Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

perjantaina, toukokuuta 31, 2013

Puhe rakkaalle Auroran koulurakennukselle

Rakas Aurora!

Tämä on vakava puhe. Tilasi huomioonottava sellainen.

Syntymäaikasi on hieman epätarkka. Se voi olla syksy 1957, jolloin Petaksessa  käynnistyi Viherlaakson kansakoulun filiaali. Se voi olla myös syksy 1958, jolloin uusi uljas kivikoulu otettiin Myllykylässä käyttöön.

Niin tai näin, synnyit kauan toivottuna, komeana.  Petaksen alue oli  tuohon aikaan suosittua huvila-aluetta. Sinne muutti pikku hiljaa suomea puhuvia perheitä. Ja heidän  lapsensa  tarvitsivat omaa koulua.

Sinut kastettiin syksyllä 1958. Sait nimekseksi Myllykylän kansakoulu.  Elettiin huikeita aikoja. Suomessa oli  juuri  säädetty  uusi kansakoululaki.  Nyt kansakoulussa oli kuusi luokkaa, ja niiden jatkoksi perustettiin  kansalaiskouluja. Niille, jotka eivät menneet oppikouluun.

TÄYTIT vuonna 1977 20 vuotta. Juhlasi kunniaksi Espoo  siirtyi peruskouluun. Kuten monet nuoret  neidot tuossa iässä, sinäkin vaihdoit nimeä: Auroran kouluksi.

Viimeistään tuolloin huomattiin, että olit syntynyt liian pieneksi. Kaikki kylän  lapset eivät mahtuneetkaan kouluun. 1980-luvulla Lippajärven oppilaita sijoiteltiin jopa kuuteen eri kouluun. Onneksi sait kivikoulun kylkeen  vuosina 1981- 1982 puusiiven ja kaksi punaista parakkia. Ne oli tarkoitettu tilapäisiksi. Tilapäisyyttä kesti 22 vuotta :-)

Ahtaus ei valitettavasti helpottanut. Kun olit 28- vuotias (lukuvuonna 1984-85)  Aurorassa oli oppilaita 432!!! Niitä oli joka paikassa. Näyttämölläkin. Homma ei toiminut. Niinpä tulit  äidiksi 30-vuotiaana: Vuonna 1987 sinulle syntyi  tytärkoulu: Järvenperän koulu (nykyinen Karamzinin koulu). Tilapula helpotti.

RAKAS Aurora. Seuraava tärkeä poiju on vuosi 1989. Silloin alkoi Sinun ja minun  yhteinen taipaleemme, jota onkin nyt kestänyt 24 vuotta.

Alku oli kuumaa huumaa. Sitten Sinun vointisi alkoi repsahtaa. Kun saavutit 40 vuoden iän vuonna 1998,  keuhkosi toiminta alkoi pätkiä. Ilmanvaihtoa yritettiin korjata.  TN-luokka meni uusiksi jne. Alakertaasi puhdistettiin huolellisesti. 47-vuoden iässä  oli edessä ankara leikkaus:  Punaiset parakit oli pakko amputoida vuonna 2003. Sait tilalle proteesin: uuden parakin vuonna 2004. Hetken kaikki näytti sujuvan. Sitten jouduit vakavaan onnettomuuteen. Nuoriso poltti puolet uudesta parakista. Juuri kun olit täyttämässä 50 vuotta vuonna 2008.

Edessä oli eikkaus. Palaneet osasi poistettiin, ja sait tilalle uusia osia. Samaan aikaan puusiiven ja kivikoulun osissa terveydentilasi kuitenkin romahti. Sinua tutkittiin, paikattiin ja tukittiin. Keuhkojasi vahvistettiin erityisesti kouluravintolassa. Apu ei kuitenkaan  riittänyt. Asiantuntijat  totesivat syksyllä 2013, että tautisi ei ole parannettavissa. On  kovaa kuulla 56 vuoden iässä ennuste: Elinaikaa  korkeintaan kaksi vuotta. Sitten tulee noutaja. Näin kävi.

RAKAS Aurora. Tässä nyt ollaan. Huomenna lauantaina 1.6.2013  on elämäsi koulurakennuksena ison muutoksen edessä. Sanon suoraan:  Sinä siirryt nyt saattohoitoon.  Elämä pihisee vielä ensi vuonna parakissa. Puusiipi ja kivikoulu ovat osittaisessa kuoliossa. Hyväksytään se tosiasiana. Mitä Loviisa sanoikaan Matiakselle Ronjassa. "Kyllä sinä, Matias, tiedät. Me synnymme ja kuolemme. Kukin vuorollaan." Noutaja tulee, Aurorani. Viimeistään alkutalvesta 2015. Ehkä jo aikaisemmin. Sitten Sinua, rakas Auroran koulurakennus  ei enää ole.  Se ei Sinua lohduta, että  minäkin, pitkäikäinen puolisosi, koulun rehtori, katoan sumuun kesällä 2014.

MUTTA entä, jos  kuolema ei olekaan loppu? Entä, jos uskoisimmeko sielunvaellukseen? Uusi ruumis: uusi Auroran koulurakennus syntyy syksyllä 2016.  Voisiko vanhan  Auroran henki syntyä uudelleen uuteen koulurakennukseen?  Eikö se olisi upeaa!


Martti Hellström

torstaina, toukokuuta 30, 2013

Että tällainen päivä!

KUVA: Hannu Kivistö
HUH! ja HIH!

Uskomattoman paljon uskomattomia asioita voi muuten  mahtua yhteen rexin päivään. Ronja-esitykset (ja vähän karonkkakin) takasivat hyvän ja syvän unen. Niinpä myöhästyin Auroran aikuiset vastaan  6.-luokkalaiset pesis-ottelusta.  Vanha TMP:n d-juniori joutui sitten kannustamaan kentän laidalta. Eivät ne apua tarvinneet. Aikuiset voitti 2-1. Ja tuomarit olivat puolueellisia. Näinhän se menee.

Sitten ajattelin  lähteä hakemaan viimeisiä Ronja-paitoja painosta Helsingistä. Pihaan ajoi iso bussi, ja kylmä hiki alkoi virrata. Japanilaiset!  Niiden piti tulla huomenna, perjantaina 30.5. Krääk. 30.5. onkin torstai. Luoja!

FUJITSUN miehet olivat kantaneet  talon tietokoneita pois. En siis voisi näyttää  taukotuvassa perinteisiä koulun esittelydioja. Eikä minulla sitä paitsi ollut Macciacaan mukana. Pelastukseksi pihalle saapui kirjastoauto. Työnsin vieraat sinne ja  kauhealla vauhdilla ruokapalveluisäntä Kantolan Kaitsun luo anelemaan: tee ihme ja ruoki nämä 23! Ja Kaitsu teki jälleen ihmeen. Upeaa lohikiusausta riitti kaikille. On se niin ihmemies!

Sitten pokkana  juttelemaan mukavia. Kun on tulkki, aikaa kuluu kaksinverroin :-) Vein vieraat liikuntasaliin, jossa purettiin Ronjan satumaailmaa. Sitten  syömään. Jätin itse lounaan väliin ja sain  10 minuuttia lisäaikaa laatia hätäsuunnitelmaa. Kivistön Hannu hälytettiin ulkovalvonnasta kertomaan teknisestä työstä. Ja Maarit Hoffman ja Kaija Kuivanen  vetämään yhteen ryhmäintegraatiovuosien kokemuksia. Sitten Nina sai kertoa tekstiilityöstä. Sitten taukotupaan. Kahviautomaatti  syöksi juotavaa. Tupaan piipahtaneet opettajat : Risto Schiray ja Ismo Lehikoinen saivat pitää pienet alustukset.  Kello kävi hitaasti mutta eteni armeliaasti kohti puolipäivää. Bussi oli pian pihalla, ja ryhmäkuvan ja pienten söpöjen lahjojen luovutusten jälkeen sain vilkuttaa vieraat eteenpäin. He kiittivät  kauniisti hienosti järjestetystä vierailusta. Smile!

HUH! Selvittiin. Sen jälkeen purkamaan päivän aikana mailiin tulleita huoltajien murheita. Niitä oli melkoisesti, eikä ihan helppoja. Kanslian ovella seisoiu sitten  opettaja, jolle oli luvattu kehittämiskeskusteluaika. Nöyrästi anteeksi, anteeksi. Ei onnistu nyt. On lähdettävä hakemaan ne t-paidat. Ja nostamaan Juha Hyvärisen stipendirahaston stipendirahat Tapiolasta.  Ja rikkomaan liian isot setelit pienemmiksi. Ja tulostamaan kunniakirjat. Sitten avaamaan  vieä yksi virka hakuun. Opettaja hymyili...

KELLO on nyt 20.15. Ei puhettakaan, että päivä olisi päässä. Nyt laatimaan huomista puhetta henkilökunnan kahvitilaisuuteen ja rinnalla hahmottamaan myös lauantain kutosten lähtöjuhlan rexin puhetta. Ja jos vielä ehtii, niin  lausuntoa Auroran uudisrakennuksen hankesuunnitelman luonnoksesta. Ja. Ja. ja....

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2013

Sisäilmaongelmat ja Tilakeskus-liikelaitos

SUOMEN KUVALEHDEN avustaja työstää parhaillaan juttua koulujen sisäilmaongelmista. Erityisesti tikunnokkaan on nyt nostettu tilakeskus- liikelaitoksen henkilökunnan väitetty hidastelu tutkimustulosten tiedottamisessa ja toimittamisessa niille, joita asia koskee.

Tuttu kirjoittaja kääntyi puoleeni, ja kyllähän minä tästä tärkeästä asiasta puhun omalla nimelläni. Mutta aina on hyvä tarkastuttaa teksti. Tarkastin ja  jouduin hieman neutralisoimaan nuoren toimittajan  räväkkää sananvalintaa. Ettei tarvitsisi istua kakkua  tai maksaa maltaita kunnianloukkauksista. :-)

Mutta se on neutraalistikin sanottuna totta, että kun Tilakeskus-liikelitos  teettää sisäilmamittauksen koululla, niin tuloksia on ollut tosi  vaikeaa saada  nähtäväksi. Ei sitä nyt salailuksi uskalla kutsua, mutta jokin mättää monen rehtorin mielestä. Joko  tuloksia ei kerrota tai sitten ne tulevat kielellä, josta tavallinen ihminen ei ymmärrä mitään.

Kerron jutussa myös, että  Auroran koulun vanhemmat tuskastuivat  prosessin hitauteen. He olivat  valmiita teettäämään  omalla kustannuksellaan tutkimuksen. Kaupunki kielsi. Vuokralaiset eivät saa tehdä omia mittauksia.

Rehtori on pahassa välikädessä, jos ongelmista ei saada faktoja.   No, Auroran koulun osalta, päätös syntyi lähes riippumatta mittaustuloksista. Meillä ratkaisu perustui kiistattomiin oireisiin.  Mm. yksi opettajistamme oli  tukehtua, kun oli ollut  opettajien taukotuvassa vain muutaman  hetken. Erään toisen opettajan kaikki paljaana ollut iho muuttui tulipunaiseksi.

Pitkään ongelmat on otettu vakavasti, vasta kun Espoon seudun ympäristöterveys virallisena organisaationa on määrännyt tilat käyttökieltoon. Ja se taas on edellyttänyt, että sillä on käytössään mm. sisäilmamittausten tulokset. Jostain syystä niitä on  toimitettu heille hyvin hitaasti, myös Aurorasta.  Ehkä toivotaan, ettei  käyttökieltoja annettaisi. Ympäristöterveyden  määräyksiä  kun on noudatettava, oli rahaa tai ei.

On tärkeää muistaa, ettei Tilakeskus-liiketaitos  ole syypää näihin sisäilmaongelmiin. Kyllä Espoo on ihan  itse nämä tilat omistanut ja jättänyt hoitamatta. Mutta nyt - halusi tai ei - Tilakeskus on asioista vastuussa.


torstaina, toukokuuta 23, 2013

Kodin ja koulun yhteistyöstä Image-lehdessä

PUSU-kampanjallaan pientä kohua herättäneessä  Image-lehden numerossa 200 on   neljän aukeaman juttu kodin ja koulun yhteistyöstä. "Kaikkien asioiden päivystävänä dosenttina" olen yksi haastatelluista.Jutun otsikkona on:

Luokan uudet häiriköt

Wilmaa kritisoidaan pitkään ja hartaasti.  Ja opettajia häiriköiviä ja juristilla uhkaavia vanhempia. Tällä kertaa opettajia ei laiteta tikun nokkaan.

Meitä omalla nimellä puhuvia ei ole montaa. Seison sen takana, mitä  jutussa sanoin:
- vanhemmat eivät ole homoliittinen ryhmä.  Vanhemmat voi sijoittaa U-käyrälle. Toisessa ääripäässä ovat lastensuojelun asiakkaat, toisessa hyvin koulutetut ja toimeentulevat. Valtaosa on käyrän  keskivaiheilla ja voi oikein hyvin. Eniten ongelmia on kahden ääripään kanssa. He eivät luota kouluun.
- opettajan ammati respekti on ohentunut, kuten  kaikissa julkisissa tehtävissä. Sitä ei enää saa automaattisesti.

"Tällä hetkellä asiakkaat vetävät turpaan lääkäreitäkin! Koko kulttuuri on muuttunut, ei ole enää alamainen-hallitsija-asetelmaa. Kaikkiin virkamiehiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin Siwan kassaan... paitsi armeijassa, jossa niillä on aseet."

- respekti on ansaittava rakentamalla luottamusta.
- erityisesti opettajille annettu rangaistusvalta saa vanhempia takajaloilleen. Sen käyttäminen on herkkä asia
- ongelmia syntyy myös siitä, että tässä ajassa ei ole yhteistä näkemystä kasvatuksesta tai hyvästä käytöksestä. Mm tottelemisen vaatiminen on demonisoitu lammasmaiseksi. Koulu ei kuitenkaan toimi, jos kaikesta neuvotellaan.
- vanhemmat ovat"oikeassa elämässä" tottuneet siihen, että heillä on oikeus esittää vaatimuksia, ja niinpä he esittävät  omalle lapselleen erityistoiveita myös koulussa. "Ihmiset vaativat, odottavat ja ulkoistavat". Koulussa opetetaan kuitenkin ryhmää.

sunnuntaina, toukokuuta 19, 2013

Tukea väitöskirjan vertaisarviointiin

LUPASIN auttaa tuttua ihmistä, joka viimeistelee oman väitöskirjansa tekstiä, sillä aikaa  kun professori etsii työlle esitarkastajaa.

Luin tekstin ja vertaisarviointilupais alkoi pukata hikea pintaan. Miten antaa palautetta ja mistä kaikesta? Aihealuekaan ei ole minulle aivan tuttu. Olen  toki nuorena vs. assitenttina ollut mukana ohjaamassa graduja - ja yhden kerran olen saanut olla lisensiaatintyön toisena tarkastajana. Mutta niistä on jo vuosia aikaa.

EI auttanut muu kuin googlettaa eri yliopistojen ja eri tiedekuntien antamia ohjeita väitöskirjan kirjoittajille, esitarkastajille ja vastaväittäjille.  Liitin fiksuja ajtuksia omiini ja tiivistin  tähän vertaisarviointini tueksi seuraavat kriteerialueet. Jos jotain asia kiinnostaa, mielelläni otan vastaan kommentteja.

Väitöskirjan (vertais)arvioinnin kriteerialueet

Väitöskirjan tulee osoittaa tekijän (1) kykyä  soveltaa oman tutkimusalueen piirissä itsenäisesti ja kriittisesti  tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja (2) syvällistä perehtyneisyyttä omaan tutkimusalaan, siihen liittyviin tieteenaloihin ja yleiseen tieteenteoriaan sekä (3) kykyä itsenäisesti luoda uutta tietoa. (4) Väitöskirjan tulee olla yhtenäinen esitys.

(1) Aihevalinta: Tutkimusongelman muotoilu ja perusteleminen

Miksi tämä aihe? Onko sen tutkiminen mielekästä?  Mihin tutkimuksella pyritään? Mitä hyötyä sen tutkimisesta on? Miksi ilmiö on tärkeä? Keille? Onko aihe tieteellisesti tärkeä? Onko sillä informaatioarvoa?  Onko aihe omaperäinen?

Hylkäämisriskejä:

Aihe merkityksetön, hyödytön ja epätieteellinen?

(2) Tutkimuksen teoreettinen viitekehys

Onko teoriatausta rekevantti? Taustan ei pitäisi olla liian laaja tai suppea. Paikaantaako tekijä tutkimuksen tieteenteoreettisesti?  Kuinka hyvin hän käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä? Onko käsitemaailma kasvatustieteellinen?

Kuinka syvällisesti tekijä hallitsee tutkimusala, tuntee ja käyttää hyväkseen keskeistä kirjallisuutta?  Ovatko kirjallisuuskatsaus ja teoreettiset lähtökohdat laajuudeltaan riittäviä ja sisällöltään asiassa pitäytyviä? Hallitseeko hän  oman alan käsitteet ja teoriat ja niihin kohdistetun kritiikin?  Käyttääkö hän käsitteitä selkeästi? Hyvän työn merkki on oivaltava panos valittuun teoreettiseen keskusteluun. Upeea, jos  tietämys käsiteltävästä aihepiiristä on niin laaja, että tekijä pystyy oleellisella tavalla kumoamaan tai muuttamaan ja huomattavalla tavalla täydentämään vallalla olevia käsityksiä.

Aiemmat tutkimukset

Kuinka tekijä ottaa huomioon aiemmat tutkimukset? Tutkimuksen tulisi olla  mielekäs jatko selkeästi referoituun aiempaan tieteelliseen keskusteluun tai kokonaan uusi keskustelunavaus.

Lähteet

Millaisia lähteitä hän käyttää? Alkuperäislähteita? Alkuperäiskielellä? Tieteellisiä lähteitä?
Onko kotimaista ja ulkomaista tutkimuskirjallisuutta äytetty monipuolisesti? Ovatko kirjallisuusviitteet ajankohtaisia, kattavia ja pääsääntöisesti alkuperäisartikkeleihin kohdistettuja?

Hylkäämisriskejä:

Pahasti puutteellinen teoreettinen viitekehys; vakavia puutteita alan tutkimuskirjallisuuden tuntemuksessa; oleellisia väärinkäsityksiä.; väittelijän tiedot  edustavat lähinnä passiivista kirjallisuustietoa. Ymmärtää alaa pinnallisesti.

(3) Tutkimusongelma, tehtävän rajaus ja tutkimuskysymykset:

Onko tutkimusongelma selkeä? Kuinka vaikea se on ratkaista?  Onko ongelmalla looginen kiinteä yhteys viitekehykseen? Onko tutkittava ilmiö käsitteellistetty mielekkäästi? Johdetaanko tutkimustehtävät loogisesti ongelmasta? Ovatko kysymykset selviä? Käytetäänkö niissä oleellisia käsitteitä? Onko tutkimuskysymykset asetettu siten, että niihin voidaan  tieteen keinoin saada vastaus?

Hyvä jos kysymyksenasettelu on kekseliäs tai kumoaa rohkeasti tutkimusalalla aikaisemmin vallinneita käsityksiä. Tutkimusasetelman innovatiivisuus on erityinen ansio.

Hylkäämisriskejä:

Tutkimusongelmaa ei ole tai se on merkityksetön, hyödytön ja epätieteellinen.

(4) Tutkimusprosessin valintojen ja ratkaisujen arvioitavuus

Käytetyt menetelmät

Ovatko menetelmät aiheen ja tarkoituksen mukaisia? Onko menetelmien valinta perusteltu? Onko vaihtoehtoja pohdittu? Ovatko valitut menetelmät   tutkimuskysymysten kannalta mielekkäitä?   Sopivatko ne aiheeseen? Tunteeko tekijä niiden taustalla olevan olettamusperustan?

Hallitseeko tekijä oman alan tutkimustradition syvällisesti?  Tutkimusmenetelmien monipuolinen käyttö on ansio. Menetelmiä tulisi sovelletaa huolellisesti ja laadukkaasti. Hallitseenko tekijä menetelmät?  Onko työssä kehitetty uusia menetelmiä? Tutkimusmenetelmien kehittäminen on erityinen ansio.

Aineisto

Aineisto on laadullisesti relevanttia ja määrällisesti riittävää. Hienoa, jos aineisto on laadukas.


Analyysi

Ovatko käytetyt tilastolliset ja muut tulosten käsittelymenetelmät ongelmaan ja aineistoon soveltuvia?

Luotettavuuden arviointi

Arvioiko  tekijä luotettavauutta?

Hylkäämisriski: 

Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkittavaan aineistoon eivätkä kysymyksiin. Ne  antavat virheellisiä tai selvästi riittämättömiä vastauksia väitöskirjan kysymyksenasetteluun.

Tutkimusaineisto on valikoitunut ja antaa harhaanjohtavan tuloksen. Aineisto on  selkeästi liian suppea väitöskirjatasolla

Luotettavuuteen luotetaan silmät ummessa.

(5)  Tutkimustehtävän vaativuus ja työn laajuus 

Kuinka työläs tutkimus on ollut? Kuinka paljon siihen on nähty vaivaa? Millainen on tutkijan oma työpanos?  Omaksi työpanokseksi lasketaan tutkijan henkilökohtaisesti suorittama työ, mutta myös apuhenkilöstön suorittama työ sillä edellytyksellä, että tutkija on menetelmiin syvästi perehtynyt, opettaa ne apuhenkilöstölle ja valvoo työn toteuttamista.

(6) Väittelijän oman tutkimuspanoksen riittävyys

Väitöskirjassa pitää näkyä  omaa ajattelua, omintakeisuutta ja itsenäisyyttä. Eihän  se jää referaatiksi?
Tutkijan tulee olla kriittinen suhteessa aiempaan tutkimukseen, teorioihin, menetelmiin, aineistoon, lähteisiin ja oman työn tieteelliseen merkitykseen.

Hylkäämisriski

Työ on kopioitu toisilta. Työ on lähinnä referaatti.

(7) Työn laatu ja huolellisuus

Työ on tehty huolellisesti ja tunnollisesti.

Hylkäämisriski

Työssä on virheitä ja väärinkäsityksiä, jopa valheita.

(8) Tutkimustulokset

Sisältyykö väitöskirjaan keskeisen tärkeitä ja merkittäviä havaintoja? Kuinka hyvin ja realististesti  tulokset esitetään? Perustuvatko tulokset käytettyyn aineistoon? Saadaanko tutkimustehtäviin vastaukset? Ratkeaako ongelma? Onko tulosten esitystapa selkeä?

Mitä uutta tutkimus tuo olemassa olevaan tietoon? Ovatko tulokset uusia vai aiemmin tehtyjen havaintojen varmistamista tai niiden täsmentämistä? Onko tuloksilla  merkitystä  oman alan tutkimuskentässä (mitä uusia ajatuksia, ongelmien ratkaisu- ja, oivalluksia ja havaintoja tutkimus sisältää).

Millaisia johtopäätöksiä tekijä tekee?  Tulosten ja johtopäätösten merkitystä tieteellisenä edistysaskeleena ei tule liioitella, mutta ei myöskään vähätellä. Ovatko tulosten perusteella tehdyt johtopäätökset oikeutettuja ja onko niitä tarkasteltu oikealla tavalla suhteessa aiempiin tutkimuksiin?

Hylkäämisriski

Ei saada vastauksia. Ei uutta tietoa.

(9) Yhteenveto

Osaako  väittelijä  tiivistää tutkimuksensa kysymykset ja vastaukset? Onko väittelijä kyennyt laatimaan synteesin tutkimusaiheessaan?

(10) Pohdintaosa

Arvioiko tutkija tutkimuksensa luotettavuutta uskottavasti? Onko analyysi johdonmukaista ja eri näkökulmat huomioivaa.

Punnitaanko työssä  tulosten ja johtopäätösten merkitystä oman alan ja valitun kysymyksenasettelun kannalta.  Osoittaako hän  kriittisyyttä suhteessa paitsi aiempaan tutkimukseen, teorioihin, menetelmiin, aineistoon, lähteisiin myös  oman työnsä tieteelliseen merkitykseen. Arvioiko hän tutkimustaan myös tutkimuseettisesti?

Onko väittelijä kyennyt johtopäätöksissään tekemään uusia työhypoteeseja? Oivaltavat jatkotutkimusavaukset ovat lisäansio. Lisäansioiksi voidaan katsoa mielenkiintoiset jatkotutkimusavaukset. Hyvässä tutkimuksessa pohditaan myös tulosten yhteiskunnallista merkittävyyttä.

(11) Esityksen tyyli ja kieliasu

Ovatko muotoseikat kunnossa?  Väitöskirjan tulee olla esitysrakenteeltaan johdonmukainen ja kieliasultaan selkeä ja viimeistelty.Ajatus ei saa jäädä informaatiotulvan alle. Tekstissä on keskityttävä olennaiseen.

(12) Kokonaisuus

Hylkäämisriski

Työ on keskeneräinen;  tieteellinen taso on riittämätön tai todetut muodolliset ja sisällölliset puutteet ovat huomattavia ja koskevat oleellisia kohtia väitöskirjassa (esim. menetelmien luotettavuus).

Terveisiä Luokanopettajaliiton hallituksen kokouksesta

Luokanopettaja- t-paidan mannekiineja.
EILISPÄIVÄN ohjelmaan kuului LO-liiton hallituksen kokous. Lehden päätoimittajana osallistuin vain toiseen kokouspäivään, mutta kaikesta näki, että töitä tehtiin taas kaksin käsin.

ASIALISTALLA oli aina tärkeitä asioita: mm. jäsenhankinnan tehostamista. Olemme kaukana niistä luvuista, joita kauhisteltiin 1990-luvun alussa, jolloin minä istuin ensimmäisiä kokouksia.  Vaikka kaikki hallitukset ovat parhaansa tehneet. Liiton talous lepääkin yhä enemmän Luokanopettajan päiväkirjan myynnin varassa. Onneksi sitä tilataan.

LISTALLA oli myös tietoa  Luokanopettaja-lehden uuden päätoimittajan valinnasta. Haaviin on jäämässä upea ehdokas. Mutta koska asia on vaiheessa, ei vielä siitä sen enempää.

lauantaina, toukokuuta 18, 2013

Kävin Niipperissa. Haikeeta.










































NIIPPERIN Nuolihaukat myivät tänään Niipperin koululla ihanaa paellaa. Oli pakko mennä ostamaan Ravintolapäivän kunniaksi kaksi annosta.  Mm. siksi, että tyttäreni Norppa oli yksi kokeista. Sillä aikaa, kun uusi annos valmistui, kiersin niin tuttua koulurakennusta. Olin Niipperissä luokanopettajana 1986-89 (niin muistan). Kerta kaikkiaan upeita vuosia. Mutta asuimme opettaja-asuntolassa vielä pidempään vuodesta 1979 vuoteen 1998. Kaksi lastamme syntyi noina vuosina. Kaikki lapsemme kävivät Niipperin koulun.

Ihmettelin koulurakennuksen maalipinnan rapautumista, kunnes katsoin kelloa. Puulisäosan rakentamisesta on kulunut noin 25 vuotta! Pihalla seisoessa aikaa ei ollut. Huh! Kuinka paljon tunteita nuo seinät herättivätkään. Kaipuuta 24 vuoden taakse.

MONET ihmiset muuttavat eläkkeelle siirryttyään takaisin kotiseuduilleen. Ymmärrän sitä oikein hyvin.  Vaikka oikeasti emme me paikkaa kaipaa - vaan menneitä aikoja. Nuoruutta emme kuitenkaan saa takaisin. Vanhat, tutut, muistoja herättävät  paikat ovat siksi parasta, mitä on nuoruusvuosista mahdollista saada. 

torstaina, toukokuuta 16, 2013

Rexit infossa

ONKO Hellströmin Wirta hiipunut, kun blogilastujen tahti alkaa olla viikko, joku kysyi rexi-infossa. Tavallaan on. Tavallaan ei.

Vielä muutama aika sitten pidin tasan yhtä blogia. Tätä Kun aloitin polittisen varjoelämän, avasin toisen. Tammikuussa avasin Auroran koulun tiedotteille oman, kolmannen blogin.

Kun tuli valittua ryhmän tiedottajaksi valtuustossa, avasin neljännen. Ja kun sai vetääkseni Nuorison voimaannuttamisen ohjelmaryhmän avasin viidennen. Pidän nyt siis viittä aktiiviblogia yhtä aikaa :-) Kirjotan entistä tahtia, mutta en vain tässä rakkaassa blogissa .

NO tänään ollaan kuitenkin  täällä alkuperäisessä blogissa. 7 tuntia sitten olin Rexi-infossa- joka olikin tämän lukukauden viimeinen. Sivistystoimenjohtaja Sampo Suihko esitteli  esitystään sukon uudeksi johtamisjärjestelmäksi, jossa opetustoimenjohtaja johtaa koko sukoa, ja päälliköt neljää sukon linjaa. Tuon mallin hyväksyy (tai hylkää KH). Hän esittää myös kahden kulttuurin tulosyksikön yhdistämistä ja  liikunta- ja nuorisotoimen yhdistämistä. Tuon mallin hyväksyy tai hylkää valtuusto.

Muu agenda oli lähinnä tiedotusta. Ei mitään pelottavaa. Kuinka etappi toimii? Missä aikataulussa lukkarit pitää tiedottaa takseille.

INFON lopuksi muistettiin eläkkeelle jääviä rehtoreita: Tapiolan lukion Antti Ylimäkeä, Keinumäen sairalaankoulun Riitta  Paasivirtaa   ja Jalavapuiston  Ellen Hakkaraista. Niin se aika menee. Paikalla oli vain Riitta.  Hän piti napakan kiitospuheen. Täytyy muistaa ensi vuonna:-)

torstaina, toukokuuta 09, 2013

Bensaa suonissa

OLEN varmaan huono organisomaan ajankäyttöäni, mutta kylläpä tähän touko-kuuhun on kasaantunut aikaa vaativia tehtäviä. On ollut veroilmoitusta, kansainvälisten vierailujen isännöintiä, koulun muuttoon liittyviä järjestelyitä ja toki myös upeita poliittiseen harrasteluun liittyviä juttuja.

KUN oikein tuntui siltä, että ei ehdi, ei ehdi, niin tulikin umpikaunis kevätpäivä. Sain ajella punaisella Vespalla aivan vailla hyöty- tai suoritus-tavoitteita. Bensa alkoi virrata suonissa, ja taas sitä jaksoi, taas ehti.

NO, harmi, että tänään ilma on hieman toisenlainen. Mutta välipäivä lataa akkuja kuitenkin.
Niitä tarvitaan, sillä edessä on huikea suma mielenkiintoisia virka-asioita ja muutakin.

HUOMENNA perjantaina Aurorassa on koulupäivä, ja saan opettaa Kaija Kuivasen monesta syystä tosi pieneksi kutistunutta ryhmää. Eiköhän siitä selvitä iloisella mielellä. Lauantaina seisotaan taas teltalla Espoonlahdessa ja viimeistellään omat ehdotukset ns. valtuustosopimukseen.  Sunnuntai on lepopäivä ÄITIEN PÄIVÄ-, johon mahtuu hyvällä kenkälusikalla valtuustopapereihin tutustumista. Ja sitten alkaakin oikein tehoviikko.

Maanantaipäivänä ehdin pitää aamun YT-tunnin  (viikkopalaveri), ja sitten onkin kiirehdittävä valtuustotalolle.  Kello 10 alkaa Espoon kaupunginvaltuuston tärkeä seminaari, jossa hiotaan Espoon tarinaa ja esitellään valtuutetuille ohjelmaryhmien suunnittelutyön tämänhetkistä tilaa. Minulla ja muutamalla muulla on sitä ennen suvaitsevaisuus-teemaan liittyvä neuvottelu. Joudun sitten toviksi karkaamaan seminaarista ehtiäkseni neuvotella opetustoimenjohtajan kanssa koulumme muuttoon liittyvistä, auki olevista asioista. Iltapäivällä esittelen ohjelmaryhmämme ajatukset 9 minuutissa :-)

Kun seminaari päättyy, alkaa  valtuustoryhmän kokous ja sen päälle kokoontuu vielä kunnallistoimikunta.  Että kokouksia kerrakseen. Mutta ei se siinä ole. Tiistai-aamuna (palkattomalla virkavapaalla) kohti Oulua Espoon yhtenä edustajana Kuntaliiton kaksipäiväiseen  seminaariin. Torstaina esittele kouluamme vieraalle, joka tulee Uudesta Seelannista. sitten koulupäivän jälkeen ensin aluerexin vetämä kokous ja sitten kaikkien ohjelmaryhmien palaveri.  Perjantaina päättyy johtoryhmäkoulutuksemme, ja lopputyö tulisi tehdä sitä ennen. Illalla  alkaa Luokanopettajaliiton hallituksen kokous. Eli säpäkät 8 päivää luvassa, eikö vaan. Mutta sitten viikonloppu onkin ihan(an) vapaa.

lauantaina, toukokuuta 04, 2013

Meidän piti muuttaa maailma?

Tossu oli poikakoulu. Oppikoulua käytiin kahdeksan
luokkaa. Yö-kirjoitukset olivat yhdellä kerralla. Tänään
Torkkelin lukio on valtakunnallisen tehtävän saanut
kuvataidelukio, jonka oppilaista pääosa on tyttöjä.
MUUTAMA viikko sitten meillä oli luokkakokous (tai oikeammin luokkien kokous).  Tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun kirjoitimme ylioppilaaksi Tossusta (Helsingin toinen lukio).

On mennyt vähän aika koota ajatuksia. Näin nyt tuosta kirjoitan.

KLO 15.30 tapasimme aulassa, ja  kiersimme koulun tiloja parin tunnin ajan. Paljon oli muuttunut. Paljon oli tuttua. Muistin hyvin ruokalan. Se rakennettiin viimeisinä kouluvuosina. Sitä ennen syötiin omia eväitä (ranskista ja cocista).   Luokkahuoneet olivat tietysti  ihan erilaisia. Mutta ikkunasta avautui tuttu maisema.

MEITÄ oli parikymmentä.  Ehkä puolet. Osan tunsi tosi  helposti. Jotkut eivät olleet muuttuneet yhtään.

Siinä me olimme. Omille teillemme lähteneinä ja  nyt takaisin palanneina. Toisillemme kohteliaina.  Roolit olivat pitkälti vaihtuneet. Kouluajan suupaltit (minäkin) olimme aika hiljaa. Nyt  silloin hiljaiset pojat puhuivat ja muistelivat kouluaikaa iloisen rehvakkaasti. Hyvä niin.

KOULUN aulassa pidettiin jokaviikkoiset aamuhartaudet. Nyt siellä oli mukavia pöytäkuntia. Niistä huolimatta huolellisesti kuunteleva muisti, mitä Paavo Päivänsalo tai Esa Siljamäki oli puhunut.

Muistelimme maikkoja. Ja jekkuja, joita heille tehtiin.  Miksi juuri ne ovatkin   jääneet mieleen?

KAIKKI eivät olleet paikalla. Osa ei vain kerennyt. Joku oli golffaamassa Espanjassa. Joku oli katsonut päivämäärän väärin. Koko porukan nero Eero Ylätalo kulkee omia teitään, eikä pidä yhteyttä. Akateemisesti meistä menestynein,  dosentti Juhani Ihanus ei tullut (jostain syytä hänen emailiaan ei ollut listalla).  Kaipasin mm. Nivalaisen Eskoa, Myllysen Arskaa  ja Huhtalan Masia. Osa oli nukkunut pois. Tuli kovasti  ikävä Tanskasen Paavoa, Nousiaisen Kakea ja Raineen Pekkaa.

KOULUKIERROKSEN jälkeen otettiin  ryhmäkuvia, ja sitten porukka käveli Kellarikrouviin. Jotkut ei nyt ihan  tuhannen kapakan kautta. Poikaporukkaan liittyi kaksi opettajaamme: Stidi ja Muru.  Söimme pitkän kaavan mukaan. Kukin kertoi tarinansa. Meistä oli tullut lakimiehiä, sotilaita, yrittäjiä lentäjiä, opettajia, postimiehiä....Lauloimme serenadin opettajillemme. Harjun Juhani luki kirjoittamiaan runoja.

Tuttu ikkuna. 200 metria lapsuuden kotiin: Hämeentie 34:
een. Tuli outo olo
OSA oli jo siirtynyt eläkkeelle. Osa vielä sinnitteli. Osa oli menestynyt ja voi hyvin. Osalla oli vielä paljon unelmia.

SIINÄ me olimme. Kuitenkin. Toisillemme aikanaan niin tärkeinä. 40 vuotta sitten niin täynnä elämäniloa ja halua muuttaa maailma.
Nyt kokeneempina, ehkä viisaampina. Ja moni nöyrempänä.

KAUNIS kiitos luokkakokouksen järjestämisessä paljon vaivaa nähneille Kasslinin Jarille, Kotamäen Mikolle ja   Kai Patovirralle.

Anssi Kelan oma story auttaa päästä nostalgiseen tunnelmaan http://www.youtube.com/watch?v=A8Yahj2fUgA


torstaina, toukokuuta 02, 2013

Kuukauden kirja: Didactica Magna

TOUKOKUUN kirja on J.A. Comeniuksen Didactica Magna, klassikko, joka ilmestyi suomeksi vuonna 1928 nimellä Suuri opetusoppi. 325 sivua tiukkaa asiaa ja päälle esipuheet.

Ensin muutama sana Comeniuksesta itsestään ja sitten sukellus itse teokseen.

Johan Amos Comenius 
eli Amos Komenský eli  Iohannes Comenius eli  Johann Amos Comenius eli  Comenius Ámos János eli vuosina 1592-1670. Hänen hautakivessäään lukee:  jumaluusoppinut, filosofi ja kasvatustietelijä. Tässä järjestyksessä. Hänen oma suuri unelmansa oli pelastaa 1600-luvun kauhuja kokenut maailma pansofian(kin) avulla.

Tsekki  Comenius on kiistaton pedagogiikan jättiläinen; harvinaisesti  sekä syvällinen teoreetikko että etevä opettaja.  Comenius tunnettiin laajalti Euroopassa. Hän vaikutti mm. Englannissa, Hollannissa, Puolassa, Unkarissa ja myös suurvalta-vaihettaan eläneessä Ruotsissa.  Comenius oli paljon omaa aikaansa edellä, ja hän tiesi sen  itsekin. ”Olen edelläkävijä, joskin kaikkein arvottomimpia. Sytytän uuden soihdun  tai sinkoaan ilmaan kipinät, jotka sen sytyttävät.”

COMENIUS eli  hurjien uskonsotien aikana. Johan syntyi tsekissä mylläri-isän perheeseen. Onnellinen lapsuus loppui, kun hän jäi orvoksi 10-vuotiaana. Hän pääsi lopulta seurakunnan tuella koulutielle, aina yliopistoihin saakka. Aikuisena hän eli "vääräuskoisena" pappina lähes koko elämänsä maanpaossa (Comenius oli hussilainen). Taudit ja sota veivät häneltä perheenjäseniä, omaisuuden ja  lähes koko kirjallisen tuotannon. Sitkeästi hän elätti itsensä ja perheensä opettajana ja pappina eri puolilla Eurooppaa. Välillä elämä hymyili, ja hänelle tarjottiin haastavia koulujärjestelmän kehittämistehtäviä.  Pääosin ne jäivät kuitenkin kesken.

Elämänsä viimeiset vuodet  Comenius vietti vapaamielisenä tunnetussa Amsterdamissa kirjoittaen ja odottaen kärsimättömästi Kristuksen paluuta. Comenius eli aikana, jolloin luonnontiede teki läpimurtoa ja uhmasi kirkon vaalimaa maailmankuvaa.  Hän ei halunnut uskoa uusia käsityksiä, vaan hän pitäytyi mm. ajatuksessa, että aurinko ja kuu kiertävät maata.

Comeniuksen tuotanto on laaja; yli 200 teosta. Jälkipolvet ovat arvostaneet niistä eniten  Didactica Magnaa  (1638) ja  ensimmäistä systemaattisesti kuvitettua oppikirjaa:  Orbis sensualium pictus (Kuvitettu näkyväinen maailma) (1658).

Comeniuksen elämäntyö on vaikuttanut myös Suomeen. Myöhemmin piisaksi kohonnut, Tarton yliopistossa kreikan ja itämaisten kielten professorina työskennellyt nuori ruotsalainen  Johannes Gezelius vanhempi  nimittäin tutustui Comeniuksen pedagogisiin ajatuksiin ja ilmeisesti myös häneen itseensä.  Myöhemmin kunnianimen  Suomen kansanopetuksen isä saanut Gezelius  sovelsi Comeniuksen ajatuksia oman hiippakuntansa kansanopetuksen ja opillisiin kouluihin.

Suuri opetusoppi

Suurta opetusoppia on kuvattu ”täydelliseksi tiedoksi opettaa kaikkia kaikille”.   Didaktiikka merkitsi Comeniukselle  opetustaitoa,  taitojen taitoa.

Comeniukselle kasvatus oli yleisinhimillinen ja jumalallinen velvollisuus. Ihminen oli kasvatettava, jotta hänestä tulee ihminen. Comenius  uskoi kasvatuksen voimaan: kasvatusopillisen sivistystoiminnan avulla oli tehtävä koko ihmiskunta jalommaksi ja onnellisemmaksi. Kaikkien tuli alistua sivistykseen ja kuriin.  Comenius uskoi nimenomaan koulun kasvatusvoimaan. Nuorisoa on yhteisesti kasvatettava ja siihen tarvitaan kouluja.  Vanhemmilla ei ole kasvatukseen riittävästi aikaa eikä osaamista.  On lisäksi edullisempaa (hyöty) kasvattaa nuorisoa yhteisesti, suuremmassa joukossa. Ihmisen sivistäminen tapahtui hänen  mukaansa  sopivimmin varhaisessa iässä ja on ainoastaan silloin mahdollinen. "Lapsen aivot ovat kosteat ja pehmeät.. vähitellen ne sitten kuivuvat ja kovettuvat."

Comenius halusi uudistaa koulujärjestelmän. Hän oli  kasvatuksellinen demokratia kannattaja. Myös tyttöjen ja köyhien tuli saada käydä koulua.

Hän  hahmotteli 24-vuotista yhtenäiskoulujärjestelmää. Joka kodissa olisi oltava äidinkoulu, jossa leikitään  kehitetään aisteja, luetaan heille moraalirunoja ja luodaan pohjaa kansalaiskasvatukselle.  6 -12- vuotiaille järjestettäisiin joka pitäjässä kaikille pakollinen äidinkielenkoulu, kansakoulu. Siellä opittaisiin lukeman, kirjoittamaan ja laskemaan sekä tuntemaan luontoa. Tärkeää oli myös kehittää muistia. Kullakin luokka-asteella olisi oma yleisoppikirja. Koulupäivässä olisi neljä opituntia, joiden välissä oli tauko. Näin lapset ehtisivät auttaa myös kodin töissä ja levätä. Tätä vanhemmille, mutta vain lahjakkaille oppilaille olisi latinankoulu, josta he etenisivät korkeakouluun. Latinakoulu tulisi olla joka kaupungissa.  Joka luokalla luettaisiin vain yhtä ainetta kerrallaan- siis peräkkäisyysperiaatteen mukaan. Korkeakoulu olisi tarkoitettu vain kaikkein lahjakkaimmille ja hyväluonteisimmille. Hän ehdotti  perustettavaksi  koulujen koulua: kasvatusopillista  valmistuslaitosta.  Comeniuksen järjestelmässä on yhtymäkohtia mm. Platonin ja Vivesin ehdotuksiin.

Comenius etsi ja kuvasi yhtä oikeaa, luonnollista opetusmenetelmää. Sitä hän perusteli Raamatulla ja analogioilla luontoon, rakennksiin ja mm. painokoneeseen.” On etsittävä ja kehitettävä sellainen menettelytapa, että opettajan työ vähenisi mutta oppilas kuitenkin oppisi enemmän ja että koulusta häviäisi meluava touhu, kyllästys ja turha työ ja tilalle tulisi suurempi levollisuus, työnilo ja perusteellinen edistys. ”

Omasta mielestään Comenius löysikin tällaisen menetelmän. Sen perusidea on sama kuin vuoro-opetuskoulussa. Hänen mukaansa opettaja voi auringon tavoin  säteillä vaikka kuinka monelle oppilaalle. Oppilaparvi jaetaan osastoihin, esim. 10 kuhunkin. Kullekin osastolla määrätään oma kaitsija (kymmenysmies) ja heille taasen ylikaitsija. jne. ylimpään kaitsijaan saakka.  Kymmenysmiehet valvovat.  Ketään ei opeteta erikseen vaan kaikkia yhdessä. Opettaja seisoo kateederissaan, josta kaikkien on helppo nähdä ja kuulla häntä ja levittää säteitänsä kaikkialle kuin aurinko. Kaikkien otava tarkkaavaisia. Opettaja puhuu vain kun häntä kuunnellaan ja opettaa vain kun häntä tarkataan.

Comeniuksen menetelmä suorastaan  vilisee pedagogisia ideoita, joita olen usein kuvitellut paljon nuoremmiksi. Näitä ovat mm.:

Draaman käyttö opetuksessa * elinikäisen oppimisen periaate *  esimerkin (sekä opettajan että oppiaineksessa) merkitys *  harjoitteleminen * havainnollisuus (aistien käyttö) * herkkyyskauden idea (kasvatuksen tulisi tapahtua lapsuudessa ja nuoruudessa, koska silloin ollaan herkimpiä vaikutuksille. Lapsena ihminen oli kuin vahaa) * hyveet * hyödyllisyys* ikäkaudenmukaisuus * interaktio: opetuksen tulee tapahtua opettaja  ja oppilaan välisen vuoropuhelun muodossa, ei niin, että oppilas vain kuuntelee sanattomana opettajan  esitelmää * itsensäkoettelu *  juurruttaminen * kielenopetuksessa asioiden ja sanojen opettelu yhtä aikaa* kiitoslauseet * koulujuhlat * koulupakko* kuri * kuvitettu oppikirja * kysymysketjut * käytännön harjoitukset * lahjat * leikki * luokka-astekohtainen oppikirja* luokkaopetus johon kuului myös omaa opiskelua, etukäteen tekstin lukemista ja "märehtimistä" lyhyt koulupäivä  *lyhytsanaisuus *  läksynkuulustelu *  mietiskely * motivaatio (pakon sijasta) * muistin kohtuullinen rasittaminen* negatiivinen (turmelukselta suojelu) ja positiivinen  (hyveet) kasvatus * neuvot * nuhteet * opettamalla oppiminen* opetusvälineitä* opitun edelleen levittäminen * pelit * perinpohjaisuus (varma pohja) * rangaistukset * realismi * rukoileminen *  seinille kuvia ja ydinkohtia * selkäsauna*  sivistysoikeus *synteesi ei analyysi *  tarkka järjestys * toiminnallisuus * vaiheittainen eteneminen helposta vaikeaan (havainto- muisti- arvostelukyky) *  virkistys  * yhden opettajan järjestelmä * yksi oppiaine kerrallaan (peräkkäisyysperiaate) * ymmärtämisen merkittävyys (ennen kuin painetaan muistiin.


LOPPUKEVENNYKSENÄ olkoon Comeniuksen analogia, jossa hän vertaa opetustaitoa kirjapainoon (Didachografia)
- paperi: oppilaat
- kirjasimet: oppikirjat ja muut opetusvälineet
- painomuste; opettajan elävä sana
- painokone; kuri
- latoja; opettaja