa OPS-ideaa (18.7.2016), 14245  käyntiä
  • Kuukauden kasvatusalan kirja (Siljander, P. 200). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki:Otava) (11.10.2009),  12865 käyntiä ja 
  • Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito (16.7.2011) , 10583 käyntiä 
Keväällä 2016 kolmen kärki oli (tuolloin ylitettiin 850 000 käynnin raja)
  • Kuukauden kasvatusalan kirja (Siljander, P. 200). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki:Otava); (11.10.2009) 11 845  käyntiä.  
  • Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito (16.7.2011) 10 275 käyntiä,
  • Avoin fanikirje professori Timo Saloviidalle (4.3.2015) 7466 käyntiä.
KUUKAUSIA vertailtaessa ykkönen on ollut elokuu 2016. Silloin blogissa oli 30 269 käyntiä.  Seuraavaksi eniten käyntejä oli toukokuussa 2016 (26211). Kolmanneksi eniten käyntejä oli  maaliskuussa 2015 (19 933) käyntiä. 

lauantaina, joulukuuta 10, 2016

Arrogantti kysymys: Pitäisikö oppilailta myös vaatia jotain?

SUOMALAINEN perusopetus - ainakin sellaisena  kuin se ops-teksteissä kuvataan-  on upeasti lapsia ymmärtävää.  Koulu sitoutuu tuhansin lupauksin mukautumaan jokaisen lapsen tarpeisiin ja edellytyksiin. Jokaiselle luvataan oikeus onnistua, löytää vahvuutensa, saada kannustusta, rohkaisua ja innostusta.

SUOMI satsaa - edelleen- hienosti oppilaisiin. Opetus kaikkine välineineen on heille  maksutonta. He saavat oppimateriaalit. He saavat koululounaan. He saavat oppilashuollon palvelut. Heidän opettajansa valitaan huolellisesti ja koulutetaan perin pohjin ja myös kalliisti.

NYT jo edesmennyt professori Erkki Lahdes hermostui 1970-luvulla  pehmeään didaktiikkaan ja kirjoitti toisessa didaktiikkateoksessaan - ilmeisesti DDR:n koulutuspolitiikan vaikutuksesta-  että hän siirtyy ns. kovan didaktiikan kannattaksi. Pehmeä didaktiikka perustuu  ajatukseen, jonka mukaan lapsessa oleva oppimisvoima vapautetaan myönteisin keinoin.

Lahdeksen teos  "Peruskoulun uusi opetusoppi" (1977) edusti sen sijaan toisenlaista ajattelua. Oppilasta ei houkuteltu opettelemaan tiettyjä asioita. Tietynlainen kovuus oli hänestä tuolloin paikallaan. Ajateltiin, että valtiolla on paitsi velvollisuus järjestää hyvää opetusta myös oikeus vaatia jotain oppilailta: Omaa yrittämistä ja koulutyön tosissaan tekemistä. ”Kestävää opiskelumotivaatiota ei voida saavuttaa vetoamalla pinnallisiin miellyttävyyskokemuksiin, vaan osoittamalla, että opiskelusta sinänsä voi nauttia, saada sisäisiä palkintoja.”

TUO vaihe didaktiikassa jäi varsin lyhyeksi. Jo vuoden 1985 POP lupasi oppilaille vaikka mitä. Lahdes ei palannut pehmeä/kova didaktiikka- teemaan enää myöhemmissä didaktiikka- teoksissaan. Pehmeä linja on jatkunut vuoden 1994, 2004 ja 2014 perusteissa.

TIEDÄN, että kysymykseni on arrogantti. Mutta kysyn siitä huolimatta:  Pitäisikö meidän uskaltaa uudelleen kysyä: voidaanko oppilailta myös vaatia jotain?

KS. OSA 2 : http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/12/arrogantti-kysymys-pitaisiko-oppilailta_11.html


perjantaina, joulukuuta 09, 2016

Kiitos hienosta juhlasta Auroran koulu!

TÄNÄÄN vietettiin Auroran koulun, neuvolan ja päiväkodin uuden rakennuksen vihkiäisiä. Tilaisuus alkoi klo 12.30  rehtori Ulriika Huiman puheella- joka olikin uuden opsin viestintä-teknisen hengen mukaisesti videoleffa.

JUHLAPUHEEN piti opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen- ja hyvän ja innostavan puheen pitikin.

PÄÄNUMERONA oli päiväkodin ja koulun yhteinen koko Auroran näytelmä: "Jali ja Suklaatehdas".  Sen oli taidolla ohjannut opettaja Ramm-Schmidt apunaan mm. Jukka Jokiranta.  Musiikki raikasi,  lapset laukoivat ja tanssivat. Ja miten upeasti he näyttelivätkään.  Uusia teatterivaloja saatiin käyttää, ja videotykki lavasti tilaa hauskasti.  Oppilaat olivat tehneet huikeita julisteita.

Näytelmään oli  hankittu oikein tekijänoikeuksia kunnioittaen esiintymisluvat, ja niinpä esitystä ei saanut taltioida millää tavallaan. Mutta juonen saa kertoa:

NÄYTELMÄ kertoo   rikkaasta suklaatehtailijasta Villi Vonkasta, joka  etsii salaa tehtaalleen perijää. Kultaisen pääsylipun löytäneet  viisi lasta pääsevät  vanhempineen tutustumaan kauan ihmisiltä suljettuna olleeseen suklaatehtaaseensa. Yksi toisensa jälkeen lapset putoavat pois pelistä. Jäljelle jää köyhä Jali-poika, joka voittaa lopulta satumaisen palkinnon.

JUHLATILAISUUS päättyi maljan kohottamiseen Auroralle.  Sen jälkeen kutsuvieraat ehtivät vielä tovin seurustella vaaamuotoisesti. Olipa mukava nähdä paitsi Auroran omaa väkeä: aikusia ja lapsia sekä myös entisiä rexikollegoita, hallinnon väkeä, johtokunnan jäseniä  ja paikalle kerinneitä ex-auroralaisia: Anu, Carita, Heidi, Ismo, Leena, Liisa, Marjatta, Timo...

HUOMENNA vanhemmat pääsevät katsomaan näytelmää.

Kiitos hienosta juhlasta rehtori Huima ja koko Auroran väki!

torstaina, joulukuuta 08, 2016

Kuukauden (teologinen) kirja: "Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä"

JOULU tulee. Mahtavaa. Niinpä on oikea aika pohtia taas teologiaa. Eli kuka se Jeesus olikaan?

Reza Aslanilta ilmestyi  vuonna 2014 suomeksi teos: "Kapinallinen. Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä" (alkuteos: Zealot. The Life and Times of Jesus of Nazareth). Helsinki: Gummerus.

Suosittelen. Yksi parhaimmista koskaan lukemistani kuvauksista Jeesuksesta ja kristinuskon synnystä. Tai pitäisi oikeastaan sanoa kahdesta eri Jeesuksesta: juutalaisesta selootista ja jumalaisesta Kristuksesta.

" Kaksi tuhatta vuotta sitten juutalainen saarnamies ja ihmeidentekijä värväsi seuraajia Galileassa perustaakseen heidän kanssaan Jumalan valtakunnan. Menestys oli niin hyvä, että roomalaiset vangitsivat, tuomitsivat ja ristiinnaulitsivat hänet. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänen seuraajansa puhuivat hänestä Jumalana."

Noin 300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen  Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 piispoilla oli   kaksi Jeesus-tulkintaa.  Toisen mukaan Jeesus oli ehkä täydellinen ihminen, mutta joka tapauksessa   ihminen.  Toisen käsityksen mukaan Jeesus oli  Jumalan inkarnaatio, siis Jumalan ainoa poika.  60-luvulla teloitetun,  itse itsensä apostoliksi kohottaneen Paavalin tulkinta Jeesuksesta  voitti (Omasta mielestään Paavali ei muuten ollut 13. apostoli vaan ensimmäinen).  Paavalin Kristus peitti historian Jeesuksen alleen. Tämä on myös nykyisen evankelisluterilaisen kirkon  käsitys Jeesuksesta. Miksi näin tapahtui, siitä  Aslanin on kirjoittanut tämän kirja.

Ihmis-Jeesus

JEESUS oli juutalainen. Hän oli yksi sadoista tai tuhansista selooteista, kiivailijoista, jotka kokosivat joukkoja kuuntelemaan, kuinka Jumalan valtakunta tulee ja  Pyhän maan valloittanut Rooma kukistetaan yhdessä itsekästä yhteistyötä tehneen rikkaan papiston kanssa. Messiaaksi julistautuneita,  jotka lupasivat pelastaa kansan, oli  useita. Ja heidät  teloitettiin.  Useimmat nimenomaan ristillä.

"Kiertelevä saarnaaja kulki kylästä kylään julistaen kovaan ääneen maailmanloppua kintrereillään joukko resuisia seuraajia".

Pyhä maa oli valloitettu 63 eaa. Jeesuksen aikoihin maassa oli  paljon köyhiä. Kuivuus kiusasi. Väki velkaantui ja menetti maansa.  Galileassa noustiin kapinaan. Köyhät hyökkäsivät juutalaista ylimistöä ja Rooman tasavallan nimissä toimineita vastaan. He ryöstivät rikkailta ja antoivat satunnaisesti köyhille. Rosvojoukot olivat lähtöisin köyhtyneistä kylistä  kuten Betlehem.

Jeesus aloitti oman kapinointinsa liittymällä noin vuonna 28 jaa. askeetikko  Johannes Kastajan opetuslapseksi. Kun Kastaja teloitettiin, Jeesus kokosi  oman 72 opetuslapsen joukkonsa ja kiersi kylästä kylään puhumassa ja opettamassa mm. Kastajalta oppimaansa Isä Meidän-rukousta.  Kapernaumissa hän teki ensimmäiset ihmetekonsa, ja kansa hullaantui. Hän oli  nyt pahojen henkien manaaja ja ihmeiden tekijä. Samanlaisia maagikkoja liikkui  tosi paljon, mutta Jeesus ei ottanut maksua. Suosio oli niin lujaa, että hänen oli paettava yksinäisyyteen. Jeesus  ei koskaan sanonut olevansa Messias, sillä se olisi ollut  sama kuin allekirjoittaisi oman kuolemantuomionsa.

Noin vuonna 30-33 jaa. Jeesus hyökkäsi joukoineen temppelissä hänen mielestään Jumalan pettäneiden rahanvaihtajien kimppuun. Se tarkoitti avointa kapinaa. Hänet kavallettiin ja teloitettiin. Ristiinaulitseminen oli tavallinen tuomiokansankiihottajille. Kidutus jatkui siinä pitkään eikä tarvittu kiduttajaa. Aslanin mukaan Jeesuksen kanssa yhtäaikaa ristiinaulitut olivat hekin olleet  mukana kansankiihottamisessa.

Opetuslapset pakenivat. Jeesus oli epäonnistunut.

Sitten tapahtui jotain   merkillistä. Useat opetuslapset vakuuttuivat, että Jeesus oli  noussut kuolleista. He olivat siitä niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan.

Jeesuksen opetuslapset perustivat Jerusalemiin seurakunnan, jota johti Jeesuksen nuorempi veli luku- ja kirjoitustaidoton Jaakob vanhurskas. Jotain alkuperäisestä Jeesuksen opista kertoo se, että
tämä  köyhien puolustaja ei omistanut mitään, ei edes vaatteitaan. Hän  ei juonut viiniä, ei syönyt lihaa, ei peseytynyt. Hän oli loppuun saakka juutalainen:  ”Usko ilman  lain tekoja on kuollut”.

Saulus ja Jumala-Jeesus

Kuvaan astui pian fariseus Saulus, joka vainosi  Jeesuksen opetuslapsia, kunnes koki noin vuonna 37 jaa. näyn: Jeesus puhui suoraan  hänelle. Jeesus olikin ikiaikainen jumala, joka pelasti kuolemallaan kaikki häneen uskovat, ei vain juutalaisia. Paavali muutti Jeesuksen Kristukseksi. Tämä Kristus oli kosminen olento, joka oli ollut olemassa  jo ennen aikaa. Paavali  irtautui juutalaisuudesta mm. ympärileikkauksesta. "Kristus on näet lain loppu." Historiallinen lihaksi tullut Jeesus ei kiinnostanut häntä. Hän ei saanut hänestä tietoja - eikä  halunnutkaan. Poika oli puhunut suoraan hänelle.

Saulus muutti  nimensä Paavaliksi ja aloitti  oman käännytystyönsä, jonka  Jaakobin johtama  seurakunta huomasi  pian harhaoppiseksi. Jaakob lähetti samoille seuduille omia uskon lähettiläitä oikaisemaan Paavalin oppia. Syntyi kaksi koulukuntaa; toista johti Jeesuksen veli Jaakob ja  toista entinen fariseus Paavali. Koulukunnat olivat avoimesti vihamielisiä.

Paavali kutsuttiin puhutteluun Jerusalemiin;  hänen oli peruttava omat opetuksensa  (mm. että Mooseksen lakia  ei tarvitse noudattaa). Kun juutalaiset tunnistivat hänet, hänet pahoinpideltiin, melkein tapettiin. Roomalaissotilaat osuivat paikalle, vangitsivat hänet ja lähettivät Rooman kansalaisena oikeuteen  Roomaan.

Kaaos

Vuonna 62 jaa. Jerusalem oli  kaaoksessa. Tikarimiehet tappoivat roomalaisia.  Vallan kaappasi  Ananias, joka nousi  ylipapiksi. Hän vangitutti  Jaakobin ja syytti häntä  Jumalan pilkasta. Jaakob kivitettiin kuoliaaksi.

Roomassa Paavali  oli  kotiarestissa, mutta jatkoi  oman uskonsa levittämistä kunnes keisari Nero teloitti hänet  ja Pietarin noin vuonna 66.

Samana vuonna juutalaiset hyökkäsivät Jerusalemissa roomalaisten kimppuun ja tappoivat heidät.  Neljä vuotta he pitivät kaupunkia hallussaan.  Vuonna 70 koko Jerusalem tuhottiin ja asukkaat teurastettiin. Alkuperäinen Jeesus-liike kuoli. Lähetystyö juutalaisten omassa keskuudessa loppui. Uusi Paavalin tulkinnalle perustuva uskonto: usko Kristukseen levisi  Välimerelle.

Paavalin valtava merkitys

Kertomus  Jeesuksesta ei  ole syntynyt  kronologisesti. Ensin kirjoitettiin  Paavalin kirjeet,  noin 50-luvulla. Ensimmäinen evankeliumi Markuksen evankeliumi kirjoitettiin vuonna 70. Siinä ei ollut vielä lainkaan puhetta Jeesuksen poikkeuksellisesta syntymästä eikä ylösnousemuksen kokemuksista. 20 vuotta myöhemmin ilmestyivät Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, joissa Jeesuksen olemus oli  jo muuttunut paavalilaiseksi. Johanneksen evankeliumi syntyi  100-120 jaa.

Paavalin oppi kiehtoi.  Jeesuksen tunteneiden tilalle tuli uusi toimijajoukko: sivistyneitä, kaupungistuneita, kreikankielisiä diasporajuutalaisia, jotka olivat  perehtyneet kreikkalaiseen filosofofiaan ja hellenistiseen ajattelutapaan. Nyt oli  tärkeää päivittää kertomus Jeesuksesta sellaiseksi, että sen voi kertoa Rooman valtakunnassa.

Jeesuksen kapinallisuus oli siistittävä pois. Israel oli ollut Jeesukselle  kaikki kaikessa. Nyt hänestä tehtiin  globalisti.  Jeesus ei puhunut  itsestään  messiaana. Hän kutsui itseään Ihmisen pojaksi, mikä on  arvoituksellinen ilmaisu. Nyt hänestä tehtiin messias, mutta sana tulkittiin uudella tavalla Kristukseksi, kuolemasta vapahtajaksi.  Jeesus tuunattiin rauhanomaiseksi  hengelliseksi johtajaksi, jollaisena roomalaiset pystyisivät hänet hyväksymään.  Syntymään liitettiin tapahtumia, joilla  toteutettiin Raamatun  profetiaa.  Neitsellinen syntymä tarvittiin ehkä kätkemään kiusallinen totuus: Jeesus oli syntynyt avioliiton ulkopuolella? Kuolemantuomio kuvattiin juutalaisten itse aiheuttamaksi. Todellisuudessa täysin raakalaismainen hirmuhallitsija Pontius Pilatus pantiin vain pesemään kätensä.

Muodon muutos

" Käytännössä kaiken,  mitä Jeesuksesta kerrotaan, kirjoittivat ihmiset, jotka eivät olleet koskaan tulleet tuntemaan Jeesus Nasaretilaista hänen elinaikanaan."

Kirjoittajat  muunsivat  vähä vähältä Jeesuksen vallankumouksellisesta selootista  roomalaistetuksi puolijumalaksi. Miehestä, joka pyrki vapauttamaan juutalaiset roomalaisten sorron alta  ja epäonnistui siinä,  taivaalliseksi olennoksi, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut  maallisista asioista. Luku- ja kirjoitustaidoton maalaismies riisuttii  alkuperäisestä vapaustaistelijan asustaan ja verhottiin lihaksi tulleen Jumalan kaapuun.

Mielenkiintoinen tulkinta.


Kirjoittajasta

20 vuotta vieneen tutkimustyön pohjalta syntyneen  tietokirjan  kirjoitti uskontotieteilijä Reza Aslan (s. 1972). Teos nousi
New York Timesin bestsellerlistan ykköseksi.

Aslan  on syntynyt Iranissa, mutta asuu nykyään Los Angelesissa. Hän on  suorittanut tohtorintutkinnon uskontososiologiasta  ja toimii University of Californiassa ”luovan kirjoittamisen professorina”.

Muita tässä blogissa esiteltyjä Jeesusta käsitteleviä teoksia



lauantaina, joulukuuta 03, 2016

Kaksi ainoaa yksin oikeaa totuutta oppimisesta?

OLEN yhtenä didaktiikan dinosauruksena yrittänyt ymmärtää satojen erilaisten oppimis-näkemysten kirjoa.

Kysyn: miksi teorioita ja malleja on näin luvuton/luvaton määrä? Hämmästelen myös, miksi jokainen jonkin teorian keksinyt on mielestään ainoana löytänyt juuri oikean totuuden ja kaikki muut kaikki ovat väärässä.  Nooh. Ymmärrän  toki. Kyse on paitsi arvostuksesta myös valtataistelusta  tiedeyhteisön sisällä ja tappelusta tutkimusrahoista.

KOSKA itselläni ei ole tuollaisia intohimoja,  yritän kaikin  voimin etsiä sovitteluratkaisua.  Keksin sellaisen  eilen yöllä klo 03.30.

OPPIMINEN on syvästi ihmisen: Homo Sapiensin perusolemus. Kyse on muihin lajeihin verrattuna täysin ylivoimaisesta kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin (adaptaatio). Oleellista on ollut aina siirtää sukupolvelta toiselle kokemuksista ja niiden tulkinnoista syntynyt tieto, traditio. Yhtä oleellista on aina ollut myös kykyä oppia ja luoda aivan uutta.

KOULUINSTITUUTIO on alunperin syntynyt tallentamaan traditiota uuden sukupolven päihin. Viimeistään 1900-luvulla mm. marxismin vaikutuksesta tätä perinteistä tehtävää alettiin haastaa esittämällä koululle uusi tehtävä: muuttaa maailmaa paremmaksi. Jostain syystä näitä kahta koulun tehtävää ei ole haluttu  juuri koskaan nähdä toisiaan tukevina vaan keskenään vaihtoehtoisina .Osa kouluväestä on linnoittautunut puolustamaan yleissivistystä siis traditiota ja siksi perinteistä opetuskäsitystä. Osa - erityisesti  kasvatuspsykologien johtama ryhmä-  uskoo ns. uuteen oppimiskäsitykseen ja on  ylikiinnostunut vain uuden tiedon rakentamisesta. (Googlettakapa esim. termi konnektionismi).

OLEMME siis tilanteessa, jossa meille myydään kahta ainoaa oikeaa totuutta oppimisesta, jotka eivät voi olla totta yhtä aikaa. Mikseivät?

ITSE ajattelen, että päinvastoin. Koululla on kaksi yhtä tärkeää tehtävää: (1) siirtää traditio ja (2) antaa eväät tuon tradition kehittämiselle. Tapa, jolla traditio otetaan  tehokkaasti haltuun - näin väitän - vaatii erilaista  opetusta ja sen taustalle erilaista oppimiskäsitystä kuin tapa, jolla traditiota kehitetään - siis luodaan aidosti uutta tietoa. Kyse ei ole valinnasta näiden kahden opetusnäkemyksen välillä vaan niiden älykkäästä yhteensovittamisesta.

UUSIN opsimme - erityisesti työtapojen osalta- kuvaa tapaa, jolla oppilas rakentaa omaa tietämystään siis omia näkemyksiään. Tuo kuvaus  tukee nimenomaan uuden tiedon rakentamista. Samalla opsista on photoshopattu pois perinteinen opettaminen. Uusi opsimme hyljeksii -syystä jota en ymmärrä-  sitä vuosisatojen  aikana kertynyttä kokemustietoa  kuinka vanha traditio omaksutaan: painetaan mieleen ja ymmärretään.  Oma näkemykseni on, että vanhan tradition omaksumisen osalta yksi kehittyneimmistä ja edelleen käyttökelpoisista malleista oli  professori Yrjö Engeströmin 1980-luvulla esittämä täydellisen oppimisen malli.

JAKO vanhanaikaiseen ja uudenaikaiseen opetuksen on triviaali yksinkertaistus. Edelleen tärkeimmät asiat on opetettava vaikka korvasta vetäen - Jukka Sarjalaa siteeraten- mutta jotta luomme lapsillemme ja nuorillemme edellytykset selvitä huikean nopeasti muuttuvassa maailmassa,  se ei riitä. Meidän on opetettava myös, kuinka kokonaan uusi tieto syntyy.

EI ole kahta ainoaa yksin oikeaa totuutta oppimisesta. Ne ovat totta vain yhdessä ja yhtä aikaa.

torstaina, joulukuuta 01, 2016

10 OPS-käskyä

PERUSOPETUKSEN opetussuunnitelma otettiin käyttöön alakouluissa tänä  syksynä. Yläkoululuokat ovat vuorossa syksyllä 2017.

Minulla on ollut ilo sparrata satoja kouluja ja: tuhansia opettajia ja rehtoreita  uuden opsin ajatteluun - sellaisena kuin sen ymmärrän ja aina kriittisesti nyt jo puolentoista vuoden ajana. Ei kriittisenä siksi, ettei ops toteutuisi. Vaan jotta arvokkain siitä toteutuisi.

TOUR- OPS 2016  alkoi tammikuussa 2015 Espoon Steiner-koulusta. Tuolloin  fokuksessa oli oppilaan muuttuva rooli. Sitten kiertue  on vienyt iloa  ja "päivystävää dosenttia"  Espooseen, Forssaan, Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Jyväskylään, Kajaaniin, Kankaanpäähän, Kauhavalle, Kokkolaan, Kuopioon, Lapualle,  Mäntsälään, Nivalaan, Nokialle, Nurmijärvelle, Ouluun, Paimioon, Porvooseen, Pyhäjärvelle, Rovaniemelle, Sauvoon, Seinäjoelle, Siuntioon, Sipooseen, Tampereelle, Vantaalle ...

Samaan syssyyn sitä joutui/pääsi Opettaja-lehden ja Ylen haastatteluihin. Pedagogista soihtua  on jaettu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Viestiä on viety myös omaan vanhaan kouluun:  Auroraan. Sessioiden kesto on vaihdellut  45 minuutista kolmen päivän sarjaan. Pääosin palaute on ollut tosi kannustavaa. Mutta mokiakin on tullut.

TÄMÄN viikon tiistaina TOUR- OPS2016 tuli maaliin  tämän syksyn osalta.  Paljon olen  itse oppinut. Olen tehnyt sanahakuja perusteista. Olen analysoinut Nurmijärven kunnan opsin. Espoon koulutuksiin tehtiin lisäksi kaksi  videota, joilla on ollut ilahduttava määrä katsojia.  Matkan varrella syntyi myös idea toimintakulttuurin "katsastuskortista"  ja 100 helpon ops-vinkin blogilastut- jotka käännettiin ruotsiksi ja englanniksi.

KUN keikkoja on kymmeniä, on tärkeää tuoreuttaa esitystä. Kiertueen ajan olen hionut konseptia ja ennen muuta dioja, joihin Stand up-luentoni  perustuvat.  Niihin on lisätty uusia kuvia, musiikkia ja videoita. Olen etsinyt opsiin erilaisia näkökulmia: arvioinnin muutos, didaktinen vapaus (osana demokaattista  komentoketjua ja pedagogiikan historiaa), kodin uusi rooli, oppimisen käsitemaailma (erilaiset oppimiskäsitykset), opettajan ja oppilaan pedagoginen rooli, eheyttämisen portaat, koulun muutos helikopterista käsin ja ops didaktiikan ja kasvatuspsykologian silmin.

10 OPS-käskyä

JOS pitäisi tiivistää jakamani message 10 käskyyn, ehkä ne kuuluisivat näin:

(1) Lue perusteet - oikeasti- muuten harhaoppiset vievät sinua narusta. Lue sitä itse ja yhdessä kollegoiden kanssa. Puhukaa siitä.

(2) Tulkitse perusteet. Älä ylitulkitse. Blandaa 96 % :inen pirtu koulun arkeen ja luokkasi todellisuuteen.

(3) Älä provosoidu, vaikka ops on kirjoitettu "hallinnoksi", ei suomeksi eikä pedagogiikan kielellä. Älä anna Orwellin paljastaman uuskielen hämätä itseäsi. Moni asia on tuttua ja jatkuu, vaikka sanat on jostain syystä vaihdetuu. Pidä kiinni omista käsitteistäsi.

(4) Hyväksy, että joudut tekemään kompromisseja yhteiskunnan antaminen lupausten ja mahdollisuuksien välillä juuri niiden oppilaiden hyväksi, jotka Sinulle on annettu.

(5) Muista:  ops on utopia, uljas tavoite, jota kohti mennään.  Se ei ole statukseltaan laki vaan pedagogis-hallinnollinnen suunnitteluasiakirja, tavoitteisto. Älä ahdistu sivu- ja asiamäärästä.  Rento hyppy.

(6) On hyvä noudattaa opsia. Vielä parempaa on  tukea sen avulla oppilaiden kasvua ja oppimista.

(7) Luota itseesi. Olet ammattilainen. Suomessa opettajuus on professio- niinkuin kirurgikin. Sinuun luotetaan. Siksi sinulla on pedagoginen vapaus. Oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

(8) Ole  luottamuksen arvoinen.  Pedagoginen vapaus ei ole veto-oikeus koulutuspolitiikkaan vaan haaste käyttää omaa järkeä ja perustella ratkaisut.

(9) Anna anteeksi, että opsissa on tuhansia keskenään ristiriitaisia lupauksia. Tiedä, että koulun kuvitellaan olevan kaikkeuden keskus, ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ymmärrä, ettei se voi sitä olla. Älä silti masennu. Valitse yksi askel kohti parempaa kerrallaan.

(10) Kaikkein tärkeintä on välittää. Traditiota-  mutta sitäkin enemmän itse välittämistä.