Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

keskiviikkona, syyskuuta 30, 2015

Iloa ops-prosessiin videoista!

video

iMOVIE on  huikea ohjelma!  Tein noin varttitunnissa tällaisen demo-trailerin, johon pudottelen lopulliset kuvat eri espoolaiskouluista  parin viikon sisällä. Ensimmäiset kuvaukset on sovittu jo huomisaamulle. Resoluutioltaan parempi versio on u-tubessa. Tässä linkki

Kun jakaa  trailerin iTunesiin, tulee  mahdolliseksi ottaa traileri myös varsinaisen leffaan pohjamateriaaliksi ja sijoittaa sopiviin väleihin esim. puhepätkiä.

PS. Myös OPH käyttää clipsejä ops-prosessin tukena. Irmeli Halisen mainio 17 minuutin alustus mm. oppiaineista, laaja-alaisesta osaamisesta ja monialaisista opinnoista löytyy tästä linkistä

maanantaina, syyskuuta 28, 2015

Mediatiedote: Kirja Erkki Kangasniemestä ay-maailmassa

Kovaa vääntöä kulisseissa

Kouluneuvos Erkki Kangasniemi täyttää 70 vuotta 1.10.2015. Hänen syntymäpäivänään ilmestyy Martti Hellströmin ja Timo Kettusen toimittama kirja Erkki Kangasniemi, Kovan pelin taktikko, joka kertoo Kangasniemestä ja hänen vaiheistaan suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen syövereissä.

Kirjasta on luettavissa monia ajankohtaisia teemoja sopimusyhteiskunnasta. Hellströmin mukaan Kangasniemen kuvaamat 1990-luvun tiukat väännöt muistuttavat valitettavasti liiankin paljon aikaa, jota elämme juuri nyt.
–Vaikka luvassa on herkullisia paljastuksia salaisista neuvotteluista, kirja ei ole skandaalikirja, painottaa Hellström.

Kirja ei ole myöskään perinteinen muistelmateos, vaikka se eteneekin kronologisesti. Pitkin matkaa on mukana eri tahojen kertomuksia sattumuksista ja tapahtumista.
–Kiinnostavinta kirjassa on itse päähenkilö. Hänen tarinansa villistä koululaisesta kovan pelin taktikoksi ja 120 000 opettajan pitkäaikaiseksi järjestöpomoksi, kertoo Martti Hellström.

Toimittajat ovat kirjan päähenkilön haastattelujen lisäksi käyttäneet laajaa arkistomateriaalia.
Toimittajat ovat koostaneet myös yhteenvetoja Kangasniemen puheenjohtajakausien keskeisistä teemoista. Näin kirja avaa uusia näkökulmia suomalaisen koulun kehitykseen.

Kangasniemi vaikutti pitkään mm. Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtajana, Akavan ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja neuvottelujärjestö Jukon puheenjohtajana.  Hän oli ainoana liittojohtajana allekirjoittamassa kaikkien noiden vuosien tupot.

Nykyisin Erkki Kangasniemi toimii Opetusalan Seniorijärjestö OSJ:n puheenjohtajana. Hän toimii myös Akavan senioriverkoston vetäjänä.  OSJ:hin kuuluu yli 20 000 opetusalan eläkeläistä.

Lisätietoja:
puheenjohtaja Erkki Kangasniemi (erkki.kangasniemi@gmail.com; 050 1578)
OSJ:n toiminnanjohtaja Kirsti Lehtinen (kirsti.lehtinen@oaj.fi; 044 033 8550).

sunnuntaina, syyskuuta 27, 2015

Kuinka kehittää koulun toimintakulttuuria?

Päivitetty 28.9.
SAIN taas mieluisan tehtävän. Avaan kaikkien espoolaiskoulujen "ops-agenteille" lokakuussa koulun toimintakulttuurin kehittämisen teemaa.

Tunnin sessioita on neljänä peräkkäisenä päivänä. Tehtävänantoon kuului lisäksi leffan teko samasta teemasta. Ideana on, että perusopetuksen linjan päällikkö Ilpo Salonen joka on tuolloin maailmalla, pannaan leffan avulla puhumaan kuulijoille. Nastaa leikkiä taas iMoviella.

SYÖKSYINKIN tänään iMove-ohjelman kimppuun- ja kyllä tämä uusikin versio on upea (vaikka vanhan osasinkin).  Ongelmaksi saattaa muodostua vihreän kankaan käyttö. Mutta ehdin vielä perehtyä siihenkin.

TEEMANA kokonaisuudessa on siis toimintakulttuurin kehittäminen. Opsin perusteissa asia on esitetty tiiviisti ja monimutkaisesti muutamalla sivulla. Yritän omassa paketissani yksinkertaistaa tekstiä. Leffassa ja luennolla tullee olemaan about sama rakenne:
  1. Esittely (Ilpon)
  2. Ops kehittämisen työkaluna
  3. Toimintakulttuuri-osuus (käsitteen määritelmä)
  4. Toimintakulttuurin kehittämisen 7 periaatetta:
  5. Kustakin periaatteesta esimerkki: Mitä tämä tarkoittaa espoolaiskouluissa? Miten kehitämme 1. oppimista (oppiva yhteisö), 2.  hyvinvointia (+ turvallinen arki), 3. vuorovaikutusta ja monipuolista työskentelyä  4. kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuuutta 5. Osallisuutta(ja demokraattista toimintaa, 6. yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja 7. kestävää elämäntapaa (eli Vastuuta ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautumista)
  6. Loppunousu ja kehoitus revoluutioon.
Toimintakulttuurin määritelmä
OLEN aina vähän vierastanut toimintakulttuurin käsitettä. Perusteissa kerrotaan, että "yhteisön toimintakulttuuri on sen historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutuva tapa toimia. Toimintakulttuuria voidaan kehittää ja muuttaa. Se on kokonaisuus, joka rakentuu työtä ohjaavien normien ja toiminnan tavoitteista ja niiden tulkinnasta". Ei huonosti sanottu.

Minulle luontevampaa on ollut kuitenkin puhua koulun kulttuurista tai elämänpiiristä.   Matti Koskenniemen ja Kaisa Hälisen mukaan opetusopin ensimmäisenä tehtävänä on selvittää, millä edellytyksillä kouluun voidaan luoda elämänpiiri, jossa vallitsevat opetusta edistävät olosuhteet.   Koskenniemen käsitevalinnan taustalla oli Peter Petersenin saksankielinen käsite ”Lebenskreis”. Tällä käsitteellä haluttiin korostaa, että koulu vaikuttaa oppilaisiin muulloinkin kuin oppitunneilla. Kouluopiskelu ja koulumaailma muodostavat kokonaisuuden, joka sisältää kaikki kokemukset, jotka opiskelija saa koulun ohjauksessa, siis myös ne, joita opettaja ei ole erityisesti tarkoittanut lapselle järjestää.

OPS- perusteissa  toimintakulttuurin käsite  kattaa myös itse opetuksen työtapoineen. Keskeinen osa uudistusta ovat ns. monialaiset oppimiskokonaisuudet (jotka ovat syvennetty versio teemapäivistä, - viikoista ja projekteista). Kun käsite on näin laaja, se alkaa tarkoittaa kaikkea.

Toimintakulttuurin kehittäminen. 
AJATTELEN niin, että  toimintakulttuurin kehittämisellä on kaksi tavoitetta: muodollinen ja sisällöllinen.

Muodollinen tavoite

Muodollinen tavoite on  tehdä (todellinen) toimintakulttuuri näkyväksi ja sen hallinta tietoiseksi ja tavoitteelliseksi.

Perusteissa kirjoitetaan fiksusti, että "toimintakulttuuri vaikuttaa riippumatta siitä, tunnistetaanko se vai ei. Aikuisten tapa toimia välittyy oppilaille, jotka omaksuvat kouluyhteisön arvoja, asenteita ja tapoja". Ajattelutapa saa kaikupohjaa situationistisesta oppimiskäsityksestä.

Toimintakulttuuri  sosiaalistaa lapsia  spontaanisti koulun elämänpiiriin, sen toimintoihin ja sen välittämiin arvoihin. Opettajan ja oppilaan on opittava hallitsemaan piilo-opetussuunnitelma selviytyäkseen koulussa menestyksellisesti.

Olen itse pohtinut samaa asiaakirjassani "Sata sanaa opetuksesta". Siihen kirjoitin:
 " Virallisesti koulutyötä ohjataan opetussuunnitelmalla... Piilo-opetussuunnitelmassa on kyse siitä, että koulussa opitaan paljon sellaista, mitä kukaan ei tietoisesti yritä opettaa tai mitä kukaan ei välttämättä yritä tietoisesti oppia. Jokin piilevä rakenne ohjaa toimintaa. Toiminnalla on  tiedostamaton kasvatuksellinen tavoite, jonka avulla pyritään sosiaalistamaan lapset olemassa olevaan yhteiskuntaan samalla kun heille näennäisesti opetetaan jotain aivan muuta.  Piilo-opetussuunnitelma on myös  ymmärretty  koulun todellisiksi yhteiskunnallisiksi tehtäviksi, joita on esimerkiksi kvalifiointi, oppilaiden lajittelu oikeille paikoille yhteiskuntaan. Virallinen opetussuunnitelma olisikin tällöin peiteopetussuunnitelma.  Piilo-opetussuunnitelma voidaan ymmärtää myös ratkaisuksi, jolla koulu toimii silloin, kun opetussuunnitelma kirjoitetaan epärealistiseksi." 
Sisällöllinen tavoite

Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet on annettu OPSIN perusteissa

Tavoitteena on luoda toimintakulttuuria, joka edistää seitsemää asiaa:
  1. Oppimista (oppiva yhteisö), 
  2. Hyvinvointia (+ turvallinen arki), 
  3. Vuorovaikutusta ja monipuolista työskentelyä  
  4. Kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuuutta 
  5. Osallisuutta ja demokraattista toimintaa, 
  6. yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja 
  7. Kestävää elämäntapaa (eli Vastuuta ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautumista)
Kuvaan seuraavassa napakasti kutakin periaatetta.

1. Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä 

Kaikki oppimaan! Yhdessä ja toinen toiselta. Virheistä.  Puhutaan. Tutkitaan. Pohditaan. Kuunnellaan palautetta. Tehdään yhdessä. Ollaan osallisia.  Pedagogista johtamista! Arvostetaan työhön syventymistä, oppimisessa tarvittavaa ponnistelua ja työn loppuunsaattamista. Innostumisen ja onnistumisen kokemuksia.

2. Hyvinvointi ja turvallinen arki 

Hyvinvointia ja turvallisuutta. Kiirettömyyttä. Mielen hyvinvointia. Työrauhaa. Viihtyisä ympäristö. Rauhallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Hyvät sosiaaliset suhteet.  Hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä. Puuttumista. Yksilöllisyys, tasa-arvoisuus ja  yhteisön tarpeet. Kuulluksi tulemista ja oikeudenmukaisuuden kokemuksia. Joustavat käytännöt. Yhteisöllinen oppilashuolto. Ohjausta sekä tukea.

3. Vuorovaikutus ja  monipuolinen toiminta

Monipuolista  toimintaa ja työskentelyä. Suunnitelmallisesti eri työtapoja ja oppimisympäristöjä. Projektimaista  työskentelyä. Kokonaisuuksien opiskelua.Tieto- ja viestintäteknologiaa. Moniaistisuutta. Monikanavaisuuta. Ulos luokkahuoneesta. Liikkumista. Tilaa eri ikäkausille ja oppijoille tunnusomaiselle toiminnallisuudelle, luovalle työskentelylle, liikkumiselle, leikille ja elämyksille. Kokeilua.Vuorovaikutusta.Yhteistyötä koulun sisällä ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

4. Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus 

Erilaisen rinnakkaineloa ja vuorovaikutusta.Kotikansainvälisyyttä. Monimuotoisuutta. Ymmärrystä, kunnioitusta ja vastuullista toimintaa. Rakentavaa keskustelua. Oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Uusia tapoja toimia yhdessä.  Monikielisyyttä.  Kielitietoisuutta.  Eri tiedonalojen kieliä  ja symbolijärjestelmiä. Arkikielestä käsitteellisen ajattelun kieleen.

5. Osallisuus ja demokraattinen toiminta 

Yhdessä rakennettavia toimintatapoja.  Osallisuutta edistävä, ihmisoikeuksia toteuttava ja demokraattinen toimintakulttuuri. Oppilaiden osallisuutta oman kehitysvaiheensa mukaisesti Kokemuksia kuulluiksi ja arvostetuiksi tulemisesta yhteisön jäseninä. Demokraattista  vuoropuhelua ja niille toimintatapoja ja rakenteita. Oppilaskuntatoiminta.  Tukioppilas- ja kummitoimintaa, vapaaehtoistyötä,  erilaisia kestävän kehityksen toimintoja. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta koko kouluyhteisössä. Yhteistyötä eri hallinnonalojen, seurakuntien, järjestöjen, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Yhteyksiä eri maissa toimivien koulujen kanssa.

6. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo 

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.  Samanarvoisuutta (ei  samanlaisuutta). Perusoikeuksien ja osallistumisen  mahdollisuuksien turvaamista kaikille. Yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Sukupuolten tasa-arvoa. Tukea oman identiteetin rakentumisessa. Sukupuolitietoista opetusta. Opiskeluun sitoutumista  ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. Inhimillisen moninaisuuden arvostamista.

7. Vastuu ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautuminen 

Kestävän elämäntavan välttämättömyyttä. Vastuullista suhtautumista ympäristöön arjen valinnoissa. Tuhlaavista toimintatavoista kestäviksi. Kestävän elämäntavan aineettomien tekijöitä.  Oppilaat mukana  suunnittelemassa ja toteuttamassa kestävää arkea.Toivoa hyvästä tulevaisuudesta. Osaamisperustaa ekososiaaliselle sivistykselle. Realistinen ja käytännöllinen asenne hyvän tulevaisuuden edellytysten muovaamiseen. Avoimesti ja uteliaasti maailman moninaisuuden kohtaamista. Toimintaa oikeudenmukaisemman ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta.

perjantaina, syyskuuta 25, 2015

Kohti Kokkolaa

KOKKOLA on vireä koulukaupunki. Minulla oli ilo vierailla siellä alkukesästä  TULEVAISUUDEN KOULU KASVUYHTEISÖNÄ -seminaarissa. Se oli  alueellinen  oppilaitosjohdon ja opetuspalveluiden johdon Osaava-seminaari, joka jatkoi tulevaisuushakuisuutta vuosien 2011 - 2014 seminaariteemojen pohjalta. Muistio tuosta keikasta löytyy tästä linkistä.

TÄNÄÄN junailen itseni uudelleen Kokkolaan. Keikka on lauantaina. Lentokone olisi ollut tietty nopeampi ja mukavampikin, mutta se ei lennä lauantaiaamuna. Junalla menomatka kestää yli neljä tuntia; onneksi on laukussa riittävästi rästitöitä. 

LAUANTAINA minulla on sitten 70 minuuttia aikaa kaivaa väelle esiin "oikeat" muutokset opetussuunnitelman perusteista. Sivistysjohtaja Peter Johnson on ikävä kyllä  rajoittanut didaktisen vapauteni 40 diaan. 

Päivän rakenteesta saa kokonaiskäsityksen klikkaamalla kuvan suuremmaksi.

PALUUMATKALLA saan sitten istua oikein työskentelyhytissä. 

torstaina, syyskuuta 24, 2015

OAJ on the Road at Sello

LISÄÄ tällaisia päiviä, pliis! Aamulla kello 9 kuvaus Opettaja-lehden "Kasvatusajattelija"-sarjaan. Joku oli ilmiantanut minut.  Kello 10-12 tapaaminen kirkkoherra Antti Kujanpään kanssa tulevaisuustyön merkeissä. Ja sitten...

TÄNÄÄN OAJ:n kiertue pysähtyi Espooseen, Selloon. Väkeä ständillä piisasi. Kahvia ja pullia kannettiin kansalle selkä vääränä. Maistui.

MINULLE oli myyty juontajan tehtävä, ja mikä sen hauskempaa introvertille ex-luokanopettajalle kuin avoin stage. Teemana oli hyvinvointi- mutta vielä enemmän taisimme puhua pahoinvoinnista.

ENSIMMÄINEN vieraamme oli OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. Hän taustoitti OAJ on the Road - movementin  lähtökohtia. Hän jälkeensä työsuojeluvaltuutettu Mervi Piirainen kertoi olevansa  kauhuissan varhaiskasvatukseen kohdistettavista leikkauksista. 

Kansanedustaja ja Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtaja  Sanna Lauslahti oli vahvasti sitä mieltä, että lapset ovat jo oman osansa säästäneet. Kulissessa puuhattiin jopa uutta "koulupuoluetta" yhteiseksi foorumiksi pro-koulutus-ihmisille. Yleissivistäviä opettajia edustanut  Timo Saavalainen oli laatinut perinpohjaisen puheen koulutuksen ongelmista. Mika Kraft nosti vahvasti esiin ammatillisen koulutuksen kohtuuttomat leikkaukset. Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes avasi sellolaisille huoltajien uutta pedagogista roolia. Espoon yrittäjien Jukka Niemelä avasi yrittämisen ihanuutta ja vähän kurjuuttakin. Päivän virallisista puhujista viimeisenä kuultiin kahden nuorisovaltuuston jäsenen ja lukiolaisen Ida Liljan ja Oskari Ruohosen fiksuja ajatuksia. Heidän toiveensa opettajille oli, että he näkisivät jokaisen oppilaansa yksilönä. 

MIKROFONIN ääreen saatiin lisäksi aina niin positiivinen OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka, pääluottamusmies Jukka Talvitie, rehtori Jukka Sarpila sekä Saarnilaakson koulun tämän tilaisuuden tallentaneen medialuokan taitavia oppilaita ja koulun rehtori Jukka Kuittinen

VÄEN tungoksessa oli ihana kohdata myös Auroran koulun entisiä oppilaita ja heidän vanhempiaan. Ja tietysti vanhoja tuttuja aina 1980-luvun sijaisopettajakursseilta saakka. Ajatuksia sain vaihtaa myös opetustoimenjohtaja Kaisu Toivosen ja aluepäällikkö Eeva-Kaisa Ikosen, rehtori Sari Hakolan, apulaisrehtorien Tommy Konttisen ja Hanna Mikkosen, työsuojeluvaltuutettujen Jari Nummelan ja Pekka Pikkaraisen sekä iki-ay-pomon Hannu Suntion kanssa. OAJ:sta paikalla olivat mm. Heikki Sahlman ja Riitta Silvonen.

OLI upeaa olla osa tapahtuman järjestänyttä tiimia. Kiitos mm. Hanna Iso-Kuortti, Heli Haaro ja Aki Saariaho. Melkein nyyh.

maanantaina, syyskuuta 21, 2015

Hopean harmaata arkea!

ARKI ei ole harmaata, vaan hopean harmaata- sanoi aikoinaan näyttelijä Marja Korhonen. Just niin.  Kyse on juuri siitä, miten elämään suhtautuu.

HUOMENNA  on  siis luvassa  hopean harmaa päivä- ellei ihan kultainen. Saan sukeltaa taas kerran Auroran koulun historiaan vuosina 1989- 2014 ja kertoa  tällä kertaa ihan  tuoreelle  opettajapolvelle tarinaa taitavasta ja innovatiivisesta kouluyhteisöstä- opettajista, oppilaista ja vanhemmista-  jotka selättivät yhdessä vaikka minkälaisia ja tosi kurjiakin ongelmia.

Eikun Bonon hatut päähän ja reflektoimaan 25 vuoden vaiheita. Luento on osa OKL:n didaktiikan kurssia.  Diapaketin kansikuvassa on yksi näiden vuosien pedagogista helmistä: Ulla Hämäläisen ja Katri Schirayn  ryhmäintegraatioluokka.

TÄNÄÄN sain vierailla taas Kaunaisten Mäntymäen koululla. Se on yksi Helsingin yliopiston kenttäkouluista, joissa suoritetaan ns. maisteriharjoittelu (tämä harjoittelu korvaa ikivanhan päättöharjoittelun).

Koulu on tosi monessa jutussa mukana, ja opettajat hyvin innovatiivisia, joten harjoittelukouluna se on mitä mainioin. Ja niin ovat opetusharjoittelijatkin.

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2015

Huikea viikko nro: 38

HUIKEA viikko takana. Suolaa ja sokeria. Vaikka olin nyt kyllä - myönnän- organiseerannut itselleni turhan tiukan aikataulun, nyt kun kaikesta on selvitty, on hieno tunnelma.

Tällä viikolla sain ohjata opetusharjoittelua, opastaa opiskelijoita didaktiikan salaisuuksiin ja kouluttaa siuntiolaisia opettajia opsin syvyyksiin.

Erkki Kangasniemen muistelmat ovat nyt tukevasti painokoneessa, aikataulu pitää ja teos ilmestyy 1.10. Ensimmäiset tunnustelut toisen painoksen kustajantajan valinnasta ovat nekin jo käynnissä (ensimmäinen painos on tilaustyö).

Toinen kirja: "Yhdessä oppiminen", joten olen saanut työstä yhdessä Peter Johnsonin, Asko Leppilammen ja Pasi Sahlbergin kanssa, on siinä vaiheessa, että kriittiset ystävämme (kiitos!) ovat antaneet palautetta, ja nyt hiotaan muutoin valmista tekstiä vielä paremmaksi. Teosta esitellään muuten vuoden 2016 tammikuun Educassa oikein isossa salissa. Tervetuloa.

Eikä siinä kaikki kirjoitushommat: Tällä viikolla ilmestyi Luokanopettaja 2/2015. Oma juttuni Sanomalehtikasvatuksesta oli mahtunut mukaan. Lämmitti. Lähetin myös seuraavaan lehteen  Luokanopettaja-lehden päätoimittaja Raimo Hautalalle  kirjaesittelyn Pasi Sahlbergin upeasta teoksesta "Suomalainen koulun menestystarina". Toivottavasti julkaisevat. Luokanopettajan päiväkirjan työryhmä hioi sekin tällä viikolla lukuvuoden 2016-17 teemaa (jota ei vielä paljasteta).

VIIKKOON mahtui myös harrastuksia. Demareilla oli kolme kokousta. Espoon Perinneseura oli aktiivisesti mukana Syys-Matissa, jossa julkaistiin seuran uusin julkaisu: Maija-Liisa Kaistilan "Kierros Espoon Kirkon hautausmaalla". Muutenkin kirjat kävivät hyvin kaupaksi. Ideoimme myös syksyn seminaarin teemaa marraskuulle: Espoolaisen yrittämisen perinne.

TÄMÄN viikon kirvelevää suolaa oli hammaslääkärillä käynti ja Macin hajoaminen. Onneksi Mcare pelasti. Ja onneksi hampaita hoidetaan seuraavan kerran vasta puolen vuoden kuluttua.

VIIKKOON mahtui myös tärkeitä kohtaamisia ihmisten kanssa. Osuin kiinalaiseen ravintolaan yhtä aikaa Huplin Osmon ja Pelli-Kouvon Päivin kanssa. Nastaa, ja kuinka upeaa, että kiinan kielen opetus Espoossa nyt etenee- hyvissä käsissä.  Ja samana päivänä sain halata myös Anni-Kaisa Erikssonia OKL:n pihalla. Ja hiukka kohottavaa oli, kun  Auroran koulun apulaisrexi Ulla Hämäläinen kysyi jelppiä ops-prosessiin. Sitä tuntee itsensä tärkeäksi. Oma äitini pääsee pian muuttamaan  yli 7 kuukauden remontin jäkkeen takaisin Lallukkaan- ja se on 86-vuotiaalle tosi upeaa.

Ehkä kaikkein  suloisin kohtaamani ukkeli oli  kuitenkin pojanpoika Mr. Milton, jota saimme vaimoni kanssa hoitaa keskiviikkoillan. Sydän ihan sulaa, kun toinen kommunikoi ilman kieltä- ja tosi taitavasti - ja opettelee matkimaan eri eläimiä.

AKU ANKAN hahmoista olen ilman muuta Hannu Hanhi. Elämä tarjoaa hienoja mahdollisuuksia käyttää jokahippua omasta osaamisesta. Saan tanssia ruusuilla. 

torstaina, syyskuuta 17, 2015

OAJ on the Road. Sello 24.9.

OAJ on the Road – Espoo, Kauppakeskus Sello 24.9.
Yleisötilaisuus klo 13.00 – noin klo 17.00 kauppakeskus Sello.

Aihe: opettajuus sekä lasten ja nuorten hyvinvointi päiväkodeissa, kouluissa sekä oppilaitoksissa.
Tapahtuman juontaa Martti Hellström.

13.00 Mervi Piirainen, lastentarhanopettaja..
13.30 Sanna Lauslahti, kansanedustaja
14.00 Timo Saavalainen, yleissivistävät opettajat
14.30 Mika Kraft, ammatillinen opettaja
15.00 Seppo Sainio, YLL
15.30 Ulla Siimes, vanhempainliitto
16.00 opiskelijat
16.30 Jukka Niemelä, Espoon Yrittäjät

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on mukana noin klo 15 alkaen. Paikalla myös mahdollisuuksien mukaan pääkaupunkiseudun OAJ-valtuutettuja. Suolapalaa Glo-hotel Sello, 9.kerros n. 16.30-17.45

Iltatilaisuus Glo-hotel Sello 9. krs. klo 18.00 -19.30
Tilaisuuden teema on Työhyvinvointi, olosuhteet ja oikeusturva.

Tervetuloa, alueyhdistyksen puheenvuoro, Jaana Alaja, alueasiamies OAJ Pääkaupunkiseutu
Ajankohtaiskatsaus Olli Luukkainen, OAJ:n puheenjohtaja

Keskustelussa mukana
työsuojeluvaltuutettu Jari Nummela, Espoo
pääluottamusmies Markku Kälviä, Espoo
Jukka Niemelä, Espoon Yrittäjät
aluepäällikkö Eeva-Kaisa Ikonen, sivistystoimi Espoo
Harri Rinta-Aho, sivistystoimi Espoo.

OAJ on the Road! Iltatilaisuuteen mahtuu 100 henkilöä. Ilmoittautuminen OAJ Pääkaupunkiseudun sivujen kautta http://oajpaakaupunkiseutu.fi/tapahtumat-kauppa/. Myös ei-jäsenet ovat tervetulleita!

Kun Macci hajoaa

EILEN se tapahtui taas. Macci lakkasi toimimasta. Ei ollut ensimmäinen kerta. Edellinen kone hajosi tammikuussa. Ja väitöskirjan aikana koneita sammui yhtä päätä. Enkä ollut ottanut koskaan kattavasti varmuuskopioita. Niinkuin en nytkään.

Maccini ei ole pelkkä kone. Olen tallentanut sinne kaiken, mitä olen  kirjoittanut vuodesta 1974 alkaen. Se on oikasti ajattelukumppanini. Siksi koneen hyytyminen oli kun pieni halvaus. Alle puolet minusta oli iskussa.

Tänään aamulla pidin Siutiossa luennon ilman konettani. Selvisin- mutta kivaa se ei ollut. Kuin myisi sekundaa priimana.

ONNEKSI koneessa oli takuu voimassa. Vein sen tänään Mcareen hoitoon. Kun maksoi 150 €, pääsi jonojen ohi.  Kello 15 tuli jo soitto, että koneen saa hakea. Dokumenttien pitäisi olla tallella. Haen puolet itsestäni huomenna. Nastaa olla taas ehjä.

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2015

750 000 käyntiä

HIENO juttu. Laskurin mukaan tätä  Pedagogogiikkaa ja koulupolitiikkaa II -blogia on käyty katsomassa 750 000  kertaa.

BLOGISSA on yhteensä julkaistu 3015 lastua. Ensimmäinen julkaistiin 12.1.2007.

Niistä eniten lukijoita ovat tavoittaneet seuraavat:
- Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito (16.7.2011) 9440 käyntiä,
- Kuukauden kasvatusalan kirja (Siljander, P. 200). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki:Otava); (11.10.2009) 9352 käyntiä sekä
- Avoin fanikirje professori Timo Saloviidalle (4.3.2015) 7466 käyntiä.

Muita juttuja, jota mielelläni itse selailen ja suosittelen toisillekin ovat:
- H.G. Porthan ja tieteellistyvä ote pedagogiikkaan (27.2. 2010),  3551 käyntiä
- Kasvatus filosofian näkökulmasta (4.10.2010), 3056 käyntiä
- OPS 2016 tulee - oletko valmis? (28.12.2014),  3631käyntiä,
- Kasvatussosiologiaa (19.9. 2009), 2394 käyntiä
- Kuukauden kirja: Opettajan pedagoginen ajattelu (10.2.2013)  , 2148 käyntiä
- Sakari Topelius- Suomen kansan satusetä, (2.4.2010)2021 käyntiä
- Kuinka rakentaa luokkaan työrauha? (20.10.2010), 1844  käyntiä.
- Opettajien työaika ei riitä- ratkaisuksi kokonaistyöaika (18.1.2011), 1653 käyntiä,
- Koulun pirulliset dilemmat (8.2. 2012),  1645 käyntiä
- Opettajien kohtuuton(kin) vastuu (24.4.2011), 1555 käyntiä
- Ops 2016 tulee - oletko valmis? Osa: Työtavat  (31.1.2015), 1518 käyntiä
- Löysikö Pekka Peura kadonneen OIKEAN menetelmän? (7.9. 2015) , 1452 käyntiä
- Koulunkäyntiä Lippajärvellä; pieni historiikki (2.7. 2008), 1296 käyntiä,
- Uno Cygnaeus, pappi ja pedagogi (23.1.2010), 1255 käyntiä
- Oppivelvollisuusiän jatkamiselle ei löydy tutkimuksista tukea (24.8.2014), 1255 käyntiä
- Pedagoginen hyvinvointi ja hyvinvoinnin pedagogiikka (12.7. 2009), 1170 käyntiä
- Yleiset valintakriteerit Auroran virkoihin  (27.12.2011) , 1166 käyntiä
- Kun opettaja kiusaa (11.9.2008), 1038 käyntiä
- Suomalaisen pedagogiikan helmiä (8.2. 2010), 1000 käyntiä
- Ratkaisu suomalaisen koulun ongelmaan ei ole ohjelmointi. Sorry. (11.6.2014)  , 915 käyntiä
- Kasvatuksen vuosisadat Suomessa: 1100-1700 (20.2. 2010), 897 käyntiä
- Kaikki opettajien työ työajan piiriin (22.8. 2013), 866 käyntiä
- Auroran siesta 18 vuotta (12.6. 2009), 668 käyntiä
- Koulujen lisääntyvälle työlle täytyy tehdä jotain (24.3.2011), 650 käyntiä
- Jotta uudesta opsista ei tulisi Zombieta! (11.2.2015), 608 käyntiä
- Mitä perusopetus maksaa erikokoisissa kouluissa? (15.7. 2009), 626 käyntiä
- Olemme hukanneet kasvatuksen idean (2.8.2011), 555 käyntiä

Jos haluat lukea jonkin noista, copypastaa otsikko ja laita hakusanaksi vielä Hellström.

KUUKAUSIA vertailtaessa maaliskuu 2015 nousee ykköseksi. Silloin blogissa oli 19 933 käyntiä. Seuraavaksi eniten käyntejä oli lokakuussa 2012 (17 847).

perjantaina, syyskuuta 11, 2015

Oppiminen- mitä se oikein on?

KETJU-lehti julkaisia kolumni-sarjassaan  esseeni. Laitan sen tähän. Alkuperäinen juttu löytyy linkistä: http://ketju-lehti.fi/aiheet/opiskelu/oppiminen-mita-se-on/

Oppiminen, mitä se on?

Opetuksen tarkoitus on edistää oppimista. Tästä on helppoa olla yhtä mieltä. Periaatteessa. Aina siihen saakka, kunnes joku kysyy, mitä oppiminen lopulta on. Jos oikein ehtii ja jaksaa paneutua kysymykseen, voi joutua vastaamaan: Oppimisen käsite on tosi mutkikas. Meillä on lähes luvuton joukko erilaisia oppimisteorioita ja -näkemyksiä. Tässä suhteessa psykologiatiede on valitettavasti tuottanut syvän pettymyksen.

Entäpä, jos lähestytään kysymystä arkijärjen avulla? Oppiminen on sitä, että osaan enemmän tai paremmin. Tiedän enemmän tai syvemmin. Teen hommia nopeammin tai taitavammin. Tahdon voimakkaammin tai tahdon arvokkaampia asioita. Kun opin, osaamiseni vahvistuu, selviän paremmin, onnistun useammin, elämänlaatuni nousee.

Seuraava kysymys on vähintään yhtä vaikea. Kuinka opetuksella voidaan edistää tuollaista oppimista?  Oppia voi vain tekemällä, olemalla mukana. Nykyisen opetusnäkemyksen mukaan oppilas ei opi opettamalla vaan itse opettelemalla.

Jos sukellamme oppimisen historiaan, huomaamme, että alun perin ihminen on oppinut elämällä mukana yhteisössään. Katsomalla, matkimalla, jäljittelemällä, tekemällä perässä. Koulumuotoinen, kieleen ja lukemiseen perustuva oppimiskulttuuri on varsin nuori. Ja mikä mielenkiintoisinta: uusimmat pedagogiset virtaukset haluavat palauttaa oppimisen autenttiseksi.

Kehitysvammaisten lasten opetuksella on vasta joidenkin vuosikymmenten historia takanaan. Suomi voi olla monessa mielessä ylpeä kehittämästään harjaantumisopetuksen pedagogiikasta. Kritiikki kohdistuu lähinnä siihen, panostetaanko opetuksessa oleellisimpiin asioihin. Onko lukutaito sellainen? Tai faktojen muistiin palauttaminen? Onko ylipäätään maksimaalinen oppiminen oleellista?

Minulla oli etuoikeus olla rehtorina Auroran koulussa, johon Espoon kaupunki sijoitti 2000-luvulla kaksi ns. ryhmäintegraatioluokkaa. Niissä molemmissa oli neljä kehitysvammaista oppilasta, ja heille oli tarvittavat koulunkäyntiavustajapalvelut. Urani upeimpia kokemuksia oli saada toteuttaa tätä alun perin kehitysvammaisten lasten huoltajien unelmaa: kehitysvammaisten lasten oikeutta elää lapsuuttaan oman kylän lasten kanssa.

Kaikessa emme koulun arjessa onnistuneet, mutta monessa kyllä. Kaikkein tärkeintä oli oppia ymmärtämään, että koulutyö tai oppiminen ei ole vain valmistautumista menestymiseen tulevaisuudessa. Oppiminen on myös oikeutta kuulua samaan joukkoon omien ikätovereidensa kanssa, oikeutta kokea iloa tästä hetkestä, tästä elämästä. Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa, omista lähtökodistaan. Ihan jokaisella.

KT Martti Hellström on opetusneuvos ja espoolaisen Auroran koulun täysinpalvellut rehtori (1989 – 2014).



& KoKon KiK- hankkeen suvaitsevaisuuskummi

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2015

Erkki Kangasniemi - kovan pelin taktikko

HUH! Erkki Kangasniemi - kovan pelin taktikko- teos on painoa vaille valmis. Aloitimme tekstin kirjoittamisen 15.7. ja nyt teksti ja kannet on lähetetty painoon. Muutaman minuutti sitten. Vähän olen ylpeä. Oli upeaa saada sukeltaa Erkin elämään.  Yhteistyö hänen ja Kettusen Timon kanssa oli huikean helppoa, suorastaan yhteistoiminnallista.  Siperia opetti minut myös taittajaksi.

Takakannessa lukee
Tämä on kirja Erkki Kangasniemesta, liikunnanopettajasta, apulaisrehtorista ja Suomen pitkäaikaisimmasta järjestöjohtajasta. Järjestötyövuosia hänelle kertyi 35. OAJ:öä Kangasniemi johti 19 vuotta aina vuodesta 1991 vuoteen 2010. Hän oli myös Akavan 1. varapuheenjohtajana keskusjärjestön todellinen voimamies.

Jäädessään eläkkeelle Erkki vannoi, ettei muistelmia tule. Tässä ne kuitenkin tulevat. Tämän kirjan toimittajien hinku koota kovapäisenä neuvottelijana tunnetun ja vuosikymmeniä edunvalvonnan ytimessä olleen ihmisen tietoja ja näkökulmia mursi lopulta Erkin sitkeän vastustuksen.

Olemme tavoitelleet lukijalle helppolukuista ja mielenkiintoista kirjaa, joka tallentaa Erkin elämänuran merkittäviä vaiheita, tarinoita ja sattumuksia sekä avaa samalla uusia näkökulmia myös suomalaisen koulun kehitykseen.

Martti Hellström on espoolainen opetusneuvos ja kasvatustieteen tohtori.
Timo Kettunen on oululainen rehtori ja OAJ:n hallituksen jäsen.

Kirjan ensipainoksen on tilannut 40 vuotta täyttävä senioriopettajien järjestö OSJ. 

maanantaina, syyskuuta 07, 2015

Löysikö Pekka Peura kadonneen OIKEAN menetelmän?

18.9. Lukekaa myös kommentit. Mm. nimimerkki Tommi on paneutunut asiaan.

OLIPA hauskaa lukea Hesarin 6.9 julkaisema artikkeli: "Vantaalaisopettaja: Kokeet ovat huijausta". Pitkän aikaan en ole törmännyt yhä innostavaan lukion didaktiikan kehittämis-yritykseen. En ihmettele, että Pekka Peura on saanut samanmielisiä opetuslapsia ja kokonaisen verkoston kehittämiskumppaneikseen.

PIDIN oman ymmärrykseni kannalta tärkeänä historiallistaa Peuran metodia. Näyttää nimittäin siltä, että ainakaan jutun toimittaja ei osannut sijoittaa sitä metodisiin kehityskaariin. Korostan, että tämä arvioini perustuu vain tähän artikkeliin ja että ymmärrän asioita usein väärin.

Jäsennän ensi Peuran työtapaa  taustoittamalla sitä niillä didaktisilla periaatteilla, joita olen siinä näkevinäni.  Lopuksi esitän  metodista kokonaisarvion ennen muuta peruskoulun uuden opetussuunnitelman näkökulmasta

Peuran työtapa pähkinänkuoressa
Näin ymmärsin työtavan:

(1) Opettaja analysoi oppiaineksen ja kääntää sen eritasoisiksi tehtäviksi.
  • Tämä edellyttää opettajalta vankkaa aineenhallintaa. Peuralla varmasti sitä on, ja uskon, että aineenopettajilla muutoinkin. 
  • Tehtävän luonne on tässä käännetty. "Wanhassa" opetuksessa tehtävillä yleensä harjoitellaan jo opetettua.
  • Eritasoiset tehtävät ovat hyvä työkalu. Niiden kehittelyn juuret ulottuvat ainakin Käisin työkortteihin 1920-luvulle. Toinen kukoistuskausi oli peruskoulun alukuvaiheissa, jolloin joka tunnilla pitä yleis- ja erikoistehtäviä -ja jokaisella tehtävätyypillä oli omat tarkastuspisteensä.
(2) Opettaja esittelee kurssikokonaisuuden ja oppilaat valitsevat tavoittelemansa arvosanan, ja suorittavat tämän tason edellyttämät tehtävät. Opetus eriytyy.

" Peuran kurssi alkaa niin, että oppilaille kerrotaan, mihin asti on tarkoitus edetä. Sitten kukin saa itse ratkaista, missä ja miten tehtävät tekee."; "Opettajat haluavat opettaa kaikkea kaikille. Siinä käy niin, että osa ei opi yhtään mitään, vaan menee jo alussa ihan sekaisin", Peura sanoo."
  • Omatoimisuuden eri suuntauksista Peura on valinnut ns. tehtäväopetuksen, jossa etsitään vastauksia kysymyksiin  (ei esim. projekteja). Tehtäväopetuksen kultakausi oli 1960-luvulla ohjatun opetuksen  nimikkeellä. Tuolloin - tosin toisin kuin Peuran materiaalissa- ennen tehtävää, tarjottiin materiaali, josta vastaus löytyy. Peuran malli näyttää olevan eräänlainen muunnelma sokraattisesta menetelmästä, jossa oikea vastaus keksitään, oivalletaan itse.
  • Taustalla on myös vapauspedagogisia ihanteita, joiden historiallisena lippulaivana on A.S. Neillin pedagogiikka. Selkeä periaate on yksilöllistäminen, eriyttäminen. Tämä palaa yksilölliseen ihmiskäsitykseen. Olemme erilaisia.
  • Arvostelu on tässä käännetty. 1990-luvulla silloinen opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström tapaili myös ideaa,  että oppilaat kertovat, mitä arvosanaa tavoittelevat ja opettaja sitten kertoo, mitä se edellyttää osaamiselta.
  • Tehtäväopetus sinällään koki kultakauden 1900-luvun alun Virossa, jossa Johannes Käis kehitteli idean  eritasoisista tehtäväkorteista.
(3) Tehtäviä ei valmisteta oppilaille, mutta he saavat apua tarvittaessa vertaisilta, opettajalta ja verkosta.

"Opettaja ei luennoi vastauksista etukäteen."; Jos tehtävässä ei pääse omin päin eteenpäin, voi tutkia valmista lähdemateriaalia verkossa tai kirjaa, kysyä kavereilta tai opettajalta. Välillä opetellaan jo tutkijan taitoja. Ei kysytä mitä tapahtuu, vaan pyydetään miettimään miksi."; Nopein tekee työnsä kahdessa päivässä, mutta seuraavien tehtävien lisäksi hän käyttää paljon aikaa kavereidensa auttamiseen."
  • Tämä periaate löytyy jo keskiajan koulusta. Oppilaat tekivät tuolloin ominpäin annetun tehtävän (ulkoaoppiminen) ja näyttivät sitten osaamisensa opettajalle.
  • Omatoimisuutta siis aktiivisuutta on tavoiteltu ikiaikaisesti, ja sen vaihtoehtona on opettajan aktivisuus. Periaatteen taustalla on  - aivan opsiemme mukaisesti- oppimisnäkemys, joka korostaa oppilaan aktiivisuutta.
  • Vantaalla Ilolan koulussa kokeiltiin tämäntyyppistä toimintaa 1990-luvulla.
(4) Tehtävien teon tukena ei käytetä oppikirjaa vaan videoita.

" Peura tekee myös osan opetusmateriaalista itse. Esimerkiksi opetusvideoita tekevät myös muut uudistajat, jotka tekevät töitä kouluissa eri puolilla Suomea."
  • Oppikirjattoman koulun idean isistä ehkä tunnetuin on Rudolf Steiner. Hänen Wardorf- kouluissaan oppilaat tekevät kirjat itse.
  • Videoiden teko ja jako on nykyään upean yksinkertaista. Onneksi on u-tube
(5) Jokainen etenee itsenäisesti omaa tahtiaan.

" Oppilaat määräävät tahdin Martinlaakson lukiossa matematiikan ja fysiikan tunneilla."; " Nopeaa ei rangaista lisätehtävillä, vaan hän saa siirtyä esimerkiksi seuraavalle kurssille suoraan, vaikka istuukin edellistä suorittavien keskellä edelleen." ; " Ei siis ole ... perinteisiä ryhmätöitä, joissa jokainen ryhmän jäsen on vastuussa koko ryhmän työn tuloksesta." ; Nopein tekee työnsä kahdessa päivässä...Hitaimmilla kurssin suorittamiseen voi mennä vaikka koko lukukausi. "
  • Omaan tahtiin eteneminen palaa siis keskiaikaiseen kouluun. 1900-luvun alussa idean ottivat käyttöön mm. Maria Montessori ja hieman myöhemmin Virossa Johannes Käis. Periaate liittyy läheisesti kaikkeen tehtäväopetukseen. 1970-luvulla idea palasi jälleen ns. Ns. Mastery Learning-mallissa, jossa uskottiin, että jokainen oppii kaiken, kun saa vaan tarpeeksi aikaa
(6) Opettaja tarkistaa tehtävät ja antaa palautetta dialogisesti

" Tänään hän sen sijaan käy jo aiemmin keräämiään vastauksia läpi parin oppilaan kanssa kerrallaan. Että miksi olet tässä kohdassa miettinyt juuri näin?"; "... Tuukka Jaakkola ja Juho Nummelin, jotka ovat juuri kinanneet opettajan kanssa yhden vastauksen riittävyydestä.";   "Tässä ehtii tukea yhtä oppilasta kerrallaan, kun ei harrasta oppimisen massatuotantoa. Ehtii myös kuunnella", Peura sanoo."
  • Mielenkiintoisesti tässä työtavassa opettaja siis keskaikaisen koulun opettajan roolin sillä isolla erotuksella, että arvioinnin perusteet sanallistetaan.
  • Opettajalla on tässä aito montessorilainen  ohjaajan rooli.
  • Vantaalla Ilolan koulussa kokeiltiin tämäntyyppistä toimintaa 1990-luvulla.
(7) Kokeita ei pidetä. Arvosana kurssista tulee ns, jatkuvan näytö  perusteella.

" Entinen laiska on luopunut kokeista, koska ne eivät auta oppimaan."; "Arvosanan kursseista yhä saa, vaikka opettaja haluaisi luopua niistäkin. Kokeiden sijaan arvosana syntyy tehdyistä tehtävistä ja yhdessä käydystä arviointikeskustelusta. "; Hyviä arvosanoja saavat pänttäävät koetta varten edellisenä iltana ja unohtavat kokeen jälkeen suuren osan."
  • Tämä on radikaali ratkaisu. Kokeita on toki aina kritisoitu, mutta koska arvosanoihin liittyy myös oikeusturvakysymyksiä sekä oppilaan että opettajan näkökulmasta, niillä on oma paikkansa.
  • Pehmellä 1980-luvulla syntyi kokeiden tilalle ns. portfolio-arviointi.
(8) Luokan työskentelyä ei hallinnoida perinteisillä rutiineilla

"Fysiikantunnilla abiturientit menevät suoraan tottuneesti ryhmiin istumaan ja tekemään tehtäviä, kukin itsenäisesti mutta kavereiden kanssa keskustellen."; "Ei siis ole läksyjä.."
  • Tuo mieleen A.S. Neillin Summerhillin.
  • Vantaalla Ilolan koulussa kokeiltiin tämäntyyppistä toimintaa 1990-luvulla.
(9) Opettaja kehittää työtapaa jatkuvasti

" Muutoksia testataan yksi idea kerrallaan. Lisäksi joka kerta mietitään, oliko idea hyvä.
 Jos uudistus ei lähde lentoon, siitä luovutaan. Lukiolaisilta kerätty palaute ratkaisee."; "Uusi tapa opettaa on vanhaa työläämpi. Peura tekee osan oppimateriaalista itse ja kehittää menetelmäänsä myös vapaa-ajalla."
  • Hieno idea. Tässä kristallisoituu suomalainen omaa työtään tutkivan ja kehittävän opettaja  idea.
  • Didaktiikan historia tunteen varsin vähän työtapoja, jotka olisi kehitetty Suomessa. Mieleen tulee ainostaan Oiva Louhisolan INO peruskoulun alkuvaiheissa.
Peuran työtavan vahvuudet ja katveet 

AALTOJA. Peura on luonut omintakeisen työtavan hyvin monenlaisista didaktiikan historiastakin löytyvistä aineksista. Sitä kehitellään  jatkuvasti oppilaiden palautteen ja muiden kehittäjäopettajien kanssa. Uskon, että työtavalla saavutetaan useimmat matematiikan ja fysiikan ainekohtaiset tavoitteet. Uskon, että oppiminen tässä työtavassa ulottuu ymmärtämiseen saakka. Uskon että tehtäviksi kääntäminen konkretisoi oppilaille opetuksen tavoitteita, Uskon, että työtapa lisää oppilaiden tavoitetietoisuutta, jota pidetään erittäin tärkeänä tekijänä. Joustavuus luo opetustapahtumaan keveyttä, joka sekin lisää motivaatiota.

JOKAISEN työtavan kriteerinä ovat opetussuunnitelman tavoitteet. Tavoitteita on kahdenlaisia: ainekohtaisia ja yleisiä. Tämän työtavan vahvuuksia ovat tiivis kytkentä ainekohtaisiin tavoitteisiin.  Uskon, että työtapa edistää myös monia (ajattelen nyt perusopetukselle asetettuja tavoitteita) yleisiäkin tavoitteita. Esim. näitä:
Hänellä on elämässä tarpeelliset tiedot. Hän tuntee ympäristön ja luonnon  perusteita. Hänellä on elämässä tarpeelliset taidot. Hän osaa ajatella. Hänellä on  hallussaan matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun ja soveltamisen perusteet.  Hän on  vastuullinen. Hänellä on oppimisen taidot.
ON myös yleistavoitteita, jotka saattavat jäädä tällä työtavalla katveeseen Esim. näitä:
Hänen maailmankuvansa on avara ja syvä.  Hän osaa olla vuorovaikutuksessa. Nuorella on taitoa ja tahtoa tehdä yhteistyötä.  Hän osaa ajatella ja toimia eettisesti.  Hän on luova. Hänellä on  oppimaan oppimisen taidot. 
PEURAN työtavassa oppilas on aktiivinen. Peruskoulun opsissa kuvaillaan, mitä oppilas tekee opetuksessa.  Monin osin  työtapa on täysin samoilla linjoilla. Esim. näissä asioissa:
Oppilas  osallistuu oman opiskelunsa suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Hän asettaa tavoitteita itselleen ja edistää oppimistaan. Hän etenee yksilöllisesti. Hän ohjaa omaa oppimistaan. Hän kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksiä. Hän reflektoi kokemuksiaan, oppimistaan ja  tunteitaan. Hän arvioi edistymistään, työhön tarvittavaa aikaa, työskentelyn onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä.
Vähemmälle huomiolle sen sijaan voivat jäädä seuraavat seikat:
Oppilas  osallistuu  yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.Hän valitsee  erilaisia työtapoja.  Hän ennakoi oppimisen eri vaiheita ja  työskentelyn mahdollisia vaikeuksia ja vaaratilanteita. Hän kokeilee erilaisia vaihtoehtoja. Hän tiedostaa oman tapansa oppia. Hän hyödyntää opiskelussa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologisia ja muita apuvälineitä. Hän löytää innovativisia ratkaisuja.  
PEURAN työtavassa vastaavasti opettajankin rooli muuttuu.  Peruskoulun opsissa kuvaillaan, mitä opettaja tekee opetuksessa.  Monin osin  työtapa on täysin samoilla linjoilla. Esim. näissä asioissa:
Opettaja mm. antaa sopivia haasteita ja tilaisuuksia.  Hän auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään ja tunnistamaan onnistumisiaan ja vahvuuksiaan. Hän suuntaa opetustaan oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Hän innostaa, rohkaisee,  kannustaa ja tukee. Hän laajentaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita. Hän lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa. Hän vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta ja toimijuutta. Hän  havainnoi ja dokumentoi oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä.
Vähemmälle huomiolle sen sijaan voivat jäädä seuraavat seikat:   
Hän valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa.  Hän laajentaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita. Hän lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa.  
OPS antaa myös ohjeet, kuinka menetelmä tulee valita. Näiltä osin kaikki on tosi mallikkaasti:
Työtapojen valinnan lähtökohtana ovat perusteiden mukaan opetukselle ja oppimiselle asetetut tavoitteet sekä oppilaiden tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Edelleen otetaan huomioon myös eri oppiaineiden ominaispiirteet.  Opetuksen eriyttäminen ohjaa työtapojen valintaa. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon myös oppilaiden väliset yksilölliset ja kehitykselliset erot.Opettaja ohjaa oppilaita myös suunnittelemaan ja arvioimaan työskentelytapojaan. 
Näiltä osin en ole ihan yhtä varma:
Opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Työtavoista tulee keskustella myös huoltajien kanssa.  Paikallisessa opetussuunnitelmassa päätetään,  mitkä ovat työtapojen valintaa, käyttöä ja kehittämistä ohjaavat paikalliset tavoitteet ja erityiskysymykset. Työtapojen valinnassa kiinnitetään huomiota  sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen ja muuttamiseen. Huomioon  otetaan laaja-alaisen osaamisen kehittäminen. Työtapojen tulee olla moninaisia, monipuolisia ja niitä tulee vaihdella. Koulutyössä  eri työtapoja hyödynnetään suunnitelmallisesti. 
Lopuksi
PEURA on kehittämässä huikeaa menetelmää. Nöyrät onnittelut.  Mutta huikeimmallakin metodilla  on oma pätevyysalueensa. Ikiaikaisesti didaktiikassa on etsitty yhä parasta ja oikeaa metodia. Vähintääkin Matti Koskenniemestä alkaen on kuitenkin esitetty myös näkemys: eri asioita on opetettava erilaisille oppilaille eri tavoilla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Eri tavoitteet edellyttävät  erilaista opetusotetta ja hyvä opetus monenlaisten menetelmien käyttöä.


torstaina, syyskuuta 03, 2015

Koulujen fuusion tuki

OLEN saanut innostavan työtehtävän: Tukea kahden oululaiskoulun (neljän  eri yksikkön)  fuusiota, jossa kasvaa 1.8.2016 yksi, uusi koulu. Kyseessä ei ole pakkoliitos, ja sitä tukee mm. perusopetuksen johtaja.

Koulujen väki ajattelee fiksusti, että erillään oleminen ei ainakaan anna enempää kuin yhdessä oleminen. Fiksua on sekin, että fuusio halutaan toteuttaa pedagogiikka edellä. Ja että muutoksen ollaan valmiita.

NÄMÄ koulut ovat jo kartoittaneet seikat, jotka yhdistävät heitä. Hyvää fuusiolle lupaa sekin, että henkilöstö tuntee toisiaan ja toisten yksiköiden toimintaa.

MINÄ saan olla  fasilitaattori, innostaja, kannustaja...Tuki  rakentuu  about neljästä yhteisestä tapaamisesta ja välitöistä (= kotitehtävistä).  Ote on prosessimainen.

Ensimmäinen sessio on ensi lauantain VESO-päivä, jossa käynnitetään (uudelleen) ops-työ.  Päivän teemana on : OPS 2016 tulee - mikä oikeasti muuttuu Sinun koulussasi ja Sinun luokassasi?

Starttaamme syöksymällä oppimisen käsitemaailmaan. Sitä ennen käyn läpi hankalaa kysymystä, mitä ihmiselle tapahtuu muutoksessa ja kuinka vanhasta luopumisen ja uuteen liittymisen tunnekokemukset voi kohdata viisaasti.

Sitten tartumme uuteen opsiin: opettajan, oppilaan ja kotien muuttuviin rooleihin opetuksessa, toimintakulttuuriin  sekä opsin että kansainvälisen NPDL-hankkeen antamin sytykkein. Pajoissa ideoimme muutostekoja.

Paikalla saapuu reilusti toistasataa ihmistä, joten metodiikkaa täytyy vielä hioa. 

tiistaina, syyskuuta 01, 2015

Haipakkaa täälläkin

JOS oikein muistan, kouluissa eletään nyt juuri sitä kuukautta, jossa pitää tehdä kaikki. Mutta voi sitä aikataulunsa ahtaa täyteen eläkkeelläkin. Vaikka pitäisi juoda rauhassa aamukahvit ja lukea lehdet. Kuinka sitä onkaan onnistunut ahtamaan kaikki samaan viikkoon  kaikki?

Erkki Kangasniemen muistelmien teko on kiivaimmillaan. Innostavaa ja vain vähän ahdistavaa.  Taitetun tekstin on oltava painossa ensi viikon alussa, ja vielä riittää  töitä.

Eilen oli politiikkapäivä. Espoon budjetti ei ole ihan kevyt juttu. Tänään olin tekemässä sekä tiedettä että edistämässä uskontoa. Huomenna visioidaan Tampereella  tieto-ja viestintätekniikkaa ja strategioidaan illansuussa  Espoon sivistystoimen ensi vuotta.  Torstaina on vuorossa Tajua Mut- hankkeen ohjausryhmän kokous ja  puolilta päivin Espoon kehittämisohjelmien yhteinen seminaari, johon  pitää tehdä 10 minuutin alustus. Macci tökkii.  Argh. Saas nähdä kuinka käy.  Perjantai on ihanan  tyhjää. Tyhjiö täyttyy muistelmien viimeistelystä. Lauantaina lennetään Ouluun sytyttämään ops-kiimaa. Sunnuntaina naputus jatkuu kunnes loppuu.

ENKÄ pätkääkän valita. Itse olen tätä halunnut. Juuri tätä.