Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

torstaina, kesäkuuta 24, 2010

Upeaa kesää!

video
KUVA: Yllä on kesäinen videopätkä koulun maisemista, niille, joille tulee ikävä. Musiikkina on Ganesin versio tämän kevään yhdestä merkkibiisistä "Say Mama!"

SULJIN kanslian oven torstaina klo 18.10. Päivä venyi, koska halusin itsepintaisesti saada riskianalyysin (jota työsuojelupiiri vaati vuosi sitten päivitettäväksi) valmiiksi. Tuli. Konttori siistiytyi. Ja työlista lyheni oikein mukavasti:
  • konttorin paperiroskan tyhjentämisen. OK
  • ensi lukuvuotta koskevan suunnittelukansion viimeistelyn. OK
  • opettajakaartin täydentämisen (ainakin neljä haastattelua, kaksi virkaa ). OK
  • riskianalyysin loppuun tekemisen. OK
  • lukkarin pohjatyöt (sekä suunnittelu että perustietojen pudotus Kurre6:een). Aloitettiin.
  • avustajien Seureen siirtymisen kuulemispöytäkirjan valmistamisen. EI
  • lounastapaamisen nuoremman kollegan kanssa.OK
  • Lukuvuoden tyhy-risteilyn luvan anomisen sivistystoimenjohtajalta. OK
  • Kesäkerhon toiminnan paapomisen. OK
HIENO kesän alkujakso. Kesäkerho onnistui yli odotusten.

Tämä blogi vaikenee vähän yli neljäksi viikoksi Auroran koulun asioista, joten huoltajatkin voivat rauhassa lomailla:-).

Oman kesälomani aikana kirjoitan harvakseltaan muuten kiinnostavista asioista. Koulu-uutisiin palaan maanantaina 26.7.2010.

UPEAA KESÄÄ kaikille.

keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010

Team Aurora 2010-11 alkaa olla koossa




KUVA: Tervetuloa taloon ja 4b:n opettajaksi, Sirpa Juvonen.
KESKIVIIKKONA oli viimeinen virkahaastattelu, ja 4b:n uudeksi opettajaksi Esan siirtyessä Mikkeliin palkattiin kokenut luokanopettaja Sirpa Juvonen. Hän on viimeksi ollut töissä Keski-Espoon koulussa.

NYT sitten opettajakaarti onkin valmis. 1,5 koulunkäyntiavustajan paikan täyttäminen jää elokuulle.

KUVA: Kesäkerhossa oli tänään uusi ilonaihe

PÄIVÄN oikein iloinen uutinen oli, että meillä monta upeaa lukuvuotta koulunkäyntiavustajana ja TIP-ohjaajana ollut Jatta Heikkinen on valittu Joensuuhun opettajankoulutuslaitokselle. Onnea ja nyyh. Tulee ikävä.

tiistaina, kesäkuuta 22, 2010

Neljännelle luokalle opettaja

KUVA: Tervetuloa Auroraan, Tuire! Kuva lainattu MTV:n sivustoilta netistä.

AURORASSA on ensi syksynä kolme neljättä luokkaa. Niistä kahdessa, Anna-Liisan ja Esan luotsaamissa, vaihtuu kesän aikana opettaja.

Tänään päättyi haastattelukierros toisen tehtävän osalta. Hyvien hakijoiden joukosta hakemusten, virtuaalisen haastattelun ja opetustuokion sisältäneen haastattelun jälkeen valituksi tuli kokenut ja monipuolisesti ansioitunut luokanopettaja Tuire Harjola Helsingistä. Opetustuokion hän muuten piti omasta koirastaan.

PÄIVÄN iloisiin uutisiin kuului, että koulunkäyntiavustaja Eeva Mikkosen pesti on vakinaistettu- ja hän saa jatkaa töitä Kaija Kuivasen luokassa Maaritin työparina.

HUOMENNA keskiviikkona täytetään viimeinen tehtävä, ja samalla päätän sitten, kumpi valituista menee kummallekin luokalle.

Vielä (onneksi) kolme työpäivää


KUVA: Kesäkerhon oppilaat ovat jätskipalkalla uusien opettajien työpaikkahaastatteluun kuuluvan opetustuokion marsuina.

JO ollaan tiistaissa. Kolme päivää aikaa ahkeroida.

Eilisen ilonaiheita konttorilla oli, että Kurre6 toimii. Yes. Pääsin lukkaririntamalla käyntiin. Työlista lyhenee muutenkin hetki hetkeltä- ja kuinka sitä osaakaan nautia, ettei uusia töitä tipu jatkuvalla syötöllä niinkuin lukukausien aikana.

OLEN tehnyt aamupäivän hommia kotona. Pian koululle jatkamaan rekrytointia.


PS.
LÄNSIVÄYLÄ-nettilehden keskustelupalstalla käydään jo kolmessa ketjussa keskustelua virkanimitysten tasa-arvoisuudesta Espoon koulutoimessa. Räiskyvää vihaisuutta. Olen osallistunut keskusteluihin. Nykyään olenkin mm. "vahva demarirexi", ja "kouluviraston torpeedo". En enää pelkästään "Mielipideautomaatti Hellström".

sunnuntaina, kesäkuuta 20, 2010

Neljä työpäivää kesälomaan

EDESSÄ on siis kolmas koulujen toiminnan kesäkeskeytysviikko ja neljä työpäivää ennen kesälomaa. Aikaa on vähän ja tekemistä paljon. Ensi viikon avaintavoitteiksi asetan:
  • konttorin paperiroskan tyhjentämisen
  • ensi lukuvuotta koskevan suunnittelukansion viimeistelyn
  • opettajakaartin täydentämisen (ainakin neljä haastattelua, kaksi virkaa )
  • riskianalyysin loppuun tekemisen
  • lukkarin pohjatyöt (sekä suunnittelu että perustietojen pudotus Kurre6:een)
  • avustajien Seureen siirtymisen kuulemispöytäkirjan valmistamisen
  • lounastapaamisen nuoremman kollegan kanssa
  • Lukuvuoden tyhy-risteilyn luvan anomisen sivistystoimenjohtajalta
  • Kesäkerhon toiminnan paapomisen

SIINÄ se sitten alkaa olla. Perjantai on jo juhannusaatto, ja rexin kesäloma alkaa. Ja maanantaina Blue1 lennättää rexin porukoineen Italiaan kahdeksi viikoksi. Läppäri jää kotiin:-)

lauantaina, kesäkuuta 19, 2010

Suomalainen pedagogiikka- yhteenvetoa




KUVA: Kansallinen opetus irtautuu uudella ajalla keskiajan ylikansallisesta. Kuva lainassa netistä.

Versio 1.3 (23.6.2010)

OLEN tässä blogissa mm. tunnisteella "suomalaisen pedagogiikan alkulähteillä" yrittänyt saada otetta suomalaisen kasvatusopillisen ajattelun ytimestä. Erityisesti vauhtia tähän teemaan sain, kun yritin johdattaa maahanmuuttajataustaisia opettajia suomalaisen didaktiikan maailmaan. Miten kuvata meidän tapaamme kasvattaa (koulussa) ja miten olemme siihen tapaan päätyneet?

YRITÄN seuraavassa vetää ymmärtämääni yhteen. Esitän seuraavat 56 teesiä.


OPETUSSUUNNITELMA: TASAPAINOA YHTEISKUNNAN JA YKSILÖN TARPEIDEN KANSSA
  • (1) OPETUSSUUNITELMASSA määritellään opetus.
  • (2) Julkinen opetus on tavoitteista. Yhteiskunta asettaa meillä kouluopetuksen tavoitteet. Kasvatuksen päämääränä on kunkin ajan ihmisihanne. Suomessa opetus on kasvattavaa, ja kasvatus lasta ja nuorta jalostavaa. (Homo barbaruksesta homo sapiensiksi), itsekkyydestä kohti yhteistä etua. Suomalainen kasvatus on nimenomaan ihmiseksi kasvattamista, se on sitä sekä kristilliseen uskoon (rahvaan kasvatus) että kreikkalaiseen humanismin perinteeseen (klassinen oppikoulu) ulottuvien juuriensa vuoksi. Opetus järjestetään niin, että oppilaat saisivat kouluaikana mahdollisimman paljon aineksia ja virikkeitä kasvaakseen sen suuntaan.
  • (3) Suomalaisella kasvattavalla opetuksella on haluttu vaikuttaa oppilaisiin kokonaisvaltaisesti: ei vain tietoihin ja taitoihin, vaan myös asenteisiin, tahtoon ja jopa luonteeseen. Koulu on halunnut vaikuttaa Cygnaeuksen ajoista alkaen oppilaittensa "päähän, sydämeen ja käteen". Tavoitteena on ollut tasapainoinen kehitys ja kasvu, jossa järki hallitsee myös tunteita.
  • (4) Jo varsin kauan on oivallettu, että kasvatus ja opetus eivät saa kausaalisesti aikaan kasvua ja oppimista. Väliin tulee mm. oppilaan oma tahto- ja kasvatuksellisesti herkät hetket.
  • (5) Kasvatusihanteen suuntaan kasvattamisen ideaan tuovat jännitteitä vaatimukset lapsen henkisestä koskemattomuudesta, oikeudesta kasvaa vapaasti, rajoittamatta. Idea korostui erityisesti Yhdysvalloissa Sputnikin jälkeen 1960-luvulla; Meillä rajoittamattoman kasvun idea omaksui mm. Teiniliitto. 1990-luvulla Suomessa puhuttiin "kärkien vapauttamisesta").
  • (5) Yhteisöllisyyden rinnalle on tullut vahva vaatimus opetuksen yksilöllisyydestä, vapauden ja luovuuden arvot sekä itsenäisen ajattelun ihannointi. J.V. Snellmanin idea: itsenäinen ajattelu on tehnyt 2000-luvulla "comebackin".
  • (6) Kuten Annika Takala (1968) muistutti: oppiaineiden tarpeet, tämän hetkisen yhteiskunnan tarpeet ja ennusteet tulevan yhteiskunnan tarpeista ovat tärkeä lähtökohta, mutta lähtökohtana on myös, että lasta kasvatetaan hänen itsensä vuoksi, ei vain sitä yhteiskuntaa varten, joka tarvitsee hänet kansalaisena, työntekijänä, perheenhuoltajana jne.
  • (7) Kasvatuksen päämääränä on yhä edelleen eettisesti herkkä vastuullisesti toimiva yhteisöllinen yksilö, siis Eino Kailamaisittain "persoona". Rakenteena yhteisöllisyys on kuitenkin mm. lukioissa heikentynyt.

OPPIAINES: PYHÄSTÄ OPISTA AINEKSIKSI JA VIRIKKEIKSI OMAN TIETÄMYKSEN RAKENTAMISEEN

  • (8) OPPIAINES on opetuksen lähtökohtia. Oppiaineksen avulla kuvataan osaaminen, joka koulussa olisi hankittava. Aines on tavallisesti kuvattu tietoina. Käsitys tiedosta on vuosien varrella muuttunut. Tieto on tänään dynaamista, subjektiivista ja sosiaalista. Tieto syntyy informaatiosta. Tiedon klassisen arvon:totuuden rinnalle on tullut tiedän pragmaattinen arvo: hyödyllisyys. Tieto ei ole enää ikuinen totuus, joka olisi uskomalla uskottava. Opetusta ei enää niinikään ymmärretä tiedon vastaanottamiseksi, keräämiseksi ja säilyttämiseksi (vaikka perusasiat onkin painettava mieleen), vaan yhä useammin itse omaksutun tiedon, tietämyksen rakentamiseksi kriittisesti yhdessä toisten kanssa ja kulttuuriperinnön kehittämiseksi.
  • (9) Koulu keskittyy yhä vahvemmin tässä elämässä (ei kuoleman jälkeisessä elämässä) arvokkaiden ja hyödyllisten tietojen ja taitojen opettamiseen. Uskonnollisen ja myös itseisarvoisen yleissivistyksen asema on ohentunut.
  • (10) Oppiaines (oppimäärä) on pääosin yhteinen kaikille perusopetuksessa. Erilaajuisia oppimääriä avainaineissa kokeiltiin peruskoulun ensimmäinen vuosikymmen.
  • (11) Suomalaiseen kasvatukseen kuuluu ns. positiivisen kasvatuksen rinnalla rousseulainen ajatus negatiivisesta kasvatuksesta: siis kasvatuksesta lapsen suojelemisena pahalta. Viime aikojen kehitys, mm. avoimet oppimisympäristöt on horjuttanut tätä pyrkimystä.

OPPILAS OPETUKSEN VASTAANOTTAJASTA AKTIIVISEKSI OPISKELIJAKSI

  • (12) OPPILAS on meillä opetuksen toinen lähtökohta (vrt. didaktiikan alkuaihio: retoriikka), sen päähenkilö. Opettaja ei siis ole (enää) päähenkilö. 1900-luvun alusta alkoi "kopernikaanen muutos", jossa painopiste siirtyi oppilaaseen. Oppilas ei enää "seuraa tarkkaavaisesti opetusta". Oppilas ei enää "saa opetusta". Oppilas opiskelee oppiakseen, osatakseen.
  • (13) Lapsi ja ihminen yleensäkin ymmärretään plastiseksi. Siksi häneen voidaan vaikuttaa. Hänessä on aineksia moneen. Siksi häneen tulee vaikuttaa. Sellaiseksi, mihin hänellä ei ole aineksia, hän ei voi kasvaa. (J.V. Snellman on poikkeus: hän ei uskonut perimään- vaan kulttuuriin kasvun rajana).
  • (14) Lapsista puhuttiin keskiajalla samassa yhteydessä naisten, vammaisten ja hullujen kanssa- joiden ajattelua ei ihminen (mies) pysty ymmärtämään. Lapsuus on asteittain hyväksytty omanlaisekseen, itsessään arvokkaaksi elämänvaiheeksi- ei oikean elämän eteiseksi. Lapsella on oikeus voida hyvin koulussa. Lapsella on oikeus tulla välitetyksi, pidetyksi. Kaukana taustalla on kristillinen, Jeesuksen lapsikäsitys (jonka pietismi jossain vaiheessa hukkasi) ja myös 1900-luvun ns. Uuden koulun ideat.
  • (15) J.-J. Rousseausta alkaen on ymmärretty, että lapset ovat erilaisia kuin aikuiset. Opetusta on siksi haluttu lapsenomaistaa. Lapsenomaistaminen ulottuu sekä sisältöjen muokkaamiseen että menetelmien valintaan.
  • (16) Lapsenomaisuus on kääntynyt mm. seuraaviksi sisältöä ohjaaviksi didaktisiksi periaatteiksi: * elämänläheisyys (lapsi elää tässä ja nyt) * harrastus (J.-J. Rousseau; otetaan huomioon lapsen kiinnostusalueet) * havainnollisuuden periaate (lapsen konkreettinen ajattelu) * helposta vaikeaan/tutusta tuntemattomaan-periaate * ikäkaudenmukaisuus (konkreetti ajattelu, sadut pienillä lapsilla) * kokonaisuuden (ei-sirpaleisuus, tunnin kokonaisuus) periaate
  • (17) Lapsenomaisuus on kääntynyt mm. seuraaviksi menetelmiä ohjaaviksi periaatteiksi: * luonnonmukaisuus (jo Cygnaeuksella; ei siis pänttäystä kuulustelua varten) * havainnollisuuden periaate (mm. havaintovälineet, kuvitetut oppikirjat) * ikäkauden mukaiset menetelmät (leikin periaate pienillä lapsilla, ) * itseohjautuvuus (vapaa toiminta) * kuulemisen periaate (demokratia, osallisuus) *omatoimisuuden periaate (lapsella toiminnan tarve, aktiivisuus, työkirjat, vihkotyö, työkasvatus) * sosiaalisuuden periaate (lapsilla tarve olla yhdessä, ja yhteiskunnalla tarve hioa tuota taitoa) * tavoitteellisuuden periaate (tarve saada lapsilta hyväksyntä; esim. yhteissuunnittelu).
  • (18) J.-J. Rousseausta alkaen on myös yhä selkeämmin ymmärretty, että lapset ovat keskenään erilaisia. Yksilöllisyys, individualismi vaatii vapautta. Erilaisuuden ymmärtäminen on johtanut mm. seuraaviin didaktisiin periaatteisiin: * yksilöllisten sisältöjen periaate (valinnaisuus, vapaaehtoisuus) * eriyttämisen periaate*
  • (19) Viime aikoina käsitys lapsesta on hajaantunut. Ns. pätevän lapsen malli on johtanut ikäkausipedagogiikan ohenemiseen.
  • (20) Suomessa poikia ja tyttöjä opetetaan yhdessä- vaikka heidän tiedetään olevan erilaisia. Yhteisopetus on yleistynyt 1800-luvun yhteiskouluista alkaen. Se liittynee tiukan sukupuolisiveellisyyden vaatimuksen keventymiseen. Vielä 1960-luvulla kansakouluissa oli erillisiä poika- ja tyttöluokkia, ja yhteiskoulujen rinnalla oli erillisiä oppikouluja pojille ja tytöille. Yhteisopetus ei ole poistanut sitä, että pojille kasaantuu koulunkäynnin ongelmia.
  • (21)Käsitys OPPIMISESTA on muuttunut. Ihmisellä on erittäin kehittynyt oppimisvalmius. Suomalaisessa didaktiikassa oppiminen ei ole toimintaa vaan toiminnan mahdollinen seuraus (vrt. Pertti Kansanen). Oppiminen on hermostossa tapahtuva muutos, jonka seurauksena ihmisen tapa ajatella tai käyttäytyä muuttuu pitkäaikaisesti. Oppiminen ei ole tahdonalaista. Oppiminen on usein opiskelun seurausta, mutta oppia voi muutoinkin. 2000-luvulla oppimisessa korostuu yhä enemmän "kokeeneeksi tuleminen", osallisuus jne.
  • (22) OPISKELU on oppimiseen johtavaa toimintaa. Se on aktiivista havaintojen keruuta, kokemusten hankkimista ja niiden merkitysten ja merkittävyyden reflektointia. Taustalla on mm. rousseaulainen tiedokäsitys. Hänelle tieto oli omien havaintojen ja lapsen oman harkinnan tulos. Itse muokatun pään arvostus on jatkuvasti noussut verrattuna toisilta ja ulkoa opittuun. Vastausten mieleenpainamisen sijasta opiskelussa on ongelmien ratkomisen ideaa.
  • (23) Opiskelu vaatii oppilaalta vaivannäköä. Sen oivaltaminen on johtanut oppilaan harrastuksen (nyk. motivaation) merkityksen ymmärtämiseen. Opettajalle se tarkoittaa suostuttelun, sytyttämisen ymmärtämista oleelliseksi osaksi omaa työtä. Motivaatiota on yritetty kiihoittaa tavoitteen ilmoittamisella, kilpailulla, arvosanoilla, symbolisilla ja konkreeteilla palkinnoilla.
  • (24) Kysymys pakosta ja kurista on suomalaisen pedagogiikan kiistakysymyksiä. Kasvatuksessa on tapahtunut jatkuvaa siirtymää pois pakosta ja pakottamisesta. Pakko liittyi nimenomaan kristilliseen pietismiin ja snellmanilaiseen sivistysajatteluun. Rangaistusten sijaan halutaan käyttää kasvatuskeskustelua.

OPETTAJA: TIEDON MONISTAJASTA FASILITAATTORIKSI

  • (25) OPETTAJA on meillä tänään opetustapahtuman fasilitaattori. Opettaja organisoi ja mahdollistaa opiskelun. Hän opettaa koko ryhmää ja yksilöitä. Opetuksen sisällä on opettamistuokiota, mutta ennen muuta opiskelua.
  • (26) Opettajan keskeinen taito on löytää oikea tasapaino luokan hallinnan/johtamisen/management ("kurinpalautus" esim.), opetuksen (ohjatun opiskelun) ja ohjauksen (omatoimisen opiskelun seuraannan) välillä. Opettaminen on jatkuvaa siirtymistä näistä kasvatuksen perusmenetelmistä (vrt. Soininen) toiseen.
  • (27) Opettajan instruktion, puheen (vielä Cygnaeuksella ja Soinisella aivan keskeinen idea), suoran opetuksen gloria on erityisesti 1900-luvun loppupuolelta alkaen vähentynyt. Alunperin puhe oli luennointia (ihanteena "elävyys"), sitten ajattelua kehittäviä taitavia kysymyksiä, nyttemmin myös paljon ohjauspuhetta.
  • (28) Vaikka opettaja ei enää ole keskeisin tiedon lähde ja ehkä juuri siksi, hän tarvitsee korkean tason pedagogisen ja aineenhallinnallisen koulutuksen (jo H.G. Porthan oivalsi). Opettajankoulutukseen kuuluu sekä akateemista opiskelua että opetuksen seuraamista ja harjoittelua. Opettaja-ihanne on omaa työtään tutkiva opettaja.
  • (29) Pelkkä koulutus ei riitä. Suomalaisessa pedagogiikassa opettajalta odotetaan muut ammattivaihtoehdot voittavaa halua olla juuri opettaja (kutsumusta vrt. mm Cygnaeus) ja sopivaa persoonallisuutta (sopivia kvalifikaatioita)
  • (30) Suomessa opettajan ammatissa on edelleen hohtoa, ehkä sen historiallisen mission (1800-luvulla suuri kansallisprojekti, 1900-luvulla itsenäisen valtion ja hyvinvointivaltion rakennustyö) ja samalla yksilön jalostuksen ammattin merkitystä kohottavan erityismerkityksen vuoksi. Unohtaa ei sovi myös ammattiin liittyvää vapautta.
  • (31) Opetusjärjestelyissä on siirrytty järjestyksen ihannoinnista monipuolisuuden jopa spontaanisuuden arvostamiseen.
  • (32) Opettajalla on (Yrjösuuria soveltaen) kaksi tärkeää tehtävää: opettaa (selkeyttää asioiden merkityksiä) ja sytyttää/motivoida/kannustaa (vahvistaa asioiden merkittävyyden kokemusta). Idea opettajasta oppimisen esteiden poistajana palaa ainakin Comeniukseen ("Esteet pois virran tieltä"). Idean opettajasta sytyttäjänä esitti mm. Juho Hollo.
  • (33) Onnistuakseen työssään opettajan tarvitsee oppilaitten kiintymystä. Hänen edellytetään myös itse välittävän oppilaistaan (pedagoginen suhde).
  • (34) Opettajan ja oppilaan suhteessa on tapahtunut iso muutos. Aikaisemmin asia ajateltiin niin, että opetuksen ehtona oli oppilaan ehdoton kuuliaisuus ja tottelevaisuus sekä horjumaton opettajan auktoriteetti. Auktoriteettin käsite elää yhä, mutta opettajaa ei enää asemoida pelottavaksi ja pelättäväksi, auktoriteetin asema on ansaittava.
  • (35) Onnistuakseen opettajan on suomalaisessa ajattelussa oltava itsekin koko ajan kasvava persoona.


MENETELMIEN MONINAISTUMINE
  • (36) Opetusmenetelmissä on siirrytty yhden oikean menetelmän tavoittelusta monien menetelmien vuorottelun ihanteeseen.
  • (37) Ensimmäisiä koulun omia työtapoja olivat sanelu, luento, yksin ja yhteen korvakuulolta ääneenpänttäys ja kuulustelu. Oppimista vahvistettiin rangaistuksilla
  • (38) Kun kirjapainotaidon yleistyttyä oppilaille tuli mahdolliseksi saada omakirja, korvakuulolta pänttäys muuntui yhteenääneen ja vuorotellen lukemalla pänttämiseksi. Opettaja saattoi myös antaa ohjeita oppilaalle, mitä oli luettava, oppilas perehtyi sitten asiaan ominpäin ja osoitti aikanaan osaamisensa opettajalle.
  • (39) 1800-1900-lukujen vaihteessa uskottiin yleisesti, että oppiminen perustuu taitavan opetuksen tarkkaavaiseen seuraamiseen. Syntyi kyselevä opetus, "opetuksen aurinko".
  • (40) Ulkoaoppimisen rinnalle nousi vähitellen vaatimus ymmärtämisestä, mikä johti autenttisten kokemusten, havainnollistamisen ja tutkimisen ideoihin.
  • (41) Ns. uuden koulun liike työkirjoineen ja työkouluineen rantautui meille 1900-luvun alussa ja teki läpimurron Matti Koskenniemen kansakoulun opetusopissa.
  • (42) Monet reformipedagogiikan ideat ovatkin sulautuneet metodiseen päävirtaan. Varsinkin retket, tutustumiskäynnit mm. museoihin ja kirjastoon lienevät siirtyneetkin jo kaikkialla koulunkäytänteisiin.

OPETUS ON OPETTAMISTA, OPISKELUA JA OPPIMISTA YHDESSÄ

  • (43) Kouluopetus ei ole opettajan ja oppilaan kahdenkeskistä toimintaa. Opetus tapahtuu aina ryhmässä. Ryhmä vaikuttaa siihen kuuluviin. Suomalaisessa pedagogiikassa ryhmän merkitys on ymmärretty yhä kirkaammin. Vielä 1800-luvulla oppilaita opetettiin lähinnä yksilöinä mutta yhtä aikaa. Ryhmä oli siksi saatava mahdollisimman homogeeniseksi.
  • (44) Oppilastovereita on pitkään käytetty informatööreinä, monitoreina ja apuopettajina.
  • (45) Jo Z.J. Cleve oivaksi tovereiden keskinäisen kasvattavan vaikutuksen. Hän puhui "kumppanuudesta", jossa syvennettiin koulun opettamia asioita. Tuo kumppanuus/ toveruus saattoi myös pilaantua.
  • (46) Ryhmän kasvattavaa voimaa käytettiin 1800-luvulla lähinnä "toverikurina" (vrt. J.V. Snellman).
  • (47) Viimeistään Matti Koskenniemen ansioista luokan elämä ymmärrettiin ei vasta- vaan myötäkasvattajaksi. Luokkaa on alettu jakaa pieniin, pysyviin ryhmiin, joissa erilaisuus nähdään oppimista edistävänä piirteenä.
  • (48) Ihanteellisessa tapauksessa LUOKKA toimii yhdessä, maailman sääntöjä haltuunottavana ja niitä tutkivana tiiminä. Luokassa kuuluu olla "sydämellista yhteiselämää", kuten Cygnaeus sanoi.
  • (49) Koulukasvatuksen vaikuttavuus on pitkälti yhdessä tavoitteellisen työn tekemisessä ja toisten auttamisessa. Opettajan tehtävä on luoda luokkaan tavat, jotka luovat mielekkäitä koulunkäynnin tottumuksia. Rutiinit luovat oppimista edistävää turvallisuutta. Rutiinien myönteinen merkitys on saattanut hautautua luovan didaktisesti ajattelevan ja spontaanisti toimivan opettajan ihanteen alle.
  • (50) Jo H.G. Porthan ymmärsi myönteisen ilmapiirin oppimista edistävän merkityksen. Kouluun tarvitaan iloa.
  • (51) Aina luokassa ei ole hyvä, opiskeluun kannustava ilmapiiri. Oppilaiden keskinäinen kulttuuri voi olla hyvinkin koulunkäynninvastainen.
OPETUS MUUTTUU ULKOISESTI, PERUSARVOT PYSYVÄT
  • (52) Opetus oli olemukseltaan pitkään ominpäin opetellun kontrollia ja tutkintoon valmistamista. Historiallisena jälkenä tästä on jälkellä kokeet ja läksynkuulustelu. Kontrollin osuus on keventynyt . Osaaminen pyritään päättelemään yhä useammin ns. jatkuvalla näytöllä.
  • (53) Opetuksessa on tapahtunut kaksi samansuuntaista siirtymää; oppilaita on alettu tarkastella paitsi yksilöinä myös ryhmän jäseninä. Yksin opiskelusta ollaan siirtymässä yhdessä opiskeluun. Samaan aikaan myös opettajat ovat siirtymässä yksin opettamisesta yhdessä opettamiseen (Suomessa alkuaihio ns. Trumpin metodi esiteltiin 1970-luvun POPSissa).
  • (54) Opetus on suomalaisen koululaisen koulupäivän ydin. Suomessa opetuksen määrä minuutteina on kuitenkin hyvin vähäinen. Suomalaiseen koulupäivään kuuluu myös oppilaan hyvinvoinnista huolehtimista mm. ilmainen koululounas. Selviytysten mukaan suomalaiskoulussa opitaan hyvin arjessa tarvittavia taitoja, mutta koululaiset sanovat viihtyvänsä koulussa huonosti.
  • (55) Suomalaisen pedagogiikan keskeinen arvotausta koostuu mm. seuraavista tekijöistä: * demokratia-tasa-arvo* hyödyn aate* individualismi (palaa antiikkiin, mutta) * ilo auttamisesta (kristinuskoon liittyy) luottamus opettajiin * oma vastuu ja oppioikeus (taustalla luterilainen jokamiehen pappeus) * sivistys* työ (mm. luterilaisuus)* valistus (usko tiedon ja tieteen arvoon) * valtion kasvatusoikeus* vapaus *
  • (56) Tasa-arvon ihanteen juuret ovat Ranskan suuressa vallankumouksessa. Suomalainen koulu on sitkeästi halunnut edistää tasa-arvoa. Järjestelmätasolla tätä edustavat mm. ilmaisen peruskoulun ja tukiopetuksen ideat. Luokan tasolla ihanne näkyy pyrkimyksiä eriyttää opetusta ennen muuta luokan sisällä pedagogisesti.

perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

Toisen kesäkeskeytysviikon saldoa


KUVA: Mieli on iloinen. Energiaa riitti joulunäytelmän kässärin kirjoittamiseen. Tuskin maltan odottaa. Tämä "Saiturin joulun" posteri löytyy netistä.

TOINEN kesäkeskeytysviikko siis takana. Menikö viikko harakoille?

  • Vuosi sitten toisen kesäkeskeytysviikon pommi oli päätös koulujen siirtämisestä kokonaisbudjettiin. Sen kanssa nyt eletään. Tämän kesän pommi laukesi eilisessä lautakunnan kokouksessa. eOpitista luovutaan, ja Frontter tulee vuoden alusta 2011? Sääli.
  • TIP-tiimin kesäristeily viime lauantaina Tallinnan sujui oikein hyvin. On tärkeää panna iso piste päättyville asioille. Vain niin syntyy tilaa uudelle.
  • Viime vuonna taloa paikkamaalattiin näihin aikoihin. Nyt on hiljaisempaa. Smartboardien asennusta odoteltiin- niin nytkin.
  • Vuosi sitten kaikki opettajat oli jo palkattu. Nyt on vielä kaksi paikkaa auki, mutta virtuaalihaastatteluja ja yksi oikeakin haastattelu on jo tehty.
  • Avustajatilanne on ok yhtä 10-tunnin työntekijää lukuunottamatta. Paikka tuskin täytetään ennen syksyä.
  • Kehittämiskeskusteluista voi todeta, että tänä lukuvuonna kattavuus oli selvästi parempi kuin aikaisemmin.
  • Olen säätänyt työtahtini edelleen hitaaksi. Paperiasiat eivät karkaa pöydältä. Räjähdysasiakirja tuli valmiiksi. Riskianalyysin loppuun saattaminen ja koulunkäyntiavustajien kuulemispöytäkirja ovat vielä vaiheessa. Lukkarien pohjatyöt on aloitettu. Nyt jännitän, ettei Kurre6 katoa maanantain etäpäivityksessä.
  • Oli mukavaa vaihtelua käydä heittämässä maanantaina muutosteorialuento hesalaisrexeille. Aivoja on pitänyt vireänä myös elokuun Jyväskylän luennon "oppimisentilan" käsitteeseen uppoaminen.

Opettajan valinta on tärkeä juttu


KUVA: Virkahaastatteluun kuuluu meillä miniopetustuokio.
TÄNÄ kesänä haastattelut avoimiin opettajan tehtäviin venyvät aivan juhannuksen alusviikolle saakka. Meillä on vielä avoimena kaksi tehtävää, joista toisen hakuaika päättyy ensi maanantaina.

Valintaprosessi on tärkeä monessa mielessä. Koululle on tärkeää löytää hakijoiden joukosta mahdollisimman pätevä ja taloon sopiva opettaja. Pätevyyttä on muodollista ja tosiasiallista. Sopivuus tarkoittaa sitä, että opettajan tapa tehdä töitä istuu koulun kulttuuriin. Hakijalle itselleen on tärkeää, että kokee koulun ja sen linjaukset omakseen. Oppilaille on tärkeää, että opettaja osaa opettaa ja pitää opettamisesta ja lapsista.
Meillä prosessi on seuravaa:
  • Virka tulee haettavaksi eRekryssä. Hakija täyttää nettilomakkeen, jossa kuvataan tehtävässä vaadittavaa osaamista ja vastaa koulun esittämiin kysymyksiin. Me pyydämme hakijaa kuvailemaan mm. opettajan opetusta koskevaa käyttöteoriaa ja kertomaan, miksi haluaa juuri Auroraan.
  • Osalle (vakinaisten virkojen osalta vertailuluvultaan parhaille) hakijoista lähetetään kutsu virtuaaliseen haastatteluun. Suomeksi: he vastaavat sähköpostilla kysymyksiin. Yksi kysymys esim. on "Kuvaile napakasti jokin opetustuokio, oppitunti tai projekti, josta olet erityisen ylpeä. Kerro myös, miksi se onnistui niin hyvin."
  • Virtuaalisessa haastattelussa parhaiten pärjääville lähetetään sitten kutsu "oikeaan haastatteluun". Haastattelu alkaa 10 minuutin opetustuokiolla hakijan itse valitsemasta aiheesta. Rexi jututtaa tuokion jälkeen oppilaita, ja sen jälkeen tuokio käydään läpi hakijan kanssa ja varmistetaan pätevyys ja sopivuus. Oikeusturvan vuoksi paikalla tulisi aina olla kaksi haastattelijaa.
  • Vakinaisten virkojen (=toistaiseksi palkattavat opettajat) osalta rehtori tekee sitten hallintopäällikölle esityksen valittavasta. Määräaikaisiin tehtäviin opettajan ottaa rehtori.

torstaina, kesäkuuta 17, 2010

"Saiturin joulu" Auroraan 2010

KUVA: Saiturin Joulun posteri netistä lainattuna
OLEN hyvin innossani. Minulla on usean kesän ajan ollut tapa käyttää koulun keskeytysaikaa - niin hullulta kuin se kuulostaakin- joulunäytelmän ideointiin yhdessä Jokirannan Jukan kanssa.

Jos kaikki sujuu hyvin, ensi jouluksi valmistuu varsin huikea klassikko: Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama "Saiturin joulu". Me työstimme Jukan kanssa oman toiminnallisen käsikirjoituksemme vuoden 1938 elokuvaversion pohjalta (se löyty U-tubesta).

Saiturin joulu (Christmas Carol) on joulunäytelmä, jos jokin. Se kertoo kitupiikki Ebenezer Scroogesta, jolle joulu ja toisten hyvinvointi ei merkitse mitään. Asenne muuttuu jouluaattoyönä, jolloin tapahtuu kummallisia asioita. Kuollut (rahanahne) kumppani ilmestyy Scroogelle ja varoittaa omasta kohtalostaan. Scroogelle tulisi ilmestymään kolme joulun henkeä, jotka yrittävät saada kitupiikin muuttuman. He onnistuvatkin, ja myös Scrooge löytää joulun ilon- tosin vasta, kun on nähnyt oman tulevaisuutensa - hautakivensä.

Tarinassa on vahva moraalinen viesti ja kaunis joulun tunnelma. Saimme käsikirjoituksesta kauniin symmetrisen. Pääsemme myös käyttämään koko teatteritekniikkaamme.

Klassikko on tyylilajiltaan hyvin haastava. Teoksessa on hienoja rooleja sekä aikuisille että lapsille. Kuorolle tulee kunnianhimoinen tehtävä välittää kauniit joululaulut ja siten havainnollistaa oikean joulun tunnelmaa. Joululaulujen lisäksi teos haastaa koulun oman säveltäjämestarin loihtimaan upeita uusia sävellyksiä.

Lavastuksessa on vielä paljon mietittävää.

Kasvatuskeskustelua 1960-luvulla osa 2

JATKAN siis poimintojen esittelyä 1960-luvun pedagogisen keskustelua. Tämän lastun materiaalina ovat Kasvatus ja koulu-aikakauslehden numerot vuosilta 1960-69.

Snellman, L. (1960). Piirteitä J.V.Snellmanista kasvatusfilosofina ja pedagogina. Kasvatus ja koulu (46)4, 251-258.

Ei pedagogi Snellman nyt ihan ole ollut unohduksissa, kun 1960-luvun alussa kuitenkin hänestä on kirjoitettu napakka artikkeli. L.Snellmanin mukaan J.V.Snellmanin ajatuksissa sivistys ilmeni yleisten asioiden harrastamisena ja edistämisenä. Yhteisön merkitys asettui yksilön yläpuolella.

Mielenkiintoisesti Snellman kuvaa toisen Snellmanin kasvatuskäsityksiä
  • Snellman ei antanut suurtakaan merkitystä perinnöllisille tekijöille. Hänelle ihminen on sellainen, miksi hän itsensä tekee. Luonnolliset taipumukset eivät aseta kasvatukselle rajoja, vaan historia ja kulttuuri.
  • Kasvatus ei ole luonnon kehittämistä vaan uuden luonnon istuttamista kasvatettavaan.
  • Hän uskoi pakkoon- toisin kuin mm. J.-J. Rousseau. Pakkoa tarvitaan eläimellisen egoismin kukistamiseen.
  • Tarvitaan rakkautta.
  • Työn avulla työhön! ei leikin avulla. Lapsen on saatava leikkiä, kunnes hän jaksaa kestää työn rasituksia.
  • Sukupuolikasvatus- pysyköön salaisuutena.
  • Kasvatuksen edellytyson tottumus kuuliaisuuteen
  • Kasvatus alkaa pakolla
  • Tärkeintä opetuksessa opettajan sana.
  • Kuri on tärkeää. Oikeamielinen opettaja on parempi kuin hellämielinen.
  • Toverikurilla on tärkeä osuus koulukasvatuksessa.
  • Snellman hyvksyi fyysiset rangaistukset.
Penttilä, A. (1961). Koulujen kevättutkinto vanha arvokas perintö. Kasvatus ja koulu (47)4, 245-237
Juuri, kun koulun kevätjuhlat ovat takana, oli lystiä uppoutua niiden historiaan. Penttilän artkkelissa kerrotaan, että lukuvuoden päätöstilaisuus liittyy siihen, että "kouluun on kuulunut jo varhain asteittain eteneminen, luokalta seuraavalle siirtyminen, sekä sitten aikanaan koulusta pääseminen. Nämä siirtymiset ovat edellyttäneet tutkintoja. Viekä 1910-luvulla kevätjuhlaa kutsuttiin kevättutkinnoksi." Kevättutkinto oli tiedon punnintaa.

Esmerkiksi Turun Gymnaasiossa vuonna 1828 kevättutkinto kesti kaksi päivää. 1800-luvulla sitä johdonmukausesti supistettiin. Tutkinto muutti enemmän näytteen luonteen. Vanhemmat jne. saivat nähdä, mitä koulussa tehdään (ja on saatu aikaiseksi).
Kajava, K. (1962). Kasvatuksesta ja toiminnallisuuden periaatteeesta. Kasvatus ja koulu (48)2, 183-190?

Kajava on siis kiinnostunut didaktisista periaatteista. Niin minäkin. Tässä ensimmäisessä artikkelissaan (toinen v. 1964) hän liittää yhteen oppisanat omatoimisuus- itsenäisyys-omintakeisuus- spontaanisuus- vapaus.
Omatoimisuuden asteita hän erottaa kolme:
1. aktiivisuuden aste
2. yksilöllinen tavoite (jo mukana tavoitteen asettelussa)
3. vapaa toiminta, joka on itse valittua ja itseohjattua.
Nurmi, V. (1963). Cygnaeuksen kansakouluehdotusten alkuperä. Kasvatus ja koulu (49)1, 1-10.
Veli Nurmen artikkelin peruskysymys oli, mistä Cygnaeus sai ideansa kansakouluun. Nurmi kokoaa mainiosti yhteen Cygnaeuksen ideoiman kansakouluidean piirteitä:
  • kansansivistystä on edistettävä
  • opettajanvalmistus on tärkeä
  • opettajan taloudellisen aseman tulisi olla hyvä
  • kansakoulu on pohjakoulu
  • ei puolinaisisia suunnitelma kansakoulun hyväksi
  • koulu on myös kasvatuslaitos
  • lastentarha ja seimi perustettava (idea Fröbeliltä)
  • käsityö on tärkeä oppiaine
  • tyttöjen kasvatus on tärkeämpi kuin poikien (idea Amerikasta)
  • kristillinen kotikasvatus on arvokasta
  • periaate työn kautta työhön (idea Hampurista)
  • ihmisen psyykkiset ja fyysiset voimat on kehitettävä (mm. Fröbel)
  • pänttäysmetodi opetuksessa on hylättävä
  • opettajakokoukset ovat tärkeitä (idea Sveitsistä)
  • seminaarin on oltava asumalaitos, samoin mallikoulu
  • seminaarin opettajien on oltava päteviä...
  • .. ja heidät palkataan vain viideksi vuodeksi (idea Amerikasta).
Lisäksi ideoita olivat: havainnollisuus, geneettinen johdattelu, opettajan tulee rakastaa oppilaitaan, tulee vaatia mitä ankarinta tottelevaisuutta, järjestyksen henki, ei epäsiisteyttä, ”kouluelämän tulee olla sydämellistä yhteiselämää”, opettajan johdonmukaisuus..

Artikkelissa Nurmi löytää päälähteen: Kansakoulun peruspiirteet oli kuvattu hyvin samalla lailla Bernin kantonin reformeeratun primar-koulun eli alkeiskoulun opetussuunnitelmassa 1860. Cygnaeuksen omaksi ideaksi jää Nurmen mukaan kaksoisseminaari- siis se, että naisia ja miehiä opetettiin yhdessä.
Nurmi, V. (1963). Cygnaeuksen kansakouluehdotusten alkuperä II. Kasvatus ja koulu (49)2, 49-59.

Toisessa artikkelissa Nurmi pohtii, mistä Cygnaeus sai ideansa seminaareihin. Cygnaeuksen kantavat ideat löytyvät Wettingenin seminaarista:
  • luonnonmukaisuus
  • havainnollisuus
  • eri aineiden sisällöt
  • ei epäkäytännöllisiä teorioita kasvatusopissa.
Kajava, K. (1963). Omatoimisuuden periaatteen historiaa antiikin ajasta vuosisatamme alkuun. Kasvatus ja koulu (49)4, 248-258.
Olen siis hyvin kiinnostunut didaktisista periaatteista. Jo siksi K. Kajavan artikkeli omatoimisuuden periaatteesta innosti. Kajava toteaa käsitekirjon: omatoimisuus, työ, havainnollisuus, toiminnallisuus, teko, aktiviteetti jne. Sitten hän luo napakan kronikkamaisen katsauksen periaatteen historiaan:
  • Sokratesilla oli heuristinen metodi: hän halusi saada oppilaat tekemään itse johtopäätökset moraalisista kysymyksistä
  • Platonin mukaan oppilaiden oli tehtävä havaintoja
  • (keskiajalla periaate unohtui: oppiminen oli passiivista ulkolukua)
  • Uskonpuhdistus vapautti uskonnon holhouksesta ja humanismi teki saman työn tieteen alalla. Nyt omatoimisuus perustui vapauden arvolle.
  • Luonnontiede edistyi, ja se perustui omiin havaintoihin.
  • Filosofinen realismi otti tiedon lähtökohdaksi oman havainnon ja kokemuksen.
  • Opetuksen painopiste alkoi siirtyä opettajasta oppilaaseen.
  • Työpedagogikan ja omatoimisuuden apostoli oli J.-J. Rousseau. Hänelle lapsen luonto oli lähtökohtana (lapsella on toiminnan ja omien havaintojen tarve). Tietoa ei pidä antaa toisten välityksellä vaan luonnosta tehtävien havaintojen avulla. Tieto on omien havaintiojen ja lapsen oman harkintansa tulos.
  • (Comenius ja) Pestalozzi antoi(vat) havainnoille opetustoiminnassa perustavan merkityksen.
  • Fröbel puhuu toimintavietistä
  • Puhutaan myös spontaanisuudesta
Seppo, S. (1968). Uskonnonopetuksen muuttuvasta asemasta. Kasvatus ja koulu (54)1, 18-23.
Sitkeä on uskonnon asema. 1960-luvullakin vaadittiin uskontoa poistettava ja ainakin vapaaehtoiseksi aineeksi. Sepon mukaan vaihtoehtoja olisi kaksi: korvata yleiseettisellä aineella tai muuttaa tunnustuksettomaksi kristilliseksi opetukseksi. Jälkimmäinen on jo toteunut. Uudessa tuntijakoesityksessä otetaan askelua kohti ensimmäistä.
Suomen Teiniliitto.(1968). Kasvatuksellisen perusnäkökulman uudistaminen. Kasvatus ja koulu (54)3, 174- 178
Muistatteko vielä Teiniliittoa? Myös se oli aktiivinen opetussuunnitelmauudistuksessa. Artkkelissa liitto muistutti, että vallitseva kasvatusnäkemys on sellainen, että lapset ja nuoret on muokattava kasvattajien ihanteiden mukaisiksi. Se tarjosi tilalle uutta näkökulmaa: rajoittamatonta kasvua. Poistetaan pakot ja kiihokkeet. Ei määritellä ihanneihmistä. Annetaan mahdollisimman paljon virikkeitä ja informaatiota. Oppilaiden on annettava suorittaa tarpeidensa mukaiset valinnat. On hyväksttävä oppilaan yksilöllisyys, itsenäisyys, ja henkinen koskemattomuus. Oi noita ihanteellisia aikoja!
Aho, E. (1969). Tukiopetus peruskoulussa. Kasvatus ja koulu (55)1, 66-68.
On hyvä muistaa, että tukiopetuksen asema koulun virallisena työmuotona tunnustettiin vasta peruskoulua koskevassa säännöstössä. Tukiopetus oli oppilaalle vapaaehtoista, ja sitä voitiin antaa useita tunteja viikossa. Tukiopetukseen tarvittiin huoltajan suostumus. Jokaiselle perusluokalle oli peruskouluun siirryttäeesä varattu kaksi tuntia viikossa.

Konsepti luotiin nimenomaan tilapäisiä oppimisvaikeuksia varten. "Tukiopetusta ei pidä tuhlata niiden oppilaiden opettamiseen, joiden  suoritustaso ja koulun vaatimustason välinen ero on luonteeltaan pysyvä", eikä " sitä "saa käytätä koko luokan preppaukseen." Aho myös muistuttaa, että "tarvitaan myös tehostettua kotona opiskelua." Tämä puoli täytyisi varmaan kaivaa esiin.
Muita havaintoja

Jännää, että vielä vuonna 1969 puhuttiin suojelukasvauksesta (nykyään erityiskasvatus). Tuon alueen oppisanastosta poimin "kouluvastenmielisyyden".

Neuvostopedagogiikkaa esiteltiin myös Kasvatus ja koulu-lehdessä.

Ikäkausipedagogiikkaan uskottiin. Annila Takala muistutti: " On tärkeää asettaa tavoitteet tärkeysjärjestykseen mutta myös saavuttamisjärjestykseen."

Lehdissä käytiin keskustelua käynnistyneestä opetussuunnitelmauudistuksesta. Annika Takala (1968) muistutti mm. lähtökohtiin kuuluu oppiaineiden tarpeet, tämän hetkisen yhteiskunnan tarpeet ja ennusteet tulevan yhteiskunnan tarpeista mutta lähtökohtana on myös, että lasta kasvatetaan hänen itsensä vuoksi, ei vain sitä yhteiskuntaa varten, joka tarvitsee hänet kansalaisena, työntekijänä, perheenhuoltajana jne.

keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Kasvatuskeskustelua 1960-luvulla osa 1



KASVATUS on monelle opettajalle tuttu aikakauslehti. Minullakin on tallessa lähes kaikki sen numerot. Lehti syntyi vuonna 1970 kahden aikakauslehden yhtyessä. Toinen oli Kasvatusopillinen aikakauskirja ja toinen Kasvatus ja koulu.

Tämän kesän hobbyni on käydä läpi noita aikakauslehtiä silmäillen ja sattumia (erityisesti kasvatuksen historiasta) poimien. Maanantain ja tiistain urakkana oli 1960-luku. Mitä mielenkiintoista löysin?

Kasvatusopillinen aikakauskirja 1960-luvulla

Aurola, E. (1960). Kansakoulunjohtajan uusi tehtävä. Kasvatusopillinen aikakauskirja. Acta Paedagogiga Fennica, 47(3), 125-127
Aurolan artikkelista opin, kuinka tuore nykyinen ajatus rehtorista koulunsa pedagogisena johtajana sittenkin on. 1960-luvun alussa kansakoulun johtajille tuli velvollisuus käyttää aikaa (vapaatunneista) työtovereidensa opetuksen seuraamiseen. Aikaisemmin työn olivat hoitaneet kansakouluntarkastajat. Kuinkahan selviävät, Aurora pohtii. Tuohon aikaan sitäpaitsi koulunjohtaja valittiin määrävuosiksi.
Isosaari, J. (1960). Olai Wallin kansakouluntarkastajana. Kasvatusopillinen aikakauskirja. Acta Paedagogiga Fennica, 47(1), 3-9
Isosaari nostaa esille Olai Wallinin merkityksen kansakoulun historiassa. Cygnaeus löysi Wallinin Eskon kansakoulusta, nappasi miehen ja lähetti opintomatkalle maailmalle. Wallinista tulikin menestynyt seminaarinlehtori, jonka nimissä ilmestyi mm. ensimmäinen suomenkielinen opetusoppi.

Monesta syystä Wallin kuitenkin alkoi pyrkiä muihin tehtäviin. Syinä olivat talous-ja terveyshuolet sekä kuormittavat riidat. Niinpä Wallin siirtyikin kansakouluntarkastajaksi (1885-1896), ja oli siinäkin tehtävässä taitava. Hän mm. kannatti eheyttämistä ("kun toinen aine tukee toista..."), ideoi läksytöntä maanantaita, kehitti opettajien lainakirjastotoimintaa ja edisti koulupuutarha-aatetta. Wallin kuului myös niihin, jotka kannattivat vapaaehtoista kansakoulua.
Sorainen, K. (1962). Rousseaun kasvatusopillinen kritisismi. Kasvatusopillinen aikakauskirja. Acta Paedagogiga Fennica, 49(4), 219-224
Sorainen kuvaa artikkelissaan, kuinka J.-J. Rousseaun hyvin lapsikeskeiset ideat (mm. Emilestä) otettiin Suomessa vastaan. Aluksi ne hylättiin. Mm. Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen kasvatusopin professori Lars Stenbäck tuomitsi Rousseaun vuonna 1855 vallankumoukselliseksi (eikä kai hän kovin väärässä ollutkaan).

Ymmärrystä Rousseau sai F. Peranderilta vuonna 1883. Rousseau edusti siirtymää kasvatusopillisesta dogmatismista. Hän ei suostunut kasvattamaan virkamiestä, ainoastaan ihmistä! Kasvatettavaa on ohjattava itse keksimään ja hankkimaan sellaista tietoa, mikä on hänen harrastuksensa mukaista. Tämä muuten johti F.J. Herbartin luomaan tasapainoisen harrastuksen käsitteen- ei pikku juttua. Muutoin Herbart ei oikein Rousseaun Emile-ideaa hyväksynyt. Hänestä Rousseau uhraa opettajan, tekee opettajasta lapsen alituisen seuralaisen.

Rousseau keksi lapsen.Tämä lapsen keksiminen aiheutti kopernikaanisen vallankumouksen pedagogiikassa, on W.Ruin kuulema sanonut. Lisäksi Rousseau keksi, että lapsi on yksilö.

Rousseau johti lapsen omista kehityslaeista kasvatusperiaatteensa: harrastus, havainto-, omatoimisuus- ja työperiaatteet.

Myöhemmin Rousseau harrasti itse asioita, joita tiesi paheellisiksi (mm. sävelsi). Hän puolustautui sanomalla, ettei välittänyt johdonmukaisuudesta! Soraisen mukaan Rousseaun ajattelu on auttamattoman ristiriitaista.
Somerkivi, U. (1964). Kappale koulurakennuksen historiaa. Kasvatusopillinen aikakauskirja. Acta Paedagogiga Fennica, 51(1), 97-101
Somerkivi pohtii artikkelissaan 1500-1600-lukujen yhtä pedagogista kysymystä: Olisiko luokat pidettävä samassa kouluhuoneessa, vaikka niillä olisi eri opettaja? Noihin aikoihin oppilaat jaettiin 3-4 ryhmään, mutta niitä opetettiin samassa tilassa. Joitain asioita opetettiin kaikille yhdessä. Tapana oli, että informatöörit opettivat yksilöllisesti nuorempia koulumestarin valvonnan alaisina.

Syy oli käytännöllinen: Usein vain yksi koulusali. 1600-luvulla kuitenkin esitettiin, että luokkahuoneita tulisi olla yhtä monta kuin luokkia. Melua riitti, kun monta opettajaa opetti yhtä aikaa. Jännästi tätäkin asiaa osaa selittää hyväksi: Järjestely opettaa keskittymään, koulumestari näkee koko koulun, opettaja ei unohda velvollisuuksiaan, rehtori pystyy valvomaan...). Se on kuitenkin muistettava, että tuohin aikaan koulunkäynti oli pääosin itsekseenopiskelua ja kuulustelua.

Harva, U. (1964). Kasvatuksen ideaalinen maailma. Kasvatusopillinen aikakauskirja. Acta Paedagogiga Fennica, 51(2), 121-126.
Harvan artikkelissa on pysäyttävä tulkinta 1960-luvun yhdysvaltalaisesta käänteestä pedagogiikassa. Venäläinen Sputnik kaatoi Harvan mukaan Deweyn aatteiden pohjalle luodun kasvatusjärjestelmän. Deweyn perusidea oli yhteiskuntaan sopeuttaminen. Nyt sen ajateltiin tukahduttaneen itsenäisen ajattelun ja luovan hengen. Harvan mukaan se esti eliitin syntymisen, jota ilman demokratiakaan ei pysy pystyssä. Oudon ajankohtainen ajatus (vrt. tuntijakoesitys).

Kasvatuksen päämäärästä minua viehätti Harvan oivallus: On arvioitava, mitä voidaan ja mitä ei voida saavuttaa. Humanistisen kasvatuksen tavoitteena on homo humanus- ei koskaan homo inhumanus, minkä sekä kreikkalaisuus että kristillisyys ovat ymmärtäneet. (Tässä tärkeä pointti kun hahmotetaan suomalaisen pedagogiikan ydintä
Lahdes, E. (1965). Yleisten didaktisten periaatteiden merkitysanalyysiä. Kasvatusopillinen aikakauskirja. Acta Paedagogiga Fennica. 52(2), 70-84.
Koska minua on pitkään kiinnostanut didaktisten periaatteiden käsite, innostuin tästä Lahdeksen artikkelista erityisesti. Siinä hän jäsentää mielenkiintoisesti yleisiä didaktisia periaatteita. Näiden pohjalle hän oivaltaa lapsinäkemyksen: siis havainnot lapsen psyykkisistä ominaisuuksista. Koskenniemen, Stöckerin ja Naeslundin hahmotelmista saan poimittua mainion kokonaisuuden:

Didaktisten periaatteiden ytimessä on lapsenomaisuus. Lapselle ominaisista piirteistä johtuu sitten, että opetuksessa olisi noudatettava seuraavia periaatteita (numerointi omani):

1. Havainnollisuus ( oppilaan kehitysaste mm. konkreettisuus, toki myös tiedon synty vrt jo Rousseau)
2. Elämänläheisyys (lapsen nykyhetken huomioonottaminen. vrt lapsi tässä ja nyt MH)
3. Aktiivisuus (toimintatarpeen tyydytys; fyysis-psyykkinen toiminta; harjoitus; Tähän liitty työn ja omatoimisuuden periaatteet MH)
4. Sosiaalisuus (sosiaalisen tarpeen tyydytys ja toisaalta koulun tehtävä ohjata ja hioa sosiaalista käyttäytymistä)
5. Kokonaisuus ( ei sirpaleisesti; tunti on kokonaisuus)
6. Tavoitteellisuus (motivaation merkitys; oppilaiden hyväksymä tavoite;
Motivaatio voi olla a) sisäinen (ajankohtaista, mielenkiintoista, tuttua) tai b) ulkoinen (kiitos, kilpailu, opettajan suhde oppilaaseen)

Itse lisäisin näihin vielä
7. Vaihtelevuus ( lapsen lyhytjänteisyys)
8. Eriyttäminen (lasten erilaisuus)
Iisalo, T (1969). Vanhan Turun akatemian pedagoginen seminaari. Kasvatusopillinen aikakauskirja. Acta Paedagogiga Fennica. 56(2), 81-88.
Iisalon artikkeli tarkastelee suomalaisen opettajankoulutuksen ensi askelia 1700-luvun lopulta. Tuolloin mm. Göttingenin seminaarin esimerkin innoittamana oivallettiin, ettei pelkkä yleisakateeminen koulutus riitä opettajalle. H.G. Porthan pitikin kuuluisat kasvatusopin luentonsa, joissa hän käsitteli sekä aineenhallintaa että pedagogista tietämystä.

Oli avartavaa taas huomata, kuinka opettajan ammatti on muuttunut. Vuonna 1806 aloittaneessa pedagogisessa seminaarissa kasvatettiin ja harjoitettiin taitavia koulunopettajia pedagogioihin ja triviaalikouluihin sekä kotiopettajia. Opettajat olivat noissa kouluissa luokanopettajia. Opiskeluun kuului luentoja ja ”omia opetusharjoituksia” sekä kuuntelua. Kuunteleva opiskelija oli nimeltään auskultantti.

Tuohon aikaan opettajan tehtävää ei kaavailtu pysyväksi elämänuraksi vaan muutaman vuoden kuluttua ikeestä vapauduttiin ja siirryttiin papin virkaan.
Muita pikkuhavaintoja

1960-luvun lopun lehden kirjoittajanimet ovat monesta tuttuja. Erkki Lahdes pistelee Matti Koskenniemeä. Pertti Kansanen esittelee kirjoja... Yllättävän vähän keskustellaan suunnitteilla olevasta peruskoulusta. Silmiin osuu artikkeli, jossa ideoidaan ns. runko-oppimäärää, joka sopisi kaikille (vrt. uusi tuntijakoesitys).

Neuvostopedagogiikan esittelylle annetaan tilaa. Sieltä löysin hauskan ilmaisun: Suomessakin on ns. puolipäiväkoulu. 2000-luvun kokopäiväkoulun idea löytyi siis 1960-luvun Neuvostoliitosta?

tiistaina, kesäkuuta 15, 2010

Hieno viikonalku!



KUVA: Kuntatalo, Helsingissä. Kuva lainattu netistä.
TERVEISIÄ alkuun Helsingistä. Minulla oli eilen ilo viedä muutosteorian valoa hesalaisrexien JET-koulutuksen päätössessioon Kuntatalolla. Kaksituntinen kului siivillä.

Lounaan kävin syömässä Pizzeria Pompeijissa- pienessä luukussa, jossa Don Rodolfo toimi 1970-luvulla. Ei ollut yhtä hyvää kuin silloin.

LOPUN vapaapäivän vietin Soklan kirjastossa lukemalla 1960-luvun Kasvatus ja koulu-aikakauslehtiä. Lukukokemuksesta enemmän myöhemmin.

Tänään tiistaina

KUVA: Mamaia- ihania muistoja 60-luvulta. Postikortti lainassa netistä.

TÄNÄÄN tiistaina otin heti aamutuimaan vastaan uuden oppilaan Romaniasta. Pikkupoikana sain matkustaa ainakin kaksi kertaa Mamaiaan kesälomalla. Hiukka tämä perhe yllättyi, kuin laskin numerot 1-10 romaniaksi vanhasta muistista uno, dos, tre, patro...

Klo 15.45 päättyi hakuaika kolmeen meillä aukiolleeseen opettajan tehtävään. Kaksi niistä tuli tänään valmiiksi. Oli hienoa saada palkata Ripa ja JJ myös ensi lukuvuodeksi meille.

EIVÄTKÄ hyvät uutiset pääty vielä tähän. Tänään sähköpostiin tuli kirje, jossa vahvistettiin, että Aurora saa kerhotoimintaan ensi lukuvuoden ajaksi yli 8000 euron ylimääräisen määrärahan Opetushallitukselta. Yes. Se tarkoittaa noin 280 kerhotuntia! Tanks, opetuspäällikkö.

PÄIVÄÄN mahtui myös takaisku. Palkanlasku on kirjannut kaikki koulunkäyntiavustajien palkkamenot TIPin momentille (eikä siis vain ip-toiminnan palkkakuluja). Onneksi Riitta ja minä olimme tarkkoina. Hyvä me.

sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

Rexi lomalla maanantain 14.6.



TAKAISIN töihin tiistaina.

Vuosi sitten ja nyt



KUVA: Viime kesänä näihin aikoihin. Jaa-a. Mukavan moni on vielä mukana kuvioissa.

SELAILIN aikani kuluksi vuoden takaisia blogilastuja. Mitä huomasin?
  • Kesä näytti loppuvan vuosi sittenkin lyheen. Nytkin sataa ja on kylmä. Mutta silloin talouden tuulet olivat jos mahdollista vieläkin kylmemmät.
  • Vuosi sitten harmittelin avustajamäärän laskua. Se tippui 16:sta 9,5:een. Ratkaisu tuotti harmaita hiuksia, kun TIPin turvallisuus piti taata. Ja lupa avustajien rekrytointiin viipyi. Ensi syksynä avustajia on enää 7,5. Mutta ei ole enää TIPPiäkään. Määräaikaiset avustajat hoitaa nyt Seure. Avustajia on vähemmän, mutta homman pitäisi toimia yksinkertaisemmin.
  • Määräaikoisten virkojen hakuajat päättyivät vuosi sitten ekan lomaviikon aikana. Nyt olemme meistä riippumattomista syistä kaksi viikkoa aikatauluista myöhässä.
  • Viime vuonna julkistimme joulunäytelmän nimen jo ekalla viikolla. Nyt salaisuutta pidetään vähän pidempään.
  • Näköjään viime kesänä olin alusta asti kirjoittamisintoa täynnä. Viimeistelin Toivasen Tapsan kanssa sosiaalisen kasvatuksen oppimateriaalia Kerhokeskukselle. Palkkiot on maksettu, mutta ilmestynyt se ei vielä ole. Täytyykin kysellä perään. Niinikään näytin hurahtaneen tuolloin kasvatuksen historiaan. Siitä riittikin antoisaa pohdittavaa koko lukuvuodeksi.
  • Koulun kesäsiivous oli vuosi sittenkin "light"-tasoa.
  • Vuosi sitten siivoilin kansliaa, koska työsuojelupiiri oli tulossa tekemään tarkastusta. Lukuvuoden aikana turvallisuusyhteistyö ehti muuttua rikostutkinnaksi. Se, meneekö juttu oikeuteen, on auki. Mutta paljon on tuon asian tiimoilta tapahtunut.

Terveisiä Tallinnasta

KUVA: Tällä kertaa aurinko vain pilkahti Tallinnassa.
SIVISTYSTOIMENJOHTAJAN luvalla Auroran TIP-tiimi teki hankkeen jäähyväisristeilyn Tallinnaan Eckerö-firman Nordlandialla. Laiva lähti klo 9, ja saimme ensimmäisessä kattauksessa tukevan aamiaisen.

Lopulta matkaan pääsi meistä yhdeksän. Kaikkiaan TIPin hyväksi on tehnyt töitä noin 30 henkeä. Mutta kiva, että me.



KUVA: TIPIssä kolmen vuoden aikana hyvää työtä tehneet Janina, Jatta, Pekka P., Sirja, Leena ja Janne palelevat. Kuvasta puuttuvat matkalla olleistä Sari T. ja Marjo. Martti otti kuvan.
PÄIVÄRISTEILYILLÄ ei kaupunkiin tutustumiseen hirveästi aikaa jää. Itse kävelin läpi Kaubamajan ja Stockan. Olimme sopineet tapaamisen Raatihuoneen torille, jolla oli iso konserttilava. Varsinkin paikallisen musiikkiopiston hard rock kuulosti kivalta.

PALUUMATKA alkoi klo 17.30. Tuliaisostokset ja klo 19 syömään buffet. Pelätty myrsky jäi kohtuulliseksi. Retken mainio yllätys oli laivan pubissa esiintynyt Steve Webb. Kaveri on soittanut mm. Hasse Wallin kanssa. Erityisesti Hurriganes-tyyppinen musa kulki (esim. Roadrunner), vaikka lavalla oli vain kitaramies ja kone. Ostin Webbin levyn. Sillä oleva kitaramies-biisi löytyy myös u-tubesta.

MUTTA kyllä tuo suomalaisten risteilyryyppäminen on uskomatonta katsottavaa. Voi hyvänen aika. Meidän tiimihän oli oikein siivosti tietysti, ja itse olin liikkeellä autolla.

Näiden risteilyjen paras anti on tavata porukkaa ilman työrooleja ja nähdä, kuinka upeita ihmiset ovatkaan.

Kaunis kiitos vielä kerran retkelle lähteneille ja kaikille TIPissä lippajärveläislasten turvallista iltapäivää kolmen vuoden aikana rakenteille.


lauantaina, kesäkuuta 12, 2010

Ensimmäisen kesäkeskeytysviikon saldo


KUVA: Rehtorin työkone, jossa on juuri auki Kurre6-ohjelma, jolla tehdään lukkarit.

ENNEN vanhaan ehdin perjantaisin vetää yhteen viikon. Koulujen kesäkeskeytyksen aikana tahti on hidastunut, ja senkin ehtii taas tehdä. Rexin kesään mahtuu neljän viikon kesäloman lisäksi kolme + kolme viikkoa kesätöitä. Tuntuu ehkä paljolta, mutta uskokaa vain, tekemistä piisaa, ennenkuin kaikki on taas valmiina oppilaita ja opettajia varten.

TÄNÄ vuonna eka kesätyöviikko oli tosi monipuolinen ja aika positiivinen. Vuosi sitten hampaat olivat paljon pahemmin irvessä päällekaatuneiden vaikeasti toteutettavien säästömääräysten vuoksi. Nyt on ikäänkuin valoa taas enemmän.

  • Rekrytointi on aikataulullisesti myöhässä, mutta etenee. Opettajan tehtäviin näyttää yhä löytyvän hakijoita. Hieno juttu.
  • Tällä viikolla sitä on taas saanut olla sanomassa mielipiteensä maailman asioista Cimossa, Ylessä ja Eduskunnan pikkuparlamentissakin. Ja pyyntöjä tulla puhumaan lasten hyvinvoinnin edellytyksistä tuli syksyksikin. Tärkeä aihe.
  • Lautakunnan puheenjohtaja lupaili rexi-infossa myös myönteisiä asioita. Mahdollisesti kouluille tulee vielä lisää rahaa syksyn aikana. Espoo on myös saanut kerhomäärärahoja, ja Aurora saa niistä oman innostavan osansa. Rahatilanne on muutoinkin kohtuullinen; kevään kerholeikkauksilla saimme korjattua tilanteen niin, että emme joudu leikkaamaan syksyn kehystä kevään ylitysten vuoksi.
  • Oppimiskeskuksemme koulutustarjotin tuli valmiiksi, ja vielä eilen siihen tuli kiva lisä, kun Helsingin kaupunginteatterin edustaja kävi tarjoamassa yhteistyötä heidän kehittämänsä sosiaalisen median ominaisuuksia hyödyntävän näytelmäkäsikirjoitusohjelman merkeissä.
  • Ihmiset, jotka ovat koululla käyneet, ovat olleet iloisella mielellä, ja sekin lupaa hyvää ensi lukuvuotta.
  • Pitkästä aikaa rexillekin tuli pyyntö selvittää oppilaan saamaan todistusarvosanaa. Tutkimme asiaa opettajan kanssa, ja toden totta löysimme tietokonevirheen. Oli mukava nostaa numeroa.
  • Lukkarien teon kannalta viikon iso iloinen asia oli, että Fujitsun asiantuntija osasi ladata koulun koneelle vanhan tutun Kurre6 ohjelman. Se on simppelimpi kuin vakiona tarjolla oleva Kurre 7, mutta riittää hyvin Auroran tarpeisiin.
  • Ensi syksyn koko koulun näytelmää etsimme innostuneesti JJ:n kanssa.
  • Eikö lainkaan takaiskuja? Paperityösumaa on purettu, mutta myöhässä on vielä ainakin kolme isohkoa työtä: Riskianalyysin loppuun saattaminen, räjähdeaineasiakirjan laatiminen ja koulunkäyntiavustajien kuulemispöytäkirja.
  • "Siviilipuolella" viikon iloinen asia oli "Sata sanaa kasvatuksesta"- kirjan käsikirjoituksen valmistuminen ja lähettäminen kielenhuoltoon ja taittoon.

KUVA: Kesäkerholaisilla on perjantaina leffahetki

TIP on päättymässä, ja eräänlaisena sen häntänä koulullamme toimii kolme viikkoa Koti & Koulu ry:n järjestämä kesäkerho. Lehdissä on ollut paljon puhetta siitä, kuinka vanhemmilla on vaikeuksia järjestää lapsilleen ohjelmaa koulujen kesäloman ajaksi. Voimme olla täällä Lippajärvellä aika ylpeitä. Meillä kaikille halukkaille oli jälleen tarjolla kohtuuhinnalla ohjattua ja turvallista toimintaa.

TÄMÄN lauantaipäivän TIPIn hienoa työtä tehnyt porukka viettääkin jäähyväisristeilyllä Tallinnaan. Sinne nyt. Maanantaina rexi onkin vuosilomapäivällä. Tiistaina taas koululle.

PS. Blogin ulkoasua on hieman tuunattu kesän kunniaksi. Miltä näyttää?

perjantaina, kesäkuuta 11, 2010

Ensi lukuvuoden koulukohtaiset lauantaipäivät



KUVA: Auroran johtokunnan huoltajajäseniä ja varajäseniä
LÄHETIN tänään eteenpäin johtokunnan puolesta kirjeen hallintopäällikölle.

Auroran koulun johtokunta päätti nimittäin kokouksessaan 2.6.2010 anoa hallintopäälliköltä lauantaipäiviä 18.12.-10 ja 12.3.-11 koulukohtaisiksi lauantaityöpäiväksi ja niitä vastaaviksi vapaapäiväksi tiistaita ja keskiviikkoa 12. 13.10.-10 syysloman yhteyteen.
Auroran johtokunta on useina vuosina anonut lupaa pitää kaksi lauantaityöpäivää;
ensimmäisen joulunäytelmän (jotta mahdollisimman moni perhe pääsisi sitä
katsomaan) ja toisen Aurorapäivän merkeissä. Aurorapäivä on yli 20-vuotinen
perinne. Perinteisesti koululla toteutettu ns. Auroran päivän tapahtuma osuu lauantaiksi 12.3. 2011 Tämän päivän merkitys on entisestään kasvanut uusien rahankeruuohjeiden jälkeen. 
Neljänä edellisenä lukuvuonna koulu on saanut poikkeuksellisesti luvan pitää myös toisen lauantaityöpäivä. Jouluna 2006 esitimme neljä kertaa Aristokatit-musikaalin. Jouluna 2007 Aurora juhli 50. toimintavuottaan. Toteutimme lauantaina 15.12 Kuusijuhlan vm. 1957. Jouluna 2008 näytelmänä oli Viisikko Aarresaarella. Jouluna 2009 näytelmänä oli kolme iloista rosvoa. Tarkoitus on, että myös jouluna 2010
joulujuhla (koko koulun näytelmä) pidettäisiin lauantaina 18.12. 2010.
Vuosien varrelta vanhemmilta saadun palautteen perusteella vastaavat vapaat on pyritty sijoittamaan lomien yhteyteen. Syysloma on 14.-15.10.2010. Neljänä viime syksynä koulukohtaiset lomapäivät on sijoitettu syysloman yhteyteen. Jos näin tehdään, lomat sijoittuisivat tiistaihin 12.10 ja keskiviikkoon 13.10.2010.

torstaina, kesäkuuta 10, 2010

Espoolaiskoulut kanadalaisten silmin

KUVA: Opetuspäällikkö Ilpo Salonen

EILISILTAISEN Siikarannan rexi-infon minua erityisesti kiinnostanut osuus oli opetuspäällikkö Ilpo Salosen yhteenveto palautteesta, jota Espoossa vierailleet Quest-yhteistyökumppanimme antoivat kouluvierailuista (Aurorassa he eivät käyneet).

Mitä he näkivät?
  • Työstään innostuneita rehtoreita ja opettajia
  • Suomessa opettajan professiota kunnioitetaan- oli siinä kuka tahansa. Näin ei heillä ole.
  • Opettajia jotka välittävät oppilaiden hyvinvoinnista
  • Oppilashuoltoryhmä- joka keskittyi hyvinvointiin ei parempiin tuloksiin sparraukseen
  • Hulppeat, arkkitehtien lapsen lähtökohdista suunnittelemat tilat (Kanadassa koulut standardiratkaisuja- raha sanelee)
  • Rohkeasti esiintyviä ja kontaktoivia oppilaita, jotka kertoivat avoimesti koulujen sekä hyvistä että huonoista puolista
  • Yllättävän paljon meillä on frontaaliopetusta. Kanadassa lapset eivät suostuisi sellaiseen. Siellä enemmän toiminnallisuutta ja projekteja.
  • Meillä luokkahuoneiden seinät eivät ole samalla lailla täynnä oppimimateriaalia
  • Opettaja- ja rehtoripuheessa maahanmuuttajat ja erityisopetus samaistetaan.
  • TVT:tä (kanadalainen keksintö: Smartboard) käytetään piirtiheittimen tapaan. Heillä käyttö on monipuolisempaa. Toisaalta he olivat tosi innostuneita espoolaisesta tavasta kouluttaa opettajia TVT:hen, ja sen taustalla olevasta pedagogisesta ajattelusta. Espoosta onkin pyydetty syksyn Quest2010-konferenssiin TVT-paja. Hienoa.
  • Lisäksi kanadalaisia kiinnosti espoolainen strategiaohjaus; Meillähän on otettu käyttöön ns. tuloskortti.
INFON ohjelmaan kuului opetustoimenjohtajan Kaisu Toivosen katsaus tuloskortin sukoa sitoviin tavoitteisiin. Heti elokuussa rehtorit saavat esittää tulospalkkioita henkilöille, jotka täyttävät palkankorotuksiin liittyvälle tuloksellisuuserälle (0,77 %) sovittavat ehdot. Ilmeisesti nämä ehdot liitetään Espoossa tuloskortin tavoitteisiin (budjetissa pysyminen, kokonaisbudjettiin siirtyminen, sairauspoissaolojen väheneminen jne...). Neuvottelut ovat vielä kesken.

Lautatakunnan puheenjohtaja Marika Niemi toivoi useammin vuoropuhelua rehtorien kanssa. Limpska- ja karkkiautomaatit tulisi saada pois kouluista. Hän luottaa myös siihen, että kouluille osoitetaan budjeteista vielä puuttuvat palkankorotusrahat.

Eläkkeelle siirtyvä Hansakallion rehtori Maj-Lisa Pitkänen sai kukat, kehut ja hän piti itse kauniin pienen puheen.

Sitten syötiinkin grillimakkaraa ja oikein maukasta perunasalaattia. Kello kahdeksan aikaan Vespa hyrähti taas käyntiin, ja mikä oli ajellessa ihania pieniä asfalttiteitä pitkin suvisessa illassa.


keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Tänään ei saisi sataa!

video
KUVA: Tässä parin minuutin clipsi, jota välittynee Pikku Parlamentin tunnelmia.


Päivitetty klo 12.30

Uuden tuntijaon esittelytilaisuus sujui mainiosti. Tupa oli täynnä. Paikalla oli paljon tuttuja.

Kovin vääntö käytiin siitä, miksi taideaineiden kaikille yhteisiä tunteja on menty leikkaamaan. Ehdotukselleni 40 minuutin tunnista taputettiin. Se ratkaisi tämän ongelman. Kaikki aineet juustohöyläämällä syntyisi liikkumatilaa melkoista: ekaluokalle 2* 40 minuutin tuntia ja yksi puolikas tunti. Seiskalle 3* 40 minuutin tuntia ja yksi 30 minuuttinen. Ilmainen ratkaisu.

Tunteita herätti myös liikunan näin raju lisääminen. Kuulema kaikki lapset haluavat lisää liikuntaa. Kuvis ja musiikki ei kiinnosta yhtä paljon. Lapset eivät toivo päivien pitenevän. Jo 12-vuotiaat haluaisiva valintoja.

Lapset ja nuoret kannattivat arvioinnin poistamista taito- ja taideainesta- mm. kotitaloudesta. Kotitalous onnistuikin saamaan kannatusta!

Kielten opetusta moitittiin kaavamaiseksi.


AAMUN TEKSTI:

OLISI hienoa, jos tänään ei sataisi. Tunnin kuluttua pitäisi hypätä Vespan kyytiin ja hurauttaa Helsinkiin, jotta ehtii aamuvirkkujen tilaisuuteen:

Tukeeko uusi tuntijako lasta?
Ke 9.6. klo 8.30-10.00. Pikkuparlamentin kansalaisinfo, Arkadiankatu 3

Tuntijakotyöryhmän puheenjohtaja Timo Lankinen esittelee työryhmän tulokset ja uudistus-suunnitelmia kommentoi rehtori Martti Hellström.

Kommentoimassa on myös nuorisovaltuuston edustajia ja Suomen Lasten Parlamentti toimittaa omat kommenttinsa paikalle kirjallisina.

Ohjelmassa tervetulotoivottajana on Johanna Karinmäki ja yhteenvetäjänä Sanna Lauslahti. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

AUTOLLA aamuruuhka olisi paljon tylsempi. Vespan oivia iloja on myös parkkeerauksen ilmaisuus.

Yleäkin näyttää kiinnostavan, kuinka uusi tuntijako koulun tasolla vaikuttaisi. Saa nähdä, mitä Tiina von Martens kysyy klo 8.37-8.45.

ILLALLAKAAN ei saisi sataa. Suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta on kutsunut rehtorit kokoukseen Siikarantaan. Virallisen ohjelman jälkeen saa paistaa makkaraa.

TUOSSA välissä hoidellaan sitten taas konttoriasioita. Ekaviikon teemana on tänäkin vuonna vanhojen rästien purkaminen. Niitä on vielä.

tiistaina, kesäkuuta 08, 2010

Miten uusi tuntijako näkyisi Auroran koululla? Osa 4 Yhteenveto




Näin tiivistän: Miten uusi tuntijako näkyisi Auroran koululla?

OSA1. VARSINAINEN TUNTIJAKOESITYS

  • Tuntijakotaulukko on edelleen tyhmentävä sanaristikko
  • Nivelkohdat ovat (2-3 ja 6-7 välissä)nyt fiksummin.
  • Uudet oppiaineet Draama ja Etikka (ei alakoulu) tervetuloa
  • Kielten opetuksen aikaistaminen tokaluokalle tuo isoja ongelmia
  • Miksi valinnaisuuden määrä heiluu kuin heiluri? Valinnaisuutta tarvitaan, se on perusteltua. Alakoulussa turhan mutkikas malli. Pääaine taideaineissa hieno idea yläkoulussa.
  • Taideaineille ei sittenkään lisää tunteja, yhteinen opetus vähenee. Nyyh!
  • Liikuntaa tulee lisää. Tilat tulee vastaan.
  • Aurorassa vähenee viikkotuntimäärä, äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan, uskonnon ja opon tunnit. Takaisku
  • "Pakkoruotsin" opetuksen aientaminen tuo ongelmia
  • Kielivalikon valinnaisuus johtaa hankaluuksiin oppilassijoittelussa. Vai vaihdetaanko koulua jo ekan luokan jälkeen?
  • Hyvä, että aihekokonaisuuksista luovutaan
  • Tarvitaanko ainekokonaisuuksia aikuisten oikeasti alakoulussa?
  • Yläkoulun osalta on iso huoli kaikille yhteisestä taideopetuksesta.
OSA 2. OPETUSSUUNNITELMALLISET LINJAUKSET

  • Yleistavoitteiden aseman vahvistaminen ja transponointi kansalaistaidoiksi. Tavoitteisuus on tärkeä juttu.
  • Sisältöjen tavoitteistaminen ja fokusointi ja elämänläheistäminen. Hieno irtiotto sisältöjen tyranniasta.
  • Sisältöjen jako perussisältöihin ja soveltaviin mainio- soisi kaikkiin aineisiin,.
  • Menetelmien ja oppimisympäristöjen tavoitteistaminen ja monipuolistaminen.Toisin oppimiselle tilaa (informaali oppiminen) ja vaihtoehtoisille tavoille antaa näyttö osaamisesta. Yhdessä tekemiselle arvoa!
  • Pieni huoli ikäpedagogiikan unohtumisesta.
  • Uuden tekniikan hyödyntäminen- tokka kai mutta viisaasti.
  • Kohtaamisten ja ilmapiirin merkitys.
  • Tarvitaanko rakennustelineiksi ainekokonaisuuksia?
  • Arviointi massivoituisi: aineille ja ainekokonaisuuksille osaamiskriteerit. Ei sika siitä liho, että jatkuvasti punnitaan? (Kari Uusikylä)
YLE haluaa haastatella Auroran rexiä tuntijakoesityksen vaikutuksista kouluun huomenna keskiviikkona klo 8.37- 8.55.

MIten uusi tuntijako näkyisi Auroran koululla? Osa 3




TÄSSÄ lastussa pohdin tuntijakoesityksestä poimimieni 45 muutosehdotuksen muutosvaikutuksia Auroran koulun opetukseen ja koulunpitoon.

1. TAVOITTEET SELKEYTETTÄISIIN- HYVÄ ALKU

Myönteisiä muutoksia
  • Tunnistin tekstistä siis viisi muutos muutosideaa, joita yhdistää pyrkimys jäsentää, selkeyttää, eheyttää ja konkretisoida perusopetuksen yleistavoitteita ja koko tavoiterakennelmaa. Juuri näin. Yleistavoitteet ovat jääneet irrallisiksi.
  • Tavoitteiden esittäminen taitoina upea veto. Pyrkimys on tosi oikea. Ilman muuta siitä olisi tukea.
  • Tekstissä on hienosti pureuduttu myös koulun sivistystehtävää. Harmittaasti tavoitteisto jää kuitenkin edelleen sirpaleiseksi.
Ristiriitaisia muutoksia
  • Toivottavasti kansalaistaidot puretaan eri aineisiin ja ainekokonaisuuksiin jo opsin perusteissa.

2. OPPIAINEET JA OPETUSAJAN JAKAMINEN NIIDEN KESKEN: AIKAISTAMISTA

Oppiaineisiin ja opetusaikaan liittyi 13 muutosideaa. Montaa muutosta yhdistää pyrkimys valuttaa asioita yhä nuoremmille.

Myönteisiä muutoksia:
  • Tuntijaon nivelkohtien sijoitettaminen 2.- ja 3.-luokkien ja 6.-ja 7.- luokkien väliin.
  • Draaman tuonnista oppiaineeksi olisin oikein innossani.
  • Etiikka on oiva idea- harmi, ettei sitä saa alakouluun?
  • Valinnaisuuden periaate on erittäin perusteltu. Alakoulussa se koskisi kieliä. Vvaikka valinnaisuuutta periaatteessa on 13 tuntia, niin oppilaiden tasolle siitä ehkä valuisi muutama tunti taideaineiden osalta (valinnaisuus vaatii pieniä ryhmiä, ja se maksaa)
Kielteisiä muutoksia:
  • Oppilaiden petusaika viikossa vähenisi Aurorassa yhdellä tunnilla- se ei kasvaisi. Pienten lasten päivä pysyisi ennallaan (20 t).
  • Oppiaineista meillä menettäisi opetusaikaa äidinkieli ja kirjallisuus (3- 4 tuntia), matematiikka (3) ja uskonto (2).
  • Meillä on ollut Espoon lisätuntien varassa 3.-4.-luokilla opoa. Se menetettäisiin.
  • Ruotsin pakollisuus tuottaisi meillä vastustusta. Kieliratkaisu tulisi ottaa huomioon uutta kielenopettajaa rekrytoitaessa.
  • Aurorassa menisi kieltenpakka sekaisin. Tarvitsisimme uuden A2-kielen (ollut ruotsi). Kolmen kielen mallissa tarvittaisiin lisää yhteisiä, kiertäviä opettajia.

Ristiriitaisia muutoksia
  • Liikunnan tuntimäärä kasvaisi selvästi (+4). Meillä ongelma: sali ei vedä. Jättiryhmiä.
  • Ensimmäisen vieraan kielen saisi valita kolmen vaihtoehdon johdosta. Valinta olisi varmaan tehtävä jo kouluun ilmoittauduttaessa. Tuottaa Espoossa ongelmia oppilassijoittelussa. Syntyisi uusi tapa valita koulu. Onko oikea aika valita kieli, ennenkuin on käyty päivääkään koulua?
  • Opetus alkaisi tokaluokalla. Pedagogisesti varmaan mahdollista (vrt. Päivi Pelli-Kouvon kokeilu), mutta ei ehkä onnistu kaikilta alkuopettajilta (vaihtotunnit)
  • Alakoulussa opiskeltavien kielten määrä laajenisi kaikilla kahteen, osalla kolmeen. Luulen, että tarvittaisin erilaajuisia oppimääriä?
  • Monen kielen opetus yhtäaikaa: toteuttaminen vaatii haastavaa palkitusta lukkareissa.
  • Koulussa , jossa maahanmuuttajia on vähän, voi olla vaikeuksia toteuttaa ideoita kielenopiskelun uusia mahdollisuuksia ja Suomi 2-oikeuden vahvistamisesta.
  • (EIKÖ olisi voitu ajatella, että oppilaan tuntimäärä voisi vaihdella? 90-luvun extrakurssit)
Ei muutoksia
  • Varsinaisten taideaineiden määrä olisi yhteensä ihan ennallaan.
  • Meillä on ollut pienet kieliryhmät, joten resursseihin kieliohjelman rikastaminen ei vaikuttaisi.
3. OPPISISÄLLÖISSÄ TOIVOTTUA FOKUSOINTIA JA SUKUPOLVENVAIHTOA

Oppisisältöjä koskien löysin kuusi muutosideaa

Myönteisiä muutoksia
  • Sisällöt esitettäisiin uudella tavalla; välineinä tavoitteisiin. Oikea suunta on. Irti sisällöm tyranniasta!
  • Sisällöt valittaisiin ja muokattaisiin lähemmäksi oppilaitten elämänpiiriä. Olisiko aika esittää ne kysymyksinä?
  • Sisältöjä fokusoitaisiin.
  • Sisällöt jaettaisiin kaikille yhteiseen oppimäärään ja syventävään ja soveltavaan oppimäärään (valinnaisuus). Hienoa retroa! Tämä kannattaisi tehdä läpikotaisesti, se helpottaisi eriyttämistä.
  • Erillisistä aihekokonaisuuksista luovuttaisiin.
Ristiriitaisia muutoksia
  • Oppiaineet ryhmiteltäisiin kuudeksi ainekokonaisuuksiksi (jotta ohjaus vahvistuisi). Vaikea sanoa tässä vaiheessa, tuoko lisäarvoa. Eheyttämisen pyrkimys ok, mutta ... Siihen mitä opetetaan, pitäisi löytyä myös aikaa. Nyt taidetaan kuitenkin aika jakaa suoraan aineille. Liian mutkikas koreografia? Pitäisikö kaivaa pikemmin TRUMP esille?

4. TYÖTAVAT MONIPUOLISEMMIKSI

Myönteisiä muutoksia
  • Työtapojen edellytettäisiin muuttuvan monipuolisemmiksi.
  • On monia tapoja oppia, antaa näyttö osaamisesta mm. itseopiskelu, hyväksi lukeminen,
  • Jokaisella on tapansa oppia- vaatii opettajalta paljon.
  • Informaalin ja formaalin oppimisen tulisi kietoutua toisiinsa.
  • Työn yhteydessä voi oppia- hienoa toisin oppimiselle tilaa ja tunnustusta.
  • Yhdessä tekeminen kasvattaisi sosiaalista osaamista: taitoa työskennellä erilaisissa ryhmissä, neuvotella, ratkaista ristiriitoja ja tehdä yhtestyötä. Ryhmään kuuluminen edellyttää erilaisuuden hyväksymistä. Tärkeitä pointteja.
  • Opetuksessa tulisi käyttää monipuolisia (ja turvallisia)koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä. Espoossa KULPS edelläkävijöitä.
  • ja jopa virtuaalisia oppimisympäristöjä. Espoossa eOPIT:
Ristiriitaisia muutoksia
  • Emmekö enää tunnista ikäkausien eroa oppimisessa? Itse olen vähän topeliaaninen. Uskon satuihin ja keijuihin.
  • Tieto- ja viestintätekniikan käyttöä tulisi lisätä (mm. sosiaalista mediaa). Tärkeää, ja silläkin on oma pätevyysalueensa. Kirsi Longan esittämä idea kuilusta on totta. Kaikki arvokas ei kuitenkaan käänny opittavaksi sosiaalisessa mediassa. (vrt. huoli oppimisen tasosta).
  • Työtavoissa tulisi käyttää hyväksi uutta ajattelua, jonka mukaan tieto syntyy verkostoissa. Totta ja ei. Viisaus rakentuu vain omaan päähän. Sitä ei kannata ulkoistaa.

5. ARVIOINTI YHDENMUKAISEMMAKSI

Arvioinnin osalta löysin kolme muutosideaa:

Ristiriitaisia muutoksia
  • Oppiainekokonaisuuksien taidollisille ja tiedollisilla tavoitteille laadittaisiin osaamisen kriteerit. Tuleeko turhan vaikeaksi?
  • Oppiaineiden taidollisille ja tiedollisilla tavoitteille laadittaisiin osaamisen kriteerit. Kunhan niitä ei olisi liikaa. Eikö tavoitteina kannattaisi käyttää kriteereinä?
  • Oppilasarvioinnin vertailtavuutta haluttaisiin lisätä. Ymmärrän tasa-arvon kannalta.

(6. TOIMINTAKULTTUURI TIETOISEKSI)

Tekstin lukeminen sytytti minut jälleen kerran pohtimaan myös koulun aikuisten keskinäistä toimintakulttuuria. Erityisesti sitä, kuinka tärkeää on yhteisöllisyyden reunaehdot ja irtautua "lonely"-rider ajattelusta. Oppilaisiin vaikuttaa sekä se, mitä tunneilla opetetaan, se, miten koulussa eletään ja vielä se, kuinka aikuiset näyttävät toimivan keskenään.

Myönteisiä muutoksia
  • Ilmapiirin tulisi olla myönteinen ja kohtaamisten kunnioittavia.

7. MUUTAMA AJATUSAIHIO YLÄKOULUN OSALTA: HUOLI YHTEISESTÄ TAIDEOPETUKSESTA

Myönteisiä muutoksia
  • Idea kahdesta taidepääaineesta on tosi rakentava

Ainakin ristiriitaisia muutoksia
  • Yläkouluista kantautuu vahvaa huolta kaikille yhteisen taide-aineopiskelun tuntimäärien leikkaamisesta. Kaikille yhteinen taideaineiden opetus vähenisi 7. luokalla 1-3-tunnista 1:een.

8. TOIMEENPANON AIKATAULU OK

Ihan ok
  • Tuntijako päätettäisiin talvella 2011. Kyllä keskusteluun jää aikaa.
  • Koulut uusisivat opetussuunnitelmansa 2014-2015. Ehditään, jos perusteet saadaan 2013.

9. MUUT SEIKAT

Myönteisiä muutoksia
  • Opetusta halutaan tavoitteistaa (eheyttää) ja
  • opetussuunnitelmalähtöisyyttä lisätä.
Ristiriitaisia muutoksia
  • Draaman opettajan pätevyydeksi riittäisi opettajan tutkinnon päälle 30 opintopisteen opinnot. Viittaako tilapäisyyteen?
  • Uuden tuntijaon mukaan toimiminen lisää tarvetta opettajille yhteiseen aikaan. Tätä lämpimästi kannatan. Mutta se maksaa. OAJ:n mukaan yhden YT-tunnin lisääminen maksaa 45 miljoonaa euroa.
  • Kunnallinen työmarkkinalaitos ehdottaa kokonaistyöaikaa. Kannatan, mutta se maksaa.
  • Valtion ohjaus näyttäisi voimistuvan kuntien, koulujen ja opettajien autonomian kustannuksella. Syntyykö laatu keskittämällä ja tiukemmalla ohjauksella?
  • Kustannukset kasvaisivat mm. tuntimäärän ja valinnaisuuden lisäämisen sekä kieliryhmän perustamisen ryhmäkokomääräyksen (10 oppilasta) ja kieltenopettajien korkeamman palkan vuoksi. Kuntaliitto arvioi kustannusten kasvavan 153 miljoonaa.Yhden tunnin lisääminen yhdelle vuosiluokalle maksaa 7, 4 miljoonaa euroa.
  • Tiedon arvo määriteltäisiin sen käyttöarvon perusteella. Tietäminen on hajautettu teknisesti ja sosiaalisesti. Hmmm.
  • Näkemys oppilaista: Heillä erilainen "käyttöjärjestelmä". Hmmm. Hurahdammeko?
  • Hyvin myönteinen näkemys teknologiasta. Hmmm.

maanantaina, kesäkuuta 07, 2010

100 sanaa kasvatuksesta



KUVA: Vihje kirjan tulevasta kannesta

UPEA, todella upea fiilis. Lähetin tänään taittoon kustantajalle hyvinkin kaksi vuotta työstetyn teoksen "Sataa sanaa kasvatuksesta" käsikirjoituksen. Kirjan pitäisi ilmestyä syyskuussa.

Yritän nostaa siinä esiin upean suomalaisen kasvatusajattelun keskeisimmät ideat sadan kasvatusta kuvaavan käsitteen avulla. Kirja on vuonna 2008 ilmestyneen ”100 sanaa opetuksesta”- kirjan sisarteos, ja se on rakennettu samalla lailla aakkosittain eteneväksi.

Tekstin tuottamisprosessi oli kerta kaikkiaan upea. Vaikka suomalaisen kasvatusopin ja kasvatustieteen käsitteet eivät ole vakiintuneita vaan pikemmin häilyviä, ristiriitaisuuksien takaa paljastui kiehtova kuva kasvatusperinteestä, jossa kasvattaminen nähdään ylevänä sivistystoimintana, jolla on kohottava vaikutus niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Tämä ajatteluperinne on liian arvokas unohdettavaksi.

Suomalainen kasvatusoppi liittyy monin sitein nimenomaan saksalaiseen hermeneuttiseen traditioon. Molemmissa maissa kasvatusta koskevan ajattelun keskeinen tehtävä on ollut osoittaa kasvatukselle oikea päämäärä ja etsiä keinoja, joilla kasvatettavaa ja kasvavaa siihen suuntaan parhaiten tuettaisiin. Lopullisia totuuksia ei ole löytynyt- eikä niitä ole ehkä haluttu etsiäkään, mutta kasvatuksen käsitteet tarjoavat kielen, jolla tuosta tärkeästä ilmiöstä voidaan puhua hedelmällisesti ja myös kriittisesti.

Ei ollut ihan helppo valita noita sata sanaa. Vaikeaa oli myös kuvata käsitteitä niin, että tekee oikeutta niiden monikerroksellisuudelle. Oli pystyttävä ymmärtämään käsitteiden tiedetaustaa. Tämän oli mahdollista vain siksi, että sain käydä kahden vuoden ajan palkitsevaa keskustelua emeritusprofessori Pertti Kansasen kanssa.

Olen jostain syystä kokenut velvollisuudekseni nostattaa ylpeyttä edellisten sukupolvien kasvattajien ajattelutyöstä ja omalta pieneltä osaltani estää sen painumista unholaan.