Idolit ovat omalle kasvulle tärkeitä esikuvia. Elvis on minulle esikuva suunnattomasta lahjakkuudesta, joka murtautuu läpi oman aikansa monien rajojen. Ja samalla esikuva ihmisen keskeneräisyydestä.
KÄVIN toukokuussa hänen haudallaan. Tänään huomasin syöväni hänen lempituokaansa: hampurilaisia. Katselin illalla u-tubesta hänen viimeisiä esityksiään. 42 vuotiaana niin väsynyt.
Jokainen meistä voi omalta paikaltaan parantaa maailmaa ja olla siten jollekin esikuva. Elvis teki sen tuottamalla iloa lavalla, levyillä ja elokuvillakin (ja toki mittavalla hyväntekeväisyystyöllään). Mutta me kaikki aikuiset jätämme jälkiä lapsiin. Olemme esikuvia haluamme tai emme. Pahassa ja hyvässä.
PIAN ensimmäinen kouluviikko siirtyy sekin historiaan. Alku jää mieleen Iloisena, aurinkoisena. Meillä on jälleen kerran upeat oppilaat. Aktiiviset vanhemmat. Hieno aikuisporukka töissä. Mikä on rexinä ollessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti