Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, tammikuuta 15, 2016

"Päivystävä dosentti" puhui läksyistä

MINULLA oli ilo piipahtaa aamutuimaan Pasilassa Ylessä. Aamu-tv:n toimittaja Mikko Haapasta kiinnosti kysymys, kuinka vanhemmat voivat auttaa lastaan parantamaan koulutodistusta kevääksi.

EHDIN päivän verran pohtia, mitä mieltä olen, ja yritin sen sitten puristaa siihen muutamaan minuuttiin, jonka sessio kesti.

PERUSVIESTINI oli, etteivät numerot ole tärkeitä vaan oppiminen ja lapsi. Jos on huolta, kouluun kannattaa ottaa yhteyttä ja sopia, mitä  asialle tehdään yhdessä.  On upeaa, että vanhemmat osoittavat kiinnostustaan lapsen koulunkäyntiin ja  tarjoavat apuaan, mutta  läksyjä ei tule tehdä lapsen puolesta eikä itse tilanteesta tehdä ahdistavaa tai syyllistävää. Ja kun hormonit alkavat hyrrätä, niin onneksi suomalainen koulujärjestelmä ei ole umpiperä.  Kun pojat taas palaavat järkiinsä, ovet ovat auki.

MUUTOIN neuvoin ihan  perusasioita: että koululaiselle pitäisi tarjota kunnollinen työympäristö myös kotona. Että lapsi pannaan ajoissa nukkumaan, että hän syö terveellistä ruokaa, liikkuu ja että päivän rytmi on normaali.

Tarvitaanko läksyjä? 

TIESIN, että kun sanon mielipiteeni, se ei kaikkia ilahduta. Kun toimittaja asiaa kysyi, vastasin:
- Oppimisen kannalta läksyt ovat turhia. Jos mennään ihan tutkimustietoon, niin oppimisen kannalta ne ovat turhia. Mutta ne opettavat itsenäiseen työntekoon ja  esimerkiksi kantamaan kirjat kouluun, joten kasvun kannalta niistä on hyötyä.

TÄMÄ taisikin olla ainoa kohta ohjelmaa, josta olen saanut tukkapöllyä. Mutta seison kyllä väitteen takana. Mm. John Hattien laajat meta-analyysit osoittavat, että monet meille niin rakkaat koulun käytännöt eivät sittenkaan ole niin tehokkaita kuin luulemme. Läksyt kuuluvat näihin. Hattien analyysissa läksyjen  efektikerroin (asteikko 0 - 1,44)  on 0,29. Tehokkaana hän pitää käytänteitä, joiden kerroin on korkeampi kuin 0,5. Kodin osallistuminen lapsen opiskeluun (mm.kiinnostus läksyihin) on 0,56. Kaikkein tehokkaimpia oppimista edistäviä tekijöitä olivat käytänteet, joissa lapsi arvioi itse omaa osaamistaan (1,44), ohjelmat, jotka oli rakennettu Piagetin teorian pohjalle (1,29) ja oppilaalle annettava palaute oppimisprosessin aikana.

KOKO 6 minuutin jutun voi katsoa tästä linkistä:

 http://yle.fi/uutiset/oliko_lapsen_joulutodistus_pettymys_nain_autat_hanta_parantamaan_koulussa_kevaalla/8597111

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voisi ajatella, että läksyissä on eroa. Joidenkin asioiden oppiminen voi sujua kotona paremmin, jos sille vain järjestyy tila.
Kodin etuja suhteessa kouluun: yksityinen rauha, kiirehtimätön olo, vertailun puuttuminen muiden tekemisiin ja suorituksiin, täysi vatsa.

Miettimistä, syventymistä ja pänttäämistä varten koti on mielestäni hyvä. Ratkaisevinta kuitenkin, tuleeko kotona tehtyä mitään järjestyneesti.