Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2014

Usvaan poistuvan edunvalvojan testamentti

AIKA rientää! OAJ on juuri julkaissut nettisivuillaan uuden valtuuston kokoon-panon. Läpi meni hienoja edunvalvojia, konkareita ja untuviikkoja. Arja-tädin tapaan (kuka muistaa?) etsin tuttuja. Keitä näen: Akin, Annen, Arjan, Eva-Stinan, Gretelin, Helin, Jaanan, Jarmon, Jukat, Kai-Arin, Karit, Katan, Kirsit, Lauran, Marjan, Matit, Ollin, Petrin, Piritan, Päivin, Ritvan, Sepon, Timon, Uffen, Vesa-Matin ja Sarpilan Jukan. Muitakin tuttuja varmaan on....

SARPILAN läpimeno erityisesti lämmitti. Hän vie mukanaan valtuustoon Auroran henkeä. Vaikka onkin jo meiltä kasvanut ulos.

JUKKA pyysi kirjoittamaan edunvalvonnan testamenttia. Hmm.  Tässä 10 "käskyä" vapaasti omaksuttaviksi:

(1) OAJ:n valtuusto tarvitsee ihmisiä, jotka ovat pyrkineet  sinne ajaakseen opettajien, koulun ja ennen muua lasten  etua. Lasten oikeutta opetukseen ja osallisuuteen tulee vimmasti puolustaa.

(2) Valtuusto tarvitsee ihmisiä, joilla on myös rohkeutta nostaa ongelmia esiin. Sen voi tehdä tyhmästi tai elegantisti. Retoriikasta löytyy ensiapua.

(3) Suomalaisen koulun varjo on pahoinvointi.  Kun rehtori voi hyvin, opettajat voivat hyvin, ja sitten myös oppilaat voivat voida hyvin. Pedagoginen hyvinvointi ei ole turhaa luksusta. Itse olen erittäin huolissani särkyneistä lapsista, jotka tarvitsevat psykiatrista apua, mutta eivät sitä saa ja jotka heitetään heitteille kouluun.

(4) OAJ on jättimäinen organisaatio.  Nykyinen moninkertainen piiri- ja paikallistoiminta on yksinkertaistettava. Kenenkään aika ei riitä  sellaiseen edunvalvontavekkulointiin, johon tänän monen ihmisen aika menee. Tuollaisen organisaation hallinta on uskomattoman vaikeaa. Herkästi siitä tulee instituutio, joka jähmettyy rakenteisiinsa. Yhtä tyhmää on, että pienet klikit hajoittavat yhteisen voiman taistelemalla murusista. Kuin se, että oikeutettuja vääryyksiä ei "yhteisen opettajuuden nimissä" saa ottaa puheeksi.

(5)  OAJ on uudistunut. Se on tänään aktiivinen, ärhäkkä ja proaktiivinen. Silti  tarvitaan toisaalta vieläkin rajumpaa, toisaalta joustavaa ja vikkelää toimintaa.  Toiminnan on oltava avointa ja demokraattista. Byrokratia on purettava  minimiin. OAJ tarvitsee aina revoluutiota.

(6) On etsittävä menettelytavat, joissa 150 valtuuston kokouksessa istuvan osaaminen aidosti otetaan käyttöön. Leikkikokouksista on päästävä aitoon toimintaan. Jargon on unohdettava  ja on puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä. Päättäjien ja toimiston välisen johtamissuhteen on oltava terve. Valtuusto päättää. Toimisto toteuttaa.

(7) Olen hyvin huolissani väkivaltaisten oppilaiden opettajien työturvallisuudesta ja jaksamisesta. Työ on järjestettävä niin, että yhdenkään opettajan ei tarvitse pelätä koulussa joutuvansa väkivallan kohteeksi. Tiedän mistä puhun. Vakuutusturva on saatava täysin pitäväksi (Case Sari Karjalainen)

(8) Rehtorien ja opettajien työkuorman on kevennyttävä! Palkka oikeudenmukaiseksi! Koko työ palkkauksen ja työajan piiriin. Kannatan vuosityöaikaa, jossa voi vaihtaa opetusta muuhun työhön.

(9) Opetuspalveluiden järjestämislupaan on liitettävä kielto lomautuksista.

(10) Samasta työstä on saatava sama palkka. Luokanopettajien palkkakuoppaa on johdonmukaisesti täytettävä.

ITSE en lämpene kaikille OAJ:n esiin nostamille asioille. En esim. usko opettajarekisteriin enkä  kurinpitovaltuuksien kasvattamiseen. Enkä pidennettyyn opetusvelvollisuuteen. Katkeraan loppuun asti vastustan lomakeidiotismia.

VOIMIA neljälle seuraavalle vuodelle. Niistä ei tule helppoja. Tehkää töitä yhdessä, niin vanha edunvalvoja saa rauhassa poistua usvaan.

U-tubessa  tähän tunnari. https://www.youtube.com/watch?v=oXo6G5mfmro

perjantaina, maaliskuuta 28, 2014

Hieno päivä

TULEE niin usein  valitettua asioista. Tänään puhkun iloa. Miten upea kevätilma. Niin upea, että kävelin töihin mennen tullen. Ja se on harvinaista. Yleensä on aina mukana niin paljon romua. IKEA-kassillinen tai kaksi. Todisteeksi vieressä kuva. Mies ja reppu.

MUUTENKIN hieno päivä. Kuvasimme koko koulun elokuvaa "Vinski ja Vinsentti".  Meitä on hyvä tiimi: Jukka Jokiranta, Anni-Kaisa Eriksson ja minä. Kuvaukset etenevät aikataulussa. Tänään kuvasimme kertojia. Saamme näin noin 20 lasta valkokankaalle.

KUVASIMME tänään myös KoKon suvaitsevaisuuskummeista kahta ensimmäistä kansanedustaja Sanna Lauslahtea ja kaupunginvaltuutettu Inka Hopsua. He ovat samalla suomenkielisen opetus-ja varhaiskasvatuslautakunnan Batman ja Robin.

TAIDEHÖRHÖILYN lisäksi hoidin muutaman oikean työtehtävänkin.  Laitoin eRekryyn kaksi luokanopettajan pestiä hakuun.

VIIKON saldo on ihan hyvä. Kaikki must-tehtävät on about hoidettu.

JA nyt alkaa viikonloppu. Ei yhtään kokousta. Yes.

PS. Entinen oppilaani, entinen Auroran koulun opettaja Jukka Sarpila on valittu OAJ:n valtuustoon hienolla äänimäärällä. Soihtu on siirretty. Vanheneva Martti voi nukkua rauhassa.


keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2014

Kuukauden kirja: Koulutuksen suuravalta tienhaarassa

TÄMÄN kuukauden kasvatusalan kirjana tämä blogi proudly presents teoksen : Misukka, H. (2014). Koulutuksen suuravalta tienhaarassa. Polemia-sarjan julkaisu nro 93. Kaks-Kunnallisalan kehittämissäätiö. Pamfletti löytyy ilmaiseksi netistä osoitteesta http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia_93_net.pdf

MAINIO teos. About 90 sivuun on tiivistetty tilanneanalyysi peruskoulusta, sen ongelmat ja ehdotukset ongelmien ratkaisemiseksi. Esittelen seuraavassa teosta tuon (oman) kolmijakoni pohjalta.

Tilanneanalyysi
Misukka kokoaa hienosti perusfaktat. Perusopetuksen piirissä on Suomessa yli 500 000 oppilasta,  noin 2 800 koulussa. Opettajia on lähes 45 000.  Yksityisiä kouluja on noin 85, ja ne noudattavat samoja tuntijako- ja ja opetussuunnitelmia kuin kuntien, kuntayhtymien ja valtion vastaavat koulut.

Peruskoulu voi kohtalaisesti. Upeaa ja hyvää on paljon:
- Suomessa on vahva yhteinen, kaikkien puolueiden kesken jaettu perusideologia yleissivistävästä maksuttomasta ja julkisesti rahoitetusta peruskoulusta, jossa kaikista pidetään huolta ja kaikki saavat tarvitsemansa tuen ja opin. Tämä on suomalaisten vahvuus, josta on pidettävä kiinni myös jatkossa.
- Opetus on korkeatasoista ja opettajat ovat päteviä. Keskeisin tekijä siinä on juuri opettajien akateeminen koulutustaso ja korkeat kelpoisuusvaatimukset.
- Meillä on aktiiviset ja fiksut lapset ja nuoret, erinomainen opetushallinto, osaavat ja työhönsä sitoutuneet opettajat sekä mainio kyky tunnistaa oppimisen heikkouksia ja käydä avointa keskus- telua niistä.
- Oppilaat ovat pääosin hyvinvoivia ja heillä on oppimisvalmiudet kunnossa.

Kaikki ei kuitenkan ole mennyt kuin Strömsössä.
- Tutkimusten mukaan oppilaiden osaaminen, asenteet ja oppimaan oppiminen ovat heikentymässä.
- Eriarvoisuus kasvaa ja osa, noin joka kymmenes nuori, on syrjäytymässä.
- 1990-luvulla opetushallinnolta vietiin keskeiset vaikuttamiskeinot.
- Valtio alensi vuosi vuodelta omaa osuuttaan perusopetuksen kustannuksiin. Suurimmillaan valtionosuus  oli  1990-luvulla 58 % ja nyt se on pudonnut noin 30 %:iin.
- Lomautukset ovat voimistuva, mutta vahingollinen ilmiö.
- Peruskouluja on lakkautettu viimeisimmän 20 vuoden aikana yli 2 000. Koulujen määrä on vähentynyt 5 000 koulusta alle 3 000:een. Pudotus on raju, ja sen myötä monien lasten koulumatkat ovat todella pitkiä.
- Koulusektorin kehittäminen on laiminlyöty kunnissa. Kunnat ovat tuudittautuneet hyviin tuloksiin,
- Koulujen heikentynyt työrauha syö opettajan työn vetovoimaa
- Tietoyhteiskunnan mullistus on johtanut siihen, että koulujen ja lasten arki on koko ajan kauempana toisistaan.
- Nykyajan vanhemmat  suhtautuvat kouluun kuin supermarkettiin.
- Sosiaali- ja terveydenhuollon alati paisuvat kustannukset vievät suurenevan osan kuntien resursseista
- Koulujen kielivalikoima on kaventunut.
- Peruskoulu voi olla kovin erilainen sen mukaan, missä päin Suomea sen käy. Opetustuntien määrät vaihtelevat eri kunnissa jopa niin paljon, että koululainen saattaa saada lähes lukuvuoden verran vähemmän opetusta kunnassa, jossa tarjotaan vain minimituntimäärä, kuin kunnassa, jossa tuntimäärä on isompi.
- Opetuksen kehittämiseen on panostettu viime vuosina liian vähän.
- Somesta on tullut vahva osa nuorten ajankäyttöä ja kulttuuria, tapa ilmaista itseään ja luoda iden- titeettiä.
- Päivärytmi on muuttunut.
- Yhtenäiskulttuuri on hajonnut. Suomi on entistä monikulttuurisempi
- Nuoret eivät enää arvosta tutkintoa samalla tavalla, vaan tärkeämpää on se, mitä kukin osaa.
- Erityisopetusta koskevien säädösten muutos on esimerkki säästämisestä, jossa tavoite on ollut hyvä, mutta lopputulos oppilaan kannalta useimmiten huono.

Peruskoulun ongelmat
Misukan pamfletin pohjalta peruskoulun ongelmat voi tiivistää seuraavasti:
(1) TASA-ARVO. Perusopetuslaki kohtelee kyllä järjestäjiä tasapuolisesti, mutta se ei ole aivan on- nistunut takaamaan yhdenvertaista perusopetusta kaikille koko maassa.  Viimeisen kymmenen vuoden aikana koulujen väliset erot ovat kaksinkertaistuneet. Tuloksiltaan heikoimmista kouluista lähdetään jo keskimäärin 2,5 vuoden oppimista heikommalla lukutaidolla kuin parhaista kouluista. Yksilötasolla erot ovat vielä suurempia. Tutkimustulokset ovat kertoneet, että oppimistulosten erot kasvavat poikien ja tyttöjen välillä ja poikien syrjäytymisriski lisääntyy. Erot koulujen välillä kasvavat.
(2) OPPIMISTULOKSET ovat laskeneet.
(3) MAAILMA on muuttunut.Lasten on usein vaikea ymmärtää, miksi sellainen tieto pitäisi opetella ulkoa, joka löytyy hakukoneen avulla sekunnissa.
(4) ITSEKKYYS. Haasteeksi nousevat vanhemmat, jotka eivät piittaa muusta yhteisöstä, vaan kaiken keskipisteenä on oma täydellinen lapsi. He vaativat omalle lapselleen vain parasta, tietävät mielestään kaiken koulua paremmin ja vähät välittävät koulun säännöistä. Koululla ei kuitenkaan ole varaa antaa yksilöllistä palvelua jokaiselle. Koulu on yhteisö, ei supermarket, josta kaikki poimivat mieleisensä tuotteet. Vanhempien ja heidän lastensa kyky kestää pettymyksiä on heikentynyt.
(5) TEKNOLOGIAA käytetään liian vähän.  Koulujen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö laahaa jäljessä. Suomen ICT-varustetaso on keskivertoa, mutta tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttäjänä olemme sitäkin heikompia.Teknologian hyväksikäyttö kouluissa on yksi räikeimpiä epätasa-arvon ilmentäjiä. Sähköisen oppimateriaalin kehittämistä on laiminlyöty liian pitkään. Puutetta on ollut laadukkaasta, opetussuunnitelman mukaisesta sähköisestä oppimateriaalista. Suuri osa opettajista ei ole saanut työnantajalta henkilökohtaista tietokonetta.
(6) LAPSET OVAT MUUTTUNEET. Lasten lukeminen on vähentynyt selvästi.
(7) TÄYDENNYSKOULUTUS on laiminlyöty.  Erityisesti opettajien pedagoginen täydennyskoulutus on laiminlyöty
(8) HALLINTO ON AJETTU ALAS.  Opetushallinnon alasajossa tultu tien päähän. OPH:n ja ministeriön virkamiesten välillä vallitsee harvoin aito työjako
(9) DATAA EI KERÄTÄ. Tietoa puuttuu.
(10) HANKEET eivät ole oikea tapa ohjata.

Ratkaisut ongelmiin
(1)Miten saamme peruskoulutalkoot käyntiin? Käytettävissä on kolme vaihtoehtoa: normi-, rahoitus- ja informaatio-ohjaus. Kaikkia näitä on uudistettava yhtä aikaa.
(2) Irtiotto Pisa-vankilasta. Oppimisen ja tietoyhteiskunnan murros on niin suuri, että voidaan aiheellisesti kysyä mittaavatko oppimistulosten arvioinnit enää oikeita asioita,
(3) On saatava uuteen uskoon perusopetuksen rahoitus ja sitä koskeva lainsäädäntö. Tulisi lopettaa sadat erilaiset hankerahoitukset ja ohjata rahoitus tukemaan perusopetuksen laadun kehittämistä. Jokainen kunta velvoitettaisiin tekemään pitkän aikavälin perusopetuksen kehittämissuunnitelma, jonka toteuttamiseen kunta saisi avustusta ja asiantuntija-apua opetushallituksesta.
(4) Lainsäädäntöä on  selkeytettävä  niin, että se turvaa oppilaan oikeudet.
(5) Koulua koskevat kuntien velvoitteet olisi myllättävä.
(6) Laitepula on ratkaistava. Lukiolaiset voisivat käyttää opetuksessa omia älylaitteitaan.
(7) Opettajien opetustunteihin sidotun työaikajärjestelmän uudistaminen on otettava seuraavan hallituksen ohjelmaan. Opettajien jatkuva oman osaamisen ja opetuksen kehittäminen on saatava osaksi työaikaa, samoin esimerkiksi perheiden kanssa tehtävä yhteistyö.
(8) Koulutuksen laadun nimissä valvontaa tulisi kiristää vahvistamalla aluehallintovirastojen oikeuksia puuttua kuntien laittomuuksiin oma-aloitteisesti ilman kantelua.
(9)  Opetusryhmien säätely laissa pitäisi selvittää. Maksimiryhmäkoon sijaan tulisi määritellä  suhdeluku eli se, kuinka monta oppilasta ryhmässä voi opettajaa kohden olla.
(10) Koulushoppaluun on puututtava. On syntynyt selvästi erottuva joukko kouluja, joita vanhemmat ovat alkaneet karttaa.  Onko tilanne mennyt niin pahaksi, että musiikkiluokat, kielikylvyt, pitkät kielet, ilmaisu-taito ja muu koulujen erikoistuminen pitää lakkauttaa tasa-arvon nimissä?
(11) Ruotsi onkin paljon puhuva ja vaarallinen erimerkki siitä, mihin kilpailutus johtaa opetusalalla.
kaupunkisuunnittelua tärkeimpänä keinona vaikuttaa jo ennalta tällaisten alueiden syntymiseen. Ns. positiivinen diskriminointi,
(12) Soteuudistus on toteutetava.
(13) On panostettava  erityisesti varhaiskasvatukseen.
(14) Oppivelvollisuuden pidentämiseen loppupäästä ei ole löydetty järkevää toteuttamistapaa, minkä vuoksi siinä kannattaa ottaa aikalisä.
(15) Aluehallintovirastolla on oltava sanktiokeinoina käytettävissään sakon uhka, teettämisuhka sekä keskeyttämisuhka (esim. lomautukset).Aluehallintoviraston riittävä resursointi olisi  turvattava,
(16)  Toimintaympäristön haasteellisuutta kuvaamaan otetaan käyttöön valtionosuusjärjestelmässä uusi koulutusindikaattori, joka perustuu niiden 30–54-vuotiaiden kuntalaisten osuuteen, joilla ei ole tutkintoa.
(17) Nykyisestä avustusviidakosta on päästävä eroon, ja tilalle on luotava yksi kokonaisuus, joka kannustaa koulutuksen järjestäjiä perusopetuksen kokonaisvaltaiseen ja tarkasti mietittyyn strategiseen kehittämiseen.
(18) Perusopetuksen laatukriteerit on otettava käyttöön.
(19) Ministeriön esitys keskitetystä oppimateriaalihankinnasta ei ole hyväksyttävissä eikä ole vain kustannuskysymys, vaan mitä suurimmassa määrin iso koulutuspoliittinen avaus, joka kyseenalaistaa opettajien työn erään keskeisen peruslähtökohdan.
(20) Opettajan työnkuvaa on kirkastettava. Opettaja ei voi olla tiedonvälittäjä, vaan oppilaan ajatteluvalmiuksien kehittäjä ja valmentaja. Opettaja ohjaa oppimaan, sparraa tiedonhaussa ja omaksumisessa ja antaa oppilaalle mahdollisuuden etsiä, löytää ja oivaltaa.
(21) Kohti yhdessä opettamista. Opettajan professio on jo muuttunut. Tulevaisuuden taidoista tärkeimpiä ovat yhdessä tekemisen ja osallisuuden taidot. Miten opettaja voi opettaa koululaiselle yh- dessä tekemistä, jos hän ei itse tee kollegoiden kanssa yhteistyötä?
(22) Rehtorin vastuulla olevien toimipisteiden määrä ja henkilöstö- ja oppilasmäärien on oltava  sellaisia, että hän pystyy vastaamaan jokaisen alaisensa ja koulun johtamisesta.
(23) Opettajat riittävät. Misukka ei  toivo, että koulujen henkilöstö käy yhä kirjavammaksi ja sekavammaksi ja koulun perustehtävä hämärtyy. Näin käy, jos opettajien sijaan kouluihin palkataan yhä enemmän sosionomeja, avustajia, nuoriso-ohjaajia ja erilaista sosiaaliväkeä.
(24) Kokonaistyöaika. Ihanteellinen malli olisi sellainen vuosityöaika, joka mahdollistaisi yksilöllisen toimenkuvan jokaiselle opettajalle. Kaikille määriteltäisiin sama perustuntimäärä, esimerkiksi 1 600 tuntia vuodessa, joka koostuisi oppitunteihin sidotusta ja sitomattomasta työajasta. Sellaisessa mallissa opettajan toimenkuva voisi vaihdella vuosittain, ja siihen sisältyisi sopivasti opetustyötä ja siihen liittyvää valmistelua ja jälkitöitä, yhteistyötä kollegoiden, sidosryhmien ja työyhteisön kanssa, oman osaamisen kehittämistä, työyhteisön kehittämistä ja oppilaiden hyvinvoinnin tukemista. Uransa alussa oleville opettajille siihen sisältyisi säännöllistä mentorointia. Toimenkuvasta sovittaisiin esimiehen kanssa ja työajan käyttö suunniteltaisiin etukäteen. Karkean arvion mukaan vuosityöaikaan siirtyminen pelkästään perusopetuksen osalta maksaisi palkkakustannuksina noin 130–150 miljoonaa euroa.
(25) On pikaisesti perustettava kansallinen toimielin, jonka tehtävänä on arvioida opettajien perus- ja täydennyskoulutusta kokonaisuutena, sen kehittämis- ja määrällisiä tarpeita ja painopisteitä.
(26) Opettajarekisteri on perustettava. Rekisteriin olisi tarkoitus merkitä kaikki opettjankelpoisuuden hankkineet opettajat ml. lastentarhanopettajat. Opetustoimen asiakkaat eli vanhemmat ja oppilaat voisivat nykyistä helpommin tarkastaa rekisteristä opettajan kelpoisuuden.
(27) OKM ei jakaisi enää avustuksia, vaan keskittyisi strategisiin kokonaisuuksiin ja perustehtäviinsä eli lainsäädäntötyöhön, tulosohjaukseen ja budjetin valmisteluun. OPH käsittelisi ja myöntäisi avustukset. Avustuspotin, johon yhdistettäisiin kaikki nykyiset hanke- ja erilliset valtionavustukset (noin 200 miljoonaa euroa), pitäisi olla jatkossakin riittävän suuri, jotta kaikki kunnat saadaan hakemaan sitä. Toisin sanoen hakemuksen liitteeksi koulutuksen järjestäjä kokoaisi merkittävät tunnusluvut, joita olisivat esimerkiksi ryhmäkoko, kelpoisten opettajien määrä, opetuksen tuntimäärä, tietokoneiden määrä oppilasta kohden, oppilaiden määrä opinto-ohjaajaa/koulukuraattoria/ kouluterveydenhoitajaa kohden, opettajien täydennyskoulutukseen pääsy, oppimateriaaliin käytetty määräraha, väkivalta- ja uhkatilanteet ja niin edelleen. Tunnusluvut voidaan valmistella yhdessä mm. Kuntaliiton ja Tilastokeskuksen kanssa.Näin syntynyt tietopohja muodostaisi jatkossa tiedollisen pe-rustan kansalliselle perusopetuksen tilan arvioinnille ja kehittä- mistarpeille.

Yhteenvetoa
Misukan tavoittena ei  ole esittää pedagogisia uudistuksia tai muutoksia opetussuunnitelman sisältöihin eikä pohtia tuntijaon toimivuutta. Teoksen tatkoitus on  varmistaa perusopetuksen lainsäädännön, ohjauksen ja resurssien hyvä taso.  Hän esittää  järjestelmätason ratkaisuja, joilla turvattaisiin perusopetuksen resurssit ja perusopetuksen jatkuva kehittäminen kunnissa nykyistä paremmin.

Kuva on lainassa kaksi.fi-sivustolta
Kirjoittajasta
Pamfletin on kirjoittanut OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka.
 
Misukka toimi ennen nykyistä pestiään opetusministeri Sari Sarkomaan (kok.) ja Henna Virkkusen (kok.) valtiosihteerinä. Sitä ennen hän on toiminut kaupunginvaltuutettuna Espoossa  12 vuotta, joista neljä vuotta koulutuslautakunnan puheenjohtajana.

maanantaina, maaliskuuta 24, 2014

Kevennys

























VIELÄ 47 koulupäivää aikaa tehdä maailma valmiiksi.

torstaina, maaliskuuta 20, 2014

Rampa ankka

25 vuotta sitten, maaliskuun 3. päivänä sain kotiin sähkeen. Siinä luki näin:

"Tulev. reht.  Mart. (af) Hellstr.

Koska olet mon. kuulust. jälk. tull. val. aur. kou. reht. hal. onnit. ja toiv. terv. tull. joukk.

Yrit. ker. voim. joht. meit uus. ja vanh. torv.

Toiveikk. syks. odott.
op.kunta".

EDELTÄJÄNI Olavi Lamberg oli sähkeen jälkeen rampa ankka.  Irtautuminen vanhasta alkoi rytinällä ja samalla kiinnittyminen uuteen.

Tänään 20.3. olen  itse samassa tilanteessa. Uusi rehtori (Ulriika Huima) on valittu. Epävarmuuden aika  on päättynyt. Nyt on Ulriikan aika saada onnitteluja ja tervetulotoivotuksia. Niin sen kuuluukin mennä.

JA minun on nyt vuorostani aika olla vahdinvaihtoon asti rampa ankka. Nimitys on varmaan kaikille tuttu?  Alunperin sitä on käytetty Yhdysvaltain presidentista hänen viimeisen valtakautensa lopulla. Wikipedia esittelee asian näin:
"Rampa ankka (engl. lame duck) tarkoittaa poliitikkoa tai muuta päätöksentekijää, jonka kausi on päättymässä eikä hänellä siksi ole entisenlaista toimintakykyä eikä poliittista uskottavuutta, mutta hän joutuu kuitenkin tekemään tehtävänsä vaatimia ratkaisuja. Nimitystä käytetään erityisesti, jos poliitikon seuraaja on jo valittu, mikä supistaa huomattavasti hänen toimintakykyään, sillä syntyy epäselvä tilanne, kun huomio ja odotukset kohdistuvat seuraajaan."
REHTORILLE, joka väistyy, tilanne voi olla varsin koetteleva. Itse asiassa vetäytyminen voi olla psyykkisesti koko johtajauran vaikein johtamisteko. Eroosio iskee, oli asema hankittu pelolla tai kiintymyksellä. Yhteisö voi kääntää vanhalle selän, ja odottaa avoimesti uutta messiasta. Väistyvästä voi tulla  entistä yksinäisempi.

ON itse asiassa outoa, kuinka vähän tutkijoita on "vallan vaihto" tai rehtorin vaihdos koulussa  kiinnostanut. Kyseessä on kuitenkin merkittävä muutos.

Löysin muutaman linkin. Anneli Jääsalo (2000)  kuvaa pro gradussaan koulua, jossa mm. rehtori vaihtui hämmennyksen aika- termillä.  Vaihdos voi aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuuden toimista (Rajakorpi ja  Salmio 2001, 244). Jopa koulun idea saattaa hukkua. Espoon musiikkiopiston tiedotteessa (2007) kuvataan rehtorin vaihdosta toisaalta  "oivalliseksi hetkeksi katsoa sisimpään".  Johtajan vaihdos tuo mahdollisuuksia. Johtajan vaihdos voi epäonnistua tai viedä parempaan aikaan...
Kyse on uuden rehtorin ominaisuuksista. On myös vaihdolle otollisia ja epäotollisia hetkiä...

VÄISTYVÄLLE rehtorille vaihdos on itsekasvun paikka. On osattava ajatella nimenomaan kouluyhteisön etua ja tuettava omalla toiminnalla vaihdokseen liittyviä  prosesseja. Rehtorin vaihdos on hyvin toimineen ryhmän hajoamisprosessi. Tuckmanin mukaan  ryhmäkehityksen viimeinen vaihde on lopetus (adjourning), johon liittyy  voimakkaita tunteita: surua, haikeutta, kiitollisuutta, eroahdistusta. Opin aikanaan ryhmän kehitysvaiheista, kuinka sitä voi helpottaa. Ryhmän ns. lopetustyö  on tärkeää.

MUTTA samaan aikaan väistyvä rehtori voi pieneltä osin auttaa kouluyhteisöä muodostumaan uudeksi ryhmäksi. Tuckman kutsuu tätä vaihetta muodostumisvaiheeksi (forming). Siinä keskeistä on samaistuminen uuteen johtajaan. Vanhan rexin tulisi tukea tuota samaistumisprosessia eikä sitoa ryhmää itseensä.

MUUTOSTEOREETTISESTI uskon, että kouluyhteisön kannalta kaikkein tärkeintä on, että uusi johtaja  viestittää kolmea messagea:
(1) Lisään mahdollisuuksianne onnistua (Decin ja Ryanin suoriutumisen tarve)
(2) Teille tärkeissä asioissa (autonomian tarve) ja
(3) Pidän teistä jokaisesta (tarve saada huomiota itselle tärkeiltä)

Onnistumisen kannalta on tärkeää, että mahdollisimman pian määritellään onnistumisen ehdot. Tässä auttaa toinen muutosteorian työkalu.

Kaikissa muutostilanteissa työn hallintaa vahvistaa, kun ymmärretään, mikä muuttuu. Mikä jää pois? Mitä uutta pitää tehdä? Mikä jatkuu?

PS. OLEN tallettanut lastun  alussa esittelemäni sähkeen. Monesta syystä. Se on ollut työhuoneeni seinällä pian kaikki nämä vuodet. Tänään oli oikea aika ottaa se pois seinältä. Talteen.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2014

Syvää analyysiä peruskoululaisten osaamisesta

Professori Jouni Välijärvi oli Luokanopettajaliiton vuosikokouksen keynote-
puhuja.
MINÄ olen Jouni Välijärvi-fani. Välijärvi osasi tiivistää upeasti Pisan, TIMMSIN ja PIRLSIN tuloksista suomalaisen peruskoulun vahvuudet ja haasteet. Tässä totuus pähkinänkuoressa:
  • Lukutaito on suomalaisen  koulun vahvuuksia. 4- luokkalaisemme ovat selvästi edellä muiden maiden keski arvoon verrattuna. Tulokset eriytyvät sukupuolen mukaan meillä jo neljännellä luokalla. Tytöt ovat parempia.
  • Matematiikassa olemme yhä hyvää kansainvälistä keskitasoa. Tässä aineessa poikien ja tyttöjen erot ovat pieniä. Myös alueellisesti erot ovat pieniä. Mutta asenteissa on paljon kehitettävää.
  • Luonnontieteissä olemme maailman kärjen tuntumassa. Heikosti suoriutuvia on miellä vähiten maailmassa. Alueelliset erot ja erot sukupuolten välillä ovat pieniä. Luonnontieteessä pärjäämme paremmin perustiedoissa ja -taidoissa kuin soveltamisessa.
  • Ylipäätään suomalaiset saavuttavat taito-tavoitteet hyvin. Järjestelmämme toimii hyvin myls heikompien osalta.
  • Sen sijaan asenteisiin, oppimismotivaatioon, sitoutumiseen, pitämiseen, arvostukseen ja luottamukseen itseen liittyvät tavoiteet saavutetaan (eri aineissa) heikosti. Henkilökohtaiseen merkityksen kokemisessa ollaan meillä vertailun alapäässä.
  • Tytöt menestyvät kaikissa aineissa paremmin meillä kuin pojat. Sama trendi on muuallakin, mutta meillä ero on suuri.
  • Pojista 8 % lähtee peruskoulusta saavuttamatta minimilukutaitoa
  • Alueelliset erot ovat pieniä. 
  • Koulujen väliset erot ovat meillä pieniä.

  • Uutena tietona voidaan pitää sitä, että meillä luokkien väliset erot  saman koulun sisällä ovat suurempia kuin muissa pohjoismaissa. 4.-luokkien osalta korrelaatio on välillä .12-.13, ja kasiluokilla .26- .30!
  • Pisassa Suomen kohdalla käänne vuonna 2006. Se oli huippuvuosi. Sen jälkeen pudotusta, joka vastaa noin 0,5- 1,5 vuoden kehitystä.
Miten näitä asioita voisi selittää?

PLUS-asiat
  • Alueellista tasa-arvoa voi selittää tasaisesti ympäri maata jakautuva opettajankoulutus.
MIINUS-asiat:
  • Aasian maat ovat kaikissa mittauksissa matematiikassa kärjessä. Heillä koulunkäyntiin suhtaudutaan erilailla kuin meillä. Koko luokka opiskelee toisissaan. Tavoitteet ovat seinillä. Seinillä on myös koulutyön sankarien kuvia. Pohjoismaissa  erotetaan vapaa-aika ja kouluaika. Aasiassa  kouluun käytetään 24/24. 
  • Luonnontieteessä meitä paremmin pärjäävissä maissa opetus on tieteellistyylisempää.
  • Matematiikka on Aasiassa keskeisin oppiaine. Se on sisällöiltään vaativampaa, meillä matematiikassa opiskellaan pikemmin soveltavia asioita (joita myös Pisa mittaa).
  • Motivaatio on korkea maissa, joissa koulunkäyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii ponnistelua.
  • Pojat kokevat ympäristön muutoksen herkemmin. 
  • Rehtorien vastauksissa syiksi esitetään kielteisten piirteiden kasvua koulukulttuurissa.
  • Oppilaiden mukaan opetus ei liity heidän omaan kulttuuriinsa.
Mitä pitäisi tehdä?

Tiedot ja motivaatio korreloivat voimakkaasti. Motivaatioon on kiinnitettävä huomiota. Oppimiseen on saatava enemmän iloa. Oppilaiden oma kiinnostus tulisi ottaa paremmin huomioon. Pakko ei ole ratkaisu.
Saman koulun eri luokkien välillä olevat erot ovat meillä suurehkot. Mistä ne johtuvat?
Huomiota on kiinnitettävä poikien koulunkäyntiin. Tytöt ovat nyt parempia myös matematiikassa.
Iso kysymys on yleissivistyksen arvon oheneminen. Ylioppilaiden määrä on pudonnut 55 %:sta 48 %:iin. Samaan aikaan ammatillinen koulutus on kehittynyt.

perjantaina, maaliskuuta 14, 2014

Luokanopettajaliiton vuosikokoukseen

LUOVUIN Luokanopettajalehden päätoimittajan tehtävästä vuoden vaihteessa. Veikkaan, että rangaistukseksi siitä olen saanut kutsun saapua Luokanopettajaliiton vuosikokoukseen Jyväskylään.

Vuosikokous valitsee joka toinen vuosi hallituksen ja  puheenjohtajan. Nyt on se joka toinen vuosi. Muutakin mielenkiintoista on luvassa. Vuodelle 2014 valitaan vuoden luokanopettaja. Kai-Ari luovuttaa kruunun.Keynote-puhujana on Jouni Välijärvi.

LUOKANOPETTAJAN päiväkirja 2014-15 julkistetaan sekin Jyväskylässä. Vähän jännittää.

LUVASSA on mukavia kohtaamista ja hyvästijättöjä.  Aion kestää ne kuin mies.

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2014

Paras seminaari ikinä?

KUN KERROIN, että päättyvän viikon keskiviikon ja torstain Espoon reksi-seminaari oli osaltani viimeinen, nuorempi kollega Sarpilan Jukka haastoi pohtimaan, mikä noista sadoista seminaareista oli ollut paras.

Valinta ei ollut ihan helppo. Oli ensin aukaistava itselle: mitkä ovat hyvän rehtoriseminaarin kriteerit. Jaoittelin kysymyksen kahteen osaan: (1) Yksittäiset luennot /luennoitsijat, sillä useinhan seminaari koostuu juuri niistä ja (2) seminaarikokonaisuudet.

Parhaan luennon kriteerit
Minulle paras luento on sellainen, joka jättää pitkäkestoisen vaikutuksen omaan ajatteluun, ja tässä tapauksessa nimenomaan johtamisen käyttöteoriaan. Eikä pelkästään ajatteluun, vaan sen tulisi myös johtaa joihinkin konkreettisiin johtamistekoihin. Kriteeri on siis äärimmäisen subjektiivinen.


Luennot 1989-2014



1. Michael Fullan
2. Esa Saarinen
3. Pauli Juuti
4. Pekka Himanen
5. Jorma Heikkilä
6. Kauko Hämäläinen
8. Antti Aro
9. Juhana Torkki
10. Irmeli Halinen

JA muutama perustelu kustakin.

Fullanin muutosjohtamisen mallit ja hänen toimintansa mm. Quest-hankkeessa ovat  olleet minulle innostava esimerkki pian 10 vuotta.  Fokusoituminen, datan kerääminen,  yhdessä kehittäminen, rinnalle meneminen... Pauli Juuti liikkuu samalla maaperällä. Sitä paitsi hänessä ruumillistuu antiikin retoriikan humiliaatio - samoin kuin Irmeli Halisessa. Olla taitava ja sopivan tietämätön siitä. Torkki puhui Espoon rexeille retoriikasta tasan kerran, mutta luulen, että löysin retoriikan silloin. Syntyi pysyvä harrastus. Jorma Heikkilä oli uskomaton luovuus-professori, joka käynnisti Turussa ns. muutosagenttikoulutuksen. Hänen luentonsa 90-luvulla oli huikean hauska ja samalla pysäyttävä.

Esa Saarinen luennoi Espoon rexeille joskus 90-luvulla. Hän samoinkuin Pekka Himanen 2000-luvulla korostivatt oman palamisen ja sytyttämisen tärkeyttä johtamisessä. He pukivat sanoiksi sen, mitä itse hapuilin. Saariselta opin uuden sanan: hallintovekkuli. Konkreetisti vaikutus näkyi siinä, että harrastustoiminnalle löytyi  yhä kestävämpää perustetta. Rehtori Timo Pässilä teki Hakalan koulua esitelessään lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Marttiin. Raju muutosmies - nyt jo koulualalta muualle siirtynyt, kuten niin monet 80-ja 90-luvun reformistit.  Hakalasta sai mallin mm.Aurora-seminaari.

Antti Aron luento milleniumin taitteessa käsitteli työyhteisön hyvinvointia- ja mitä se ei ole.  Parin tunnin luento avasi monin tavoin silmiäni. Kauko Hämäläinen on listalla viiltävän terävän huumorinsa vuoksi. Se tekee luennosta älyllisesti herkkua. Listalle kuuluisi myös henkilö, joka opasti minua ryhmäilmiöihin, mutta eri syistä hän on toivonut, ettei nimensä näy minun blogeissani. Moni kuitenkin  arvaa, kenestä on kysymys. Ben Furman on luennoitsijana supermies, vaikkei listalla nyt olekaan.

Parhaan seminaari(kokonaisuuden) kriteerit
Minulle paras seminaarikokonaisuus on sekin sellainen, että se jättää pitkäkestoisen vaikutuksen omaan ajatteluun, ja menomaan johtamisen käyttöteoriaan. Eikä pelkästään ajatteluun, vaan hyvä seminaari johtaa  konkreettisiin johtamistekoihin tai koulun kehittämistoimiin.  Kriteeri on siis tässäkin kisassa äärimmäisen subjektiivinen.


Seminaarit



1. Fullanin seminaari(t) (2005-)
2. Koulunjohdollinen peruskoulutusohjelma Heinolassa ja samaan aikaan käynnistynyt Espoon oma rexikoulutusohjelma (1990-luvun alku)
3. Oppilaitosjohdon kouluttajaohjelma (2003-2006)
4. Ylen Rexit remonttiin- koulutusohjelma (2010-luku)
5. Vuosituhannen ops-kehittäjäkoulutus (2000-luvun alku)
6. Quest-seminaarit (2000-luku)
7. Kulttuurikoulut-kehittämishanke (1989-1992)
8. Oppilaitosjohdon  erikoistumisohjelma (PD), Espoo- Opera (2000-luvun alku)
9. Espoon tarjoaman JET-rehtori ohjelman seminaarit (2000-luvun puoliväli)
10. Espoon kaupunginjohtajan dialogisen johtamisen seminaarit (2010-luku)

JA muutama perustelu kustakin. Fullanin kaikki seminaarit (mukaan lukien  Questit) ovat olleet loistavia kokonaisuuksia, joissa on käytetty oivaltavasti oppimateriaaleja ja kehitetty koulutuksen metodiikkaa. Olen yrittänyt jäljitellä. Seminaareihin kuuluu luentoja, työpajoja, vierailuja, ohjelmallisia iltamia... Metodisesti upea oli myös Ylen rexit remonttiin ohjelma- joka suoritettiin netissä. Siinä oli upeita videoita, välitehtäviä, keskusteluja...  Kelpaa malliksi vieläkin. Samoin Olli Luukkaisen ja Elise Tarvaisen vetämä ops-koulutus 2000-luvulla.  Se vaikutti suoraan Espoon ops-prosessiin.

Hyvä seminaari saa aikaan muutosta ja tukee sitä. Tässä suhteessa Auroran osalta ainutlaatuinen oli Kouluhallituksen kulttuuriprojekti, johon pääsimme "keittiön kautta" syksyllä 1989 Toivasen Tapion ansiosta. Siitä itse asiassa lähti käyntiin kaikki "taidehörhöilymme".  Samaan saliin  koottiin samasta jutusta innostuneita, mutta jokaisella oli oma juttunsa.

Listan kärjessä on myös 90-luvun alussa suorittamani rexien peruskoulutusohjelma. Siellä rakentuivat rehtorin identiteetin perusteet ja vuosia kestäneet kollegasuhteet. Omaa väitsökirjatyötäni tukivat upeasti mm. pd-koulutus, jossa sain työstää perusajatuksiani,  sekä oppilaitosjohdon kouluttajaohjelma, jonka myötä sain vastuulleni vetää Opekon oppilaitosjohdon peruskoulutusohjelmoa -millä oli iso vaikutus myös omaan johtamisajatteluun.

JET-ohjelmassa oli paljon tilpehööriä, mutta kehittämishankkeeksi noussut työhyvinvointihanke "Pedagogiikan voimal(l)a" oli koulummee todella tärkeä ja antoi mm. käsitteitä puhua vaikeasta asiasta: työn imu ja työn kuormittavuus.

Listan lopulla on kaupunginjohtajamme käynnistämä kaikkia esimiehiä koskeva koulutusidea, joka toteutetaan jälleen toukokuussa. Siinä luodaan valtavalle organisaatiolle yhteistä johtamispuhetta.

Yhteenvetoa
YKSITTÄISET luennotkin voivat jättää  syvän jäljen.  Mutta niitä on harvassa. Tämänkin pikku itsereflektion pohjalta väitän, että rehtoria ja koulun arkea kehittävät  enemmän johdonmukaisesti etenevät, pitkäkestoiset koulutukset, joissa lähtökohtana ovat oikeat akuutit ongelmat. Yksilölliset välityöt ovat oleellisia, ja teorian ja arjen dialogi. Vähemmän silppua. Kokonaisvaltaisuutta. Kaksisuuntaisuutta.

LIITE MUISTISTA LÖYDETYT  SEMINAARIT:
Akvaario-projektin seminaarit (Oph) * Ala- ja erityiskoulujen rehtorien itse järjestämät seminaarit (mm. Hampuri, Lontoo, Kööpenhamina) * Ala- ja erityiskoulujen rehtorien itse järjestämät uusille rehtoreille tarjoutut perehdytysseminaarit *  EKOAY:n seminaarit (mm. Tallinnassa) * Espoon kaupunginjohtajan dialogisen johtamisen seminaarit * Espoon koulujen johtoryhmien valmennus (Efeko) * Espoon oma muutosjohtamisen seminaari * Espoon omat lukuvuoden avausseminaarit * Espoon omat 2-3 päivän rexiseminaarit (Dipolissa, Turussa, Vierumäellä, laivalla ) * Espoon omat talous- ja stratregiaseminaarit * Espoon omat teemaseminaarit (mm. kriisiviestintä) * Espoon oma mentori-rehtorikoulutusohjelma * Espoon oppimiskeskusten seminaarit * Espoon ops-työpajat (1990-luku) * Espoon peruskoulun rehtoreiden ja koulunjohtajien oppilaitosjojhdon peruskoulutus (Heinolan kurssikeskus)* Espoon tarjoaman JET-rehtori ohjelman seminaarit *  Espoon tehostetun tuen -hankkeen seminaarit * Freenetin virtuaalikoulun seminaarit * Fullanin muutosjohtamisen seminaari Lontossa (Microsoft)* Ilo elää-seminaarit (Koulun kerhokeskus) * Johtamisen koulutusohjelma Espoon kaupungin esimiehille (TalentHaus) *  Joustava järjesteyt esi- ja alkuopetuksessa Espoossa (Helsingin yliopisto) *  Koulunjohdollinen peruskoulutusohjelma Heinolassa * Kulttuurikoulut-projektin seminaarit  (Kouluhallitus) * Luotsikoulu-seminaarit Opi ja kasva-seminaarit * Oppilaitosjohdon  erikoistumisohjelma (PD), Espoo- Opera* Oppilaitosjohdon kouluttajaohjelman seminaarit (Oph ja Opeko) * Pääkaupunkiseudun yhteiset rehtoripäivät * Quest-2009-seminaari (York) * Quest 2010-seminaari (York) * Rehtoreiden ja koulunjohtajien koulutusohjelma ( Vantaan täydennyskoulutuskeskus) * Rexit  remonttiin(YLE) * Ryhmänohjaus ja kasvatustaidot- koulutus * Suojelulohkon päällikön peruskurssi (Valtion Pelastusopisto) * Terve Koulu-seminaarit * Tulevaisuuskasvatushankkeen seminaarit * Vantaan täydennyskoulutuskeskuksen Espoolle järjestämä oppilaitosjohdon koulutusohjelma * Vuosituhannen opetussuunnitelmaprosessi- ennakoiva  kehittäjäkoulutus.

torstaina, maaliskuuta 06, 2014

Espoolaisrexit Dipolissa: toinen päivä

ESPOOLAISREXIT jatkavat seminaarinpitoa  Dipolissa. Aamun avasi opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen. Kertaamme sukon organisaatiouudistusta kipupisteineen, Sukon omaa tarinaa ja mm. tämän vuoden tuloskortin haasteita.

AAMUN toinen osuus käsittelee kielitietoisuutta, joka on yksi  uuden opsin ideoita. Oikein vahvasti yksinkertaistaen kysymys on siitä, että kielellä ei vain opeteta, vaan kieltä tarkastellaan myös kielenä. Tekstiä tarkastellaan tekstinä. Puhutaan puhumisesta jne.

Jukka Kuittisen ottama taidekuva innokkaasti kuuntelevasta Martista.
KIRKKOJÄRVEN koululla on kehitetty ns. kielitietoisia työtapoja (mm. samanaikaisopettajalla kielellinen rooli, aineenopettajalla sisällöllinen). Rehtori Kari Louhivuori  nosti esiin rehtorin arvojen merkityksen. Haluammeko auttaa lapsia?

Pienen tauon jälkeen rexit saivat pohtia, miten eilen kuultu opiskelijahuoltolakiuudistus konkreetisti vaikuttaa koulun toimintaan. Vielä ennen lounasta puhui perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen toimintakulttuurista.

LOUNAALLA oli hyvin maustettua kanaa ja jälkiruuaksi suklaata ja kirsioita. Maiskis.

NYT alkaa iltapäivän sessio. Opetuspäällikkö Elina Rönkön johdolla pähkäillään tuntijakoa, kieliohjelmaa ja painotettua opetusta. Mielipiteet jakautuivat.

KELLO 16 Tapio Erma veti seminaarin yhteen hyväntuulisella tavallaan. Se oli siinä. Viimeinen rexi-seminaarini.

keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2014

Koulujen oppilashuoltoryhmät murroksessa



Lakimies Jarkko Helmisen mainio, kuiva juristihuumori toi harmaaseen lakitekstiin väriläikkiä.
















Päivitetty 6.3. -14
PERINTEISET koulujen oppilashuoltoryhmät lopettavat toimintansa ensi kesänä. Elokuun alusta astuu voimaan uusi opiskelijahuoltolaki, joka mullistaa oppilashuoltotyön perinpohjin. Kirjoitan tämän lastun Dipolin rexikoulutustilaisuuden alustusten ja kommenttien pohjalta, ja esitän yksinkertaisen mallin, miten oppilaan hyvinvoinnista ja oppimisesta  ja kasvusta jatkossa voisi kantaa huolta yksittäisen koulun tasolla. Perinteinen, yksi OHR korvataan tässä kolmella  uudella ryhmätyypillä.

1. Opiskeluhuoltoryhmä (monialainen oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä)
** Oph kutsuu tätä koulukohtaiseksi oppilashuoltoryhmäksi

Opiskeluhuoltoryhmä vastaa kokoonpanoltaan vanhaa OHR:ää. Rehtori voi johtaa sitä, jos opetuksen järjestäjä niin päättää. Mutta se ei enää käsittele yksittäisen oppilaitten akuutteja murheita.

Se tekee ns.  yhtesöllistä opiskeluhuoltoa. Ryhmä kokoontuu esim. muutaman kerran lukuvuodessa. Se edistää kouluyhteisön ja opiskeluympäristön hyvinvointia, terveellisyyttä ja turvallisuutta, esteettömyyttä, yhteisöllistä toimintaa sekä kodin ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä ja ennaltaehkäisee ongelmien syntymistä. Oph:n mukaan: Opetuksen järjestäjä ja oppilashuollon palveluja tuottavat tahot päättävät yhdessä ryhmän kokoonpanosta, tehtävistä ja toimintatavoista. Oppilashuoltoryhmä voi tarvittaessa kuulla asiantuntijoita. Ryhmän keskeinen tehtävä on yhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen sekä muun yhteisöllisen oppilashuollon toteuttaminen ja kehittäminen.

Se laatii  yhteistyössä oppilaitoksen henkilöstön, opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa kanssa koulun opiskeluhuoltosuunnitelman ( mm. koulukiusaamisen vähentämiseksi). Lain 13 §ssä on tarkemmin kuvattu suunnitelman sisältö. Oph antaa lisää ohjeita.

Tämä ryhmä vastaa  Oph:n mukaan koulun oppilashuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista. 

2. Asiantuntijaryhmä(t) (tapauskohtaisesti koottavat monialaiset asiantuntijaryhmät)
Kun ollaan huolissaan yhden oppilaan hyvinvoinnista tai terveydestään (huom! oppimisongelmat ovat eri juttu)  hänen ympärilleen voidaan koota huoltajan suostumuksella ryhmä oppilashuollon asiantuntijoita, jotka auttavat lasta. Oph:n mukaan ryhmän kokoaa se opetushenkilöstön tai oppilashuollon palveluiden edustaja, jolle asia työtehtävien perusteella kuuluu.

Tämä ryhmä antaa "yksilöllistä opiskelijahuoltoa". Ryhmän keinot ovat soster-keinoja, ei pedagogisia. Tarkoitus on, että "Matin intiimit asiat käsittelee vain ne ihmiset, joille se kuuluu".

Lapselle laaditaan oma suunnitelma. Kullakin ryhmällä on oma vastuhenkilö, joka kirjaa tiedot ylös  opiskeluhuollon kertomuksiin. (Oph: kutsuu sitä oppilashuoltokertomukseksi). Opiskeluhuoltokertomus laaditaan jatkuvaan muotoon aikajärjestyksessä eteneväksi ja siihen kirjataan yksittäisen opiskelijan tiedot. Kertomuksista koostuu opiskelijahuoltorekisteri. (Oph kutsuu sitä oppilashuoltorekisteriksi)Rekisterillä on vastuuhenkilö. Rekisterin tiedot ovat salassapidettäviä tietyin poikkeuksin.

Rehtori ei ole mukana näissä ryhmissä. Tarvittaessa hän saa tietoa vastuuhenkilöltä opetuksen järjestämiseen.

3. Oppimisen ja opiskelun tukiryhmä (itse antamani nimitys)
Tämäkin ryhmä muistuttaa vanhaa OHR:ää, mutta sen nimi täytyy vaihtaa. Laissa puhutaan opetussuunnitelman mukaisesta opiskeluhuollosta, jonka avulla  tuetaan oppimista sekä tunnistetaan, lievennetään ja ehkäistään mahdollisimman varhain oppimisen esteitä, oppimisvaikeuksia ja opiskeluun liittyviä muita ongelmia. Tässä ryhmässä käytetään pedagogisia keinoja.

Opetuksen toteuttamisesta ja oppimisen tukitoimista säädetään tarkemmin koulutusta koskevissa laeissa ja niiden perusteella laadituissa opetussuunnitelmien perusteissa.

Tässä ryhmässä käsitellään keinoja, joilla tuetaan oppilaan oppimista  (esim. 3-portainen tuki). Tätä ryhmää voi vetää vanhaan tapaan rexi.

Erilliset oppilashuollolliset palvelut
Oppilaalla on oikeus saada maksutta psykologin, kuraattorin, terveydenhoitajan ja koululääkärin palveluita. Näitä ovat mm. terveystarkastukset. Kiireellisissä tapauksissa samana tai seuraavana päivänä, muussa tapauksessa 7 päivän kuluessa.

Mm. nämä asiat on koulussa hoidettava
Koululla laaditaan Oph:n  tekstin mukaan  koulukohtainen oppilashuoltosuunnitelma, joka perustuu lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan ja paikalliseen opsiin sisältyvään kuvaukseen  oppilashuollosta…
  • Siinä arvioidaan oppilashuollon tarve ja kuvataan käytössä olevat palvelut…
  • Siinä kuvataan yhteisöllinen oppilashuolto ja sen toimintatavat (sekä mm. järjestyssäännöt, tavat seurata poissaoloja jne.). 
  • Siinä kuvataan  suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä… 
  • sekä toiminta äkillisissä kriiseissä ja uhka- ja vaaratilanteissa… 
  • sekä yksilökohtaisen oppilashuollon järjestäminen.
  • sekä oppilashuollon yhteistyön järjestäminen oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa 
  • ja vielä oppilashuoltosuunnitelman toteuttaminen ja seuraaminen.
PS. Opetushallituksen uudistetut määräykset oppilashuollosta löytyvät Oph:n sivuilta:
http://www.oph.fi/download/155771_Perusopetusmuutos_4_011_2014_luku_5_4.pdf