sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Furmania haastattelemassa

Näin sitä melkein istuttiin. Minä vasemmalla,
ja Ben Furman oikealla (takaa katsoen)
TERVEISIÄ Kirjamessuilta. Olin luvannut haastatella Ben Furmania Katri Vala-lavalla klo 14.30.  Teemana oli Furmanin uusi kirja "Muksuopin lumous".

Tämä taisi olla toinen kerta, kun olen mokomassa mukana. Toissa vuonna leikin  haastattelijaa Educa-messuilla Opettaja-tv:n osastolla. Tuolloin vieraana oli silloinen Ylen pääjohtaja Mikael Jungner.

Yleisöä oli paikalla melkoisesti, ja pääosa koko 25 minuttisen. En ollut laatinut etukäteen kysymyksiä, vaan luotin dialogiin.

Tottakai tällainen haastattelu on paitsi työtehtävä, jossa avataan kirjaa sitä lukemattomille, myös mahdollisuus kysyä oikeasti itse kiinnostavia kysymyksiä. Mitä opin?

  1. Furman on läpeensä positiivinen mies. Hän on omaksunut kyllä täysin Muksuopin takana olevat periaatteet. Mm. kiitoksen  jakamisen.
  2. Muksuoppi saattaa olla ensimmäinen  suomalainen kasvatusoppi (sellaisena sitä pidän), jolla on oikeasti kansainvälistä mainetta. Kuulin, että ensimmäinen kirja on käännetty jo 12:lle  kielelle. Ja tämä uusikin jo usealle.
  3. Furman  kertoi, että Muksuopin nimi voisi yhtä hyvin yllä "You decide", koska yksi keskeisiä periaatteita on lapsen  sitouttaminen. Juuri lapsi tekee päätöksiä. Juuri lapsi opettelee. Me muut olemme vain apuna. 
  4. Toinen tärkeä vaikuttava "lääkeaine" on lapsen ympärillä olevien ihmisten kannustuksen voima. Kaikkiaan muksuoppi muuttaa kaikkien mukaan  lähtevien roolia suhteessa ongelmaan positiivisesti. Ongelmalapsen isä onkin taitoa opettelevan pojan kannustaja. Pitäisikin varmasti sanoa, että muksuoppi on yhteisöllinen lasten ongelmien ratkontamenetelmä, jolla on paljon positiivisia yhteisöllisiä "sivuvaikutuksia".
  5. Moni kuulema vähättelee muksuoppia, ja ajattelee, että se sopii vain pikkuongelmiin. Päinvastoin. Kun kysyin, millaisiin ongelmiin Muksuoppi ei tehoa, kuulin, että  ongelmaan, jonka  ratkaisemiseen tarvitaan  silmälasit :-)
  6. Keskustelimme palkinnoista ja rangaistuksista. Muksuoppi käyttää palkintoja, mm. juhlaa. Mutta juhla ei ole vain mehun juomista, se on enemmän, taidon oppimisen julkistamistilaisuus, samaan tapaan kuin ylioppilasjuhla. Palkinnot eivät ole tarroja vaan sosiaalista huomiota.
  7. Muksuoppiin ei kuulu rangaistuksia. Ei edes torumista. Takaiskuihin varaudutaan sopimalla lapsen kanssa, miten häntä muistutetaan.
  8. Työkirjan vaihtoehdoksi on tuotettu Muksuopin Bam-velhosta  uusi nettiversio. Se vaikutti hyvin kiinnostavalta. Käyttöoikeuden saa 15 €:lla/lapsi.
  9. Parhaiten Muksuoppiin pääsee kiinni Furmanin mukaan lukemalla tämän uuden kirjan ja sen kymmeniä kertomuksia.
  10. Muksuoppi on mainio esimerkki Best Practises-ideasta. Se on kokoelma hyvin toimivia käytäntöjä. Annoin Furmanille tilaisuuden jälkeen oman kirjani "Sata sanaa kasvatuksesta" siltä varalta, että hän kiinnostuu teoriasta :-)

Vuoden viimeinen Luokanopettaja-lehti

Joulunumeron kannen
työversio.
KEHO ei oikein ymmärtänyt talviaikaan siirtymistä, joten siksi tämä lastu näin aamuvirkkuna.

Sain eilen illalla oikoluettua vuoden viimeisen Luokanopettaja-lehden tekstit. Tänään palautan korjaukset taittajalle. Parin viikon kuluttua saan lehden vielä kerran käsiini, annan päätoimittajana painoluvan, ja  pian 15.11. jälkeen lehti kolahtaa  kaikille sen tilanneille. Yksinkertaisin tapa tilata lehti on liittyä Luokanopettajaliiton jäseneksi. Lehden pdf-versiot ovat  ilmaiseksi luettavissa liiton www-sivuilla.

36-sivuiseen joulunumeroon mahtuu taas  mielenkiintoisia juttuja. Puheenjohtaja Matti Sippola kokoaa ajankohtaisia koulutuspoliittisia teemoja. Tämä on jo toinen numero, jossa on erityiset opiskelijasivut. Neljä luokanopettajaopiskelijaa eri puolilta maata kirjoittaa niillä "kohtalotovereille". Mukana on jutut vakiokolumnisteiltamme:  Matt Caine, Pekka Elo, Jouni Hörkkö ja P.Johannes, Inger Sundblad  ja Warma Valo.  

Tämän vuoden luokanopettaja Elina Romppainen kirjoittaa omasta luokastaan ja Rauno Haapaniemi uransa viimeisen lukuvuoden kulumisesta. Konkreetteja vinkkejä opetustyöhön antavat Lotta Hagström (kuvataide- ja askartelu) sekä Johanna Pelkonen ja Kia Sjöman-Jokinen (alkuopetuksen atk-opetus). Mukaan on mahtunut myös  Pekka Kämäräisen perinteinen ja hauska joulunäytelmä Petteri Punakuonosta. Lehdessä  esitellään  tuttuun tapaan tuoreita, opettajille suositeltavia kirjoja tällä kertaa mustekalamallista, ympäristötietoudesta ja  hyvekasvatuksesta. Ja 12-vuotiaan koulutytön  tekemästä keppihevos-kirjasta.

Joulunumerossa on kaksi "keynote"-juttua. Ensimmäinen kertoo kansainvälisen muutosgurun Michael Fullanin  Suomen vierailusta. Mitä ohjeita hän antoi suomalaisille opettajille? Kirjoittajana on  lisäkseni Sirpa Wass. Toinen pääjuttu on ilman muuta OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen haastattelu, jonka sain tehdä Matti Sippolan kanssa.  Lehden  ehkä haastavin juttu on Opetushallituksen ylitarkastaja Pekka Iivosen  kirjoittama rohkea ja rakentava artikkeli joulusta nykykoulun haasteena.

Entä pääkirjoitus? Sen aihetta ei kannalta paljastaa liian aikaisin. Kilpailevat opettajalehdet vaikka varastaisivat sen :-)

lauantaina, lokakuuta 30, 2010

Ryhmäyttäminen- mitä se on?

Lapset muodostavat ryhmiä luonnostaan.
Tämä ryhmä on The Termites
vuodelta 1965

2000-LUVUN pedagogiikassa ymmärretään, kuinka tärkeitä luokkatoverit ovat. Erilleen jääminen on ahdistavaa, ja hyväksytyksi tuleminen on polttavan tärkeää

Lasten tarvetta kuulua ryhmään voidaan käyttää kouluksi hyväksi sen sijaan, että istutetaan lapset omissa pulpeteissaan erillään toisistaan. Muutaman oppilaan ryhmästä saadaan yksi luokkaan virtaa tuova dynamo, ryhmään kuulumisen ja yhdessä onnistumisen ilo.  Lapsi ei kykene hallitsemaan kokonaisen luokan, lauman, ryhmäsuhteita, siksi  kannattaa käyttää kasvattavia pienryhmiä.

Miksi kannattaa muodostaa luokassa ryhmiä?

Ryhmää kannatta  käyttää  oppimisen ja kasvun tukena. Kun ryhmän jäsenten välille syntyy kiintymystä, koheesiota, luokan ilmapiirikin paranee.Ja kuten Koskenniemi ja Hälinen aikanaan kirjoittivat:  "siteiden yhdistämää ryhmää on helpompi käsitellä kuin oppilasjoukkoa, joissa tällaisia siteitä ei ole".

Ryhmälle  annetaan  vastuuta sen jäsenten hyvinvoinnista ja tehtävistä  aikuisten ohjauksen rinnalla.  Ryhmässä voidaan myös oppia paremmin kuin yksin töitä tehtäessä. Yksilö saa ryhmässä enemmän ideoita.  Toisten läsnäolo motivoi. On  pakko selventää ajatuksia, kun joutuu kertomaan niitä muille.

Kun koulua käydään ryhmässä,  opitaan  tärkeitä taitoja: pitämään itseä kurissa,  tekemään kompromisseja ja sietämään vähemmistöön jäämistä. Ryhmässä voi  oppia johtamaan, tottelemaan, ottamaan vastaan ohjeita ja palautetta. Ryhmässä saa harjoitella tekemään työtä yhdessä sovussa ja tehokkaasti, tuleman toimeen toisten ja erilaisten kanssa, ratkomaan riitoja ja tekemään kompromisseja.

Kun koulutyötä tehdään ryhmässä, saadaan samalla kokemuksia työn eri vaiheiden hallinnasta. Näitä vaiheita ovat 1) työhön ryhtyminen,2)  työn jakaminen kunkin osaamisalueita optimaalisesti hyödyntäen, 3) itse työskentely: virikkeiden antaminen toisille, oman osaamisen antaminen toisten käyttöön,  ohjeiden noudattaminen, 4) työn loppuunsaattaminen ja aikataulussa pysyminen.

Kun  hyvin käy, onnistutaan myös hallitsemaan kiusaukset sooloilla, pihdata tietoa, riidellä, jättää toinen yksin, määräillä, laiskotella sosiaalisesti, siirtyä korviketoimintaan ja käyttää aikaa jutusteluun, valitteluun sekä vastaan vänkäämiseen.

Ryhmä ei muodostu jäsentensä kasvua tukevaksi itsekseen. Opettajan tulee  omilla toimillaan luoda luokkaansa yhteisörakenteita ja ohjata ryhmien prosesseja toivottuun suuntaan.

Sopivana ryhmäkokona pidetään usein 2-4 oppilasta. Ryhmän tulisi saada olla koossa riittävän kauan, jotta se saisi kypsyä.  Toimivan ryhmän löytyminen voi kestää jopa kuukausia.

Kuinka ryhmä saadaan käyntiin?

Ryhmä ei osaa heti toimia tehokkaasti. Ensin pitää oppia tuntemaan oma porukka ja luottamaan toisiin. Ryhmäyttäminen on  toimintaa, jossa oppilaiden välistä keskinäistä tuntemista, luottamusta, turvallisuutta ja viestintäkykyä pyritään  kehittämään erityisillä ryhmäytymisharjoitteilla. Niillä   luodaa pohjaa todelliselle yhteistoiminnalle. Erityisiä ryhmääntymistehtäviä  on vaikka kuinka paljon. Tyypillisiä ovat
- ryhmän jäsenten nimien opettelu
- toisiin tutustuminen (lempiruoka...)
- kaikille yhteisten tekijöiden etsiminen
- vuorollaan jokaisesta myönteisten puolien etsiminen (prosessin ajan hän on poissa)
- oman logon, ryhmän nimen, tunnuslauseen tms. kehittely
- pelit ja leikit
- turvallisuusharjoitukset

Ryhmäytymistä opitaan myös tekemällä pieniä yhteistyötä vaativia  tehtäviä yhdessä.

Ryhmäytymisen käynnistyessä  opettajan rooli on ensiarvoinen.  Ryhmän  alkuvaiheeseen kuuluu epävarmuutta, pelkoja ja itsensä suojaamista. Jokainen haistelee,  onko hän oikeassa porukassa vai  haluaako hän  ”oikeasti” kuulua jonnekin muualle.  Yksilöt haluavat usein  olla ”samanlaisia”.

Opettajan  kannattaa aluksi tutustuttaa oppilaat toisiinsa myönteisillä, iloisilla ja toiminnallisilla  pikkutehtävillä.  Ihmiset liittyvät ryhmään toisen ihmisen kautta. Siksi on tärkeää saada ryhmän jäsenet kohtamaan kaikki muut vuorollaan. Opettaja  pyrkii ryhmän muodostumisvaiheessa takaamaan sen, että kaikkien ääni kuuluu.  Muodostumisvaihe  kestää niin kauan, että oppilaat ovat tutustuneet toisiinsa kunnolla.



Kun ryhmille annetaan tehtäviä, samalla tarkkaillaan,
a) kuinka itse tehtävä sujuu (lopputulos)
b) kuinka ryhmän toimii ryhmänä (kuka oikeasti johtaa, kuinka työ jaetaan - annetaanko kaikille töitä ja tilaa, kannustetaanko, autetaanko).

Opettajan kannattaa myös kertoa oppilaille muutama tosi seikka. Esim.

Ryhmä haluaa pitää jäsenen, joka
-  hyväksyy ryhmän tavoitteen
-  ottaa vastuuta
-  jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan
-  antaa tietonsa ja taitonsa ryhmän käyttöön
- tekee töitä ryhmän eteen
- hyväksyy säännöt ja rajoitukset
- puolustaa ryhmää

Ryhmä  hylkii jäsentä, joka
- hallitsee ja ottaa ryhmän omaan käyttöönsä,
- on itsekäs
- ei jaa tai puhuu liikaa
- vähättelee tavoitetta, vastustaa ryhmän tavoitteita
- loukkaa tai ivaa ryhmän sääntöjä
- moittii.

Tehostetun tuen menetelmä koko luokalle

Laumasta takaisin  tavoitteellisesti toimivaksi ryhmäksi.
Luokan palauttaminen ns. opiskelutilaan vaatii
tukea kolmelle koulunkäynnin perustaidolle.

AURORA on siis kelpo-hankkeen espoolainen pilottikoulu. Tehtävämme on innovoida uusia tuen keinoja. Pääosin usean vuoden jo kestäneessä kansallisessa kehittämistoiminnassa on pohdittu yksittäisten oppilaitten tukea. Tänä syksynä me Aurorassa olemme huomanneet, kuinka tärkeää on luoda menetelmiä myös niihin tilanteisiin, joissa tukea tarvitseekin koko luokka, ei vain yksittäinen oppilas.

Luokan koulunkäyntiin kuntoutusohjelma

LUOKKA voi monesta eri syystä menettää kykyään käydä koulua. Opiskelu ei onnistu. Tunneilla ei ole riittävää  työrauhaa. Oppilaat riitelevät opettajan kanssa ja keskenään. Aika tuhraantuu. Kaikilla on kurja mieli. Vanhemmatkin huolestuvat.

Olemme nyt parin, kolmen viikon ajan kehitelleet tällaisessa tilanteessa tarvittavaa tehostelun tuen mallia, jossa siis tuetaan koko luokkaa kolmessa koulunkäynnin perustaidossa  (1) taidossa  totella, (2) taidossa opiskella ja (3) taidossa olla reilu kaveri.  Olemme edenneet seuraavasti:

Luokan tilanteen selvittäminen

Kaikki oppilashuoltoryhmän jäsenet ovat observoineet opetusta. Lisäksi luokkaa on seurannut  erityisopetuksen konsultti Sari Karjalainen. Oppilaille on tehty testi, joka mittaa oppilaitten koulunkäynnin perustaitoja. Luokalle on tehty sosiometrinen kysely, jolla kartoitetaan eri oppilaiden myönteisiä ja kielteisiä rooleja toisten oppilaitten silmissä. Lisäksi luokalle on tehty jo aikaisemmin äidinkielen ja matematiikan osaamista mittaavat testit.

Kaikki sekä luokkaa opettavat, oppilashuollon henkilöstä ovat olleet samaa mieltä. Luokkaan kannattaa nyt satsata luokan tason tukea. Olemme käyneet yhdessä läpi vaihtoehtoisia menetelmiä ja päätyneet malliin, jossa on sekä ns. Vaikuttavan opettajan menetelmän  että Muksuopin "lääkeaineita",

Ohjelman johtavat periaatteet

Intervention johtavat periaatteet ovat
  • taitolähtöisyys. Emme etsi syyllisiä emmekä märehdi esim. huonon käytöksen syitä. Opettelemme taitoja, jotka ovat hyödyllisiä. Ei ole ongelmia, on vain taitoja, joita  ei vielä osata.
  • oppilailta odotettavien koulunkäynnin perustaitojen avaaminen oppilaille (mitä konkreetisti odotetaan, hyödyt...)
  • rutiinien ja sääntöjen  ja  johdonmukaisten seuraamusten turvallisuutta lisäävän merkityksen ymmärtäminen
  • takaiskuihin varautuminen (sijoitusluokka)
  • myönteisen palautteen ja onnistumisen kokemuksen merkityksen ymmärtäminen
  • ryhmän dynamiikan hyödyntäminen.
  • luokantason ja yksittäisen oppilaan tason tuen tasapaino
  • usean opettajan sitoutuinen yhteisiin periaatteisiin.
  • jokaisen oppilaan oikeuden häiriöttömään opiskeluun turvaaminen
  • opettajan jämäkkyyden merkityksen ymmärtäminen (vastakohtana luovuttaminen tai mielivalta).
  • opettajan positiivisuuden merkityksen ymmärtäminen

Korjaustoimet

Koska  olimme vakuuttuneita siitä, että luokka hyötyy varsin voimakkaasta interventiosta,  pidimme Kick-off-tilaisuuden luokalle heti analyysien tultua valmiiksi perjantaina. Paikalla oli rehtori ja kolme luokkaa opettavaa opettajaa. Kerroimme lapsille uusista käytänteistä ja muodostimme oppilaista  ryhmät.
Nyt  luokkaa lähdetään kuntouttamaan "laumasta takaisin tavoitteellisesti toimivaksi ryhmäksi".
  • Luokan lukujärjestykseen on tehty pieniä selkeyttäviä muutoksia.
  • Luokan istumajärjestys on muutettu. Oppilaat on jaettu ryhmiin. Ryhmän johtajat valittin sosiometrisen kyselyn perusteella. Oppilaat saivat sitten  itse vaikuttaa, mihin ryhmään liittyvät. Perjantaina ryhmäytyminen aloitettiin ryhmän nimen keksimisellä ja logon suunnittelulla.
  • Ryhmien avulla pyritään rakentamaan myönteisiä oppilaiden välisiä suhteita.
  • Ryhmän johtaja tarkastaa ryhmänsä läksyt ja vastaa ryhmästään. Häntä tuetaan tässä tehtävässä rehtorin pitämillä  ryhmänjohtaja-istunnoilla.
  • Oppituntien  struktuuria on selkeytetty. Kaikki luokan opettajat aloittavat ja lopettavat tunnit samalla tavalla. Sisääntuloa ja tunnin aloitusta harjoitellaan. 
  • Opettaja ottaa oppilaat ulkoa sisälle.
  • Oppituntien vaiheet kirjoitetaan taululle näkyviin.
  • Jokaisesta tunnista annetaan arvosana, ja se kirjataan näkyviin. 
  • Jos koko päivä sujuu hyvin, luvassa on pieni palkkio.
  • Luokasta poistutaan ryhmittäin.
  • Läksyt kirjataan taululle ja viimeisellä oppitunnilla varataan aikaan  siihen, että ne merkitään myös reissuvihkoon. 
  • Ryhmänjohtajat varmistavat, että läksyt on kirjoitettu ja että repuissa on seuraavana päivänä tarvittavat tavarat.
  • Opettajat pyrkivät jakamaan niin paljon kuin mahdollista positiivista palautetta ja järjestämään pieniä tehtäviä, joista saa onnistumisen kokemuksia.
  • Työrauhan vuoksi kaikki opettajat käyttävät aikaisemmassa lastussa esitettyä vaikuttavan opettajan menetelmää parin seuraavan viikon ajan. Fiksuista teoista tulee tähti, ja kun niitä on sovittu määrä, saadaan pikku palkinto (esim. katsotaan leffaa). Huonosta käytöksestä kirjoitetaan nimi taululle, sitten seuraa varoitus (keltainen kortti) ja sen jälkeen punainen kortti tarkoittaa siirtymistä lopputunniksi ns. sijoitusluokkaan.
  • Fiksuista jutuista lähetetään myös kotiin tietoa.

Yksittäisten oppilaitten tukeminen

KOKO  luokkaa siis tuetaan selkeyttämällä sääntöjä, luomalla rutiineita ryhmäyttämällä oppilaita ja tuomalla koulutyön onnistumisen kokemuksia.Tätä luokan tason tukea täydennetään tarvittaessa oppilaskohtaisella sparrauksella. Jotkut oppilaista tullevat saamaan  henkilökohtaisen ohjaajan, joka tukee heitä  Muksuoppi-menetelmää hyödyntäen sovitun koulunkäynnissä tärkeän taidon harjoittelussa. Ohjaajina tulevat olemaan rehtori, kaksi ela-opettajaamme ja erityisopetuksen konsulttimme.

Kaksi seuraavaa viikkoa


Kokeilemme  näin rakentuvaa tehostetun tuen koko luokalle suunnattua menetelmää seuraavat kaksi viikkoa. Pyydämme vanhempia seuraamaan, mitä lapset koulupäivästä kertovat ja tukemaan omalta osaltaan lastaan näiden koulunkäynnin perustaitojen opettelussa. Oleellisen tärkeää olisi, että vanhemmat katsovat, että lapsella on läksyt tehtyinä ja oikeat tavarat  (kynät, kumit, oppikirjat, vihkot) mukana repussa.

Pidämme tämän kahden viikon ajan koko luokan yhdessä, jotta kukaan ei jää yhteisön ulkopuolelle. Tästä syystä osaa oppilaista ei lähetetä skidimix-tunneille.

Toisen kuntoutusohjelmaviikon alussa teemme oppilaille uudelleen kyselyn koulunkäynnin perustaitojen tilasta ja käymme arviointikeskustelun siitä, miten lapset ovat menetelmän kokeneet. Järjestämme kokeilujakson loppupuolella vanhempainillan, jossa kokoamme ensikokemukset.  Tarkempi aika ilmoitetaan ensi viikon alussa. Kaikki kommentit otetaan mieluusti ja nöyrästi vastaan jo sitä ennekin.

Suunnitteilla olevat seuraavat askeleet

Kun luokka on saatu takaisin opiskelutilaan, päästään kehittämään opetuksen laatua. Tavoitteena on ottaa oppilaita mukaan suunnittelemaan viikon ohjelmaa ja arvioimaan sen onnistumista. Mikäli jostain syystä menetelmää ei saada toimimaan, meillä on olemassa  myös varasuunnitelmia.

Ks. aikaisemmat lastut

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/10/retrometodi-vaikuttavan-opettajan.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/10/paluu-muksuoppiin-osa-2.html

Lue myös uudempi lastu

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/10/ryhmayttaminen-mita-se-on.html

perjantaina, lokakuuta 29, 2010

Retroa: Vaikuttavan opettajan menetelmä

Hellström, M. (1990). "Vaikuttavan opettajan menetelmä" ratkaisee
työrauhaongelmat- uskot tai et.  Luokanopettaja, 13(3), 26-27.
TULI varsin  nostalginen olo, kun luin 20 vuotta sitten Luokanopettaja-lehteen kirjoittamaani juttua Vaikuttavan opettajan menetelmästä.
Miten nuori sitä tuolloin olikaan? Takana alle vuosi rexinä.

90-luvun alussa Espooseen levisi menetelmä, jolla haluttiin edistää luokan työrauhaa. Jos opettaja ei onnistunut "pitämään luokassa  kuria", tilanne söi opettajien itsetuntoa. Yleinen ajatus oli, että työrauhaongelma oli opettajan ongelma. Opettajan tulisi muuttua.

Sitten joku oivalsi, että päinvastoin. Ongelman omistaakin oppilas, joka ei ole oppinut hillitsemaan käyttäytymistään. Hänellä oli työrauhaongelma. Hänen pitäisi muuttaa käyttäytymistään.

Tuohon saumaan osui skinneriläinen menetelmä, jossa ongelmallista käyttäytymistä lähdettiin muuttamaan palkkioilla ja rangaistuksilla. Vähän samaan tapaan kuin muksuopissa, siinäkään ei haluttu syväluodata huonon käyttäytymisen syitä. Tässä mallissa huomio kiinnitettiin ympäristön antamaan palautteeseen, jota kutsuttiin vahvistamiseksi. Toisin kuin muksuopissa. huomiota ei kiinnitetty oppilaan tahtoon.

Vaikuttavan opettajan menetelmä


Vaikuttavan opettajan menetelmän
 keksi  yhdysvaltalainen aviopari
Lee ja Marlene Canter 1976.

Suomeen menetelmän  toi Candice Kallio. Hän on netin mukaan nykyään yliopistolehtorina Oulussa. Mallin löytää netistä otsikolla "Assertive discipline". Assertiivisuus tarkoittaa jämäkkyyttä. Opettaja oivaltaa, että lapsi tarvitsee rajat. Mutta samalla lapsi tarvitsee myös huomiota, kun toimii fiksusti.

Espoossa mallia lanseerasi  erityisesti erityisopettaja Leea Björklund Sepon ja Aarnivalkean kouluista. Leea on ollut jo vuosia hyvin ansaitsemallaan eläkkeellä. Mallin perusideat tiivistän seuraavasti:

  • Tavoitteena on luoda luokkaan ilmapiiri, jossa kaikilla on mahdollisuus oppia ja opettajalla opettaa.
  • Jokainen pystyy hillitsemään itseään. Ei ole lapsia, jota eivät välitä mistään.
  • Tarvitaan selkeät säännöt.  Esim. viittaa, kun haluat puhua. Noudata ohjeita...Säännöt annetaan.
  • Sääntöjen noudattamisella on seuraukset, jotka kerrotaan etukäteen.
  • Rangaistus kohdistuu aina yksilöön: hänet erotetaan kavereistaan (ei pääse välitunnille, joutuu toiseen luokkaan).
  • Sääntöjä rikkovan  nimi kirjoitetaan taululle (varoitus). Sitten tulee toinen varoitus (keltainen kortti). Opettaja ei keskeytä opetusta. Kolmas häiriö tuottaa punaisen kortin. Oppilas siirtyy lopputunniksi ns. sijoitusluokkaan. Joka päivä taulu pyyhitään. Seuraava päivä alkaa "puhtaalta pöydältä".
  • Palkinto kohdistuu aian koko luokkaan. Luokka ideoi itse pieniä palkintoja (esim. kuunnellaan musiikkia, katsotaan leffaa, vähemmän läksyjä...). 
  • Palkinto saadaan, kun taululle ilmestyy sovittu määrä tähtiä. Tähti tulee kaikesta fiksusta, mitä oppilaat tekevät.
  • Fikusta käytöksestä viestitetään myös kotiin.
Luokka käyttää kouluajan opiskeluun. Huomion  saa fiksusti toimiva ei häiritsevä. Rankaiseminen  tehdään ilman tunnekuohua. Ei ihan huono?

Mukavia uutisia osa 2

Heli Siberg ja Niku Tuomisto 
PITKÄSTÄ aikaa ajelin illan suussa Nummelaan. Kävimme monta vuotta 90-luvulla mökillä  Hiidenvedellä, ja Nummela tuli tuolloin tutuksi. Oli se muuttunut kovasti.

Nummelan kunnantalolla oli nimittäin Vihdin Opettajien Ammattiyhdistyksen syyskokous, ja Länsi-Uudenmaan OAJ- valtuutetut  oli kutsuttu kylään. Kolme meistä kerkesi. Niku Tuomisto, joka on OAJ:n hallituksen jäsen, kertoi erityisesti OAJ:n nykytavasta valvoa etuja  luottamusta herättävänä asiantuntijaorganisaationa. Heli Siberg avasi ajankohtaisia koulutuspoliittisia teemoja. Minä kerroin meillä Espoossa ja Kauniaisissa  valituista tavoista tehdä yhteistyötä poliittisten päättäjien kanssa (johon kuuluu mm. viime viikonlopun päättäjäristeily).

Opettajat saivat myös kysyä. Kysymyksiä riitti lähes kahdeksi tunniksi. Ulkopuoliselle syntyi  käsitys, että Vihti on erikoinen  kunta. Erityisen kuormittavana opettajat kokivat toista vuotta jatkuvan sijaiskiellon, joka on annettu ja jota ei ole annettu. Rehtorit eivät käytännössä palkkaa sijaisia (lyhyisiin sijaisuuksiin). Huh! Luokan jättäminen ilman opettajaa on hurja turvallisuusriski. Rehtorit ovat Vihdissä joko uhkarohkeita tai heille ei ole avautunut oma vastuunsa mahdollisessa tapaturmassa. Lupasin nostaa asian esiin marraskuun valtuustossa.

MUTTA aivan erikoinen on toinenkin kunta: Nummi-Pusula. Se lomauttaa opettajansa, ja sivistyslautakunta hakee internet-ilmoituksella vapaaehtoisia aikuisia valvojiksi kouluun. Ei tarvitse kauheasti mielikuvitusta, kun huomaa, millaisia vaaroja aluksi kauniilta tuntuvaan ajatukseen sisältyy.


Espoon kaupunginjohtajan budjettiesitys

Oli ilo kertoa vihtiläisille, että monesta eri syistä Espoo veti pois 3, 8 miljoonan leikkausvaatimuksen suomenkielisen opetuksen osalta. Iltapäivätoimintaa ei lopeteta.  Kaupunginjohtajan esityksessä on yksi kohta, jota vielä hiotaan. Budjettikirjassa lukee (vaikka määrärahoja ei leikata), että suomenkielisen opetuksen osalta tavoitteena on yksikköhintojen (esim tunnin hinta/oppilas) laskeminen 1,5 %:lla. Samaa vaatimusta ei ole ruotsinkielisen opetuksen kohdalla.

Poliitikkomme ja virkamiehemme ansaitsevat kiitoksen hyvästä työstä. Ihan pienen osan kiitoksesta antaisin kuitenkin sille pitkäjänteiselle verkostoyhteistyölle, jotta EKOAY on opetellut tekemään.

Mukavia uutisia osa 1

Kouluttajina Ruusutorpan koulun auditoriossa olivat
Salla Pyymäki (vas),  Marja-Liisa Heikkilä (oik) ja
Marjo Sotala.

EILISEEN torstaihin mahtui myös oikein mukavia uutisia ja tapahtumia.

OVTES- KOULUTUS

Työmarkkinalakimies (itse opettaja) Salla Pyymäki
KT:sta johdatteli taitavasti rexejä pohtimaan, mitä kaikkea tarkoittaa olla työnantajan edustaja.

Työnantajalla on työnjohto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus. Rehtorin tulee ja hän saa suunnitella  ja järjestää työt tarkoituksenmukaisesti. Hänen tehtävänään on myös motivoida (rexi huolehtii "henkilöstön aikaansaannoskyvystä"). Hänen tulee puuttua, kun työssä tulee ongelmia.

KVHL 2§ ja 17§  (laki kunnallisesta viranhaltijasta) on  juridinen perusta sille, että rehtorilla on oikeus antaa virkakäskyjä, ja henkilökunnalla vastaavasti kuuliaisuusvelvollisuus. Opettajien tulee  noudattaa rehtorin toiminvaltansa mukaan antamia käskyjä.

KT:n kanta on, että rehtori  päättää, mitä opettaja tekee, miten, missä ja milloin. Tätä oikeutta rajoittavat  toki tietyt lait (esim. työsuojelu, tasapuolisuusvaatimus jne.). Uusi asia minulle oli, että virkaehtosopimuskiistoissa työnantajalla on ns. tulkintaetuoikeus. Niin pitkään kuin jokin asia on riitainen, mennään työnantajan tulkinnan mukaan.

PUHUIMME myös tosi vaikeasta asiasta: opettajan työn kokonaisuudesta. Miten paljon ja mitä opettajan tulee tehdä töitä? Opettajillahan ei ole samalla lailla työaikaa kuin pääosalla muita ihmisiä. Pyymäki jäsensi asiaa seuraavasti:

  • Opettajalla on  opetusvelvollisuustyöaika. Hän opettaa 45 min (60 minuutista). Jokaisesta tunnista jää 15 minuuttia, joka on sekin työaikaa- ei taukoa.
  • Muutakin kuin tunnit kuuluu opettajan virkatehtäviin. Opettajan on hoidettava ne viivytyksettä. Minsta nuo virkatehtävät tulisi selkeästi määritellä. Osa näistä tehtävistä on kirjattu työn vaativuuskriteereihin (niistä siis maksetaan palkkaa). Osa kulkee perimätietona.
  • OVTESSIn mukaan opettajan työvelvollisuuteen kuuluu myös 3 koulutuspäivää (VESOT), 3 yt-tuntia joka viikko ja erityistehtävät, jotka on määrätty (esim. ATK-laitteiden hoito) ja joista maksetaan.
  • Työnantajalla on oikeus edellyttää, että kaikki oppitunnit, joista maksetaan, myös pidetään. Niinpä KT ohjeistaa teetättämään mm. samanaikaisopetuksena tunnit, jotka jäävät pitämättä esim. yläkoulujen koeviikkojen ja TET-harjoittelun aikana. Espoo ei ole tässä asiassa vielä ärähtänyt.
  • Osa opettajan työaikaa on  hänen itsensä disoponoitavissa. KT:n kanta on, että tuntien valmistelu (esim. monistaminen) ja jälkityöt (kokeiden korjaaminen) tulee tehdä omalla ajalla. Rexi voi antaa aikataulut, ja näin vaikuttaa  muutoin esim.  kotona  tehtävään työhän. 
  • Työstä ei voi kieltäytyä  sillä perusteella, ettei tehtävästä ole korvausta vessissä.


Tuloksellisuuserä

KUULIMME  myös tämän syksyn palkankorotuksista (Tuloksellisuuserä KT:n yleiskirje 10/2010). Ihan mutkitta ei tuo 0.7%:n järjestelyerän jakaminen ole mennyt. Koska Espoon asettamista kynnystavoitteista ei toteutunut vaatimus, että lyhyet sairauspoissaolot vähenevät, koko summa jaettiin henkilökohtaisina lisinä niille, jotka olivat menestyksellisesti toimineet tietyissä kaupungin nimeämissä tuloksellisuushankkeissa.

Marja-Liisa  Heikkilä kertoi, että opettajien osalta päätökset tehdään 29.10. Nyt lisät ovat korkeampia kuin aikaisemmin. Joillakin jopa 10 %. Ensimmäinen erä maksetaan marraskuun loppuun mennessä ja takautuva osa (syyskuun alusta?) joulukuussa.  Pirjo Mutasen mukaan vastaava summa rahaa siirretään myös kokonaisbudjettiin.

Asialistalla oli myös ohjeita tuntiopettajien palkkaamisesta ja määräaikaisten tehtävien ehdoista.

torstaina, lokakuuta 28, 2010

Ikäviä uutisia

                          Kuva on lainattu netistä.
LIPPAJÄRVEN K-kauppias  soitti minulle tänään. Syksyn aikana jo 20 koulumme oppilasta on jäänyt kiinni näpistyksistä K-Raviolissa. Näpistykset tapahtuvat koulumatkalla, ennen koulua tai kotimatkalla koulupäivän jälkeen. Nuorin kiinnijäänyt on ekaluokkalainen, vanhimmat viidesluokkalaisia, ja suurin osa neljäsluokkalaisia.

Kauppias on soittanut kaikkien kiinnijääneiden koteihin. Hän pyysi  minua informoimaan vanhempia siitä, että tästä lähin jokainen tapaus ilmoitetaan poliisille. Vaikka Suomessa alle 15-vuotiasta ei rangaista tällaisista rikoksista, poliisi ilmoittaa asiasta sosiaaliviranomaisille. Sosiaaliviranomaisilla on laajat valtuudet, jopa ottaa lapsi huostaan.

Kun minä olin lapsi, pieniinkin rikoksiin suhtauduttiin hyvin vakavasti. Uskon, että suuri osan vanhemmista meidän alueella ajattelee yhä niin. Toivon, että sanotte sen lapsille ääneen.

Koululla ei ole valtuuksia puuttua koulumatkoilla tehtyihin rötöksiin. Kauppias ei saa edes kertoa näiden oppilaiden nimiä meille.  Se, mitä voimme tehdä, on puhua rikosten vakavuudesta ja siitä, miten rikosura alkaa. Juuri näin. Näissä asioissa kasvatusvastuu on kodeilla, eikö niin. Vetoan kaikkiin vanhempiin:  Tuomitkaa varastelu jyrkästi. Mutta rakastakaa silti väärin toiminutta lastanne.

Torstai torstai

TORSTAI on taas täällä. Minä taas en :-) Tänään en nimittäin  ehdi kuin piipahtaa koululla. Onneksi on apulaisrexi Ulla.  Espoolaisrexit perehdytetään opetusalan virkaehtosopimuksen uusiin saloihin.

Edellisestä koulutuskerrasta pari vuotta sitten nousi melkoinen kohu. Työnantajajärjestön edustajan  ohjeet tulkita sopimusta olivat varsin rajuja ja poikkesivat Espoossa noudatetusta opettajaystävällisestä tulkinnasta.  Tilaisuus alkaa Ruusutorpan koululla klo 9 ja päättyy klo 14.

Harmi kyllä, näin rehtorit eivät pääse kuuntelemaan kun kaupunginjohtaja esittelee  budjettiehdotuksensa henkilöstölle aamutuimaan.

Harmi on muuten  sekin, että hallitus ei tehnyt päätöksiä siitä, kuinka se ajaa uutta ristiriitaisen vastaanoton saanutta tuntijakoesitystä eteenpäin. Seuraava poiju on siis viikonloppuna, kun sivistyspoliittinen  ministeriryhmä kokoontuu.

JOLLEI kelistä tule liukasta, ajan vielä illaksi Nummelaan Vihdin OAY:n syyskokoukseen. Meille OAJ:n valtuutetuilla on varattu puheenvuoro kokouksen aluksi klo 18.

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

KoKo Espoo julkisti pelisäännöt


KokoEspoo julisti Valtuustotalon kahvilassa yli kahden vuoden työnsä tulokset: Pelisäännöt kodin ja  koulun väliselle vuorovaikutukselle.

Paikalla oli mm. järjestäjätahon edustajien lisäksi mm. opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen, hallintopäällikkö Tapio Erma, aluerehtori Ossi Airaskorpi, projektisuunnittelija Merja von Schantz, Suomen Vanhempainliiton suunnittelija Tuija Metso, valtuutettu Marjo Matikka ja lautakunnan jäsen Kai Seppälä.

Keskustelu oli vilkasta ja rakentavaa. Nämä pelisäännöt ovat tiettävästi ensimmäiset Suomessa.



KoKoEspoo - pelisäännöt

Kodin ja koulun yhteistyö

Kodin ja koulun yhteistyö on parhaimmillaan arjen keskusteluyhteyttä, jossa kuuluu myös lapsen ääni.
  • tavoitteena on luottamus ja kunnioitus
  • vaikeistakin asioista voidaan puhua
  • erehtyminen on sallittua
  • kasvatusvastuu lapsesta on vanhemmilla
  • koulu ohjaa lapsen käyttäytymistä ja vastaa hyvinvoinnista ja oppimisesta koulupäivän aikana

Lapsi on koulussa yksilö, mutta yhteisön jäsenyys on olennaista

Lapsen edun mukaista on, että koko luokkayhteisö voi hyvin. Koulu ja opettaja huolehtivat luokkayhteisön toiminnasta esimerkiksi kiusaamiseen puuttumalla.

Kodin tehtävänä on tukea myös koko luokkayhteisön hyvinvointia omaan lapseen keskittymisen lisäksi ja tukea omaa lastansa toimimaan luokkayhteisönsä vastuul lisena jäsenenä.


Myönteinen palaute on voima

Myönteisellä palautteella on valtava voima. Lapsi tarvitsee sitä opettajalta ja kodilta. Opettaja tarvitsee sitä vanhemmilta. Myös kodit toivovat opettajalta myönteistä palautetta lapsestaan ja yhteistyöstä koulun kanssa. Opetellaan antamaan sitä!


Yhteydenpidon pelisäännöt

Opettaja ja luokan vanhemmat sopivat keskinäisen viestinnän ja yhteydenpidon tavoista ja sille sopivasta ajasta. Opettajalla on oikeus vapaa-aikaan ja vanhemmilla siihen, että opettajaan saa tarvittaessa yhteyden.

Sähköinen viestintä ei aina riitä. Kouluun tarvitaan joustavasti opettajien käytössä olevia puhelimia.


Koti on voimavara myös yläkoulussa

Kodin ja koulun yhteistyötä tarvitaan myös yläkoulussa. Mutkaton ja arjen tasolla tapahtuva tiedottaminen, ajatusten vaihto ja yhteistyö tukevat nuoren kasvua ja ehkäisevät riskejä. Uusien, erityisesti yläkouluun sopivien toimintatapojen kehittämiseen tulisi panostaa. Kehitystyötä tehdään yhdessä vanhempien kanssa.

Lapselle siirtymävaihe on riski, jolloin ala- ja yläkoulujen rehtorien, opettajien ja vanhempien yhteistoiminnan on edelleen jatkuttava. Vanhempaintoiminnan jatkuminen turvaa nuoren kasvua ja oppimista. Nuori tarvitsee sekä vanhempien tukea että vanhempien ja koulun yhteistyötä myös toisen asteen koulutukseen siirtyessä ja sen aikana.

Vanhempainkeskustelut

Vanhemmille varataan mahdollisuus opettajan tapaamiseen vähintään kerran lukuvuodessa joka luokka-asteella lasta kuunnellen. Keskustelulle varataan riittävästi aikaa.


Viestinnän minimitasosta sovitaan kouluissa

Jokaisessa koulussa sovitaan luokan- ja kouluntason viestinnän minimitasosta Espoon kaupungin ohjeistuksen mukaan. Kunnassa tulee panostaa siihen, että koulun viralliset verkkosivut päivittyvät säännöllisesti antaen ajantasaiset tiedot koulun tapahtumista.

Tärkeä keskiviikko

Löysin netistä tällaisen kuvan. Joskus keskiviikko
voi tuntua ihan päättömältä. 
TÄRKEÄ päivä siis tänään. Illalla on Suomen Hallituksen iltakoulu, jossa puidaan peruskoulun tuntijakoesitystä. Jännää kuulla, mihin suuntaan ministerien pää kääntyy. Saavatko mm. draama ja valinnaisuuden raju lisääminen myötätuulta...

Illalla on myös toinen tärkeä tilausuus.  KoKoEspoo (KoKoEspoo ry on kodin ja koulun yhteystyöfoorumi Espoossa) järjestää  Kodin ja koulun yhteistyön pelisääntöjen julkistamistilaisuuden klo 18 valtuustotalon kahviossa.

Minulta on pyydetty maksimissaan 15 minuutin puheenvuoro rehtorin näkökulmasta. Mistä näitä iltamenoja oikein tulee?

SITÄ  ennen tapahtuu paljon muutakin. Musiikkitunti on tällä kertaa tosi tärkeä. Sävellämme ja sanoitamme yhdessä rock-biisin, ja se on haastava juttu, kuten arvata saattaa. Varsinkin kun aikaa on 45 minuuttia.

Puolilta päivin pääsen  valvomaan  uimahalliin lasten suihkutiloja.  Pakkaan taas toimistoni Ikean kassiin, ja eikun istumaan pariksi tunniksi uima-altaan reunalle (uinnin aikana turvallisuus on ammattilaisten vastuulla) ja purkamaan  paperikasaa. Mistä noita papereita oikein  tulee?

tiistaina, lokakuuta 26, 2010

Näkemisiin rakas Vespa. Tavataan vappuna 2011.

NYYH. Vespa on nyt saatettu Frank Nymanille talvihoitoon. Elämästä katoaa taas iso kasa väriä (vrt. kuva). Tosiasiassa vespailu on jäänyt ainakin kuukauden ajaksi jo hyvin vähälle. Liian kylmä.

VIIKKO on taas saatu käyntiin. Maanantainen palotarkastus sujui ihan ok. Samoin uinnit. Kerhoinfossa saatiin tärkeitä ohjeita kerhotuntien laskutukseen. Sähköpostit  täyttyy tuttuun tapaan, ja uusia hallinnollisia tehtäviä rapisee.

On ollut hiukan kiireitä, kun huomasimme, että olemme luvanneet tehdä liikuntahankkeestamme videon U-tubeen. Deadline on perjantai! No 6ac:n likkaryhmä on ideoinut kuvauksia. Toiset leffaan tarvittavan rockin riimejä. Ja bändikin on jo varattu soittamaan peruskaavaa. Huomenna sävellämme musatunnilla biisin. Torstaina ja perjantaina kuvaamme. Kokoaminen jää väistämättä ensi viikkoon.

Ensimmäinen päätös palkankorotuksista on tullut. Hyvä. Loppuja odotellaan. Pari luokan koulunkäyntikuntoon palauttamisohjelman suunnittelu etenee hyvää vauhtia. Tällä viikolla on seurattu opetusta ja tehty mm. sosiometriset kyselyt. Myös OHR antoi arvokkaita neuvoja.

Paluu Muksuoppiin osa 2

Päivitetty 26.10. klo 17.

JATKAN tässä lastussa paluuta Muksuopin ideamaailman.  Käännän ja fokusoin aikaisemmassa lastussa esitellyn Luokan koulunkäyntiin kuntoutusohjelman muksuopin kielelle. Lähtökohta on: ei ole ongelmia, on vain taitoja, joita  ei vielä osata.


1. Vahvistetaan opettajan  asemaa ryhmänjohtajana = taito totella opettajaa

On tärkeää, että kaikki oppilaat osaavat kunnioittaa opettajaa (ja aikuisia yleensä).  Mitä aikuisen kunnioittaminen oikein tarkoittaa? Kunnioittamisen taitoon kuuluu seuraavia osataitoja:

  • tottelemisen taito (tekee sen, mitä opettaja käskee) (eikä viivyttele tai väittele vastaan)
  • taito lopettaa leikki, kun pitää ruveta kouluhommiin.
  • taito aloittaa tunti nousemalla ylös ja panemalla suu kiinni
  • taito lopettaa työ ja panna tavarat pois, kun tunti loppuu
  • taito auttaa opettajaa
  • taito puhua opettajalle kauniisti
  • taito antaa opettajan puhua keskeytyksettä
Opettajien kunnioittaminen  on tärkeä ja hyödyllinen taito:
  • aika ei mene hukkaan
  • ei tule riitoja luokassa
  • oppii samalla hyödyllisiä taitoja. Isona töissäkin on osattava olla kohtelias.
Opettajan on tietoisesti rakennettava oppilaisiin luottamussuhde, jotta lapsi pystyy kunnioittamaan häntä. Opettajalla on tärkeä kannustajan rooli kaikille oppilaille. Palautteen tulisi  aina tukea. Opettajankin voi olla tarpeen kehittää taitoaan olla innostava ja kiva opettaja. Siihen kuuluu mm. seuraavia taitoja:
  • taito hymyillä
  • taito puhua ystävällisesti
  • taito sanoa selkeästi, mitä pitää tehdä
  • taito huomata, mitä luokassa tapahtuu (silmät selässäkin)
  • taito kannustaa
  • taito antaa arvostavaa palautetta
  • taito luoda turvallisuutta
  • taito hillitä kiukkua
  • taito olla tasapuolinen kaikille
  • taito luoda luokkaan yhteenkuuluvuuden tunnetta
  • taito auttaa lapsia
  • taito kehua lapsia yhä uusilla tavoilla
  • taito tykätä kaikista lapsista.
  • taito kuunnella 
  • taito opettaa hyvin, eli selittää asiat niin, että lapsi ymmärtää ne.
  • taito löytää tylsistäkin asioista kiinnostavia puolia
  • taito säilyttää maltti
  • taito sanoa asiat niin, ettei lapsille tule paha mieli (esim. palaute)
Opettaja  voi julkistaa omaan tavoitteensa. On tärkeää, että sekä oppilaat että opettajat harjoittelevat näitä  taitoja  iloisella  tavalla.

 2. Oppilaiden sitoutuminen koulutyöhön ja opiskeluun = taito  opiskella

Koulunkäyntitaito on tosi tärkeä ja hyödyllinen taito. Siihen kuuluu monta osataitoa. Olisi opittava mm.
  • tulemaan ajoissa kouluun ja tauoilta tunnille
  • tekemään läksyt ajoissa ja hyvin.
  • ottamaan oikeat tavarat mukaan
  • kuuntelemaan ohjeet niin, että tietää mitä pitää tehdä
  • keskittymään tehtäviin ja tekemään ne loppuun saakka
  • viittaamaan ja puhumaan vasta kun on saanut puheenvuoron
  • käyttää kouluaika opiskeluun
  • taito puhua opetajalle fiksusti ja kohteliaasti.
  • noudattamaan ohjeita
  • istumaan omalla paikallaan pidempiä aikoja
  • hillitsemään itseä, kun mieleen tulee asioita, jotka pitäisi sanoa tai tehdä.
  • menemään ajoissa nukkumaan
Kaikkia ei voi oppia yhtä aikaa. Näistä taidoista on tosi paljon hyötyä. Esim.
  • on kiva onnistua
  • on kiva, kun oppii
  • saa parempia numeroita
  • on kiva, kun isä ja äiti näkevät, että lapsi osaa
  • kun seuraa tunnilla, jää kotona enemmän omaa aikaa
  • on kiva, kun luokassa on rauhallista

3. Luokan ilmapiiri, kaverisuhteet = taito olla kiva koulukaveri

Ei ole aina helppoa olla kiva kaveri toisille. Se vaatii taitoja. On osattava mm.

  • käyttää toisista (vain) heidän omaa nimeään (ei haukkua)
  • auttaa toisia
  • pyytää anteeksi, jos pahoittaa toisen mielen
  • tehdä töitä yhdessä kaikkien kanssa, sellaistenkin, joista ei tykkää
  • hillitä itsensä (pysyä tyynenä),  vaikka toinen on ärsyttävä (voi kokeilla esim. rauhallista hengittämistä, kymmeneen laskemista. kauemmaksi menemistä...)
  • puhua kaikille kauniisti
  • noudattaa sovittuja sääntöjä
 Mutta näiden taitojen opettelusta on paljon hyötyä:
  • saa uusia kavereita
  • ei tarvitse olla yksin
  • ei tule riitoja
  • oppilaat viihtyvät koulussa
  • opettaja on iloinen ja ystävällinen
  • kun asiat sujuvat, luokassa ehditään tehdä myös asioista joista lapset pitävät
  • kotona on mukavampi olla, kun ei tule koulusta moitteita
4. Kotien tuki

Lapset oppivat asioita eri lailla ja eri tahdssa. Me koulussa ajattelemme, että lasten olisi nyt hyvä oppia tällaiset taidot. He ovat jo siihen tarpeeksi isoja. He oppivat ne varmasti, kun puhallamme kaikki yhteen hiileen.

Meistä näistä taidoista olisi paljon hyötyä

  • lapset oppisivat asiat paremmin, kun aikaa ei sählääntyisi
  • luokan ilmapiiri olisi kevyt ja iloinen,  kun  asiat sujuisivat
  • perheelle jäisi kotona enemmän yhteistä aikaa.
  • isän ja äidin ei tarvitse olla huolissaan tai vihaisia lapselle tai itselleen tai koululle. Tunnelma kotona tulee iloisemmaksi.
Olisi hienoa, jos kotiväkik  lähtisi tukemaan koulua näiden taitojen opettelussa. Kotona voidaan seurata taitojen kehittymistä (Muksuoppi-työkirja), kirjoittaa kannustavia viestejä, kertoa, mitä hyötyä ja iloa niiden oppimisesta on isälle ja äidille  ja valaa lapseen uskoa, että tässä onnistutaan. Niinikään lasta voi tarvita muistuttaa sopivalla tavalla, kun taito unohtuu.

Joissain taidoissa lapsi tarvitsisi ihan apua. Joitain taitoja olisi hyvä  harjoitella kotiläksynä. Esimerkiksi tottelemisen taitoa (vaikkapa Kapteeni käskee leikki).

Myös kotiväki voisi ottaa jonkin taidon (lapsen auttamisessa) harjoiteltavakseen.  Isän ja äidin taitoja voisi olla mm. (vo muuten kysyä myös omilta lapsilta ehdotuksia).
  • taito kuunnella lasta ja kysellä, kuinka koulussa menee
  • taito puhua kauniisti lapsen koulunkäynnistä ja koulusta
  • taito kehua lapsia yhä uusilla tavoilla
  • taito keksiä hyviä perusteluja, miksi lapsi varmasti oppii koulunkäynnin taidot
  • taito keskittyä lapseen, kun on tämän kanssa
  • taito panna läppäri kiinni kotona...


Jälkikirjoitus


Kyllä se kääntyi aika hyvin, vai?  Muksuopin lisäksi koulunkäyntiin kuntoutusohjelmassa tarvitaan luokan pelisääntöjen selkeyttämistä ja rutiineista kiinnipitämistä.

Luen itse muksuoppia niin, että sen "vaikuttavia lääkeaineita ovat" mm.

  • lasta kunnioittava, positiivinen, "armahtava"  ohjaajan ote ja puhe.
  • emme puhu epäonnistumisesta vaan taidon unohtamisesta. Lapsi saa itse ehdottaa, kuinka häntä muistutetaan...
  • puhuttamisen merkityksen oivaltaminen. Annetaan asioille nimet. Puhutaan vaikeuksista ilman syyttelyä. Hyötyjä ei aina huomaa, ellei niistä puhuta.
  • lapsen sitoutumisen merkityksen ymmärtäminen (saa valita taidon, antaa sille nimen jne.)
  • itse taitoajattelu. Taidon on oltava konkreetti. Se on voittava näyttää (ymmärrys ja näyttö). Sellaista taitoa voi harjoitella
  • taidon riittävä harjoittelu (tottuminen) sekä kuvittellisissa että todellisissa tilanteissa.
  • taidon hallinnassa edistymisen seuranta (janamalli 1-10)
  • mukavien tapojen käyttö harjoittelussa (esim. näytteleminen)
  • oppimisen vahvistaminen monin eri tavoin.
  • taidon harjoittelusta tukeva sisäinen ja ulkoinen (kannustus, kehut) palkkio
  • motivaation merkityksen oivallus (lapsi mukaan päätöksentekoon- oman tahdon merkitys- luvassa oleva juhla/palkinto jne.)
  • oman uskon omiin kykyihin merkityksen oivallus- uskoa on tankattava. Edistystä seurataan.
  • mielikuvitusjutut- ainakin toisille (voimaeläin, salainen tukija, lempinimi uudelle taidolle; joissain asioissa lapsi tarvitsee mielikuvaharjoittelua, ohjauskeskuste voi tapahtua "taitopajassa")
  • koko prosessi muuttaa lapsen ympärillä olevien aikuisten tapaa suhtautua ongelmaan ja lapseen- jopa toisiinsa.
  • mielekkäitä rooleja lapselle tärkeille ihmisille (kannustaja).
  • taidon oppisen julkistamisrituaali (eräänlainen siirtymäriitti), jossa jaetaan kiitoksia.
  • opitun taidon opettaminen toisille oppimisen vahvistajana.

maanantaina, lokakuuta 25, 2010

Todella tärkeä viikko tuntijaon kannalta

video

EDUSKUNNAN SIVISTYSVALIOKUNNAN puheenjohtaja Raija Vahasaloa oli pyydetty puhumaan Espoon ja Kauniaisten Opettajien Paikallisyhdistyksen syyskokoukseen. Minut taas oli pyydetty paikalle, koska olin  OAJ:n valtuuston jäsen. Monista kiireistä johtuen ehdin paikalle maistamaan hyvää salaattia ja kuuntelemaan Raijan  avauspuheen.

Pähkinänkuoressa anti oli seuraava:
  • sora-asia: huumeidenkäytön vuoksi voidaan opiskelija jatkossa erottaa, tällaista valmistellaan.
  • erityisopetusuudistus etenee. Oph:n johtokunta on käynyt läpi perustekstiä, ja haluaa sinne joitain muutoksia mm. tarkempaa ohjausta lomakkeisiin.  Perusteet tulevat voimaan varsin pian. Perusideana on, että tukea tarvitseva oppilas saa sitä varhain ja  suunnitelmallisesti. Se mihin oppilas sijoitetaan,  riippuu sekä oppilaasta että  luokan kokonaistilanteesta. Oppilaalla on subjektiivinen oikeus perusopetukseen, erityisopetukseen ja mm. tukiopetukseen. Se ei vapauta tästä velvoitteesta,  ettei kunnalla ole rahaa.
  • uhkasakko on tulossa  kunnille. Tämä voi tulla kysymykseen, jos kunta lomauttaa opettajia ja mm.  jos kunta antaa opetusta alle minimin.
  • salassapitosäädökset muuttuvat niin, että nyt sosterilla on  lupa kertoa salassapidettäviä asioita pedagogille (vaikka vanhemmat kieltävät), jos se on välttämätöntä opetuksen järjestämiseksi.  Tieto myös seuraa lasta toiseen kuntaan.
  • opettajan osaamista arvostetaan (joka asiaan ei tarvita psykologin lausuntoa)

ITSE kysyin tuntijaon tämän hetken tilanteesta. Siitä Vahasalo totesi seuraavaa:
  • Kaikki ovat kannattaneet työryhmän tavoitteita, taustaosuutta ja  kansalaisen taitoja.
  • Riitaa  on yksittäisten aineiden tunneista.
  • Vain päätökset uusista aineista ja opetusryhmien ryhmäkoosta tulevat eduskuntaan. Hallituksen iltakoulu on tämän viikon keskiviikkona. Perjantain 29.10. kokoontuu hallituksen sivistuspolittinen ministeriryhmä, ja se  tekee päätökset uudista oppiaineista.
  • Itse tuntijako on asetus, ja sen VN tekee keskenään.
  • Opetuksen  sisällöt päättää  Opetushallitus.
  • Nyt näyttää siltä, että etiikkaa ei pidetä tärkeänä.
  • Draamasta halutaan vielä pitää kiinni. Liike-elämäkin kaipaa näitä taitoja.
  • Tarkkuutta tarvitaan draaman opettajankelpoisuuksiin.
  • Itse tuntijaon päättää hallitus. Vahasalon mukaan yläkouluun pitäisi saada myös kahdeksannelle luokalle kaikille yhteinen  mu-ku-kä- tunti.
  • Valinnaisuus on tärkeää, sen avulla turvataan erikoisluokat.

TÄMÄN kuultuani jouduin poistumaan.

Apua muksuopista. Osa I

Palaan myöhemmin vielä tämän
uuden kirjan pariin. 


MINULLA on suuri ilo päästä haastattelemaan ensi sunnuntaina kirjamessuilla erikoislääkäri Ben Furmania, jolta on ilmestynyt hiljan uusi teos: Muksuopin lumous. Teos kertaa muksuopin nimellä tunnetun kasvatusohjelman periaatteet ja esittelee uskomattoman joukon erilaisia tapauskertomuksia, joissa tuo oppi on toiminut.

Meillä Aurorassa on myös tarvetta kaivaa muksuoppi esiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Pienen jutun kokeilustamme kevällä 2002 löytää koulumme nettisivuilta (rullaa tammikuu alas asti)


Olen vakuuttunut, että sen avulla voimme  tukea niitä oppilaita, joilla  on "ongelmia" koulunkäynnissä eräissä luokissa. Aloitimme tänään yhdessä luokista luokan rutiinien selkeyttämisen. Kaikki luokkaa opettavat noudattavat samoja tapoja tunnin aloituksessa, lopetuksessa, kun tavarat puuttuvat  jne. Se tukee kaikkia oppilaita ja tuo turvallisuutta.

Muksuopin avulla varmistamme, että ne oppilaat, joille koulunkäyminen on ollut vielä muita vaikeampaa,  oppivat sellaiset taidot, jotka monet muut jo osaavat. Todennäköisesti kukin näistä oppilaista saa omaan muksuoppi-sparrajaa koulumme ela-opettajat, Martti, Sari...), joka tukee ja kannstaa heitä usean viikon ajan.
Työkaluna tulemme  käyttämään Muksuoppiin
kuuluvaa työkirjaa.


MUKSUOPPI on Ben Furmanin työtovereidensa kanssa kehittämä  ratkaisukeskeisen lyhytterapian periaatteisiin rakentuva lasten ongelmien ratkontamenetelmä. Se on muutamassa vuodessa on saavuttanut suuren suosion ympäri maailmaa.  Alkuperäinen teos on käännetty 10 kielelle.

Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu, että ongelmille  ei etsitä syitä eikä  syyllisiä, vaan ratkaisuja. Näkökulma näkyy jo käytettävässä kielessä. Lapsia ei leimata häiriintyneiksi tai sairaiksi, eikä vanhempia ongelmalapsen vanhemmiksi. Lapsi vain ei vielä osaa jotain. Tämä ajattelutapa vastaa myös lasten omaa tapaa ajatella asioita.  Eivät lapsen koe, että heillä on ongelma. Lapset kokevat, että muut osaavat esim. leikkiä toisten kanssa , mutta minä en vielä. En ole vielä oppinut.

Muksuopissa on  15 vaihetta, askelta, elementtiä. Minä järjestäisin ne seuraavasti. Olen myös hieman toimittanut tekstiä.

1.  Ongelman, vian, häiriön kääntäminen taidoksi

Jos lapsella on ongelmia, muunnetaan  ne taidoiksi, joita voi opetella. Taito ei  tarkoita sitä, että osaa olla toimimatta niin kuin ei pitäisi, vaan sitä, että osaa sen sijaan toimia niin kuin pitää. Joskus taito on hyvä harjoitella vaiheittain.

Taustalla on ajatus, että lapsen ongelma poistuu, kun hän oppii taidon, jota ei vielä osaa. 

Esim.
Ongelma: lapsi kaivaa nenää. Taito: niistää nenä nenäliinaan
Ongelma: lapsi pelkää koiraa. Taito: päästää koira lähelle.
Ongelma; lapsi lyö toisia. Taito: lapsi osaa hillitä itsensä.
Ongelma: lapsi huutaa. Taito: lapsi puhuu hiljaa.
Ongelma: lapsi loukkaa toisia. Taito: lapsi osaa puhua kauniisti.

2. Sovitaan -ei määrätä yksipuolisesti

Sovi lapsen kanssa, mitä taitoa hän alkaa opettella. Kuuntele häntä.
- lapsi voi itse nimetä taidon, joka hänen pitäisi oppia.
- aikuinen voi ehdottaa taitoa
- aikuinen voi sanoa, että meistä sinun on tärkeä oppia tämä taito. Olet jo niin iso.

Taustalla on  ajatus, että näin lapsi sitoutuu harjoitteluun.


3. Hyödyt innostavat

Selitetään (pyydä muitakin ihmisiä selittämään)  lapselle, mitä  hyötyä hänelle ja myös muille ihmisille olisi siitä, että hän hallitsisi kyseisen taidon. 

Taustalla on ajatus, että hyödyn ymmärtäminen motivoi. Lasta motivoi, kun hän kuulee, että hänen osaamisensa tuottaa iloa muille.

Kun lapsi on kuullut muiden ihmisten näkemykset taitonsa hyödyistä, anna hänen vielä itse kertoa, mitä hyötyä hänelle tulee olemaan taidon osaamisesta.

Taustalla on idea sitoutumisesta.

4. Taito tulee voida  näyttää

On tärkeää, että lapsi tietää tarkasti, mitä hänen täytyy osata. Anna lapsen keksiä jokin leikki tai näytellä, millä hän voi esittää taitonsa käytännössä. Miten sellainen toimii, joka jo osaa.  Samalla  voi saada ideoita,  kuinka lapsi voi käytännössä ryhtyä harjoittelemaan taitoaan.

Taustalla on ajatus, että lapsella on luontainen halu oppia ja näyttää, että hän osaa. Ja ajatus, että jollei osaamista voi näyttää, taito täytyy määritellä tarkemmin.
..........................................................................................................

Tehdään taidon opettelusta hauskaa: Seuraaville portaille yhteinen piirre (5-8)


5. Annetaan ongelmalle ja taidolle innostava nimi

Anna lapsen keksiä taidolleen jokin hauska nimi. Voit auttaa lasta tai pyytää hänen tovereitaan auttamaan sopivan nimen keksimisessä.

Esim.
Ongelma voi olla kastelu. Sitä voidaan kutsua esim. märkäseksi. Taito, jolla ongelma poistuu, on pissalle meno on pöntöltä kysyminen, haluaako se pissaa vai ei.  Tätä taitoa voi kutsua pöntöttelyksi.


6.  Voimaeläin auttaa: sadussa on voimaa

Lapsi saa valita itselleen voimaeläimen (tai muun voimaolennon), joka auttaa häntä taidon oppimisessa. Anna lapsen myös kertoa miten hänen voimaeläimensä auttaa häntä. Pyydä lasta piirtämään tai auta häntä etsimään voimaeläimensä kuva, jonka hän voi saada käyttöönsä.

Tässä on kysymys mielikuvituksesta ja (ainakin pienelle) lapselle tyypillisestä leikkimielisyydestä.

7.  Kannustajat motivoivat

Lapsi pyytää itselleen kannustajia: aikuisia ja lapsia, jotka rohkaisevat, auttavat ja kannustavat häntä oppimaan. Olisi tärkeä, että lapsi saa itse päättää, keitä ottaa avustajiksi.

Koulussa lapset  voi jakaa esim. neljän oppilaan ryhmiin, joissa ryhmäläiset kannustavat ja auttavat toisiaan oppimaan taitonsa. Kannustajat ilmoittavat suostumuksensa kirjoittamalla nimensä lapsen julisteeseen tai työkirjaan.

Kannustajat tarkkailevat lapsen edistymistä, osoittavat ihailua lapsen edistyessä ja kirjoittavat merkintöjä havaitusta osaamisesta lapsen taitokirjaan.




Taustalla on ajatus, että lasta motivoi, kun hän kuulee, kuinka hänen osaamisensa tuottaa iloa muille. Lapsi saa runsaasti positiivista huomiota. Jo siitä saa kannustusta, että yrittää. Kun lasta kehutaan, hn tuntee ylpeyttä.



8. Palkinto!

Suunnitellaan lapsen kanssa etukäteen, miten taidon oppimista juhlistetaan. Lapsi saa itse esittää toiveita ohjelmasta ja siitä, keitä kutsutaan. 

Kun lapset opettelevat taitoja koulussa tai päiväkodissa, heille voidaan järjestää yhteinen tilaisuus, johon kutsutaan lasten vanhemmat ja jossa juhlistetaan kaikkien lasten oppimista ja edistymistä samalla kertaa.

Tottakai odotettavissa oleva palkinto ja juhlan kuvittelu motivoivat.
..........................................................................
9. Vahvistetaan uskoa onnistumiseen

Kerro ja pyydä muitakin lapsen kannustajia kertomaan, miksi he uskovat, että lapsi oppii taidon.
- kerrataan, mitä kaikkea hän on oppinut jo aikaisemmin
- muut ihmiset lupaavat auttaa.

Lapsen usko onnistumiseen kasvaa. Kun lapsi on kuullut muilta, miksi he uskovat että hän oppii voit kysyä häneltä itseltäänkin, miksi hän uskoo oppivansa taidon.

Taustalla on ajatus, että pelkkä halu ei auta. On uskottava itseen. Joskus lapsen luontainen usko itseen muuntuu epäuskoksi.


10. Taitotavoiteen julkistaminen

Auta lasta julkistamaan taitonsa. Voit pyytää lasta kertomaan muille, mitä taitoa hän opettelee, mutta taidon voi julkistaa taito myös laittamalla seinälle juliste, josta ilmenee hänen nimensä, hänen kannustajansa ja mitä taitoa hän sillä hetkellä harjoittelee. Lapsella on hyvä olla myös vihko tai taitokirja, jonka hän voi näyttää kannustajilleen ja johon hänen kannustajansa voivat tehdä merkintöjä hänen edistymisestään ja osaamisestaan.

11. Harjoitellaan

Taitoa täytyy harjoitella joko suullisesti tai oikeasti.

Anna lapsen harjoitella taitoaan siten, että hän saa näyttää muille, miten hyvin hän osaa taitonsa samalla kun muut ihailevat hänen osaamistaan. Voit myös sopia  lapsen kanssa, että hänen kannustajansa tarkkailevat häntä ja tekevät hänen taitokirjaansa merkintöjä aina kun he huomaavat, että hän osaa.

12. Takaiskuun valmistaudutaan etukäteen

Taitojen oppiminen ei ole helppoa. Keskustele sen vuoksi lapsen kanssa siitä, mitä tehdään jos sattuu käymään niin, että hän joskus 'unohtaa' taitonsa ja toimii juuri sillä tavalla, jolla hänen ei pitäisi toimia. Paras tapa varautua näihin tilanteisiin on antaa lapsen kertoa, miten hän toivoo muiden muistuttavan häntä noissa tilanteissa.

Taustalla on ajatus, että takapakki ei lannista, kun siihen on valmistauduttu etukäteen. Emme puhu epäonnistumisesta vaan unohtamisesta.

13. Juhlissa jaetaan kiitoksia kannustajille

Kun lapsi on oppinut taidon riittävän hyvin, järjestetään hänen kunniakseen juhlat.

Taustalla on idean jo opitun vahvistamisesta. Juhla on kuin rituaali, jossa muut tulevat tietoiseksi, että lapsi osaa.

Lapsen oppimista juhlistettaessa hänelle annetaan myös julkinen tunnustus opitusta taidosta tai edistymisestä. Samassa yhteydessä lapselta kysytään miten muut ovat auttaneet häntä oppimaan ja hänen tehtävänsä on kertoa, miten itse kukin on häntä taidon oppimisessa kannustanut, tukenut tai auttanut. Auta lasta myös keksimään miten hän voi välittää kiitoksensa niille, jotka eivät ole tilaisuudessa läsnä.

Taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta. Kiittäminen on sitä.

14. Toisia opettamalla oppii itsekin

Rohkaise lasta opettamaan oppimansa taito toisillekin lapsille ja jos se ei ole mahdollista, tarjoa lapselle mahdollsuus opettaa oppimansa taito jollekulle aikuiselle.

Taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta. Toiselle opettaminen vahvistaa omaa osaamista.

15. Sitten uusi tavoite

Mieti lapsen kanssa minkä taidon hän voisi opetella seuraavaksi.


Tässäkin taustalla on idea  jo opitun vahvistamisesta.

Ks. lisää mm. 
http://www.katsomo.fi/?progId=33058

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

8,5 viikkoa jouluun!

TAKANA kymmenen kouluviikkoa. Joululomaan on kahdeksan viikkoa ja pari koulupäivää. Alkamassa on siis viikko numero 43, joka on samalla lokakuun viimeinen.  Torstaina  espoolaisrexejä koulutetaan tulkitsemaan opetusalan virkaehtosopimuksia, mutta muuten sitä saa olla mukavasti koululla paikalla. Siihen on tarvetta.

 Paljon talossa tapahtuu. Saiturin joulua harjoitellaan tiiviisti. Viikko alkaa yt-istunnolla ja sen jälkeen  palotarkastuksella ja turvallisuuskävelyllä. Iltapäivällä  kuullaan ohjeita Opetushallituksen kerhorahoista. Illalla kokoontuu Koti & Koulu ry:n johtokunta ja ratkaisee mm. koulukuvausasiaa. Maanantaina ja keskiviikkona uidaan.  Muut viikon päivät ovat vähän levollisempia. Pidetään sille peukkuja. Tämän viikon aikana käynnistyvät vielä  tukitoimet yhdessä luokistamme, jossa on sellaisille nyt enemmän tarvetta kuin muissa luokissa.

Illatkin näyttävät aika varatuilta. Maanantain ja torstain kohdalle on kirjattu ay-kokouksia. Keskiviikona on  KoKoEspon (Espoon koti ja koulu-yhdistysten yhteyselimen )kokous, jossa minulla on ilo pitää rehtorin puheenvuoro. Teemana on kodin ja koulun yhteistyön pelisäännöt.

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Terveisiä päättäjille/ltä Katajanokalta

Päivitetty sunnuntaina klo 18. 

EKOAY:n perinteisestä laivaseminaarin  ohjelmassa oli klo 15.15 Heli Sibergin tervetuliaispuhe (ks. KUVA 1). ja pian sen jälkeen alkoi virallinen ohjelma.

HARMITTAVASTI  moni matkalle ilmoittautunut oli joutunut peruuttamaan tulonsa mm. Markku Sistonen. Häntä paikkaa päättäjien deittiradalla Kulttuurilautakunnan jäsen Hannu Suntio. Päättäjiä on kuitenkin paikalla komea rivi: Marika Niemi,  Taru Saraste, Seppo Sonkeri, Kari Uotila, Tommi Laakso, Marjo Matikka sekä oaj-rastilla  Ulf-Johan Sunabacka, Nina Lahtinen,  Leena Taimela-Helenius ja Heli Siberg.  

KUVA 1.

Noin klo 16 kuultiin ensimmäinen luento. Nina Lahtinen OAJ:sta  puhui   nettikiusaamisesta.
....
RAPORTTI 1 . Sunnuntai-aamuna klo 10.10. Eipä onnistunut raportointi perjantai-iltana, koska Maccia tarvittiin luentojen tukemiseen. Tässä  lyhyt leffa risteilystä. 


video



Päättäjien deittirata
KUVA 2.
RADAN ohjelma oli seuraava. 
17.45 - 17.50.  Ohjeet. Jakautuminen ryhmiin.  Poliitikot siirtyvät omille rasteilleen, ja ryhmät omiin aloituspisteisiinsä.
17.50 - 18.35  Pikadeittikierrokset. kussakin pisteessä (8) ehditään olla 5 minuuttia. Kukin ryhmä sai mukaansa valmiin teemalistan kysymyksiä, joiden pohjalta toivottavasti viriää rakentavaa ja hyvää keskustelua. Jokainen ryhmä aloittaa teemasta 1. Kellokallena oli EKOAY:n hallituksen jäsenet. (ks. KUVA 2)
18.45. Päättäjät järjestäytyvät loppuyhteenvetoa varten. Jokaisen ryhmän ”mykät  kirjurit” briefaavat keskustelun  akvaariossa.  Päättäjät sanovat lopuksi "viimeisen sanan". - 19.15  Otavan puheenvuoro ja kuohuviini. 


Iltaohjelma
Menomatkalla ohjelmaan kuuluu perinteinen laivan seisova pöytä kahdeksan pintaan.


Lauantain ohjelma
Aamutuimaan reippaasti ylös. Aamiaiselle. Reippaat opettajat lähtevät sitten tutustumaan entiseen pääkaupunkiimme Tukholmaan, josta palataan noin klo 15. Minä jäin tekemään hommia.  Iltapäivällä paiskittiin taas töitä.  Kunkin alueen luottamusmiehet  kokoustavat omien koulujensa yhteysopettajien kanssa. Päättäjille oli järjestetty samaan aikaa omaa ohjelmaa, jossa käsiteltiin mm. kokonaisbudjettia.  


KOTIMATKAN huippuhetkiä olivat upea illallinen hyvässä seurassa, ja sitten noin klo 23 Rock-isku, jossa Kojo ja  meidän Mikko Löyttyniememme heittivät pubissa Pikku-Rikun Keep on knockin´-biisin niin, että koko kansa ulvoi.


Sunnuntaina ohjelma
Gabriella saapui Helsinkiin klo 10. Aamupalalle. Porukka palasi  iloisena ja virkistyneenä koteihinsa viettämään hyvin ansaisemaansa lepopäivää. 


RAPORTTI sunnuntaina klo 12.45


Risteily onnistui vallan mainiosti. Perjantain deittirata vei puolisen tuntia suunniteltua kauemmin.  Moni iti kuitenkin toisi hyvänä, että tällä konseptilla kaikki pääsivät vaihtamaan ajatuksia kaikkien poliitikkojen kanssa. Lauantain ohjelmassa olleessa päättäjätapaamisessa asioista mm. ensi vuoden budjetista puhuttiin luottamuksellisesti, mutta sen voi kertoa, että oikein rakentavassa hengessä. Kaupunginjohtaja julkista oman esityksensä marraskuun alussa. 


Päättäjille esiteltiin myös  jaoston tekemä kokonaisbudjettikysely. Ongelmiin suhtauduttiin vakavasti,  ja yhdessä  etsittiin korjausideoita järjestelmään. 



Marika Niemen terveiset
Lautakunnan puheenjohtajan terveiset on luettavissa tämän sunnuntain Länsiväylän yleisönosastolta. Tästä linkistä ja sitten sivulle 11.

Markku Sistosen terveiset
Markku (SDP) on ollut aina aikaisemmin mukana näillä risteilyillä. Tällä kertaa se ei onnistunut. Vaikka Markku on siirtynyt nyt koulupuolelta liikuntapuolelle hommiin, kouluasiat ovat hänelle edelleen tärkeitä. Hän pyysi lähettämään kaikille lämpimät terveiset, ja toivoi olevansa taas ensi kerralla mukana.

Sanna Lauslahden terveiset
Myös Sanna on ollut päättäjäristeilyiden vakiokalustoa. Hän lähetti  seuraavat kirjalliset terveiset:
" Stop säästöille opetuksessa!
Espoon virkamiehet esittävät perusopetukseen 4 miljoonan säästöjä. Säästöt kohdistuisivat mm. ryhmäkokoihin, tukiopetukseen ja kielivalikoimaan. Talousarvion menot ovat yhtä suuret kuin tänä vuonna, vaikka palkat ovat nousseet ja koulujen uudet seinät nielevät rahaa.
Sama asia tuntuu tapahtuvan joka syksy: kouluja uhataan säästöillä. Ajatellaanko, että lasten palveluista on helppo höylätä siivuja, koska lapset eivät osaa puolustautua?
 Jos Espoo toteuttaisi säästöt, niin Espoo vetäisi maton alta niiltä toimilta, joita valtio on tehnyt opetuksen hyväksi. Vaikeina talousvuosina kuntia on tuettu palvelujen ylläpitämiseksi. Esimerkiksi Espoolle yhteisövero-osuuden 10 prosentin nosto tarkoitti kymmenien miljoonien lisätuloja.
 Lisäksi valtiolla on käynnissä Perusopetus paremmaksi -ohjelma. Siinä käytetään 80 miljoonaa euroa perusopetuksen vahvistamiseen. Tuo raha on saatu ikäluokkien pienenemisestä, eli kun oppilaita on vähemmän, rahaa ei siirretä opetuksesta pois vaan sitä käytetään enemmän per oppilas.
Säästöehdotukset tuntuvat kummilta siksikin, koska viime vuonna veroprosenttia nostettiin 0,25 prosenttia palvelujen laadun säilyttämiseksi. Miksi veroprosenttia korotetaan, jos sitä ei käytetä siihen mihin se on tarkoitettu?
Perusopetukseen satsaaminen on Suomen peruskallio, jonka päälle on hyvä rakentaa. Espoon peruskouluissa tehdään sitä tärkeää työtä, jolla mahdollistetaan hyvä tulevaisuus ja ehkäistään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Sen arvo on tunnustettava.
 Espoon vetovoima on heikentynyt. Lapsiperheissä varmasti mietitään, miksi asua kalliissa Espoossa, jos meillä ei ole tarjota korkeatasoista perus- ja lukiokoulutusta tai päivähoitopalveluita. Miten käy Espoon, jos ajamme lapsiperheet naapurikuntiin? Vastaus on: huonosti. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa käydä koulujen kukkarolla.  Tarvitsemme jatkossakin laadukkaan opetuksen ja vahvan oppilashuollon.  Kyse on arvovalinnasta lasten tulevaisuuden puolesta."