Iltapäivätoiminta Aurorassa lkv 2010-11

AURORAN koulun TIP-hankkeen ohjausryhmä piti vappuaattona viimeisen kokouksensa. Hanke käynnistyi aikanaan kahden espoolaisvaltuutetun (Sanna Lauslahti (kok.) ja Pia Kauma (kok.)) aloitteesta. Lukuvuoden 2007-2008 ajan TIP-hanke täydensi Koti & Koulu ry:n alkuopetusikäisille organisoimaa lakisääteistä iltapäivätoimintaa. TIPPIIN osallistui isompia lapsia. Kahden viimeisen lukuvuoden ajan (2008-2009, ja 2009-2010) TIP-hanke on vastannut kaikkien oppilaitten osalta iltapäivätoiminnasta. Henkilökuntaan on kuulunut koordinaattori ja 12 avustaja/ohjaajaa. Kokeilun ajan huoltajien maksut on pidetty varsin kohtuullisina, ja toimintaa on tuettu kaupungin omilla päätöksillä mm. maksamalla koordinaattorin palkka.

TÄNÄÄn ohjausryhmän oli ratkaistava, kuinka iltapäivätoiminta jatkossa järjestetään. Espoon suomenkielisen varhaiskasvatuksen ja opetuksen lautakunta oli jo aiemmin ilmoittanut, että hankkeen on oltava kaupungille kustannusneutraali. Sille ei siis saa ohjata enempää tukea kuin muille ip-toiminnan järjestäjille. Vanhemmille vasta tehdyn kyselyn perusteella näytti siltä, että isommilla lapsilla ei sittenkään ole tarvetta iltapäivätoimintaan. TIP-toimintaan (uusilla hinnoilla) ilmoitettiin vain yhdeksän ensi syksyn 3.-6.-luokkalaista. Kun tuonikäisiä meillä on kaikkiaan noin 220, niin toiminnan tarvitsijoita oli siis 4 %.

Yksittäisen koulun oikeudelle järjestää tämän kaltaista maksullista toimintaa ei saatu varmaa vahvistusta myöskään talousosastolta. Lisäksi Espoossa halutaan, että tällaisissa asioissa vallitsee eri koulujen osalta tasa-arvo. Meille kerrottiin, että kaikki halukkaat erityisoppilaat, kaikki ekaluokkalaiset ja kaikki ne tokaluokkalaiset, jotka ottavat kokopäiväpaikan (ovat koululla klo 15 jälkeen), myös saavat paikan. Osapäiväisiä tokaluokkalaisia ei enää iltapäivätoimintaan oteta. Eikä sitä vanhempia yleisopetuksen oppilaita (eräitä poikkeuksia lukuunottamatta).

JOTTA pienten lasten iltapäivätoiminta ehditään turvata Aurorassa, oli tehtävä näiden tietojen valossa ratkaisu, että TIP-hanke päättyy eikä iltapäivätoiminnan järjestäminen siirry jatkossa koulun normaalitoiminnaksi.

OHJAUSRYHMÄN yksimielisen päätöksen jälkeen Auroran koululle tullaan etsimään ammattimainen yritys/yhdistys järjestämään iltapäivätoimintaa. Päätös järjestäjästä tehdään 15.5. mennessä, ja siitä ilmoitetaan ip-paikkaa hakeneille 21.5. Aurorassa jatkavilla koulunkäyntiavustajilla on halutessaan mahdollisuus hakea töihin tuohon uuteen "iltapäiväkerhoon". Pestin saaminen merkitsee myös hieman nykyistä parempaa palkkaa.

PALAAMME siis iltapäivätoiminnan osalta eräässä mielessä alkuruutuun. Kuitenkin sillä erotuksella, että nyt toimintaa järjestää tähän tehtävään ammattimaisesti suhtautuva taho. Kuorma ei palaa takaisin koululta vanhemmille.

Takaisku on kuukausimaksujen nouseminen, mutta se olisi tapahtunut joka tapauksessa.

RATKAISU merkitsee valitettavasti myös sitä, että koulun oma, oppilaille ilmainen kerhotoiminta supistuu aikaisemmista vuosista. Tulemme saamaan mahdollista lisämäärärahaa kerhojen järjestämiseen samoin ehdoin kuin muutkin koulut. Konkreetisti menetämme noin 10 000 euroa/vuodessa (se tarkoittaa noin 330 kerhotuntia, joka on järkyttävän suuri leikkaus). Luonnollisesti emme enää myöskään saa synergiaetua ip-toiminnan järjestäjän jatkossa tekemistä väliehankinnoista.

Maksulliset kerhot mahdollisesti jatkuvat, mikäli Espoo, uusi ip-järjestäjä ja kerhonpitäjät pääsevät sopuun mm. tilavuokrista, ovien avaamisesta jne. Liikuntapuoli ratkaisee erikseen, voivatko maksulliset kerhot käyttää koulun liikuntasalia klo 16-17 ilmaiseksi, kuten tähän asti.

REHTORILLE ja koulusihteerille tämä päätös tarkoittaa hyvällä mielellä mutta korvauksetta tehdyn lisätyön oleellista vähenemistä. Mutta silti TIPIN päättyminen on haikea juttu. Meillä on ollut töissä kiva, lapsille tuttu porukka, ja samalla vanhemmat ovat lapsia hakiessaan usein kuulleet myös koulupäivän kuulumisia.

NYYH. Olemme kuitenkin luoneet tehtäväksiannon mukaisesti yhden toimintamallin, jolla voidaan varsin taloudellisesti rakentaa kaikenikäisille koululaisille turvallinen iltapäivä omassa kouluissa. Työ ei ole mennyt hukkaan. Malli ajetaan nyt telakalle. Siellä se odottaa parempia aikoja.

Vappua!

KUVA: Mikä Mikä Maan palmumetsä "kasvaa" yläkerran ikkunalaudalla.

VAPPUAATTO taisi tulla pari päivää liian myöhään? Toissapäivänä kun oli niin paljon kesäisemmät kelit.

KOULUPÄIVÄ alkaa tänään klo 8. Klo 9 on luvassa Koti & Koulu ry:n maksama taikuriesitys. Välitunnin jälkeen syödään porrastetusti vappulounas: herkullisia tortilloja. Luokilla on sitten omaa ohjelmaa siestaan saakka - mitä nyt pikkaisen Peter Panin kuvaukset sitä ehkä sotkevat. Markon luokassa on lähes 200 upeaa ilmapalloa, jotka pallot tilanneet saavat lunastaa. Kun paikat on siistitty, lapset pääsevät kotiin- elleivät siirry TIPPIIN.

ILTAPÄIVÄLLÄ onkin sitten TIP-Sarilla ja minulla totinen paikka. TIP-hankkeen ohjausryhmä kokoontuu, ja päätös ensi lukuvuoden iltapäivätoiminnasta tehdään.

Eilisestä enemmän

KUVA: Aamulla pikakeikalla Helsingissä. Tehostetun tuen videoclipsi pyöri 500-hengen salissa ennen keynote-puhetta.

M.O.T jatkoi kuvauksiaan. Koulusihteeri jakoi kaikille opettajille listat oppilaista, joilla on kuvauskielto, ja heitä ei sitten tv:ssä näy. Iltapäivän päätteeksi kuvattiin vielä rexin haastattelu väkivaltaisten lasten ongelmien ratkaisemismalleista.

PUOLILTAPÄIVIN juotiin toisen laitoshuoltajamme Kikun läksiäisikahvit ja laulettiin vielä päälle vähän. Meillä on ollut talossa tosi mukavat siivoojat (niinkuin heitä ennen kutsuttiin). Onneksi Kristiina vielä jää.

NAPUTIN myös kerhomäärärahahakemuksemme. Vappuaatto on deadline, johon mennessä koulujen on toimitettava oma hakemuksensa sukoon. Suko sitten kokoaa ne ja lähettää yhden yhteisen hakemukseen Opetushallitukselle. Päätökset taitavat tulla elokuussa.

Anoin Auroran koululle 13 000 euroa ylimääräistä määrärahaa. Rahan saaminen edellyttää, että koulu itse sitoutuu järjestämään omilla rahoillaan kerhotoimintaa noin 4600:lla eurolla. Jos rahat saadaan, myös ensi lukuvuonna talossa olisi monipuolista harrastustoimintaa tarjolla. Uusina kerhoideoina opettajilla oli mm. Kiina-kerho ja yhteislaulukerho.

KUVA: 6a-luokkaan syntyy upea kolmiulotteinen Mikä Mikä Maan pienoismalli.

PETER PANIA on nyt kuvattu ja leikattu 14 minuuttia. Eilen rakennettiin DreamMix-luokkaan Kadonneiden lasten maja, ja siellä kuvattiin kohtauksia, joissa Leena lukee iltasatua jne. Tänään "studioon" syntyy merirosvolaivan kajuutta.

Taas on torstai

KUVA: Siviilielämäkin hieman painaa päälle. Kotona on kylpyhuoneremontti, ja autokin menee remonttiin. Harmittavasti hieman kiireinen Volvo peruutti eilen kaupan parkkipaikalla Bemarin oikeaan poskeen, ja eikun hoitamaan asiaa vakuutusyhtiön kanssa.

"KIITÄVI aika..."

Hiukka tohinaa tämä huhtikuun loppu. Koulujen ensi lukuvuoden suunnittelu ja valmistelu on tavallisesti tässä vaiheessa aika pitkällä. Harmi kyllä, nyt suma seisoo.

AVUSTAJAT ovat tosi tärkeitä tämän päivän koulussa. Päätökset siitä, keiden avustajien tehtävä vakinaistetaan, ovat vielä auki. Minä olen esittänyt kahta. Anomukset ovat lähteneet aikaa sitten, mutta päätöksiin tarvitaan kaupunginjohtajan täyttölupa. Kunpa se saataisiin pian. Sitäkin tietoa odotetaan kovasti, kuinka paljon palvelua ensi lukuvuonna saamme järjestää. Siitä kun perustuntimäärä tulee, menee vielä viikkoja lisäanomusten käsittelyyn.

Määräaikaiset avustajat siirtyvät ensi syksynä Seuren palvelukseen. Myös tästä syystä olisi välttämätöntä tietää, ketkä ovat näitä määräaikaisia, ja kuinka monta heitä eri kouluissa ensi syksynä on. Avustajille on pidettävä kouluissa siirron vuoksi kuulemistilaisuus, ja kyllä rexin olisi sitä pitäessään aihetta tietää perusfaktat, jotta osaa vastata kysymyksiin.

TOINEN suunnittelussa ehkä vielä keskeisempi tieto on harmi kyllä sekin vielä epätarkka: Kuinka paljon koululla lopulta on rahaa opettajien palkkoihin? Peruskaava on kyllä saatu ajoissa. Mutta päätöksiä siitä jännitetään, mille kouluille opetustoimenjohtaja myöntää ylimääräistä resurssia suurien opetusryhmien pienentämiseksi Opetusministeriön Espoolle osoittamasta erillismäärärahasta (Espoossa raha riittää noin 31 resurssiopettajaan). Päätökset ovat siirtynyt lautakunnan 6.5. kokouksen jälkeiseen aikaan.

Ymmärrän, että lautakunta haluaa linjata tätä kohtuullisen suurta rahasummaa, mutta samalla monessa koulussa määräaikaisten opettajien rekrytointia on lykättävä. Moni hyvä opettaja ei jää odottamaan, vaan siirtyy naapurikuntiin.

Kaupungisll liikkuu myös iloisia huhuja. Niiden mukaan koulut ehkä saisivat lisärahaa myös sovittuihin palkankorotuksiin (joita ei toistaiseksi ole sisällytetty budjetteihin). Se olisi tosi hieno uutinen.

Ilman lisäresursseja, olemme palkkarahojen suhteen Aurorassa pienessä pulassa. Opettajakunta onkin jo päättänyt esittää omalle johtokunnallemme tuntijaon muutosta niin, että 5.-6.-luokkien valinnaiskursseista luovutaan. Rahamme eivät riitä niiden vaatimiin lisätunteihin. Olemme myös varautuneet yhdistämään luokkia. Näistä asioista pitäis ehtiä kutsua koolle vanhempainillat. Kesällä se on hyvin hankalaa.

No, ei auta kuin harjoittaa paineensietokykyä, Martti!

TÄNÄÄN saa muuten itsekin kiitää. Olen luvannut olla klo 8.15 Messukeskuksessa panemassa Macistani pyörimään vuosi sitten tekemämme tehostetun tuen kuvakoosteen (iPhoto-ohjelmalla tehty). Sitten vauhdilla takaisin koululle. M.O.T jatkaa kuvauksia. Ja niin myös Aurora Productions. Peter Pania on nyt nauhalla noin 11 minuuttia. Eilen olimme kameran kanssa Mikä Mikä Maassa. Jos tänään sataa, siirrymme taas sisälle "DreamMixin studioon".

Näillä mennään.

Aurora MOTISSA osa 2

KUVA: M.O.T kuvasi iltapäivällä Sari-opettajaa väkivaltateemasta. Ohjelma tulee ulos 17.5. 2010.

KIVA päivä. Koululle pitkästä aikaa jo kahdeksaksi. Oli muutama paperihomma. Kello 9 alkoi Kelpo-hankkeen rexien kokous. Moni asia selkeni.

KOULULLE klo 11:ksi. Kuvasimme lentoon lähtöä ja merirosvolaivaa savukoneen sumun läpi.

LOUNAAN ajaksi poistuin Vantaalle hoitaamaan suhdetoimintaa. Klo 13.20 tapasin kaksi opettajaa, ja saimme tehtyä merkittäviä päätöksiä ensi syksyn opettajien sijoittelusta eri luokille. Klo 13.30 alkoi oppilashuoltoryhmän kokous. Klo 15 oli päivän ainoa kehittämiskeskustelu.

ILTAPÄIVÄLLÄ jelppasin TV-porukkaa vartioimalla pääovea. Sitten kansliaan kuittailemaan virkavapauksia ja purkamaan email-ruuhkaa.

ILTA sujui mukaavasti Peteriä editoiden.

Aurora MOTISSA

KUVA: Hauska päivä tänään. M.O.T:n toimittaja ja kuvaaja nappasivat nauhalle Auroran oppilaitten näyttelemiä väkivaltatilanteita. Huomenna he kuvaavat hieman luokkatilanteita, ja haastattelevat Sari-opettajaa.

AAMU alkoi vähän viiden jälkeen. Tein ensi viikon lukuvuosiseminaarin tämän kauden toimintaa arvioivavat materiaalit. Lähetin myös TIP-ohjausryhmälle asialistaa perjantain kokoukseen. Tulossa on tosi tärkeä kokous.

Klo 9.50 infossa katsoimme tähänastisia PETER PAN-otoksia. Hyvältä näytti.

Kuvaukset jatkuivat klo 1o. Evinsalon Karilla oli mainioita vinkkejä mm. siihen, kuinka lentoon lähtö kannattaa kuvata. Huomenna Osmo tuo koululle lähes metrin mittaisen merirosvolaivan. Siitä saa upeita zoom-otoksia. Savukone paikalle!

ILTAPÄIVÄLLÄ jatkoin kehittämiskeskustelujen sarjaa ja roudasin Beatles-konsertin paitoja Koulumestarin koululle Elomaan Jarmolle.

KOULUPÄIVÄN jälkeen ajoin Helsinkiin Soklaan hiomaan Kansasen Pertin kanssa kasvatuksen sanoja. 60 sanaa käyty läpi kolme kertaa. 40 jäljellä. Paluumatkalla poimin muutaman uuden kirjan Myyrmäen kirjastosta syventämään mm. lapsuus-käsitettä.

ILTA sujui mukavasti siirtäessä uusia otoksia Panista iMovie-ohjelmaan. Kasassa nyt 10 minuuttia.

7 minuuttia Peter Pania "purkissa"

TÄMÄN sunnuntai-iltapäivän iso juttu oli päästä leikkaamaan viime viikolla kuvattuja ensimmäisiä osia koko koulun elokuvastamme Peter Pan. Kasasin itselle ja muille kannutukseksi 7,30 minuutin pätkän. iMoviella voi upeasti käsitellä leikkeitä, ääntä jne. Pudotin paikalleen myös Uman säveltämää musiikkia ja täydensin kuvia tehosteilla.

KUVAUKSET jatkuvat heti maanantaina.

Onko koulukunnottomien paikka koulussa?

NAAMAKIRJASTA löysin mielenkiintoisen ja tuoreen (21.4.2010) Opetusalan turvallisuusfoorumin julkilausuman, joka liittyy läheisesti meillä sattuneeseen opettajan pahoinpitelyyn.

JULKILAUSUMA: ONKO KOULUKUNNOTTOMIEN PAIKKA KOULUSSA?

Oppilaiden ja opiskelijoiden ”koulukuntoisuus” puhutti vuoden 2010 Opetusalan turvallisuusfoorumia. Foorumi oli huolissaan väkivaltaisten lasten ja nuorten aiheuttamien vaara- ja uhkatilanteiden sekä loukkaavan käytöksen lisääntymisestä kouluissa ja oppilaitoksissa. Kunta-alan työolobarometrin mukaan sivistystoimessa väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutuneiden määrä on kasvanut. Vuonna 2009 opetusalan työpaikoilla yli neljännes eli 26 prosenttia oli havainnut väkivaltaa tai sen uhkaa. Vastaava luku vuonna 2008 oli 21 prosenttia.

Vaara- ja uhkatilanteet liittyvät tutkimusten mukaan pääosin tilanteisiin, joissa opettaja rauhoittaa ”raivarin” saaneita, selvittää tappeluita tai puuttuu koulun järjestyssääntöjen rikkomisiin. Koulujen henkilökunnan puuttuminen näihin tilanteisiin on aiheuttanut sekä fyysisiä että henkisiä vammoja, ja nämä ovat johtaneet henkilökunnan pitkiinkin sairauspoissaoloihin.

Foorumi on huolestunut siitä, ettei ole olemassa toimivaa järjestelmää, jolla kyseiset tilanteet voitaisiin estää jo varhaisen puuttumisen ja välittämisen keinoin. Henkilökuntaan kuuluva ei saa tehdä työtä, kun hänet on todettu työkyvyttömäksi; kun oppilaan tai opiskelijan toimintakyky on alentunut, hän voi edelleen jatkaa läsnäoloaan oppilaitosyhteisössä, mistä voi aiheutua vakaviakin seurauksia. Valtakunnallisesti pitäisi herätä keskustelemaan siitä, missä kulkee koulun, sairaanhoidon ja muiden tukitoimien vastuu. Kodin ja koulun yhteistyö koetaan erityisen tärkeäksi. Foorumi keskusteli, onko koulukunnottomien oikea paikka koulussa.

Foorumin mielestä nykyinen tilanne, jossa oppilaiden ja opiskelijoiden toimintakykyyn ei puututa riittävän ajoissa, ei voi jatkua. Koulutusta koskevan lainsäädännön valvonnassa ja toteutumisessa sekä moniammatillisen yhteistyön hyödyntämisessä ja resursoinnissa on puutteita, ja näitä tulee pikaisesti kehittää.

Opetusalan turvallisuusfoorumi kokoontui 20. – 21.4.2010 jo kuudennen kerran. Tänä vuonna osallistujia oli yli 100 opetus- ja turvallisuustoimesta kaikkialta Suomesta. Ajankohtaisen turvallisuusasioiden käsittelyn lisäksi foorumissa jaettiin vuoden 2010 Opetusalan turvallisuuspalkinto, jonka sai Hakunilanrinteen koulu Vantaalta. Turvallisuusfoorumin ja -palkinnon taustalla ovat Suomen Palopäällystöliitto SPPL, SPEK-ryhmä, Opetushallitus, aluehallintovirastot, Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Helsingin Pelastuskoulu ja Kuntaliitto.

Lisätietoja antavat:

· Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Iivonen, 040 348 7200

· Helsingin pelastuskoulun rehtori,

opetusalan turvallisuuspalkintolautakunnan puheenjohtaja

Matti Waitinen, 050 364 5374

· OAJ:n työelämäasiamies Marjatta Pitkänen, 040 733 6597

Suomalainen pedagogiikan ydin ?

SAIN juuri käytyä ajatuksella läpi jättiteoksen Tähtinen, J., & Skinnari, S. (2007). (toim.). Kasvatus- ja koulukysymys Suomessa vuosisatojen saatossa. Kasvatusalan tutkimuksia 29. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Avasin kirjan ensimmäisen kerran yli kolme kuukautta sitten, helmikuun kahdeksas (ks. lastu), joten lukuajasta kai näkyy, että ihan helppo pala kirja ei minulle ollut. Mutta antoisa.

Teoksen kirjoittajien yksi idea on etsiä tätä aikaa vievälle markkinavetoiselle kasvatusopille, jossa lapset, nuoret, aikuiset ja heidän koulutuksensa taivutetaan yksipuolisesti uskollisiksi työelämän tarpeille. Vaihtoehtoa: ikuista pedagogiikkaa he etsivät suomalaisen kasvatuksen historiasta.

MINUT idea sytytti heti. Teoksessa tällaisina piirteinä nostettiin esiin:

• kristillisyys omaleimaisella tavalla tulkittuna (ei sokeaa uskoa)
• ihmisen syvyysulottuvuuden korostaminen; pyhyys ihmisen sisimmässä
• huoli ihmisyydestä ; syvähenkinen elämä vrt.urakehitys.
• ihmisen autonomisen kehityksen varjelu

Minä kyllä löysin mielestäni teoksesta muutakin komeaa. Niinpä päätin itse - toki diletanttina- koota, mikä tuo pysyvä suomalaisen pedagogiikan ydin, sen peruspiireet voisi olla. Näin minä asian ennen muuta tämän teoksen, mutta vähän muitakin lähteitä selaten- näin.

Suomalaisen pedagogiikan peruspiirteitä

VÄITÄN siis, että suomalaisen pedagogiikan (suomalaisen akateemisen kasvatusopin) 54 omaleimaista peruspiirrettä ovat seuraavat:

• (1) pelkistetyimmillaan kasvatus on lajinsäilymisen erityistavoite. Kasvatus on osa inhimillisen elämän säilyttämistä ja edistämistä.
• (2) kasvatus on myös kunkin yhteiskunnan eheyden ylläpitämistä, siihen integroimista.
• (3) kasvatus on yksilötasolla elämään valmistamista, aina tämänpuoleiseen elämään ja omaan elämäntehtävään, mutta myös vuosisatoja kuolemanjälkeiseen elämään valmistamista.
• (4) kasvatus on omaan aikaan ja omaan kulttuuriin sopeuttamista, sen traditioon juurtumista, kulttuuriperinnön omaksumista
• (5) kasvatus on myös eväiden antamista tulevaisuuden rakentamiseen (tradition kriittinen kehittäminen)
• (6) kasvatuksen idea liittyy edistysuskoon; kasvatus on pyrkimystä kohden parempaa (J.E. Salomaa). Maailma tulee kasvatuksen avulla paremmaksi (näyttö on kuitenkin ristiriitaista).
• (7) suomalaisella akateemisella kasvatuksella on myös ylevä päämäärä: sivistys , siveellisyys, ihmisyys, homo humanus (ulkoisista auktoriteeteista, omasta itsekkyydestään, lyhyen aikavälin mielihyvästä) vapaa ja vastuullinen ihminen, paremmaksi tuleminen, kokonaiseksi tuleminen (holistinen, harmoninen kasvatus).
• (8) kasvatuksen muodollisena päämääränä on ihanneihminen. Kukin aikakausi määrittelee sen sisällön: oman ihmisihanteensa ja hyveensä.
• (9) kasvatuksen varsin pysyvänä päämääränä on persoona, jossa kasvussa yhtyy a) omaksi vastuulliseksi itseksi tuleminen ja b) omaan kulttuuriin ja yhteisöön sen rakentavaksi jäseneksi/kansalaiseksi kasvaminen ja oman paikan löytäminen yhteiskunnassa.
• (10) omaksi itseksi tuleminen on paremmaksi itseksi, varsinaiseksi itseksi tulemista; oman egoismin voittamista
• (11) kasvatus on älyllistä ja moraalista toimintaa, rakkauden herättämistä totuutta ja oikeaa kohtaan. (vrt. kuitenkin kasvatuksen medikalisaatio, jolloin oikean ja väärän korvasi normaali/epänormaali terve/sairas).
• (12) kasvatus perustuu ihmisessä olevaan luonnolliseen kasvuun
• (13) ihmisessä on kasvunaiheet (sisäiset kasvutekijät) sekä hyvään että pahaan.
• (14) kasvun dynamona on (mystinen) kasvuvoima. (a) teologinen tulkinta : hyvän ja pahan (perisynti) taistelu sielussa , b) filosofinen tulkinta: luonto, sielu mm. tahto, intohimo, taipumukset c) biologinen tulkinta: vaistot, vietit, tarpeet, kypsyminen, hormonit; d) psykologinen tulkinta: omat tavoitteet, omat mahdollisuudet, toiminnan tarve.
• (15) Tuo piilevä kasvuvoima voidaan myös herättää
• (16) kasvu on jaksottaista, muttei lineaarista; siihen kuuluu myös kapinaa ja irtautumista jo omaksutusta
• (17) kasvu ei ole koskaan lopullista
• (18) kasvatus on tuon luonnollisen kasvun auttamista (itseisarvoisuus), kasvun herättämistä/kirvoittamista (mielenkiinto, harrastus, itsetajuisuus, motivaatio), velvollisuuden tuntoon vetoamista, esteiden ja häiriöiden poistamista, jopa "koko ihmisolemuksen kääntämistä (eetinen vastuu, itsensä ylittäminen).
• (19) kasvatus on kasvamaan saattamista (Hollo). Kasvatus on rinnalla kulkemista (Rauhala). Se edellyttää kasvatettavan tuntemusta ja palveluhalua. ”Kuka sinä olet ja miten minä voin olla parhaiten avuksi juuri sinun elämäntielläsi” Martti H. Haavio.
• (20) kasvatus on kokemuksen viljelyä ja huoltoa (Rauhala). Se on merkityksiin vaikuttamista.
• (21) ihmiselle on tyypillistä kasvatettavuus, plastisuus. Erityisen plastinen ihminen on lapsuudessa.
• (22) kasvatuksen tulisi olla kokonaisvaltaista; sen tulisi koskettaa "päätä, sydäntä ja kättä"
• (23) kasvatukselle on rajat: vain se voi kasvaa, minkä aiheet ihmisessä on (biologinen tulkinta: geenit, filosofinen tulkinta: yksilöllisyys). Pindaros: ”Tule siksi, mitä olet”. (John Locke on tabula rasoineen yltiökasvatuspositivisti)
• (24) kasvatukseen liittyy valtaa. Sillä, jolla on kasvatusvelvollisuus, on myös kasvatusoikeus, oikeus käyttää kasvatusvaltaa. Vanhemmat ovat luonnollisia kasvattajia. Valtio on ottanut kasvatusoikeuden Suomessa asteittain 1600-luvulta lähtien.
• (25) kasvatukseen liittyy pakkoa, kuriin ajamista
• (26) kuri on oman luonnon (egoismin) järjestykseen saattamista
• (27)kuri on eri asia kuin kurittaminen. Vain osa kasvatusoppineista kannattaa fyysistä kurittamista.
• (28) kaikki, mitä kutsutaan kasvatukseksi, ei sitä ole. Kasvatusta on vain eettisesti, lasta itseisarvona ei välineenä kohteleva kasvatus. Ihminen on päämäärä ei väline (Kant, Hollo, Salomaa). Ihmisellä ehdoton oikeus olla oma itsensä (Ahlman). Indoktrinaatio ei siten voi olla kasvatusta. (lisäys 26.4.)
• (29) kasvatus ei ole lapsen luonnon tai tahdon nujertamista, suostuttelua kyllä.
• (30) kasvatuksena ei pidetä perintötaipumusten hygeniaa (poikkeus Aukusti Salo).
• (31) kaikki muutos ihmisessä ei ole kasvua. Kasvu on oppimisen ja kypsymisen yhteinen funktio. Kasvuun liittyy jalostumisen vaatimus.
• (32) kasvatus on välttämätöntä. Ihmisestä ei ole ihmistä ilman kasvatusta. Ihminen ei tule toimeen omilla vaistoillaan. Ihminen ei ole kasvi. Ihmisen kohtaloa ei ole kirjoitettu häneen. Lapsi on altis toisten vaikutuksille. Lapsi ei itse pysty hallitsemaan taipumuksiiaan. Moraalia ei voi oppia itse.
• (33) kasvua voi saada aikaan lähes mikä vaan (ulkoiset kasvutekijät, kipinä)
• (34) tärkeintä on toisten ihmisten kasvattava vaikutus
• (35) perustana on kodin antama kasvatus
• (36) kasvatus on toisaalta positiivista (arvokkaille asioille altistamista, kasvattavaa vaikuttamista), toisaalta negatiivista (vahingollisilta vaikutuksilta suojaamista, luonnollisen kasvun häiritsemättä jättäminen)
• (47) kasvatus on myös sopivien olosuhteiden luomista kasvattavien kokemusten saamiseksi oikeaan aikaan (ns. herkkyyskausi-ajattelu).
• (38) kasvattaja kasvattaa mm. omalla esimerkillä, puheella ja palautteella (mm. palkkiot ja rangaistukset)
• (39) opetus ja koulu ovat kasvatuksen systemaattisia, julkisia muotoja
• (40) yksimielisiä ollaan siitä, että koulussa kasvatetaan ymmärrysihmistä (koulu totuusinstituutiona). Siitä on ollut eri käsityksiä, miten suuri rooli koululla saa olla persoonan kasvatuksessa ja kotikasvatuksen korjaajana ja kriitikkona.
• (41) kasvatuksessa tarvitaan kasvavaa ja kasvattajaa ja heidän vuorovaikutustaan
• (42) kasvatus edellyttää molemmilta kasvukykyä, halua etsiä totuutta (tietämisen ikävä) ja oikeutta.
• (43) kasvatus edellyttää kasvattajalta kasvatustahtoa, kasvatustietoa (" On tärkeää nähdä, mikä on vain vaahtoa ja ajan hetkellisiä pettäviä iskusanoja ja millä taas todella on pysyvä arvo ja kasvatustietoisuutta," Martti H. Haavio), kasvatustietoisuutta (kasvattajan on oltava kasvatuksellisesti näkevä) ja nöyryyttä. "Kasvatusoppi on suuri asia, mutta kasvattaja pieni". Martti H. Haavio.
• (44) kasvatus edellyttää kasvavalta omaa ponnistelua, omaa pyrkimistä, omatoimisuutta, omia valintoja, joita kasvattaja tukee ja suuntaa.
• (45)leikki, sadut, totuttaminen ja jäljittely ovat pienen lapsen kohdalla keskeisiä kasvatusmenetelmiä, työ, koulunkäynti, ihanteet ja sosiaalisista tilanteista omaksuminen vähän vanhempien
• (46) kasvattaminen on tavoitteellista kasvattamista, kaavattaminen spontaania tradition siirtoa (Hollon käsite)
• (47) kasvatus on välittämistä; tradition ja itse välittämisen (Ojakangas)
• (48) kasvattajan perusvoimana on pedagoginen rakkaus. Kasvatus on rakkaudella rakentamista (Kierkegaard)
• (49) kasvattamisen ja kasvun välillä ei ole kausaalista suhdetta. "Meidän on toimittava ikäänkuin kaikki riippuisi meistä, tietäen kuitenkin, ettei mikään riipu meistä. " Ignatius Loyola
• (50) viisas kasvattaja liittoutuu lapsen sisäisten kasvutekijöiden (mm. spontaanisti heräävä harrastus) kanssa
• (51) kasvu edellyttää otollista hetkeä ja sopivaa kipinää. Herakleitos: "Kasvatus ei ole astian täyttämistä vaan tulen sytyttämistä."
• (52) ihminen ei tule koskaan täysin kasvaneeksi. Kasvu jatkuu kuolemaan saakkaa. Kasvu näkyy totuuden ja oikeuden etsimisenä.
• (53) kasvatuksen funktiona on luoda edellytykset itsekasvatukselle (oman itsen jatkuvalle henkiselle kehittymiselle, sivistykselle) ja nousemiselle oman elämän subjektiksi.
• (54) (itse)kasvatus on hyvän elämän etsimistä (ja valitsemista)

MILTÄ ne tuntuvat? Kaikki kommentit otetaan nöyrästi vastaan.

TÄNÄÄN suomalainen kasvatusoppi näyttää olevan jossain mielessä eksyksissä omista juuristaan. Kasvatuksen kieli on kuolemassa sukupuuttoon, ja sen myötä kasvatuksen maailma.

Kasvatuksesta on riisuttu sivistys, sen ylevyys, sen moraalisuus ja sosiaalisuus. Tällöin kasvatuksen arvoluonne tyhjentyy "vaikuttamiseksi". Kasvu typistyy oman elämäntavan valinnaksi.

Julkinen kasvatus ohenee opetukseksi - tai vielä pahempaa -oppimisen ohjaamiseksi, "asiakaslähtöisiksi" koulutus- ja päivähoitopalveluiksi jossa keskitytään vain päähän (tiedot) ja käsiin (praktiset taidot). Ja niistäkin vain niihin, joista on välitöntä hyötyä a) yhteiskunnalle, erityisesti talous- ja yrityselämälle ja b) kaikkien kanssa menestyksestä kilpailevalle, itsensä tuotteistavalle, identiteettiään vaihtavalle yksilösuorittajalle.

Kotikasvatus ohenee kirjavoituu ja segmentoituu. Osa brändää lapsiaan. Osa jättää kavereiden (tai koulun) kasvatettavaksi.

Junalla yöksi kotiin

KUVA: Lappeenrannan kasinolla ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Saimaa oli edelleen jäässä.

TERVEISIÄ Lappeenrannasta. Educoden (Opekon) uuden oppilaitosjohdon Lappeenrannan koulutusohjelma 2009-2010 on nyt viety finaaliin, ja kirjankannet on pantu kiinni. Päivän aikana kuulimme 17 esitelmää kurssilaisten kehittämishankkeista. Esitelmien pituus oli 10 minuttia, ja punaiselle, keltaiselle ja vihreälle opponentille oli aikaa 5 minuuttia. Oman porukan lisäksi yleisönä oli kaksi oikea rehtoria ja perusopetusjohtaja Mari Routti.

Kurssi pikareflektoi toimintaamme tutkivien rexien joukkona, ja näytti siltä, että suuri osa tavoitteista oli saavutettu. Kolmen kurssilaisen kanssa teemme vielä hieman töitä, ja sitten hekin saavat torkat.

Klo 15.30 kurssilaiset saivat todistukset itselleen ja mentoreilleen- ja Lappeenranta lisäksi kukitti heidät. Lopuksi juotiin vielä kakkukahvit.

TÄMÄ oli neljäs oppilaitosjohdon pitkäkestoinen koulutusohjelma, jossa olen saanut olla fasilitaattorina. Ensimmäinen oli Heinolassa muistaakseni 2005-2006. Toinen Turussa. Ja kolmas Uudessakaupungissa.

Kouluttaminen on iso etuoikeus, mutta myös varsin kova homma, uskokaa tai älkää.

Erillisiä rehtorikursseja ei viime vuosina ole laajassa mitassa järjestetty. Saa nähdä kuinka tämän yhdeksän lähipäivän konseptin käy.

SEMMOINEN vuosilomapäivä. Nyt junassa kohti Helsinkiä. Viikonloppu on kokonaan vapaa. Tuntuu hyvältä.

Peter Panin toinen kuvauspäivä

TÄNÄÄN pääsimme jälleen kuvaamaan kevätleffaa. DreamMixin studiossa otettiin lähikuvia Helinä-keijusta, Peter Panista ja Kapteeni Koukusta. 5.-6.-luokan tytöistä oli iso apu. He meikkasivat, toimivat klaffityttöinä ja kameramiehinä.

Panin ympärillä on mukavaa säpinää. Yksi äiti on ilmoittautunut meikkaamaan koko merirosvojoukon. Vapaaehtoistyöntekijämme Kari Evinsalo on hankkinut meille luvan päästä kuvamaan oikeaan purjelaivaa. Musiikki on sävelletty. Pienoismallien teko on aloitettu, ja fanipaitojen ideointi etenee kovaa vauhtia.

NASTAA!

MUUTEN päivä sujui nopeasti. Aamulla autoin TN-luokassa. Postin purkua. Sitten pariin kokoukseen, ja päivän päätteeksi junaan kohti Lappeenrantaa. Huomenna on lomapäivä, joka vietetään perinteiseen tapaan koulutustehtävissä.

Cygnaeus kutsui

KUVA: Seminaarin puheenjohtaja, professori Jukka Rantala

Seminaari: Cygnaeuksen kansakoulu ja suomalainen nykykoulu

Näkökulmia koulumaailmaan pysyviin ja muuttuviin haasteisiin. Tutkija tapaaminen.

SEMINAARIN avauspuheessa prof. Jukka Rantala (Helsingin yliopisto) halusi päivittää huolensa suomalaisen kasvatushistorian tilasta.

- Suomessa ei ole juurikaan kasvatuksen historian professuureja; huolena on, kuka opiskelijoita ohjaa tämän alueen töissä, Rantala avautui.

Neljässä vuodessa on tapahtunut kuitenkin myönteistä kehitystä. On rakennettu tutkijoiden verkostoa. On luotu vertaisarviointiin perustuva julkaisu, jossa julkaistujen juttujen taso on korkea. Toimituskunta on ottanut tehtäväkseen antaa palautetta niille nuorille tutkijoille, joiden juttuja ei julkaista Nettiin on luotu historiaan tutkimuksen virtuaalinen oppimisympäristö (KasHisNet) jne.

- Kasvatuksen historiaa arvostavissa seuroissa toiminta sujuu, mutta yliopistoissa tilanne ei ole yhtä hyvä. Tutkintovaatimuksista puuttuu yhteiskunnallinen orientaatio, Rantala totesi.

TUTKIJATAPAAMISEN ytimeksi oli otettu Uno Cygnaeuksen kaksi perintöä:

1. opettajankoulutus ja
2. opettajuus.

Niitä syöksyttiin sitten perkaamaan. Löytyykö niistä vielä Cygnaueksen henkeä?

KUVA: Dosentti Jari Salminen

Dosentti Jari Salmisella ja FT Janne Säntillä (Helsingin yliopisto) oli puoli tuntia aikaa avata yleisölle, onko nykyinen opettajankoulutus hylännyt Cygnaeuksen ajatukset? Tutkijapari ei juurikaan pysähtynyt Cygnaeukseen, vaan käytti heille varatun ajan kertoakseen tutkimushankkeestaan, jossa analysoidaan 30 vuotta juuri täyttänyttä akateemista luokanopettajankoulutusta. 30-vuotinen opettajankoulutus tiivistyi esityksessä seuraaviksi vaiheiksi:

• Väliaikainen opettajakorkeakoulu
• 1974- (keskeinen kysymys, kuinka opettajankoulutus livahti yliopistoon)
• 1979 ylempi korkeakoulututkinto
• 1980-luku kritiikin aikaa
• 1990-luku tiedeperustaisuuden voimistaminen
• 2003 Bolognan prosessi
• PISA-tulokset muuttivat julkisuuskuvan 2000-luvun alussa
• 2010 yliopistouudistus: uudet tiedekäytännöt.

Salminen tiivisti opettajankoulutukseen liittyvät (ikuiset?) jännitteet näin:

• käytäntö vai teoria
• pedagogiikka vai aineenhallinta
• yleisdidaktiikka vai ainedidaktiikka
• systemaattinen harjoittelu (harjoittelukouluissa) vai käytännön kouluelämän kohtaaminen (kenttäkoulut)
• curriculum (eheyttävä) vai lehrplan (oppiainejakoinen opetus)

Salminen näytti mielenkiintoisia tilastoja opettajankoulutuksen trendeistä.

- Opettajan kouluttajien taso on noussut. Tänään 65 % heistä on tohtoreita (1979 oli 19%).

- Samaan aikaan omatoimisen opiskelun osuus on nyt jo 76%!! 5 % opinnoista on luentoja loput 19% opitaan ryhmissä, Salminen hämmästeli.

KUVA: FT Janne Säntti

PARILUENNON toinen tohtori, Janne Säntti muistutti koululaitoksen historiallisuudesta.

Kouluun liittyy perinteet omaava praktiikka.

- Ovatko opettajat muutosagentteja vai kehityksen jarruja, hän kysyi.

Käytännön ja teorian jännitettä on vaikea ratkaista.

- Jos opettajankoulutuksessa on liikaa käytännöllisyyttä, se siirretään ammattikorkeakouluihin. Jos taas painotetaan liikaa teoriaa, emmekö astu kasvatustieteen laitoksen tontille, Säntti kysyi.

Opettajankoulutusta rahoitetaan, koska meillä yhä uskotaan, että tieto nostaa taloudellisesta lamasta. Tieto tarkoittaa kuitenkin tänään kauppatavaraa. Yliopistosta tehdään ranking-listoja. Toiminnassa yhä suurempi osa on osa projektitaloutta: Sitä tehdään, mistä saa rahaa.

Kolmas teema, jota hankkeessa tutkitaan, on opettajankoulutuksen tiedekäytänteet. Säntin mukaan niiden traditio on kevyttä.

- Meillä on vain vähän varmaa tietoa ihmisestä. Kasvatustiede on soveltava tiede, joka on kovasti kulttuurisidonnaisuus. Lisäksi tieteen tutkinnoilla on varsin vähäinen vaihtoarvo, ja osaamisen käyttöarvoakin epäillään, Säntti listasi.

Johtopäätöksenä oli vaatimus teorian ja käytännön paremmasta liittymisestä toisiinsa ja tutkivan opettajan idean varmistaminen ohjauksella.

- Nyt ne yhdistyvät lähinnä opiskelijan päässä, jos yhdistyvät.

KUVA: Emeritus-professori Pertti Kansanen

Pertti Kansaselle oli varattu vartti kommenttipuheenvuoroon. Hän kannusti tutkijaparia tarttumaan teemaansa. Kansanen otti kopin kysymyksestä, kuinka luokanopettajankoulutus yliopistoon livahti.

- Se todellakin livahti vahingossa. Ilmeisesti taustalla ei ollut tarkoituksellista hanketta. Kun välitutkintoa ei sallittu, niin vain kävi.

Kansanen halusi hieman taustoittaa tutkiva opettajan käsitettä. Se liittyi hänen mukaansa laadullisen tutkimuksen esiinmarssiin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Tällöin oman työn tutkiminen nousi keskeiseksi ideaksi (Sinikka Ojanen).

- Muista kielistä tuttu Opettaja tutkijana on liian vaativa. Siksi itse ehdotin tutkivaa opettajaa (reflective teacher). Käsitteessä teoria ja käytäntö ovat yhdessä. Opettajilla ei ole valmiutta toimia tutkijoina, mutta systemaattinen kasvatustiede antaa heille valmiudet reflekoida omaa työtään, Kansanen kertoi.

Onko opettajankoulutus hylännyt Cygnaeuksen?

Kansanen pohti myös, mitä Cygnaeuksen opettajankoulutuksesta on yhä jäljellä.

- Sisällöt eivät tule kysymykseen. Ne: siveellisyys ja moraali ovat niin aikaan sidottuja.

Hän löysi kuusi yhteistä tekijää:

1. pääsykoe (edelleen)
2. harjoittelukoulu (mallikoulu)
3. lastentarha ja seimi mukana (1975 lastentarhurit yliopistoon)
4. lempi-idea käsityö
5. yhteisseminaari (joskin kaksi osastoa)
6. opetus oli ilmaista.

Keskustelua

Pertti Kansasen kommenttipuheenvuoron jälkeen oli puoli tuntia aikaa keskustelulle. Jukka Rantala oli koonnut omaa listaa eräistä Cygnaeuksen opettajankoulutuksen piirteistä provosoimaan keskustelua (punainen = hylätty)

• Opettajan rekrytointi
• - kansan parista
• - kutsumustietoisuus (muiden palveleminen ja uhtautuvaisuus)
• - Seminaarikasvatus
• - opettajuus lauman ohjaamista
• - lapsen todellisuudesta liikkeelle pikemmin kuin korkeista sivistysihanteista
• - puolisivistystä ja vihkoviisautta (ehkä hylätty)
• - taito- ja taideaineiden korostus
• - seminaarilaisten harrastustoiminnen vilkkaus

Keskustelu opettajankoulutuksen suunnasta oli varsin vilkasta. Muutama poiminta tässä

- Se, mitä cygnaeuslaisuudella tarkoitetaan, on mutkikas juttu (ja jäi hieman annetuksi)

- Cygnaeuksen elinaikana muutosvauhti oli nopeaa. 1860-luvulla moni asia (mm. naisten ja miestet rinnakkainopetus) oli uutta- 1890-luvulla jo vanhaa.

KUVA: VM Erkko Anttila

LYHYEN kahvitauon jälkeen alkoi tapaamisen toinen osuus, jonka otsikkona oli:

"Onko cygnaeuslaiselle kutsumusopettajalle enää kysyntää?

TYÖTERVEYSLAITOKSEN tutkija Erkko Anttila esitteli omassa alustuksessan alustavia tuloksia tutkimuksestaan, jossa hän vertaili Opettaja-lehden kirjoituksia opettajan työstä eri vuosikymmeniltä. Häntä kiinnosti erityisesti kutsumukseen liittyvä kansaopettajan esimerkillisyyden vaatimus. Aineiston perustella opettajan työ on muuttunut agraarin kyläyhteisön mallikansalaisena olemista urbaaniksi tunnetyönteoksi. Anttilan tutkimuskysymyksenä ovat stressitekijät, joita mallikansalaisuus tuottaa.

Anttila luki yleisölle erityisesti vuoden 1939 kirjoituksia, joissa opettajat tuskailivat osalleen osunutta mallikansalaisuuden painetta ja esittivät keinoja purkaa sitä. Näytteistä välittyi kuva epäaidon naamarin pitämisen kuormittavuudesta, josta lähinnä vapautuu kesälomalla matkustamalla kauas.

MINULLA oli sitten 15 minuutin kommenttipuheenvuoro, jossa noudatin pitkälti edellisessä lastussa kuvaamaani dispositiota.

Keskustelu

TÄMÄN jälkeen oli taas puoli tuntia aikaa keskustelulle opettajuuden olemuksesta ja muutoksesta. Tässä muutama poiminta katsomosta heitetyistä ajatuksista:

- Tänään vaaditaan opettajan omaa sädekehää, kun koulun karisma on kadonnut

Moni tarttui väitteeseeni, että kutsumukseen kuuluu kärsimys.

Sari Vesikansa muistutti opettajankouluttajia siitä, että koulutuksessa tulisi antaa sellaiset valmiudet, että työtehtävästä voi selvitä.

- Pitää tutkia, mitä vaativuuksia työhön liittyy. Opettajan työ on emotionaalisesti hyvin kuormittava. Lähtökohta ei voi olla, että se on kärsimystä. Tulee isoja ongelmia, jollei kouluteta juuri siihe työhön, mitä joutuu tekemään.

Janne Säntin mukaan opettajuus tuotetaan tänään itse, kun rakenteet eivät sitä enää tuota.

- Koululta on mennyt sädekehä, kuten Ziehe on todennut. Kutsumuksesta on tullut entistä enemmän yksilöllinen projekti.

- Onko kutsumuksessa kyse kärsimyksestä ja uhrautumisestä? Kyllä siitä jokin vastike saadaan. Kokemus työstä, jossa on mieli, merkitys.

Pertti Kansanen kommentoi myös kutsumus-käsitettä.

- Kutsumuksella on pitkään ollut negatiivinen valenssi. Mutta kyllä se kuitenkin elää (näkyi jo 1970-luvun lomaketutkimuksissa). Erkki Lahdeksen mukaan kutsumus on taistelua tietämättömyyttä vastaan, Kansanen muisteli.

Kansanen nosti myös esiin Hansenin kirjan ”The call to teach”, jossa kutsumus on määritely henkilökohtainen mielenkiinnoksi jotain sosiaalisesti arvokasta kohtaan. Hän jäi pohtimaan, pitäisikö ja voisiko kutsumusta mitata valintakokeissa.

- On esitetty, että opettajalla on kahdenlaisia ominaisuuksia: kvaliteetteja ja kompentensseja.

Kvaliteeteissa on kysymys pysyvistä persoonallisuuden piirteistä, joita on hankala muuttaa. Motivaatiota pidettiin pitkään tällaisena; sen uskottiin heijastuvan vieteistä ja tarpeista.

- Opettajankoulutukseen tulisi valita kvaliteeteiltaan sopivimmat, ja keskittyä koulutuksessa kompentensseihin, joita voidaan saada koulutuksella aikaan.

Pekka Silventoinen tarttui mm. kommentissani esiintyneeseen sivistyksen käsitteeseen.

- Beckerin mukaan sivistys tarkoittaa pellavan harhaamista kahteen kertaan. Näin karheus poistuu!

Myös opettajuuden käsite puhututti. Miksi juuri opettajaan liitetään tällainen- juus?

Pertti Kansanen muisteli, että kun opettajuus-käsitettä alettiin käyttää, opettajuuden sisällöksi tupsahti kutsumuksellisuus. Opettajana olemisen täyttää koko elämän.

Nuori opettaja tarttui myös kommenttini siihen osaan, jossa esitin, että kutsumus-käsite tulisi päivittää 2000-luvulle, koska cygnaeuslainen pro fide ja pr patria ovat tyhjentyneet. Häntä innosti ajatus, että kutsumuksen mallin ei tarvitse kummuta menneisyydestä. Kohottavana ihanteena voi olla pienen lapsen hyvä.

Toinen nuori opettaja varoitti kutsumukseen liittyvästä uhrautumisesta ja sen hyväksikäytöstä.

Ja sitten ihan muualle

HARMI, etten voinut jäädä iltapäivän jatko-osuuteen. Riensin sparraamaan mamu-opettajien opetustuokioiden harjoittelua ja sieltä Auroran koululle, jossa Ulla Hämäläinen ja Kaija Kuivanen vetivät oppimiskeskuksemme nimissä ryhmäintegaatiokoulutusiltapäivää nykyisten RI-koulujen opettajille, avustajille ja vanhemmille.

Oli upeaa, että paikalla oli myös Martinkallion koulun rehtori Ritva Nykänen, johon RI-oppilaat pääsevät käymään yläkoulua. Ensimmäinen aalto Mikkelästä jo ensi syksynä.

Cygnaeus kutsuu

KUVA: Martti yrittää vimmatusti paneutua Uno Cygnaeuksen ajatuksiin kutsumusopettajista.

HYVÄÄ vuosilomapäivän aamua, rakas päiväkirja.

Nousin tänään puolikuuden aikoihin. Yön aikana aivot olivat kypsytelleet uusia ideoita oman Cygnaeuksen kutsumuopettaja-käsitteen alustusta Viikon Normaalikoululla koskevan oman kommenttipuheenvuoroni jäsentelyyn. Versio 1.0 on luettavissa aikaisemmasta lastusta.

Kommenttipuheenvuoron rakenne voisi olla seuraava:

(1) Napakka kutsusta kiittävä esittäytyminen

(2) Nöyrästi kuullusta alustuksesta sen täysosumaoivallusten esiin nostaminen.

(3) Kuullun vertaaminen omaan jäsentelyyn, jossa kutsumuksen keskeiset elementit ovat:

1. Ylevä arvo
2. Lahja
3. Intohimo
4. Palvelemisen idea
5. Uskollisuus
6. Ahkera työ
7. Kärsimys

(4) Näiden seitsemän kutsumuksen elementin näkyminen 2000-luvulla, jonka koulutuspolitiikassa ei ole enää PRO FIDE ja PRO PATRIA - missiota.

(5) Yhteenveto kutsumuskäsitteen merkityksestä nyt. Onko se yhä kokoava käsite? Vai onko sen oleellisin ydin ajan hengen muutoksen myötä tyhjentynyt? Kyetäänkö sen avulla kuitenkin ymmärtämään, mitä olemme menettämässä, jos koulusta kehitetään a) kustannustehokasta isojenkin lasten päivähoitolaitosta, jossa samalla opitaan hyödyllisiä asioita b) ihmisformuloiden turboahtaamoa. Kyetäänkö sen avulla ymmärtämään, mitä sen sijaan pitäisi tehdä.

(6) Loppukiitos.

Valmentamassa maahanmuuttajia opettajiksi

KUVA: Yhdestä kurssilaisesta on oikein aukeman juttu tuoreessa Opettaja-lehdessä.

OLEN tänä keväänä valmentanut Suomeen muuttaneita ulkomailla syntyneitä ammattilaisia toimimaan opettajina suomalaisessa koululaitoksessa. Mukana on oman äidinkielen opettajia ja katsomusaineiden opettajia. Palmenian organisoiman kurssin otsikkona on minun osaltani johdastusta didaktiikkaan. Tänään kertasimme eri opetusmenetelmien hyviä ja huonoja puolia ja suunnittelimme toukokussa Auroran oppilaille (10.5.) pidettäviä 10 minuutin opetustuokioita.

LOMAPÄIVÄN kunniaksi ajoin työmatkat Vespalla. Lämpötila kohosi jopa +13 °:een. Pakko myöntää, että piipahdin myös koululla. Pari oppilasasiaa oli hoidettava. Sähköpostista etsin kuumeisesti tietoa avustajaresurssista ja resurssiopettajista mutta turhaan. Kohta tulee kiire.

ILLALLA on vielä Espoon perinneyhdistys Auroran hallituksen kokous. Vieraanamme on Omnian opettaja Timo Hyvönen, PDG, Lions-organsaatioista. Timo kertoo, kuinka he ovat organisoineet sisäisen koulutuksen.

Vespalla raekuurossa jne.

KUVA: Koululaisilla oli tänä aamuna 35 koulupäivää kesälomaan.

PÄIVÄSTÄ piti tulla ihan mahdoton, mutta elämä jotenkin kesytti sen. Ulkomaiset vieraat olivat jääneet jumiin Japaniin, joten se siitä. Tapaaminen soklassa peruuntui, kun jostain syystä emailini ei ollut mennyt perille. Toinen kehittämiskeskustelu siirtyi, kun pöpöt pakottavat porukkaa jäämään kotiin.

Monta asiaa kuitenkin myös tehtiin. Peter Panin pääroolien valinnat julkistettiin. Viikko-info pidettiin. Kuvasimme ensimmäiset otokset Peter Paniin. Avustajien palkkasotkuja saatiin selvitettyä. Vedin bänditunnin. Lyhensin rästitehtävien listää 60:sta 50:een. Hyvä suoritus.

VESPA kävi huollossa. Uma heitti minut koulun jälkeen hakemaan sen kotiin, ja eikö silloin ala sataa rakeita. Veljet. Polvet olivat ihan jääkalikkoina.

Illansuussa ajoin vielä Espoon ja Kauniaisten opettajien paikallisyhdistyksen hallituksen kokoukseen. Siitä onkin aikaa, kun Olarin toimistotiloissa on näissä merkeissä kokoustettu. Hannu Suntio ja koko hallitus muisti tuoretta valtuutettua oikein shampanjapullolla. Kiitos.

HUOMENNA saa nukkua vähän pidempään, kun on vuosilomapäivä. Yes!

Tarvitaanko 2000-luvulla kutsumusopettajaa?

KUVA: Viikin normaalikoulu on yliopistollinen harjoittelukoulu.

ENSI KESKIVIIKKONA minulla on hieno tilaisuus osallistua vuosilomapäivänäni Viikin normaalikoululla järjestettävään Cygnaeuksen kansakoulua koskevan seminaarin tutkijatapaamiseen.

Minua on pyydetty kommentoimaan tämän päivän tarpeista käsin alustusta, jossa pohditaan Cygnaeuksen kasvatusajattelun yhtä kulmakiveä: ideaa kutsumusopettajasta. Kommentaattorin tehtävä on varsin haastava. Tehtävänä on reflektoida kuultavaa alustusta, johon ei ole etukäteen voinut tutustua. Minulle sellainen sopii.

Joka tapauksessa on tärkeää itsekin valmistautua teemaan. Niinpä pohdin teemaa itsekseni näin sunnuntaiaamun lastuna.

Mitä kutsumus oikein on?

Käsitteen "kutsumus" juuret ovat kristillisessä sanastossa. Sen lähtökohta on Antti Raunion mukaan apostoli Paavalin teksteissä (1 Kor. 7:20). Alunperin katolisessa kirkossa kutsumus liittyi nimenomaan papin tehtävään. Kirkon piirissä puhutaan erikseen ulkoisesta ja sisäisestä kutsumuksesta. Kirkollisten toimitusten oppaan mukaan ”Vihittävällä tulee olla sisäinen eli henkilökohtainen kutsumus (vocatio interna) ryhtyä virkaan ja hoitaa sitä kirkon tunnustuksen ja järjestyksen mukaisesti sekä kirkon yhteisönä antama kutsu ja valtuutus (vocatio externa).”

Meille suomalaisille kutsumusajatus on välittynyt Martti Lutherin tulkintana. Protestantismi "sekularisoi" kutsumus-käsitteen ja teki kaikesta työstä yhtä arvokasta Jumalan palvelemista. Lutherin mukaan kutsumus määrittää ihmisen paikkaa ja tehtävää yhteisön jäsenenä. Jumala kutsuu ihmisen elämäntehtävään, mikä ei tarkoita vain palkkatyötä. Elämässä on sitä paitsi monia tehtäviä työn lisäksi: isä, äiti naapuri jne.

Teologisessa mielessä kutsumus on lähimmäisen palvelemista Jumalan kutsusta. Ideana on, että ihmiselle on annettu lahjoja, joita välittämällä jumalan hyvä leviää maailmassa.

Maallistuneempi käsitys kutsumuksesta

Voisiko kutsumusta tarkastella muustakin viitekehyksestä kuin teologisesta? Hyvin yleisellä tasolla voidaan ajatella, että kutsumus on kaiken voittava halu tehdä jotain. Jotain sellaista, jossa on ylevyyttä. Emme puhu, että jollakin on kutsumus pörssimiljönääriksi tai pankinjohtajaksi. Kutsumukseen liittyy jollain lailla uhrautumista.

Kutsumus on omien lahjojen antamista toisten hyväksi vastikkeetta, odottamatta vastapalvelua tai edes henkistä hyvää mieltä. Päinvastoin siihen liittyy usein vaivaa ja vastuksia.

Kutsumuksen voi ymmärtää sitoutumiseksi, siis tunnepohjaiseksi kiinnittymiseksi itselle

identiteetin säilymisen kannalta merkittävään kohteeseen ja tehtävään. Kutsumus edellyttää kokemusta jostakin ylevästä arvosta.

Kutsumuksen käsitettä lähellä ovat myös seuraavat muut käsitteet: omistautuminen, palveleminen, pyyteettömyys, uskollisuus.

Kutsumus on jonkun lähettämän kutsun vastaanottamista. Kuka kutsuu? Kuinka kutsun vastaanottaminen tapahtuu ? Maallistuneessa merkityksessä Jumala ei enää kutsu. 1800-luvulla elettiin vahvan kansallisen projektin aikaa. Monet taiteilijat ja poliitikot tarttuivat maailman hengen kutsuun.

Ulla Solasaari on tutkinut Schelerin kasvatusfilosofiaa. Hänen mukaan kutsumus otetaan vastaan asteittain oma tehtävä tunnistamalla. Kutsumus määrittelee ihmiselle erityisen paikan maailmassa. Kutsumuksesta kieltäytyminen olisi omasta kohtalostaan kieltäytymistä. Kutsumuksen vastaanottaminen on oman velvollisuuden ymmärtämistä, velvollisuuden, jonka täyttämiseen ihminen kutsutaan. Antti Raunion mukaan oman kutsumuksen löytäminen ja toteuttaminen on pitkälti vastauksen etsimistä kysymykseen "miten voin palvella?"

Kun kutsumus otetaan vastaan, siihen sitoudutaan. Kutsumus ei ole pätkäkutsumusta. Hetken innostus ei riitä. Vaaditaan kestävyyttä.

Cygnaeuksen kutsumusopettaja

Uno Cygnaeuksen kasvatusopin kulmakiviä on idea kutsumusopettajasta. Hän piti opettajan työtä pyhänä kutsumustyönä ja uskonnollisten ja isänmaallisten arvojen julistamisena. Opettajilla oli pyhä kutsumus. Heidän uskontonsa oli valistus. Koulu oli Cygnaeukselle pyhä paikka. Opetus oli jumalanpalvelusta.

Cygnaeuksen mielestä opettajan tuli tuntea oppilaitaan kohtaan ”pyhää rakkautta”. Rakkauden lisäksi innostus oli tärkeä sana kuvaamaan opettajan oikeaa suhdetta työhönsä.

Kutsumusopettaja antautui työlleen täysin rinnoin aikaansa ja vaivaansa laskematta. Cygnaeuksen mukaan seminaarinopettajan tuli antaa opiskelijalle "oikea käsitys koko hänen vastaisesta kutsumuksestaan ja herätettävä hänet selvästi tajuamaan asemansa lasten kasvattajana ja opettajana."

En ole ihan varma, kuinka omintakeinen tämä idea on. Kun Luther oli laajentanut kutsumuksen jokapäiväiseen elämään, niin jokainen työ, johon ihminen ryhtyi, oli hänen kutsumuksensa ja se tuli tehdä niin kuin tekisi palvelusta itse Jumalalle. Siten myös maallinen työ oli jumalanpalvelusta. Cygnaeus tunsi varmasti Lutherin ajattelua.

Elettiin aikaa, jolloin opettajan ammatti oli juuri syntymässä. 1860-luvulle saakka koulunopettajan tehtävä oli välivaihe papin uralla tai esim. lukkarin sivutyö. Cygnaues varmasti halusi opettajien, joille juuri oli järjestymässä oikein useavuotinen koulutus, myös sitoutuvan tehtävään.

Cygnaeus halusi opettajiksi nimenomaan naisia. Varmasti taustalla oli pestalozzilainen ajattelu, mutta ehkä myös ihan käytännön syitä. Kansakoulunopettajattaren tehtävä oli ensimmäisiä ammatteja, joka tarjosi naimattomille naisille mahdollisuuden itselliseen elämään.

En kiistä lainkaan, etteikö opettajan tehtävään hakeutumiseen olisi liittynyt myös yleviä päämääriä. Toki. 1800-luvun koko henki oli kristillinen, ja usko taivaaseen ja helvettiin oli varsin vahvaa. Kristillisen uskon ytimessä oli lähimmäisen rakkaus. Opettajan tehtävässä oli hieno mahdollisuus auttaa ja tukea heikossa asemassa olevia. Taustalla oli myös filantropian aate. Toinen tärkeä projekti, johon opettajan ammatti liittyi oli kansallisvaltion synnyttäminen. Se on varmaan suomalaisen koulun menestystarinan yksi erityispiirre.

Opettaja, kutsumus ja 2000-luku

Tänään emme juuri puhu ylistävästi kutsumusopettajista. Oman aikakautemme eetos on aivan toinen kuin 1800-luvun lopulla. Ammatit ja ihmisten suhtautuminen kaikkiaan työhön on muuttumassa.

Reijo Wileniuksen (1981) mukaan ihminen voi suhtautua työhönsä kuudella eri tavalla:

1. jaetut tehtävä saatetaan loppuun. Jollei ole tehtäviä, odotetaan.

2. ollaan töissä jossain, ollaan palkkalistalla

3. työ on opitun ammatinharjoittamista.

4. työ on ura, tie kohti yhä suurempaa ammattitaitoa

5. työ on kutsumus- tapa kehittää itseään

6. työ on elämäntehtävä.

Hyvä jäsennys. Martti T. Kuikka on päätynyt esittämään seitsemää erilaista kuvaa eri vuosikymmenien ihanneopettajasta:

• Kutsumusopettaja (alkoi väistyä 70-luvulla; tuli uudelleen esille 90-luvun laman aikana )
• Virkamiesopettaja (tekee työtään sopimusten mukaisesti, työajan puitteissa. Tehtävä työ suhteutetaan annettuun korvaukseen; kuva vahvistui 70- ja 80- luvuilla, kun ammattjärjestöille tuli keskeisempi rooli yhteiskunnassa)
• Opetusteknikko (alkoi kehittyä 50-luvulta lähtien)
• Tiedostava opettaja painottaa opettajan tehtävää yhteiskunnallisena tiedostajana ja vaikuttajana. 1970-luvulla ilmeni radikalismina, sen jälkeen muutunut analyyttiseksi yhteiskuntakriitikoksi.)
• Didaktisesti ajatteleva opettaja juuret 60-luvulla, kuva täsmentyi 70-luvulla: kyky joustavuutteen ja itsensä kehittämiseen opetusopin lisäksi)
• Tutkiva opettaja (juuret oppikoulussa ja 70-luvun kasvatustieteen kandidaatin tutkinnossa
• Reflektoiva opettaja (käsitys opettajasta luovana ja omaan tietoisuuteen nojaavana ihmisenä, 80-luvun vaihtoehtopedagogiikat)

Jyri Linden on tutkinut tuoreessa väitöskirjassaan (2010) opettajan työn luonteen muutosta. Hän näkee opettajan työn osana kansallisvaltion kehitystyötä. Opettajille tuli tuolloin tehtävä turvata yhteiskunnan moraalisen tahdon jatkuminen ja yhteiskuntarauhan ylläpitäminen. Opetustyö oli moraalinen projekti valtion suojassa. Pro Patria! Työn mielekkyys perustui kristillisen palvelutehtävän eetokseen ja kansalaisten arvostukseen.

Linden kysyy, entä kuinka on nyt, kun kansallisvaltioprojektia ei enää ole? Kun elämme kilpailuyhteiskunnassa? Ja minä otan kopin: Kun olemme menettäneet uskoon jumalalliseen kaikille samaan ja oikeaan moraaliin? Se kasvualusta, josta kutsumusopettajuus kumpusi, on rapautunut. Emme enää usko yhteen kaikkia yhdistävään moraaliin, jota opettajan olisi edistettävä. Moraaliin, johon liittyi "Bildung", luonteen jalostus. Lindenin mukaan opettajan työ on muuttunut ja muuttuu palkkatyöksi, jossa mielekkyys tulee siitä saatavasta taloudellisesta hyödystä.

Onko hyvä näin? Taidamme elää aikaa, jossa toki kuulemme kohottavaa juhlaretoriikkaa opettajan ammatin eettisyydestä. Esim. Olli Luukkaisen mukaan opettajia tarvitaan tulevaisuudessa pappien sijalle arvojohtajiksi. Käytäntö on kuitenkin raadollisempi. Siihen kuuluu koulujen lakkauttaminen huonoihin tuloksiin vedoten, väkivalta opettajia kohtaan, valitukset, opettajien raahaaminen oikeustupaan..

Koulun ja opettajuuden aura on himmennyt. Koulusta on tulossa erityisesti työelämässä tarpeellisia taitoja päivähoidon ohessa kehittelevä laitos. Talous vie. Hyväksymme, että oppilaat voivat olla koulussa ilman opettajia. Hyväksymme yhä kasvavat luokkakoot.

Timo Airaksinen on tarkastellut opettajan ammattia kolmen etiikan käsitteen kautta: autonomian, autenttisuuden ja autarkian. Autonomia on sisäistä vapautta, itsemääräytyneisyyttä eli vapautta ja kykyä tehdä omia päätöksiä. Autarkia on ulkoista vapautta, itseriittoisuutta, joka takaa riippumattomuuden muista, ulkopuolisista toimijoista.
Autenttisuus on uskollisuutta omalle roolille, minuudelle ja nimenomaan sen parhaille puolille. Näistä käsitteistä on minusta kysymys 2000-luvun kutsumuksessa. Ja nimenomaan niiden suhteen opettajuuden tyhjentämisestä ja ammatin insinööristämisestä ei-arvoammatiksi.

Onko enää kutsumusopettajia ? Väitän, että on. Joukko, joka on löytänyt uskonnon ja kansallisvaltion mission sijalle esim. oman pedagogiikkansa kehittelyn. Maamme on pullollaan meitä johonkin "ideaan hurahtaneita", jotka Matti Koskenniemensä oppineina etsivät omaa tapaansa opettaa. Meitä, joita ehkä yhdistää kutsumus olla opettajina oma itsemme ja toteuttaa itseämme yhdessä toisten ihmisten kanssa omaa toimintaamme jatkuvasti vastuullisesti reflektoiden.

Olisiko hyvä, että kutsumusopettajia olisi yhä ja enemmän?

Vastaan kysymykseen mutkan kautta. Kokoan edellä olevasta tekstistä piirteitä, jotka liittyvät kutsumukseen. Tarkastellaan sen jälkeen kysymystä nurin perin: olisiko opettajien hyvä olla kutsumusopettajan vastakohtia. Olisiko tällaisesta opettajasta ja opettajan työstä vastaamaan 2000-luvun kasvatuksen haasteisiin:

• (Oma halu olla opettaja) Haluttomuus olla opettaja
• (Ylevyys). Työllä ei ole kohottavaa merkitystä.
• (Sitoutuminen) Pätkätyö
• (Sitoutuminen) Virkavelttous. Sivuharrastus tulee hallitsevaksi opettajan tajunnassa vallaten pääasiallisesti hänen aikansa ja voimansa (Martti Haavio)
• (Omistautuminen, uhrautuminen) Laiskuus, välinpitämättömyys, oman edun varjelu
• (Velvollisuudentunto). Vastuuttomuus.
• (Toisten palveleminen). Omien tarpeiden tyydytys
• (Vastikeettomuus). Kaikesta rahan vaaiminen. Leipäpappi.
• (Välittäminen, pedagoginen rakkaus) . Kyynisyys. Marina. Paha opettaja.

Vastaan siis tarvitaan.

Kutsumus täytyy kuitenkin määritellä uudelleen. Palkkatietoisuutta ei tule demonisoida. Opettajienkin on maksettava laskunsa. Uhrautumisenkin vaatimusta epäröin. Vaarana on kyynistyminen. Mutta halua palvella lasta tarvitaan. Vastuullisuutta. Omistautumista. Sitoutumista.

Meidän pitäisi kaivaa uudelleen esiin vanha suomalainen pedagogiikka ja tarkistaa kuuluuko omaan ajatteluumme riittävästi kasvatustietoisuutta? Opettaja ei voi olla vain osaamisen valmentaja. On oltava halua kasvattaa opettaessamme ja ymmärrystä siitä, mitä se tarkoittaa. Tietoa siitä, miten me kasvattajina vaikutamme. Sen vastuun kantoa. Tahtoa toimia eettisesti lapsen hyväksi, jotta hänessä oleva hyvä saisi tulla esiin. Uskoa siihen, että ihmiset on tarkoitetty tekemään toisilleen hyvää. Taitoa auttaa lasta ja sitkeyttä. Uskoa pedagogiseen rakkauteen kasvun yhtenä dynamona. Ja rohkeutta puolustaa kasvatuksen maailma rajoja julmaa taloutta vastaan.

Hyvän opettajan keskeinen taito on taito innostaa. Herättää harrastus. Liekki. Kutsumus on tänäänkin vakaa usko siihen, että työllä on mieli. Vain sillä mielellä voi onnistua opettajana,

2000-luvulla tarvitaan opettajan tehtävään sioutuneita, työstään, lapsista ja opetettavista asioista innostuneita miehiä ja naisia, jotka uskovat, että koululla on tärkeä missio paremman maailman rakentamisessa.

" Mikään sellainen ei ole ihmiselle ihmisenä minkään arvoista, mitä hän ei voi tehdä intohimoisesti." (Max Weber)

KIRJALLISUUTTA

Airaksinen, T. (1998). Opettaja, arvot ja muuttuva ammatti. Teoksessa R. Sarras. (koonnut),

Puheenvuoroja opettajan etiikasta (ss. 5-13). Helsinki: OAJ

"D. I. Vaari". Martti Haavio, Opettajapersoonallisuus (1947). DIVARIN HELMIÄ 15.

" D. I. Vaari " Aukusti Salo, Johdatus yleiseen kasvatusoppiin. (1952)

Kiuru, V. (1968). Opetusasenteet. Teoksessa O. Nöjd. (toim.). Peruskoulua kohti. Yleisradion ja television peruskoulupedagogiikan kurssien johdannot (ss. 144-146). Helsinki: Weilin+Göös.

Kuikka, M. T. (1993). Opettajakuvan muuttuminen 1940-luvulta 1990-luvulle. Koulu ja menneisyys, (104-121). Helsinki: Suomen Kouluhistoriallinen seura

Linde´n, J. (2010). Kutsumuksesta palkkatyöhön? Perusasteen opettajan työn muuttunut luonne ja logiikka. Acta Universitatis Tamperensis 1502. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 940.

Luukkainen, O. (2004). Opettajuus. Acta Universitatis Tamperensis 1986.

Solasaari, U. (2003 ). Rakkaus ja arvot kasvattavat persoonan. Max Schelerin kasvatusfilosofiaa. Helsingin yliopisron kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 187.

Syväoja, H. (2004). Kansakoulu- suomalaisten kasvattaja. Perussivistystä kansalle 1866-1977. Jyväksylä: PS-kustannus.

Tahvanainen, I. (2001). Kasvavat kasvattajat. Kasvatustietoisuus ja sen kehittyminen ammatillisen opettajankoulutuksen aikana. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Julkaisuja 229. 



Uusikylä, K. (2006). Hyvä paha opettaja. Helsinki: Minerva Kustannus.

Weber, M. (2009 ). Tiede ja politiikka - Kutsumus ja ammatti. Helsinki: Vastapaino.

Wilenius, R. (1981). Bildningens villkor. Esbo: Ab Svenska Läromedel.

Ammattikorkeakouluetiikka. (2004). Opetusministeriön julkaisuja 2004:30. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitteet/opm_184_opm30.pdf?lang=fi

Seminaari: Cygnaeuksen kansakoulu ja suomalainen nykykoulu

Cygnaeuksen kansakoulu ja suomalainen nykykoulu

Näkökulmia koulumaailmaan pysyviin ja muuttuviin haasteisiin

Aika: ke 21.4.2010 klo 9:45-16:15

Paikka: Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu, Kevätkatu 2 , Viikki

Hintatiedot: Maksuton.

Uno Cygnaeuksen syntymästä on kulunut 200 vuotta. Helsingin yliopiston Viikin normaali-koulussa järjestetään sen kunniaksi Cygnaeus-tapahtuma joka koostuu koulu- ja kasvatus-historian tutkijoiden tapaamisesta yleisötilaisuudesta ja normaalikoulun oppilaille tarjotusta ohjelmasta. Tilaisuudesta vastaavat Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu Opettajankoulutuslaitos ja Suomen Kouluhistoriallinen Seura.

Tutkijatapaamiseen toivomme ilmoittautumista. Yleisötilaisuuteen on vapaa pääsy. Tilaisuudet ovat maksuttomia. Kouluravintolan maksulliset ateria- ja kahvilapalvelut ovat käytettävissä sen aukioloaikoina.

Koulu- ja kasvatushistorian tutkijoiden tapaaminen (kutsuseminaari)

Paikka: Saunditorio (sisääntuloaula).Keskustelua johtaa prof. Jukka Rantala.

9.45_10.00 Avaus (prof. Jukka Rantala Helsingin yliopisto)

10.00_10.30 Onko nykyinen opettajankoulutus hylännyt Cygnaeuksen ajatukset? (dos. Jari Salminen ja FT Janne Säntti Helsingin yliopisto)

10.30_10.45 Kommenttipuheenvuoro (emeritusprof. Pertti Kansanen)

10.45_11.15 Keskustelua opettajankoulutuksen suunnasta

11.15_11.30 Tauko

11.30_12.00 Onko cygnaeuslaiselle kutsumusopettajalle enää kysyntää? (tutkija Erkko Anttila)

12.00_12.15 Kommenttipuheenvuoro (rehtori Martti Hellström)

12.15_12.45 Keskustelua opettajuuden olemuksesta ja muutoksesta.

Yleisöseminaari

Paikka: Saunditorio (sisääntuloaula).Keskustelun johtaa dos. Jari Salminen (Helsingin yliopisto)

13.00–13.15 Tervetulosanat (johtava rehtori dos. Jyrki Loima Helsingin yliopisto)

13.15_13.45 Cygnaeuksen ja Snellmanin väittely kansakoulusta (dos. Marja Jalava Helsingin yliopisto)

13.45_14.15 Tyttöjen koulutuksen ristiriidat (KT Annukka Jauhiainen Turun yliopisto)

14.15_14.45 Pisasta tulevaisuuden haasteisiin (KT Elina Harjunen Helsingin yliopisto)

14.45_15.00 Tauko

15.00_15.30 Taito- ja taideaineiden merkitys tulevaisuuden perusopetuksessa (TaT Sirkka Laitinen Helsingin yliopisto)

15.30_16.00 Perusopetuksen kehittäminen kehitysmaassa esimerkkeinä Keski-Aasia ja Nepal (FM Marja Mononen-Aaltonen Helsingin yliopisto)

16.00_16.15 Seminaarin päätöskeskustelu

Tilaisuus päättyy klo 16.15.

Takana täpäkkä viikko

KUVA: Rakas Vespa on haettu talviluolasta. Ei haittaa vaikkaa sataa. Kesä tulee.

AIKA viikko. Viisi työpäivää, ja jokaisena niistä rexille riitti touhua yllin kyllin. Viikon kohokohdat?

• (1) Ehdottomasti lumen sulaminen.
• (2) Tiistainen ops-seminaari, keskiviikon YT ja perjantain tiimituokiot toivat vahvaa uskoa kykyymme selvitä sekä uudesta tukiajattelusta että resurssitason laskusta.
• (3) Toiveikkuus TIPin mahdollisesta jatkosta. Asia ratkeaa vappuaaton ohjausryhmän kokouksessa- niin todella toivon.
• (4) Tottakai se oli hieno asia, että saimme ottaa kaikki meille hakeneet eput Auroraan.
• (5) Peter Panin koekuvaukset oli meille kaikille uutta.
• (6) Eikä ole varaa unohtaa kertoa, kuinka paljon ystävällistä palautetta tälle viikolle osui. Vielä tänäänkin bussimatkalla hakemaan Vespaa vierustoverikseni osui 90-luvun alussa meillä oppilaana olleen pojan äiti. Oli ihana muistella hänen kanssaan Nummisuutarin Eskon esityksiä umpisateessa...

Kuinka tärkeää onkaan sanoa nätti sana toiselle. Joka päivälle on kyllä kaikille meille tarjolla myös harmeja ihan riittävästi. Ettei pääse ylpistymään. Summa summarum: kiva viikko.

Puheenjohtajaehdokkaiden vaalivideot salasanan takana

OAJ:n neljästä puheenjohtajaehdokkaasta on kustakin tehty 2 minuutin vaalivideo nettiin. Harmi kyllä, ne on laitettu salasanan taakse - vain OAJ:n jäsenien katsottavaksi. Taidanpa syväkurkkuna murtaa tätäkin Berliinin muuria, ja kertoa, mitä videoissa näin.

Spotit on otettu kahdella kameralla ja studiossa. Kukin esittelee itsensä. Ehdokkaat on aseteltu hieman jäykästi hankalasti istuttavalle jakkaralle. Taustaksi on hankittu isohko vaalea pöytä ja tumma kattolamppu. Noin puolen minuutin välein suora puhe kameralle vaihtuu sivuprofiiliksi. Samalla lailla kuin pidätettyjä ennen vanhaan kuvattiin. Ainakin Macilla videoiden katselussa on teknisiä ongelmia.

ITSE esittelyt ovat asiallisia, mutta eivät ne tuota yllätyksiä. Risto Kangas korostaa kuinka järjestöt ovat juuri edunvalvontatehtävää varten syntyneet. Päivi Koppanen haluaa antaa kasvot OAJ:lle. Hän jättää jostain syystä käyttämättä naisvalttikorttinsa. Pekka Lempiäisen mielestä nyt on aika valita puheenjohtaja kentältä. Hän on sieltä. Olli Luukkainen esittelee itseään pitkällä ja laajalla kokemustaustallaan ja muistuttaa myös tieteellisistä ansioistaan.

Puolueellisesti analysoituna ehdokkaita voi profiloida noiden videoiden katselun perusteella seuraavasti:

• Risto Kangas (Vahva ja laaja edunvalvonta- ja järjestöosaaminen sekä luottamus-että toimistopuolelta. Edunvalvonta on OAJ:n syvä ydin, ja palkka tärkeä asia. Pohjakoulutus luokanopettaja, rehtori.)
• Päivi Koppanen (Nainen. Puhtaasti ammatillinen opettaja- AKK. Kentän edustaja. Todella pitkä järjestökokemus luottamushenkilöpuolella:20 vuotta. Halu kuulua OAJ:hin on tärkeä asia. On sitoutunut tekemään töitä).
• Pekka Lempiäinen (Kentän edustaja- kosketus arkeen. Aineenopettaja. Opettajankouluttaja. Järjestökokemusta usean vuoden ajalta. Tulo- ja palkkapolitiikka edunvalvonnan syvä ydin. On huolissaan opettajien jaksamista. Kentän toimijoihin on panostettava. Valtuuston painoarvoa on lisättävä.)
• Olli Luukkainen (Laaja ja pitkä kenttäkokemus: yleissivistävä, ammatillinen. Kokemusta hallinnosta, työnantajan leiristä, tutkimusmaailmasta, myös edunvalvonnasta. Haluaa suunnata OAJ:a laajemmin ymmärrettyyn etujen valvontaan. Taustaltaan luokanopettaja, erityisopettaja, opettajankouluttaja, rehtori. Kokemusta toimiston kokoisen henkilökunnan johtamisesta. Paikallista toimintaa ja sen yhteyttä toimistoon on tuettava. Omasta mielestään sytyttäjä ja mahdollistaja.)

Kaikilla on opettajatausta. Kaikilla on ainakin joltakin tasolta järjestökokemusta. Vain Koppanen on nainen. Vain Luukkainen on tohtori. Vain Kankaalla on laajaa neuvottelukokemusta. Hän on myös ainoa, joka muistaa, että hänellä on perhe. Vain Luukkainen nostaa esiin johtamiskokemuksensa. Kukaan ei halua nostaa esiin jotain opettajaryhmää, jonka etua ajaisi.

Kaikki ehdokkaat ovat videoissaan hyvin vakavia. Kukaan ei hymyile. Miesten pukeutumiskoodi on busines as casual. Päivillä on nätti pusero.

Mainospuheina arvioituina kaikki esittäytyvät loogisesti (logos on kunnossa). Jokainen esittäytyy pätevänä ja pyyteettömästi hyvää tarkoittavana (ethos). Mutta missä on innostus (pathos)? Kukaan ei kerro, miksi hän haluaa olla puheenjohtaja. Kaikki ovat ikäänkuin vain käytettävissä.

Espoon rehtorit seminaarissa

KUVA: Lassi Utti avaa laatimaansa ohjelmaa, jolla voidaan laskea rahoja. Täyttä matematiikkaa!

KUVA: Vantaalainen rehtori Esko Vainio kertoi Vantaan kokemuksista kokonaisbudjetissa.

KUVA: Iltapäivällä rexit pohtivat ryhmissä kokonaisbudjettia koulun pedgogisen johtamisen välineenä. Sarpilan Jukka esitti vastauksena pakkoluovuutta ja ostopalveluita.