Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

TIPistä juttua Hufvudstadbladetissa


KUTEN tiedetään opetumsinisteri on tehnyt ehdotuksen peruskoululaisen koulupäivän pidentämisestä. HBL:n toimittaja ja kuvaaja kävivät Auroran koululla tekemässä haastattelun aiheesta. TIPIn perusteella voi ehkä tehdä joitain johtopäätöksiä siitä, miltä pidemmät koulupäivät tuntuisivat.




Jutussa haastatellaan rehtorin lisäksi neljää 4b-luokan oppilasta: Juliaa, Maijaa, Oliviaa ja Saaraa.

Niille, jotka eivät halua lukea juttua ruotsiksi, pääasiat voi tiivistää seuraavasti:
  • Kaikki Auroran oppilaat eivät ole lainkaan innostuneita päivän pidentämisestä (jutun otsikko toisi väittää toista). Oppilasparlamentin äänestyksessä 18 oppilasta halusi päinvastoin lyhentää koulupäivää. 10:n mielestä se oli nyt sopivanpituinen, kukaan ei halunnut enempää tunteja.
  • Jos tunteja tulee lisää, niin mieluiten ne parlamentin mielestä saisivat olla liikuntaa, musiikkia tai käsitöitä. Kuitenkin lähes kaikkia aineita toivoi joku oppilas.
  • Pidemmässä päivässä tulisi rehtorin mielestä olla valinnanvaraa, mitä oppilas valitsee. 90-luvulla Aurorassa oli esim. mahdollista ottaa kaksi extratuntia.
  • Epäselvää on, miten lisätuntien rahoitus aikuisten oikeasti järjestettäisiin.
  • Jutussa myös kuvaillaan TIPin toimintaa ja laajahkoa kerhopalettia. Lisäksi kerrotaan, että lautakunta joutuu piakkoin päättämään, supistetaanko iltapäivätoimintaan otettavien määrää- Päätös vaikuttaisi myös TIPPiin.
  • Rehtori esittelee jutun lopuksi oman ehdotuksena, miten tuntijakoon saadaan väljyyttä ilman lisärahaa: lyhennetään tunnin kestoa 45:stä minuutista 40 minuuttiin.

Ks. lisää tämän päivän HBL:n sivuilta.

Sensuuria tässäkin blogissa?

ARVOSTAN julkista keskustelua opetusta ja kasvatusta koskevissa asioissa. Siksi mm. pidän säännöllisesti tätä blogia. Uskon myös, että näiden lastujen avulla voi seurata, mitä suomalaisessa ja espoolaisessa koulumaailmassa tapahtuu. Sellaista palautetta on tullut.

BLOGISSA piipahtaa päivittäin varsin paljon ihmisiä. Ja tietysti blogin pitäjää aina ilahduttaa, kun joku myös vaivautuu kommentoimaan lastuissa esitettyjä ajatuksia.

BLOGIN pitäjän vastuulla on bloggerissa hyväksyä jokainen kommentti. Tekniikka on sellainen, että kommentti tulee näkyviin, vasta kun blogin pitäjä sen hyväksyy. Haluan myös avoimesti kertoa, että olen tänään pian neljä vuotta jatkuneen blogiharrastelun historian aikana ensimmäisen kerran hylännyt jonkin kommentin.

Nettimielipidekirjoittelussa on syntynyt niin lehtien yleisönosastoilla kuin blogeissakin uudenlainen ilmiö: nimimerkin takaa ilkeily. Minusta se ei ole terve ilmiö. Ymmärrän hyvin, että epäkohtien esiinnostaminen vaatii joskus rohkeutta, ja siksi on hyvä, että niistä voidaan kirjoittaa nimimerkillä. Mutta ilkeily on toinen juttu. Ilkeilyssä ei pyritä ratkaisemaan mitään ongelmaa, vaan halutaan nolata joku toisten silmissä. Nyt julkaisematta jääneen kommentin tulkitsen pitkän harkinnan jälkeen tällaiseksi ilkeilyksi. Pahoittelen, jos kirjoitus oli tarkoitettu rakentavaksi. Joka tapauksessa viesti on tullut minulle perille. Ja minullehan se oli nimenomaan tarkoitettu.

TOIVON, että tämä blogi voisi olla foorumi, jossa keskustellaan avoimesti joskus räväkästikin koulumaailman asioista. Erilaiset mielipiteet luovat kehittymiselle dynamiikkaa. Haluan kuitenkin, että blogikeskustelua sävyttää kaikkia kunnioittava pohjavire. Pyrin noudattamaan ohjetta lastuissa itse, ja toivon samaa muilta kommenteissa.

lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Educa 2010

video

TERVEISIÄ Educasta. Eilen Suomen opetusalan suurimmilla messuilla oli yli 4700 ihmistä, tänään lauantaina vielä enemmän. Kuvasin pienen leffan "kamera kiertää"-tyyliin niille, jotka eivät paikalle päässeet.

Ylivoimaisesti suosituimmat luennot pitivät näyttelijä Outi Mäenpää ja toimittaja Mirja Pyykkö. Muissa saleissa osallistujia oli vähemmän. Andy Hargreavesilla oli tänään alle 100. Martti Hellströmin kerhotoimintaa ja tulevaisuuskasvatusta käsitelleissä sessioissa muutama kymmenen kummassakin. Luokanopettaja-lehteen tuli luvattua tehdä useampikin juttu.

Mukavaa oli tavat tuttuja, ja osa tuli kuulema ihan sen vuoksi paikalle. Itse pääsin jututtamaan professori Martti T. Kuikkaa Cygnaeuksesta. Ja keitä kaikkia kohtasinkaan? Mm. Jorma Ahosen, Jaana Alajan, Kristiina Haaviston, Seppo Heinosen vaimoneen, Timo Hyvösen, Kauko Hämäläisen, Pekka Iivosen, Marko Jokisen, Peter Johnsonin vaimoineen, Pentti Jormanaisen, Arto Joutsimäen, Riitta Kauppisen, Timo Kettusen, Kari Kinnusen, Merja Koiviston, Jukka Kuittisen, Ulla Kujala-Pöntisen kollegoineen, Tuomo Kälviän, Nina Mattilan perheineen, Pia Mäki-Kokkilan, Elina Nymanin, Janne Oinosen, Tuula Peltosen, Visa Pohjolan, Ari Pokan, Pasi Sahlbergin, Ilpo Salosen, Mikko Salosen, Pekka Santalaisen, Piritta Siekkisen, Pekka Silkosuon, Mika Silvennoisen, Matti Sippolan, Tuure Soinisen, Hannu Suntion, Timo Paasosen vaimoineen, Ari Suistolan ja muita espoolaisrexejä, Niku Tuomisen, Marjo Tuoriniemen, Raija Vahasalon, rehtorikurssilaisia Uudestakaupungista ja Lappeenrannasta, oppilaitosjohdonkouluttajakurssilaisia, Opekon väkeä, Lo-aktiiveja, Opettaja-lehden päätoimittajan, Kirkkohallituksen vaikuttajia, Palo-ja pelastuskoulun rehtorin...

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Viikkokirje 5/2010



- Auroran koulun viikkokirjeen ensimmäinen painos (pe 29.1.10.)-

Neljäs kouluviikko alkamassa. 18 jäljellä kesään.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ
Edelleen oikeaa aikaa keskittyä koulunkäyntiin!

VIIKON 5 OHJELMAA

Maanantai 1.2
Hyvää helmikuuta! Normipäivä. Uinteja. Otavan Kirja-esittely.

Tiistai 2.2
OHR kokoontuu. Vuorossa 2c-luokka. Luokanopettajan virkahaku päättyy.

Keskiviikko 3.2.
YT-istunto klo 8-9. Arjen käytänteitä käydään läpi III kerta. Rehtorin virastossa neuvotteluissa klo 10-.

Torstai 4.2
Uinteja
Posti-info klo 9.45-
Perjantai 5.2.
Uinteja. Kino Aurora II klo 10-11 (Peter Pan osa II). Opettajilla talon sisäisiä työryhmäkokouksia.

Ennakkotietoa viikosta 6

KOKO VIIKKO KULTTUURISIESTAT
Maanantai 8.2.
Tavallinen koulupäivä. Uinteja.
Tiistai 9.2.
OHR klo 13.30. Vuorossa 1a-startti-luokka.

Keskiviikko 10.2.
YT klo 8-9. Uinnit
Torstai 11.2.
Posti-info 9.45-10.
Perjantai 12.2.
Uinteja. Rehtori ja TIP-koordinnaattori TIP-ohryssä? Rehtori klo 11 Kelpo-kokouksessa.

Andy Hargreaves Educassa



Osa 1. Klo 15.05

SURE on järjestänyt Educaan oikein keynote-puhujan, professori Andy Hargreavesin Bostonin yliopistosta. Perjantain luennon teeman on "Kestävä johtajuus". Luento on nyt kulunut 32 minuuttia ja olemme lämmittelyvaiheessa. Tähänastisen voi tiivistää sanomalla: "Suomalainen koululaitos on upea. Mutta se ei takaa, että menestys jatkuu."

Ballroom ei ole ihan täynnä, mutta paikalla on kuitenkin ehkä 150 rehtoria.

Osa 2 Klo 15.50

Luennon otsikkona oli siis "Kestävän johtamisen 7 periaatetta". Ne ovat:
  • 1. Syvyys- arvostetaan oppimisen syvyyttä (slow learning, kirjastot, koko yhteiskunta arvostaa...Suomessa vähemmän- muualla halutaan enemmän; opeta vähemmän opi enemmän. Välittäviä opettajia.
  • 2. Kestävyys- karismaattinen johtajakin kuolee.
  • 3. Leveys- Se leviää toisiin. Yhteistyön (yhteiset tehtävät) ja yhteistoiminnan (collabaration) ero paremman tuelvaisuuden tekemistä, täyteen ihmisyyteen)
  • 4. Oikeudenmukaisuus- ei aiheuteta vahinkoa ympäröistölle.
  • 5. Erilaisuus - Se edistää erilaisuutta ja koheesiota.
  • 6. Neuvokkuus, nokkeluus (resourcefulness)- Säästää kulutusta (hidas johtaminen, älä kuluta ihmisiä loppuun)
  • 7. Conservation (Suojelu)- Suojele vanhaa ja arvokasta luodaksesi tulevaisuutta.

Mikä perjantai!

PAKKANENKIN on hieman hellittänyt, joten on upeaa nousta tähän perjantaipäivään. Aamiaiseksi ehdin jo lukea loppuun Veli Nurmen mainion teoksen Uno Cygnaueksesta. Palaan siihen myöhemmin. Aamuvirkkuna ehtii.

PÄIVÄSTÄ on tulossa oikein monipuolinen. Klo 9.30 kokoontuu oppilasparlamentti. Listalla on mm. kouluravintolan nimikisa, oppilaitten toiveita Auroran päivän ohjelmaan ja melkein virallinen äänestys koulupäivän pidentämisideasta. Vaihtoehdot ovat samat kuin muutama viikko sitten blogin pikaäänestyksessä. Äänestys tehdään myös siksi, että Hbl:n toimittaja haluaa tulla käymään koulullamme. Hän tekee juttua pidemmistä koulupäivistä, ja TIP-hanke nyt tarjoaa jotain saman suuntaista.

LAUTAKUNTA on kokoontunut eilen, ja vähän jännittää, mitä se on päättänyt aamu- ja iltapäivätoimintaan otettavien kriteereistä. Päätöksellä on iso vaikutus mahdollisuuksiimme jatkaa TIPPiä.

VIIMEVIIKKOISTA väkivaltatapausta käsittelen tänään oman esimieheni kanssa.

ILTAPÄIVÄLLÄ alkavat sitten opetussalan Educa-messut Helsingissä. Osa opettajista on sopinut luokkiensa kanssa, että päivän viimeinen tunti (uskonnon tunti) pidetään myöhemmin. Nämä opettajat ovat ilmoittaneet asiasta huoltajille. Educan vinkit löytyy tästä linkistä.

ITSE haluan ehdottomasti kuulla Andy Hargreavesin kestävää johtamista koskevan luennon.

torstaina, tammikuuta 28, 2010

Vielä mahtuu TIP-kuviskerhoon

TIP-toiminnan puitteissa järjestettävässä kuviskerhossa on vielä tilaa. Ryhmät kokoontuvat seuraavasti:

ryhmä 1 (1.-2.-luokkalaiset) torstaisin klo 15.00-16.30.
ryhmä 2 (3.-6.-luokkalaiset): keskiviikkoisin klo 15.15-16.45.

Mikäli lapsesi on halukas osallistumaan kerhoon, olethan suoraan yhteydessä kuvataidekoulun rehtori Hannele Jääskeläiseen joko sähköpostitse (hannele.jaaskelainen (at) espoonkuvataidekoulu.fi), tai puhelimitse 09-816 31820. Häneltä saat niin ikään infoa kerhon sisältöön ja laskutukseen liittyen. Ilmoittautumisten takaraja on pe 5.2.

Älä päästä lasta pakkasaamuna jäätymään pihalle!



NIIN ihana kuin talvinen ilma onkin, sillä on toinenkin puolensa. Pakkanen voi olla vaarallista. Useana aamuna lapsia on tullut koulun pihalle jo 45 minuuttia ennen koulun alkua. Paukkupakkasille otamme lapset sisään, mutta meillä ei ole henkilökuntaa heitä valvomaan ennenkuin koulu alkaa. Sisällä ollaan oppituntien alkuun tällöin omalla vastuulla. Joten, pliis, puhukaa lapsille, etteivät tule koululle liian aikaisin.

Ja varmista, että lapsi pukeutuu lämpimästi. Saappaat eivät esim. ole näiden ilmojen jalkineita.

VIRALLINEN pakkasraja on poistunut. Aurorassa pitäydymme kuitenkin vanhassa käytännössä. Jos pakkasta on alle - 15°C, emme pidä liikuntatunteja ulkona eikä oppilaiden ole pakko olla ulkona välitunnilla tai siestalla. Jos on kova tuuli, olemme sisällä vähäisemmälläkin pakkasella. Opettajat ja rehtori ratkaisevat asian.

Näillä keleillä vanhempien ei ole aina helppoa ratkaista, ottaako lapsi sukset/luistimet mukaan kouluun.

Kuka on vastuussa kun oppilas kiusaa toista?


KUVA: Kiusaaminen herättää vanhemmissa ymmärrettävästi vahvoja tunteita. Kiusaamisen lopettamiseksi ehdotetaan rajuja keinoja, joista osa on jopa lainvastaisia. Mutta voiko oikeutta puolustaa sellaisilla keinoilla?(Kuva Noora Hellström)

KIRJOITAN nyt hyvin herkästä asiasta.

Mm. Vartti-lehdessä on käyty tällä viikolla väkevää keskustelua koulukiusaamisesta. Lehti on haastanut lukijansa pohtimaan, kuinka kiusaaminen saadaan loppumaan. Tärkeä teema. Vaikea teema. Kannattaisiko asiaa katsoa ikäänkuin hieman kauempaa?

NÄKÖKULMA 1. Kiusaamista tavataan kaikkialla.

Kiusaamista esiintyy kouluissa. Kotona. Työssä. Urheiluseuroissa. Kirkossa. Sairaaloissa. Armeijassa. Vankilassa. Se on kaikkialla vahingollista ja vastenmielistä. Mutta sitä on. Mistään sitä ei ole saatu kitkettyä, ehkä vähennettyä.

Haluaisin tuntea ihminen, joka ei missään elämänsä vaiheessa olisi kiusannut. Minäkin olen. Ja tällä en pätkääkään vähättele kiusaamisen seurauksia.

NÄKÖKULMA 2 Päämäärä ja keinot.

En usko, että kukaan ajattelee vakavissaan, että kiusaaminen on harmitonta, vaikka joskus kiusaajaksi tulkittava on itse omasta mielestään vain kiusoittellut.

Väitän, että kaikki haluavat vähentää kiusaamista. Päämäärä on yhteinen. Keinoista on sitten huimia näkemyseroja.

NÄKÖKULMA 3. Pedagogiset ja hallinnolliset keinot

Koululla on kahdenlaisia keinoja käsitellä kiusaamista. On pedagogisia keinoja tarttua kiusaukseen, joista KIVA-hanke on kuuluisa. Oppilaille puhutaan kiusaamisesta. Se tuomitaan. Kiusaamistapauksiin puututaan, kun niitä tulee esiin, ja kiusaajien kanssa käydään kasvatuskeskusteluja. Tavoitteena on nimenomaan kasvattaa empatiaa, ja joskus herättää uinuvaa omaatuntoa.

Koululla on myös toisenlaisia, hallinnollisia keinoja ns. kurinpitokeinoja: Näitä ovat luokasta poistaminen, koulupäivän keskeyttäminen, jälki-istunto, kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen. Näistä vain osaan opettajalla on toimivalta. Määräaikainen erottaminen kuuluu Espoossa johtokunnan toimivaltaan.

Koululla EI ole esim. oikeutta pakkosiirtää kiusaajaa toiseen rangaistuskeinona. Näin voidaan tehdä vain, jos perhe siihen vapaaehtoisesti suostuu.

NÄKÖKULMA 4. Oikeutta ei voi hankkia käyttämällä vääryyttä.

Mm. Varttilehden keskustelussa on heitetty räväköitä ehdotuksia, joilla kiusaamisen uskotaan loppuva. Kiusaaja on erotettava koulusta lopullisesti. Opettajat ja rehtorit on pantava vastuuseen.

Pääosin ehdotetut keinot ovat laittomia. Oikeusvaltiossa hyväkään päämäärä ei oikeuta käyttämään sellaisia keinoja. Kouluissa on noudatettava niitä menettelytapoja, joita säädökset sallivat. Vaikka ne keinot ovat väistämättä hitaita. Vaikka ne eivät aina kiusaamista lopeta.

Oikeusvaltiossa asiat on ensin tutkittava. Suomessa on omaksuttu pääperiaate, että on tärkeää, ettei yhtäkään syytöntä tuomita. Toinen vaihtoehto olisi periaate, että yksikään syyllinen ei saa päästä tuomiotta (vaikka syyttömiä menisi mukana). Koulu käyttää julkista valtaa rangaistessaan oppilaita. Sitä valtaa on käytettävä laillisesti, oikeudenmukaisesti, objektiivisesti jne. On oltava näyttö ja todisteet. Pelkkä uhrin kertomus ei riitä. Kouluissa rikkomuksia selviteltäessä joudutaan usein käyttämään todistajina alaikäisiä lapsia. Tämä on juristinen ongelma.

Reilu tutkinta edellyttäisi, että koululla olisi juristisesti koulutettua henkilökuntaa ja työaikaa tehdä selvitykset huolella. Nyt näin ei aina ole.


NÄKÖKULMA 5. Kuka on vastuussa toisen teoista?

Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä jokainen on vastuussa omista teoistaan. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana, vahingonkorvasvastuu jo paljon nuoremmilla. Esim. isä ja äiti eivät ole Suomessa samalla lailla vastuussa lapsensa tekemisistä kuin aikaisemmin, ja yhä monessa maassa.

Kiusaamisesta on vastuussa kiusaaja. Myös kiusaamisen lopettamisesta on vastuussa kiusaaja. Ei kiusaajan isä eikä äiti. Eikä opettaja eikä rehtori. Kiusaaja itse.

Eikä opettaja ja rehtori olekaan näistä asioita millään lailla vastuussa? Opettaja ja rehtori ovat virkamiehiä, jotka käyttävät julkista valtaa. He ovat eräällä lailla lapsen huoltajia koulupäivän ajan. Heillä on tästä syystä erityinen vastuu lasten hyvinvoinnista.

Virkamiehen (syyllisyys) vastuu määritellään vastuutapahtumassa tiettyjen periaatteiden mukaan: (1) On osoitettava, että virkamies on rikkonut laissa ja siihen perustuvissa ohjeissa hänelle annettuja määräyksiä. (2) Tällä määräysten rikkomisella tulee olla syy-seuraussuhde vahinkoon. Virkamiehen vastuu määritellään jälkikäteen oikeudessa osana kokonaisuutta. Pääperiaate on, että jos virkamies ei ole rikkonut säädöksiä ja hän on toiminut kuin huolellinen mies, hän ei ole vastuussa.

Kiusaamistapauksessa opettaja ja rehtori voidaan siis tuomita syyllisiksi, jos he eivät ole noudattaneet kiusaamista koskevia ohjeita. Näitä ohjeita on perusopetuslainsäädännössä ja mm. opetussuunnitelmassa. Vastuu syntyy, jos koululla ei ole tehty suunnitelmaa väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi, tai sitä ei ole noudatettu tai sen noudattamista ei ole kontrolloitu. Asiallisesti toimivassa koulussa kartoitetaan kiusaamiset, käydään tapaukset läpi, pidetään oppitunteja kiusaamisesta, valvotaan oppilaita riittävästi resurssit huomioonottaen, käytetään käytettävissä olevia kurinpitokeinoja, viedään asiat tarvittaessa oppilashuoltoryhmään, tehdään vakavissa tapauksissa lastensuojeluilmoitus. Koulua ja sen rehtoria "tukistetaan" jos näin ei toimita.

Eikö koulu siis ole vastuussa kiusaamisesta ja sen loppumisesta? Sanon nyt äärimmäisen varomattomasti asian yksinkertaistaen: Ei ole. Kiusaaja on. Koulu on vastuussa siitä, että kiusaamistapauksista toimitaan niinkuin eritasoissa säädöksissä koulu määrätään toimimaan.

Poliisia ei tuomita siitä, että tapahtuu rikoksia. Palomiehiä ei viedä käräjille, jos syttyy tulipalo. Opettajille voidaan antaa määräyksiä siitä, mitä heidän pitää tehdä kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi ja kuinka ilmitulleet asiat on käsiteltävä. He eivät voi olla vastuussa siitä, mitä jokin toinen henkilö: kiusaaja tekee. Hän on siitä itse vastuussa.

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010

Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus



Salokannel, A. (1918). Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus. Kasvatusopillisia tutkielmia 8. Toimittanut Mikael Soininen. Helsinki: Otava.
Päivitetty 28.1.

ONNEKSI on Helmet. Sain helposti luettavaksi lähes kadonneen teoksen, jossa vertaillaan 1900-luvun alun kansakoulua (Opetussuunnitelmakomitean ideoita) niihin suunnitelmiin, joita Uno Cygnaues alunperin esitteli. Vertailu auttaa tunnistamaan Cygnaeuksen pedagogiikkaa. Hieman yli 100-sivuinen teos on helppolukuinen- ja antava.

Pääasia selviää jo Mikael Soinisen kirjoittamasta esipuheesta: "Kansakoulu on joutunut oppikoulun vaikutuksen alaiseksi enemmän kuin alkujaan oli tarkoitettu ... kansakoulusta ei pitänyt muodostua kaukaisilla, abstraktsisilla tietoaloilla liikkuvan oppi- ja virkamieskoulun vaivaiskasvuista jäljennöstä." Lentävä lause kuuluu: "Takaisin Cygnaeukseen”.

Cygnaeuksen ehdotukset eivät siis tulleet sellaisenaan hyväksytyiksi kansakouluasetukseen. Ainakin seuraavat ideat ammuttiin alas:
  • Kunnollinen alkuopetus on kivijalka. Kun kansakoulu perustettiin, maaseudulle ei luvattu alakouluja- ainoastaan kaupunkeihin. "Vailla seisoo yhä kansakoulu". (Tilanne korjaantui vasta oppivelvollisuuslain jälkeen 1921). Perustaksi jäi siten parannettu kotiopetus. Ehkä juuri tästä syystä Cygnaeus korosti, että kansakoulun oli kasvatettava kykeneviä äitejä, joiden pyhä tehtävä oli kasvattaa järkiperäisesti. Kirkon ylläpitämiä kiertokouluja Cygnaues piti hylättyinä kantoina.
  • Cygnaeus ajoi asumakoulua, jota käytäisiin 6 viikkoa vaille koko vuosi. Kansakoulusta tuli käymäkoulu.
Moni asia meni kirjan mukaan läpi. Tässä niitä:
  • Havainto-opetus. Tiedon alkulähteenä pidettiin havaintoja. Opetuksessa rikastetaan tietokykyä. Luonnonmukainen, havainto-opetukseen perustuva järjellinen lastenkasvatus tähtäsi kaikkien henkisten voimien kehittymistä. Harjoitetaan lasten aistimia ja teroitetaan tarkkaavaisuutta, opetetaan selvästi sanomaan, millaisia mielteitä havainto heidän mielessään herättää... Cygnaeuksella havainto-opetus oli kuvapitoista, ja sen väitettiin johtaneen kuvainpalvontaan.
  • Havainto-opetuksen tuli johtaa toimintaan (esim. muovailua, rakentelua, piirustus, maalaus, laulu, leikki, kirjoitus, näytelmäesitykset)
  • Cygnaeus näyttää (minun käsitykseni mukaan) olleen narrativiisuuden esi-isiä. Hän korosti hyvien kertomusten kasvattavaa merkitystä niin uskonnossa kuin historiassakin.
  • Cygnaeus periaatteessa vastusti "kuolettavaa, konemaista, lapsen luonnonvastaista opetustapaa, jossa...vaaditaan abstraktisten opinkappaleiden, sääntöjen ja määritelmien ulkolukua...miltei yksinomaan kirjatyötä (esim. katekismus)...Havaintopetus kulki asiasta sanaan, esimerkistä sääntöön.
  • Kuitenkin Cygnaeus kannatti myös ulkoaopettelua. Ulkoa piti opetella mm. raamatun jakeita, virsien säkeitä kirjepohjia jne.
  • Cygnaeuksen ohjeet lukemisen opettelusta olivat kaavamaisia. Lukeminen läheni ulkolukua. Siihen kuului moneen kertaan jauhamista, joka kuolettaa harrastusta. Lukeminen oli kaiken pohjana, myös kieliopin; lukemisesta tuli helposti kieliopillista saivartelua.
  • Kirjoittaminen oli jäljentämistä suoraan kirjasta tai muistista (ei vapaata kirjoittamista).
  • Ilman muuta cygnaeuslainen on idea käsitöistä. Töitä tehtiin mallin mukaan. Pojilla ja tytöillä oli eri käsityöt.
  • Laululla oli Cygnaeukselle iso merkitys. "Laulu yhdistää ja kohottaa sydämiä... laulamaan opitaan yhdessäolon virkistämiseksi ja jalostamiseksi itse koulussa."
  • Liikunnassa Cygnaeus suosi järjestettyjä leikkejä mm. liikeleikkejä.
  • Cygnaeuksen mukaan läksyt piti tehdä koulussa, ei kotona (huom. koulua oli asumalaitoksessa lähes koko päivä)
  • Tytöillä ja pojilla oli erilainen tuntijako ja erilainen oppimäärä monessa aineessa (mm. pojilla teknistä työtä taloutta ja maanviljelystöitä, tytöillä käsitöitä, puutarhatöitä, ja lastenhoitoa). Pojilla oli enemmän mittausoppia kuin tytöillä. Tyttökoulussa opeteltiin taloustöitä, ruuanlaittoa ja pyykin pesua. Pojat siistivät huoneen, hakkaavat halot ja kantoivat ne huoneeseen. Cygneus ei puoltanut yhteiskasvatusta (tämä oli minulle uutta).
  • Historian opetuksessa kerrottiin ja luettin kertomuksia ja lyhyitä elämänkertoja. Kurssi ei ollut yhtenäinen.
  • Luonnontieteissä käytettiin havainto-opetusta. Opetus nojasi paljolti oppikirjan käyttöön ja karttaan. Cygnaeuksen ideana oli myös koulukasvitarha.
  • Ruumiillinen kasvatus oli tärkeää. ”Älköön opettaja kärsikö mitään likaa lasten ruumiissa, vaatteissa, vihoissa, kirjoissa tai muussa...eikä myöskään tomua ja siivottomuutta kouluhuonessa.” Tavoitteena oli tottuminen terveelliseen elämäntapaan.
  • Cygnaues kannatti kasvatusopillista voimistelua, raitista ilmaa ja kylmää vettä. Ohjelmaan kuului maltillisia sotilaallisia harjoitteita pojilla. mm maaliin ammuntaa, kiipeämistä ja kilpajuoksua.
  • Hän tunsi myös motivaation, mielenkiinnon periaatteen. Läheinen, tuttu, herättää harrastuksen (huom! sana jo täällä ennen Herbartia). Katsellaan ja selitetään esineitä.
  • Cygnaeus kannatti leikkiä lastentarhassa, mutta leikin tuli olla järjestettyä (esim puupalikoiden rakentelua).
Loppulauseena Salokannel kirjoittaa, ettei pohdi, missä määrin Cygnaeuksen ehdotukset olivat hänen omiaan ja missä määrin niihin on vieraita esikuvia. Joka tapauksessa Cygnaeus suunnitteli kansakoulun, joka ei saattanut olla vain kirja- ja lukukoulu, vaan etupäässä työn ja toiminnan koulu. Suomen kansakoulu "oli saava käytännöllisen ja yleishyödyllisen luonteen", joka toiselta puolelta tavoitteli nousevan kansan henkistä ja siveellistä kasvua.

Liikuntavälinelainaamo avattu



TÄLLÄ viikolla on aloittanut toimintansa oppilaitten vetämämä Liikuntavälinelainaamo. Toiminta on osa Auroran koulun pyrkimyksiä lisätä koulupäivään liikuntaa. Puuhanaisena on opettaja Raija Herrala.

Eikun reippaasti taas arkeen

KUVA: Eilen postilaatikosta oli tipahtanut uunituore Suomen Vanhempainliiton "Vanhempien Sanomat 1/10". Mukaan oli mahtunut kolumini Ratkaisuja- ei syyllisiä. Numeron teemana on vuorovaikutus koulussa. Hyvä teema. Lehti ilmestynee muutaman päivän sisällä myös pdf:nä nettiin osoitteeseen http://www.suomenvanhempainliitto.fi/vanhempien_sanomat/

PAKKASHUOMENTA! Tulossa reipas päivä. Aamutuimaan henkilökunnan YT, jossa asioita taas piisaa (ja kun on ollut itse pois, voipi tulla lisääkin). Sitten vauhdilla virastoon kokoukseen pohtimaan, kuinka Espoossa jatketaan KELPO-hanketta nyt, kun hankkeen vetäjä Minna Saulio on siirtynyt toisiin tehtäviin. Hän jätti pöydälle 350 000 euroa!!!

Stten hieman ennen siestaa takaisin koululle. TeT Tapio Toivanen tulee tapaamaan minua.

Ja taas klo 13 kokoukseen, nyt Valtuustotalolle ideoimaan oppimiskeskusten rehtorien kanssa toiminnan tulevaisuutta. Mistä näitä kokouksia oikein tippuu :-)

Mutta siinä sen sitten pitäisi olla. Onneksi iltakokous on peruuntunut. Ehtii perehtyä huomisen torstain rehtorien strategiaseminaarin teemoja. Menin lupautumaan paneeliin, jossa pitäisi kai osata sanoa jotain viisasta mm. tuloskortista.

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Toinen yö Lappeenrannassa


KAUNIS on kirkko, mutta niin on talvinen tähtitaivaskin. Terveisiä siis täältä Karjalasta.

Rehtorikoulutuksen pääteemana meillä on ollut hallinnollinen johtaminen: virkamiesten vastuut, hallinnolliset päätökset jne. Huomenna jatketaan kehittämishankkeilla ja koulun johtamisen käyttöteorioilla. Sitten illaksi junalla kotiin.

Hyvää yötä Lappeenrannasta


KOLLEGAT olivat tosi oikeassa. Lappeenrantaan pääsee tosi kätevästi junalla. Ja nopeasti, 2 ja puolessa tunnissa. Työosastolla sain huomisen diaesityksen virkamiehen oikeudellisesta vastuusta kätevästi valmiiksi. Jopa nettiyhteys toimi. Hyvä VR!

Perillä kaunis talvisää ja 25 ° pakkasta. Onneksi hotelli Patriassa patterit pelaavat.

OLEN siis maanantain ja tiistain täällä Itä-Suomessa vuosilomapäivillä kouluttamassa paikallisia uusia rehtoreita ja apulaisrehtoreita. Vuorossa on kolmas lähijakso. Huomenna on kurssin puoliväli.

Tsemppiä Auroraan!

lauantaina, tammikuuta 23, 2010

Uno Cygnaeus, pappi ja pedagogi


KUVA: Uno Cygnaeuksen taulu. Helsinkiläinen valokuvaamo Daniel Nyblin vedosti Uno Cygnaeuksen valokuvan, josta tehtiin painokuvia vuonna 1901. Painokuvaan on lisätty Cygnauksen nimikirjoitus. Kehystetyt kuvat levisivät kansakoulujen seinille kautta maan.


Tämä on päivittyvä lastu.

Lastun ensimmäisen version (23.1.) lähteenä ovat olleet omat muistiinpanoni kolmenkymmenen vuoden ajalta sekä internetistä löytyvä materiaali.

Tulen päivittämään tekstiä vielä ainakin kolmen teoksen tiedoilla. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Pieniä korjauksia tehty 24.1. 2010 ja 26.1.2010.


TÄMÄ vuosi 2010 on Uno Cygnaeuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuosi. Ensimmäinen juhlaseminaari on jo maanantaina Opetushallituksessa. Toiseen, Viikissa huhtikuussa pidettävään pääsen itsekin paikan päälle.

UNO CYGNAEUS (1810-1888), luonnontieteiden maisteri ja tanssiva pappi, oli ristiriitaisia tunteita herättänyt henkilö. Hänessä, niinkuin kai kaikissa, on myös hankalampia puolia; Uno oli ilmeisesti heikkona naisiin, eikä kuulema osannut pitää näppejään irti vähän vanhemmista tytöistäkään. Vielä seminaarinjohtajana hän halusi nimenomaan opettaa tyttöjä, ja viihtyi mm. tyttöjen liikuntasalissa.

Cygnaeuksella on kuitenkin aivan kiistattomat ansiot suomen kansakoululaitoksen kehittäjänä. Häntä kutsutaan suomalaisen kansakoulun ja myös opettajankoulutuksen isäksi (Tällöin kuitenkin unohdetaan H.G. Porthan). Kansan kouluja oli toki jo ennen Cygnaeusta, mutta ei kunnallista varsin johdonmukaista kansakoulujärjestelmää. Hänen kunniakseen on perustettu kouluja, nimitetty katuja, painettu postimerkki ja pystytetty patsaskin.

SUOMALAISEN pedagogiikan historiaan hän toi ainakin pestalozzilaisia ja fröbeliläisiä ideoita. Häntä kuvataan pestalozzilais-diesterwegiläiseksi. Ja hänestä lapsikeskeisen, vuorovaikutusta korostavan pedagogiikan ketju jatkui Matti Koskenniemeen ja sitä kautta tähän päivään, mm. Kari Uusikylän kautta.

Omaperäisenä ajattelija Cygnaesta ei aina pidetä, mutta tärkeänä oman aikansa eurooppalaisten ideoiden välittäjänä ja niiden toimeenpanijana.

CYGNAEUSLAISTA pedagogiikka voisi ehkä kuvailla seuraavilla piirteillä:
  • (1) Kasvatuksen päämääränä oli kristillinen siveellisyys. Kristillinen ihanne eli edelleen, mutta nyt ilman perisyntiä. Lasta kasvatettiin yhä ennen muuta iankaikkisuutta varten (mutta myös kuulaiseksi alamaiseksi).
  • Ihmisihanne tiivistynee seminaarin valintakriteereissä ja opinto-ohjelmassa.
  • Cygnaeuksen luonnosteli Suomen kansakoulunopettajien ohjesäännön v. 1861. Sen mukaan opettajan tulee: "Aina näyttää nuorisolle hyvää esimerkkiä kristillisessä elämässä sekä koettaa säädyllisellä käytöksellä, nuhteettomalla elämällä, opettavaisella seurustelulla ja hyödyllisellä ohjauksella hankkia lasten ja heidän vanhempiensa keskuudessa arvonantoa, jota ilman heidän toimintansa ei koskaan voi käydä siunaukselliseksi."
  • Musiikillista lahjakkuutta pidettiin tärkeänä ja seminaarilaisilta vaadittiin hyvää laulutaitoa jo pääsyvaatimuksena. Soittotaito opeteltiin seminaarissa. Niinikään käden taitojen kehittäminen muodostui erittäin tärkeäksi ja siihen käytettiin useita tunteja viikossa jokaisena opiskeluvuotena. Nämä ainekset yhdessä vahvan kristilliseen arvomaailmaan perustuneen kasvatusihanteen ja voimakkaan isänmaallisen hengen kanssa muodostivat Cygnaeuksen käsityksen tasapainoisesta ihmisestä, jollaiseksi tuore kansakoulunopettaja haluttiin kasvattaa.
  • Cygnaeus jakoi kasvatustavoitteet kansan kohottamiseen (1) puhtaaseen siveyteen (moraaliin), (2) tieteelliseen valistukseen ja (3) taidolliseen teollisuuteen.
  • Kasvatuksen sisällöt olivat monipuoliset. Ruumista piti kehittää siinä kuin älyäkin; Terve sielu terveessä ruumissa. Tervettä ruumista edistettiin mm. liikunnalla, käsitöillä , musiikilla ja piirtämisellä. Käsityön piti olla kasvattavaa- ei keino hankkia rahaa. Cygnaeusta arvostetaan erityisesti kolmen oppiaineen aseman vahvistajana: Käsityön, liikunnan ja laulun. Uskonnolla oli kuitenkin edelleen hänellekin tärkeä rooli.
  • Kansainvälisesti hänen merkittävin aikaansaannoksensa on käsityön tuominen pakolliseksi oppiaineeksi kansakouluun. Käsityöllä oli hänen ajattelussaan sivistävä tehtävä.
  • Koululaulu sai tärkeän tehtävän suomalaisten moraalisena ja kansallisena kasvattajana: koulun virret, isänmaalliset laulut ja kansanlaulut iskostuivat koko kansan muistiin.
  • Cygnaeus uskoi, että voimistelusta olisi huomattava ”hyöty luonnostaan hitaalle ja saamattomalle kansallemme sen saadessa lapsuudesta saakka järjestelmällistä ja ohjattua harjoitusta – – ruumiinliikkeissä. Siten se kävisi jonkin verran reippaammaksi sekä kehittyisi rohkeammaksi ja päättäväisemmäksi.”
  • Oppimäärä oli vanhaan kansaopetukseen verrattuna moninkertainen (mutta hänenn suunnitelmissaan kansakoulu oli sisäoppilaitos jossa opetusta oli aamusta iltaan).
  • Kasvatuksen selkeää menetelmää Cygnaeus ei esittänyt. Ehkä tähän paljolti perustuu suomalainen harvinaisuus: didaktinen vapaus. Cygnaeuksen mukaan "opetus jäi opettajan itse järjestettäväksi, kunkin kasvatusopillista kokemusta ja ymmärrystä myöten."
  • Mutta hän korosti pestalozzimaista luonnonmukaisuutta. Opetukseen kuului pienillä lapsilla leikki, isommilla leikin sijasta työ. Leikki oli Cygnaeuksen mukaan ”tapa, millä lapsi elää henkisesti ja muodostaa sisäisen elämänsä ulkomaailmassa”.Isommille sopinee sitaatti: "Kouluopinta ei saa olla leikkiä vaan sen tulee olla vakavaa työtä, joka vaatii voimain ponnistusta."
  • Keskeisiä opetusvälineitä olivat opettajan oma malli ja puhe.
  • Cygnaueksen mielestä opettajan tuli tuntea oppilaitaan kohtaan ”pyhää rakkautta”. Rakkauden lisäksi opettajalla oli oltava innostusta ja kutsumusta.
  • Cygnaeus halusi koululle omistautuneita opettajia. Opettajan työtä Cygnaeus piti kutsumuksena, ei ammattina, joka edellytti rakkautta kansaan ja kansan kouluttamiseen. Opettajilla oli pyhä kutsumus. Heidän uskontonsa oli valistus. Kutsumuksessa oli lähetystyön piirteitä. Kutsumusopettaja antautuu työlleen täysin innoin aikaansa ja vaivaansa laskematta. Cygnaeus ei pitänyt sopivana, että naimisissa oleva toimii opettajattarena.
  • Miesopettajiksi kelpasivat rahvaanmiehet, mutta opettajattariksi hän halusi herrasnaisia, jotka vaikuttaisivat jalostavasti myös miehiin. Opettajilta Cygnaeus vaati hillittyä käytöstä.
  • Cygnaeuksesta nainen oli ihanteellinen opettaja.
  • Cygnaeus opetti itse keskustellen. Hän äänestytti vastauksia. Tärkeää oli, että oppilaat puhuisivat enemmän kuin opettaja. Cygnaeus ei tuntenut ns. hiljaista työskentelyä.
  • Cygnaeus tähdensi havainto-opetuksen ja opetusvälineistön merkitystä. Opetuksessa oli seurattava havaintomenettelyä, ennen lukemista on oleva ajatus- ja puheharjoituksia kodissa ja luonnossa nähtävistä esineistä sekä havaintokuvien johdolla
  • Tärkeitä periaatteita olivat lempeys. Hän ei hyväksynyt fyysistä kuritusta, mutta kurin kyllä.
  • Ulkoa opettelua oli vähemmän kuin siihen aikaan oli tapana, mutta sitä oli. Uskonnossa päntättiin Jeesuksen sitaatteja päähän. Lukutunneilla lukukappaleet opeteltiin ulkoa. Myös tiettyjä kirjoitusmalleja opeteltiin ulkoa. Tämän rinnalla Cygnaeus painotti ymmärtämistä. Lukukappaleita mm. läpiselitettiin. Paitsi laskemaan ja lukemaan, lasten tuli oppia ymmärtämään lukemaansa, ajattelemaan ja soveltamaan oppimaansa.
  • Opetus ei rajoittunut oppitunteihin eikä kirjojen päähänpänttäämiseen. Siihen kuului mm. puutarhanhoitoa ja aitoa maataloustyökalujen valmistusta.
  • Käytännön ja lapselle tutun arvo oli tärkeä. Laskuesimerkit piti ottaa lapsen omasta ympäristöstä.
  • Oppimisen seuranta/arviointi. Cygnaeuksen tapa opettaa oli sellainen, että osaaminen näkyi, kuului heti. Cygnaeukseen ideoihin kuului myös vuositutkinto. Hänen ehdotuksensa mukaan vuoden työ tuli päättyä ”juhlallisiin päättäjäisiin”, joihin lasten vanhemmat kutsuttaisiin ”kirkonkuulutuksella sekä ilmoituksella jossakin maan sanomalehdessä”. Juhlaa edeltäisi vuositutkinto, jossa piiritarkastajan ja koulun johtokunnan puheenjohtajana tahi jonkun jäsenen läsnäollessa ” opettaja saa näyttää taitojaan ja (...) lasten edistyksen tiedoissa, mutta etenkin käytännölliselle elämälle hyödylliset tulokset lasten koulunkäynnistä vuoden aikana selviävät seurakuntalaisille”. Vuositutkinto muuntui sitten pikkuhiljaa kevyemmäksi kevätjuhlaksi.
  • Koulun rakenteellisia piirteitä olivat: a) sisäoppilaitosmuoto, b) siihen liittyen pitkät koulupäivät ja kouluvuosi, c) vapautuminen hallinnollisesti kirkon holhouksesta, d) tyttöjen ja poikien tasa-arvoisuus- mutta kuitenkin niin, että tytöillä ja pojilla oli useassa aineessa eri sisällöt. e) Opetus oli aluksi rinnakkais- sitten vuorokurssiperiaatteen mukaista.
  • Koululla oli tärkeä yhteiskuntakehitystä edistävä tehtävä. Cygnaeus uskoi, että kun joka kuntaan saadaan kansakoulu, ei enää tarvita vankiloita. Niinikään tärkeää oli kansakunnan yhteenkuuluvuuden tunne.
CYGNAEUKSEN ELÄMÄ PÄHKINÄNKUORESSA

Uno Cygnaues syntyi 12.10. 1810 Hämeenlinnassa. Lapsuutensa hän asui Janakkalassa Leppäkosken kartanossa. Hämeen läänin rahastonhoitaja-isä kuoli, kun Uno oli 8 v. Äiti jäi elämättään viittä lasta. Uno Cygnaeus kasvoi kuulema äidin ja siskojen hemmottelemana. Opin hän sai vaihtuvilta kotiopettajilta, joista yksi muun muassa pakotti lievän rikkomuksen tehneen oppilaan ryömimään pöydän alle muiden lasten potkittavaksi. Myös triviaalikoulussa hänen opettajansa vaihtuivat. Ainakin kaksi heistä kuoli.

Ylioppilaaksi Uno pääsi vuonna 1827 17- vuotiaana. Hän pääsi opiskelemaan Turkuun, mutta tulipalon vuoksi opinnot alkoivat vuoden myöhässä Helsingissä . Cygnaeus vietti riehakasta opiskelijaelämää, jota hän ei myöhemmin juuri halunnut muistella. Luonnontieteiden maisteriksi hän valmistui vuonna 1836 26-vuotiaana. Pappisvihkimyksen hän sai 1837.

Työuransa Cygnaeus aloitti Viipurissa, jossa hän toimi pappina ja mm. vankilapastorina. Juorujen mukaan pastori oli saattanut viipurilaisen piian raskaaksi, ja näin Cygnaeus joutui jo parin vuoden jälkeen pakenemaan häpeää Venäjän Alaskaan, ja otti juuri perustetun Sitkan luterilaisen seurakunnan saarnaajan viran. Lähtöön vaikutti myös hyvät ansiot ja mahdollisuus koota luonnontieteellisiä aineistoja. Tässä tehtävässä hän toimi viisi vuotta (1839- 1847). Tanssivan papin naistenmiehen maine eli vahvana.

Takaisin Eurooppaan palattuaan hän toimi kaksitoista vuotta Pietarin Pyhän Marian seurakunnan kirkkokoulun johtajana ja inspehtorina. Hän toimi pappina, meni naimisiin ja perehtyi ulkomaisiin pedagogeihin.

Vuonna 1857 hän osallistui senaatiin avamaan keskusteluun kansansivistyksestä
Wiborg-lehdessä kirjoittamallaan artikkelilla "Muutama sana Suomen kansakoululaitoksesta". Hän arvosteli ankarasti laajassa kirkollisasioiden toimituskunnalle osoittamassaan lausunnossa tuomiokapitulien ehdotuksia kansakoulujen kehittämiseksi. Kansakouluista aiottiin lukkarien johtamia, rippikouluun valmistavia opinahjoja. Cygnaeuksen mielestä koulua oli lähdettävä suunnittelemaan kokonaan uudelta pohjalta. Kansakoulun tulisi kehittää lapsia sekä henkisesti että fyysisesti. Koulun tehtävänä oli opettaa heitä paitsi laskemaan ja lukemaan myös ymmärtämään lukemaansa, ajattelemaan ja soveltamaan oppimaansa myöhemmissä toimissaan.

Cygnaeuksen vallankumouksellisessa ehdotuksessa kansakoulu oli valtion koulu, joka antaisi kaikille lapsille yhteisen pohjakoulutuksen. Hän tähdensi hyötyä, joka syntyisi niin kreivien, itsellisten kuin torppareidenkin lasten käydessä samaa koulua. Koulunkäynti loisi perustan erisäätyisten ihmisten keskinäiselle kunnioitukselle, synnyttäisi ystävyyssuhteita yli säätyrajojen ja tasoittaisi ”paremman” ja ”huonomman” väen välistä juopaa. Kaikille yhteisellä peruskoulutuksella rakennettaisiin yhteistä isänmaata.

Kansansivistys oli Cygnaeukselle tärkeää ei vain siveelliseltä ja humaanilta kannalta, vaan valtiontalouden vuoksi. Korkea kansansivistys ja siitä aiheutuva yleisempi siveellisyys, suurempi työhalu ja yritteliäisyys sekä kohonnut kansallistietoisuus olivat yleisen hyvinvoinnin paras tae ja kansan kaikenpuolisen itsenäisyyden varmin lähde.

Senaatti antoikin Cygnaeukselle tehtäväksi perehtyä kansanopetuksen tilaan. Hän tutustui kesällä 1858 Suomen kouluoloihin ja sen jälkeen vuoden kestäneellä tutkimusmatkalla mm. Ruotsiin, Tanskaan, Saksan valtioihin ja Sveitsiin ottaakseen selvää, minkälaisissa kouluissa oppilaat oppivat ja missä eivät oppineet. Kotiin palattuaan hän laati matkakertomuksen ja jätti sen senaatille 1859.

Mikä näytti tehneen vaikutuksen Cygnaeukseen? Tällaisia asioita näyttävät olleen:
  • Suurimman vaikutuksen Cygnaeukseen teki Sveitsin koululaitos. Hän kiinnostui erityisesti pestalozzilaisesta ja fröbeliläisestä pedagogiikasta. Fröbelin lahjoja käytettiin myöhemmin seminaarin lastentarhassa.
  • Hampurin fröbeliläisessä lastentarhassa hän innostui leikin avulla tapahtuvasta työkasvatuksesta. Lapset saivat luonnollista hoitoa ja kasvatusta. Siellä lasta pidettiin alinomaan toiminnassa. Työskentely oli kuitenkin leikinomaista, ja se herätti lapsessa iloa ja mieltymystä. Lapsen luovuudelle oli koko ajan tilaa; lapsi ei jäljitellyt, vaan sai itse aikaan uutta (Jälkikäteen arvioiden mm. fröbeliläinen piirustuksenopetus oli kuitenkin varsin mekaanista).
  • Fröbeliläisissä lastentarhoissa ei opetettu uskontoa eikä suosittu ulkolukua, vaan vaadittiin kaikkeen opetukseen havainnollisuutta.
  • Myös Liesingissä sijaitsevassa Jan Daniel Georgesin kasvatuslaitoksessa Levanassa fröbeliläistä työkasvatusta annettiin lapsille koko kouluajan.
  • Sveitsiläiset kasvitarhat kiehtoivat hänen mieltään. Cygnaeus kävi Zürichissä Küsnachtin seminaarissa, jossa tehtiin puutarhatöitä ja harjoitettiin muun muassa viininviljelyä.
  • Cygnaeusta kiinnosti Zürichissä myös orpokoti ja kuurojen oppilaitos, jossa tehtiin paljon puutarhatöitä ja myös käsitöitä.
  • Weissenfelsin seminaarin harjoituskouluna oli kuurojenkoulu, mikä edisti havainnollisen opetustavan oppimista, mutta tästä koulusta puuttuivat kokonaan ruumiillinen kasvatus ja käytännölliset työt.
  • Idea siitä, että myös vammaiset (sokeat, kuurot, "vajaamieliset") lapset kävisivät kansakoulua yhdessä muitten lasten kanssa
  • Sveitsissä seminaarit olivat erilaisia, mutta kaikki olivat sisäoppilaitoksia, niissä kaikissa tehtiin käsitöitä ja hoidettiin puutarhaa ja niissä oli hyvä ilmapiiri
  • Wettingenin seminaarissa harrastettiin maanviljelystä. Siitä oli taloudellistakin hyötyä seminaarille, joka sijaitsi vanhassa luostarissa.
  • Saksin kouluissa saatiin paljon tietoa, mutta harjaannuttiin huonosti osaamiseen.
  • Dresdenissä Cygnaeus tutustui lastenseimeen, jollaisen hän päätti perustaa myös seminaarin yhteyteen. Hänen mielestään seimessä opittiin parhaiten psyykkistä ja fyysistä lastenhoitoa.
  • Hän vakuuttui matkallaan siitä, että seminaarinopettajien oli päästävä tutustumaan saksilaisiin seminaareihin ja harjoituskouluihin, joita hän piti korkeatasoisina.
  • Eniten hän kritikoi Suomen ja Ruotsin koulutointa. Kotimaan katsauksessa hän puhui lapsityövoiman väärinkäytöstä ja puuttui tyttöjen koulukasvatukseen.
  • Koulun uskonnollinen pohja askarrutti Cygnaeusta.
  • Ruotsin koululaitos ja sen 'valvonta' sekä opettajanvalmistus oli hoidettu huonosti. Tanskassakaan ei vielä oltu vapauduttu täysin papiston valvonnasta.
Uno Cygnaeuksen matka oli opinto-, tutkimusmatka ja eräänlainen kansainvälinen koulutuksen arviointimatka. Hän laati useita lehtikirjoituksia, kirjoitti matkakirjeitä, piti matkapäiväkirjaa ja lopulta laati matkakertomuksen senaatille- kuin olisi saanut kaikki ideat matkalla. Hän korosti ajatusta "työn avulla työhön" kasvattamisesta: tiedon saamisen lisäksi piti harjaantua käsillä tekemiseen.

Helmikuussa 1860 senaatti pyysi Cygnaeukselta täydellistä ehdotusta kansakoululaitoksen ja opettajienvalmistuksen järjestämisestä Suomeen. Lopulliset ehdotuksensa kansakoulu- laitoksen järjestämisestä Cygnaeus jätti vuonna 1861. Ehdotusta tutki sitten 12-jäseninen komitea, jossa oli tunnettuja kansalaisia. Cygnaeus laati vielä komitealle vastineen. Komitea laati oman esityksensä pääosin Cygnaeuksen ehdotuksiin perustuen vuonna 1862.

Vuonna 1861 Cygnaeus nimittettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi. Jyväskylän Seminaari perustettiin vuonna 1863. Ensimmäinen maaseutua koskeva kansakouluasetus annettiin 11.5.1866. Asetuksen antamispäivää alettiin myöhemmin pitää kansakoulun perustamispäivänä.

Seminaari oli 4-vuotinen naisille ja miehille tarkoitettu yhteisseminaari. Seminaarin yhteydessä oli harjoittelukoulu ja lastenseimi, jotta tytöt oppivat hoitamaan lapsia valistunein, tieteellisin periaattein. Lehtorit olivat yliopistollisen loppututkinnon suorittaneita, ja he olivat opiskelleet ulkomailla 1-2 vuotta. Heidän koulutustasonsa oli kansainvälisestikin katsottuna erittäin korkea.

Cygnaeus toimi oman virkansa ohella Jyväskylän seminaarin ensimmäisenä johtajana vuoteen 1869 asti, jolloin hän siirtyi kokopäiväiseen kansakoulujen ylitarkastajan toimeen. Seminaarissa hän ajautui riitoihin lehtoreiden kanssa, jotka nousivat häntä vastaan. Häntä syytettiin suosikkijärjestelmästä, naisten suosimisesta ja despotismista.

Vuosina 1870-87 Cygnaeus oli kouluylihallituksen jäsen. Vanhoilla päivillään hän oli vakava ja omanarvontuntoinen virkamies, joka teki yllätystarkastuksia kouluihin

Cygnaeuksen aloitteesta koulutettiin ja nimitettiin vuodesta 1874 alkaen myös joukko aluksi sivutoimisia kansakoulujen tarkastajia valvomaan opetuksen tasoa kouluissa. Cygnaeus halusi näin poistaa erityisesti kirkon ja papiston tuolloin vielä vahvat epäluulot kansakoulua kohtaan. Paikallistarkastajat olivat pääasiassa seurakuntapappeja. Vuonna 1885 saatiin vakinaiset maaseudun kansakoulujen piiritarkastajat, aluksi yksi joka lääniin. Uudet piiritarkastajat olivat akateemisen oppiarvon ja pedagogisen valmennuksen saaneita ansioituneita miehiä, mutta he joutuivat johtamaan piiriään ilman hallinnollista koulutusta.

Tarkastajien apuna toimi paikallisia johtokuntia, joihin tuon ajan lautakuntatavan mukaan kuului pappi, neljä johtavaa maanviljelijää, torppari ja opettaja-sihteeri, joka yleensä vastasi tehtävien hoidosta. Suuret kaupungit palkkasivat itse kansakouluntarkastajansa.

Uno Cygnaeus kuoli vuonna 1888. Hänen hautansa on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla.
YHTEENVETOA

Uno Cygnaeus oli suurmies. Hänen osuuttaan kansakoululaitoksen syntyyn ei voi kiistää, vaikka suunnitelmaa ei sellaisenaan toteuttukaan. Elämänsä viime vuosina Cygnaeus itse ei kuitenkaan ollut vakuuttunut siitä, oliko kansakoulun idea ymmärretty Suomessa oikein. Väitetään, että kansakoulusta tuli pikemminkin sellainen, kuin J.V. Snellman oli halunnut.

Pettymys varmasti oli, kuinka hitaasti kansakoulu-uudistus toteutui. Vuonna 1890 kansakoululaisia oli väkiluvusta vain 2,5 % eli hieman yli 53 000. Useimmat kansakoulut perustettiin vasta vuoden 1898 jälkeen.

Monet Cygnaeuksen ajatukset kuitenkin toteutuivat (ainakin jonkin aikaa):
  • Kansakoulu irrotettiin kirkon alaisuudesta ja määrättiin kunnalliseksi. Kansakoulu oli erillään kirkosta- muttei uskonnosta. Koulun tuli olla syvästi uskonnollinen.(Ajatus sopi hyvin orotodoksiselle keisarille).
  • Cygnaeukselle koulu oli jumalanpalvelusta. Jokaisen koulupäivän rutiineihin kuului aamu- ja usein myös loppuhartaus. Hartauksien tilalle tuli peruskoulussa päivänavaus.
  • Maan ensimmäinen seminaari perustettiin maaseudun liepeille, koska seminaarista valmistuvat opettajat tulisivat työskentelemään tavallisen kansan parissa.
  • Lastentarha-aate tuli Suomeen, kun Uno Cygnaeus perusti Jyväskylän seminaariin lastentarhan. Valitettavasti se lakkautettiin Cygnaeuksen kuoleman jälkeen vuonna 1889.
  • Cygnaeus halusi kansakoulujen yhteyteen perustettavan puutarhoja ja puutarhanhoidon sisältyvän kansakoulujen opetukseen.
  • Cygnaeukseen ideoihin kuului myös vuositutkinto. Vuositutkinto muuntui sitten pikkuhiljaa kevyemmäksi kevätjuhlaksi.
  • Cygnaeuksen ansiosta koulustamme tuli lapsia kunnioittava ja ymmärtävä eikä abstrakteja tietoja pänttäävä.
Kaikki ideat eivät toteutuneet - ainakaan heti.
  • Cygnaeus ajoi kansakoulua, johon kuuluisi sekä ala- että yläkansakoulu. Näin kävi vain kaupunkien osalta. Maalla alkuopetus jätettiin kotien hoidettavaksi. Alakoulut toteutuivat laajassa mitassa vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslain jälkeen. Kansakoulussa oli aluksi 4-luokkainen "ylhäisempi kansakoulu". Ylempi kansakoulu oli tarkoitettu kaupungeissa 8-14-vuotiaille, maaseudun vastaava ja Jyväskylän seminaarin mallikoulu 10-16-vuotiaille. Kaupungeissa ja mallikoulussa oli 6-10-vuotiaille lapsille järjestettävä alkeiden opetusta varten 2-luokkainen alempi kansakoulu. Yhtenäinen kansakoulu toteutui vuoden 1921 jälkeen.
  • Cygnaeus tavoitteli kaikille yhteistä kansakoulua ja siihen liittyen koulupakkoa. Hän halusi pakotteita sekä vanhemmille että kunnille. Mm. talonpojat kavahtivat kuitenkin kansakouluista koituvia huomattavia menoja. Sivistyneistö ei halunnut laittaa lapsiaan samaan kouluun rahvaan lasten kanssa. Niinpä kansakoulua ei haluttu hyväksyä oppikoulun pohjakouluksi. Säätyläiset laittoivat lapsensa mieluummin ykistyisiin, valmistaviin kouluihin. Lopullisesti Cygnaeuksen idea toteutui vasta vuonna 1972-77 peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.
  • Cygnaeus vastusti ruumiillista kuristusta (mutta senaatti oli toista mieltä) ja hapeärangaistuksia. Rangaistuksen oli hänestä oltava kasvattavaa; lyönneista ei opi mitään. Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa vuonna 1914.
  • Uno Cygnaeus olisi liittänyt yleiseen kansakoulujärjestelmäänsä myös sokeiden, kuurojen ja raajarikkoisten peruskoulutuksen. ”Heikkokykyisten” olisi pitänyt opiskella samassa ryhmässä muiden lasten kanssa, mutta hänen käsityksensä unohdettiin hyvin pian. 1900-luvun alkupuolella oli vallalla käsitys, jonka mukaan poikkeaviksi luokiteltujen paikka oli laitoksissa, koska vammaisten lasten katsottiin häiritsevän muiden lasten oppimista. Idea toteutui 1900-luvun lopulla, kun alkoi inkluusion läpimurto.
  • Tytöille ja pojille tuli mieluiten olla eri koulut tai opetusta tuli ainakin antaa erikseen. Määräys tyttöjen ja poikien opettamisesta erikseen kumottiin vasta vuonna 1886.
  • Cygnaeus esitti vuonna 1860 annetussa ehdotuksessa Suomen kansakoulutoimesta kansakoulun toimivan sisäoppilaitosperiaatteella. Pääosasta kouluja tuli kuitenkin "käymälaitoksia" ei asumalaitoksia. Cygnaueksen mielestä monissa kodeissa annettiin luonnonvastaista kasvatusta. Tuhansilla lapsilla ei ollut perhettä.
  • Uno Cygnaeus kantoi huolta siitä, että seminaariston opettajien pitäisi toimittaa kansantajuista kasvatusopillista aikakauslehteä. Lehti ei kuitenkaan saanut julkaisulupaa sortovuosien aikana. Vasta 15.12.1905 ilmestyi Opettajain Lehden näytenumero.
Cygnaeus ja hänen kansakoulunsa ovat saaneet paljon huomionosoituksia:
- Cygnaeus sai kunniatohtorin arvonimen.
- Jean Sibelius sävelsi kansakoululaisten marssi Uno Cygnaeuksen muistolle
- Lokakuun 12. päivänä 1933 vietettiin Uno Cygnaeuksen syntymäpäivänä ensimmäisen kerran erityisenä kansakoulun päivää.
- Cygnaeuksen mukaan on nimetty kouluja useissa kaupungeissa (mm. Porissa, Turussa ja Jyväskylässä).
- Cygnaeuksenkatu tuli Töölöön vuonna 1906.
- Muistomerkki on mm. Hämeenlinnassa (Kasvun kivi 1965)
- Patsas Jyväskylässä Cygnaeuksen puistossa.
- Postimerkki hänestä julkaistiin vuonna 1960.
- Cygnaeus-palkinto on kunnianosoitus oppivelvollisuuskoulumme alkuunpanijan ja ensimmäisen kehittäjän Uno Cygnaeuksen elämäntyölle. Opetushallitus myöntää sen yksityiselle henkilölle tai yhteisölle erityisistä ansioista Opetushallituksen alaisen yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen tai muun sivistystoimen kentällä.

" Uno Cygnaeus oli kuin pyrstötähti, joka saapuessaan loistavalla valollaan äkkiä häikäisi
ympäristön ja väistyi hiljaa ja huomaamatta valon voiman vähentyessä."

KIRJALLISUUTTA

Ahonen, S. (2003). Yhteinen koulu- tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Snellmanista tähän päivään. Tampere: Vastapaino.
Cygnaeus, U. (1910). Uno Cygnaeuksen kirjoitukset Suomen kansakoulun perustamisesta ja järjestämisestä. Toim. Lönnbeck, Gustaf. F. Helsinki: Kansanvalistusseura.
Nurmi, V. (1995). Suomen kansakoulunopettajaseminaarien historia. Helsinki: Opetuslaan Ammattijärjestö OAJ.
Salokannel, A. (1918). Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus. Helsinki: Otava
Simola, H.(1997). Ulossulkemisesta itsevalikointiin. Opettajuus, kansalaisuus ja käyttäytymisen arvostelu suomalaisissa kansa- ja peruskouludokumenteissa vuosina 1861-1996. Helsingin opetusviraston julkaisusarja A3: 1997.
Syväoja, H. (2004). Kansakoulu- suomalaisten kasvattaja. Perussivistystä kansalle 1866-1977. Jyväskylä: PS-kustannus.
Uusikylä, K. (2006). Hyvä paha opettaja. Helsinki: Minerva.
Valtasaari, A., Henttonen, A., Järvi.L., & Nurmi, V. (toim.).(1966). Kansakoulu 1866/1966. Helsinki: Otava.
Wahlström, E. (2004). Tanssiva pappi. Helsinki: Schildts

Viikkokirje 4/2010



- Auroran koulun viikkokirjeen ensimmäinen painos (la 23.1.10.)-

Kolmas kouluviikko. 19 jäljellä kesään.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ
Edelleen oikeaa aikaa keskittyä koulunkäyntiin!

VIIKON 4 OHJELMAA

Maanantai 25.1
Normipäivä. Uinteja. Martti-rehtori vuosilomalla maanantain ja tiistain. Rehtorin tehtäviä hoitaa apulaisrehtori Ulla (ja hänen poissaollessaan vararehtorit Uma ja Kaija)

Tiistai 26.1.
OHR kokoontuu. Vuorossa 2b-luokka (myös 6c+6d-asiaa). Apulaisrehtori OHR:ssa. Martti-rehtori vuosilomalla maanantain ja tiistain. Rehtorin tehtäviä hoitaa apulaisrehtori Ulla (ja hänen poissaollessaan vararehtorit Ulla ja Kaija)

Keskiviikko 27.1.
YT-istunto klo 8-9. Kevään toimintakalenterin päivittäminen (II kerta). Arjen käytänteitä käydään läpi III kerta). Oppilasparlamentin istunto sovitaan. Rehtori tehostetun tuen palaverissa 9.15-11. Tapio Toivanen rehtorin vieraana klo 11.30-12.30. Rehtori oppimiskeskusten rehtorien tapaamisessa klo 13-. Uusi deadline riskipapereille!!!

Torstai 28.1.
Uinteja
Posti-info klo 9.45-
Rehtori Espoon rehtorien strategiaseminaarissa klo 9-16.

Perjantai 29.1.
Uinteja. Rehtori iltapäivän Educassa. (Educassa hyvää ohjelmaa sekä perjantaina että lauantaina. Ilmaiseksi sisään. Ks. linkki)

Ennakkotietoa viikosta 5

Maanantai 1.2.
Tavallinen koulupäivä. Uinteja.
Tiistai 2.2.
OHR klo 13.30. Vuorossa 2c-luokka.

Keskiviikko 3.2.
YT klo 8-9.
Torstai 4.2.
Posti-info 9.45-10.
Perjantai 5.2.
Uinteja. Kino Aurora II klo 10-11 (Peter Pan osa II). Sisäinen koulutus samaan aikaan.

perjantaina, tammikuuta 22, 2010

Pää pystyssä perjantaihin


KUVA: Kino Aurorassa on tänään ohjelmassa upea Peter Pan-elokuva vuodelta 2003. Tänä perjantaina katsomme siitä alkuosan, ja kahden viikon kuluttua loppuosan. Elokuvan aikana osalla opettajista on sisäistä koulutusta smartboardien tykkien puhdistamisesta ja uusien kameroiden käyttömahdollisuuksista. Kouluttajana toimii Johanna Pelkonen.

UUSI päivä. Uudet mahdollisuudet.

Terveisiä Porvoosta, jossa kävin vapaapäivänäni kouluttamassa rexejä pedagogiseen johtamiseen. Kollegat ovat tuossa kauniissa kaupungissa varsin lujilla. Opettajat on lomautettu syksyn aikana, eikä kaupungin taloustilanne vieläkään kovin ruusuinen ole. Tästä huolimatta: hienoja ihmisiä koulut täynnä. Tällaisissa tilanteessa korostuu entisestään rehtorin tehtävä valaa uskoa työn merkityksestä ja toivoa vielä kerran tulevista paremmista ajoista opettajiin. Takaiskuissakin rehtorin on oltava se, joka ensimmäisenä porukasta kokoaa itsensä, huomasin puhuvani myös itselleni.

TÄMÄN työpäivän aloittaa TIP-ohjausryhmän tärkeä kokous klo 9. Millä ehdoilla TIP voisi jatkua? Kuinka toimitaan, jos lautakunnan ehdot ovat samat kuin muille iltapäivätoiminnan järjestäjille (27.1. lautakunnan kokouksessa lyödään lukkoon valintakriteerit ip-toimintaan otettavien lasten valinnalle. En oikein osaa lukea esitystekstiä, ja on tarkennettava tarkoittaako se selkokielellä, että muut kuin ekaluokkalaiset ja erityisin perustein erityislapset näyttäisivät nyt jäävän lakisääteisen toiminnan ulkopuolelle, ellei ryhmään jää tilaa. Ks. esitys tästä linkistä).

KOKOUKSEN jälkeen koululla riittää tekemistä. Muutaman päivän takainen väkivaltatapaus vaatii varmasti jälkitöitä niin lasten kuin henkilökunnankin kesken. On hurjaa huomata, kuinka vahvoja vihan tunteita väkivalta, kun se astuu koulun arkeen, itsessä - ja muissakin - herättää. Turhautua ei saisi, vaikka tiedän itsekin puhuneeni tämän ongelman ratkaisun välttämättömyydestä vähintään viisi ja puoli vuotta kaikissa mahdollisissa foorumeissa. Yksinomaan tässä blogissa väkivaltaa on käsitelty kymmenissä lastuissa (ks. hakusanat väkivalta, pahoinvointi).



Oppilaiden tuntimääriä voisi vähän nostaa?

KEVÄÄN toiseen pikakyselyyn osallistui 55 vastaajaa. Teemanahan oli opetusministeri Virkkusen ehdotus oppilaitten koulupäivän pidentämisestä. Julkisessa keskustelussa lähes kaikki tahot ovat kannattaneet ideaa periaatteessa, mutta samalla on esitetty, että rahaa siihen ei taida olla.

Katsotaan kuinka käy. Ratkaisuhan tulisi voimaan uuden opetussuunnitelman myötä aikaisintaan ehkä 2012.Tässä meidän kyselyn tulokset:

(1) Ei, sitä pitäisi lyhentää 5 (9%)
(2) Ei, se on hyvänpituinen nyt 20 (36%)
(3) Kyllä, pari tuntia lisää viikkoon 19 (34%)
(4) Kyllä, tunti lisää joka päivään 5 (9%)
(5) Kyllä, kaksi tuntia lisää joka päivään 5 (9%)
(6) Enpä osaa sanoa 1 (1%)


Tämän blogin kyselyssä siis 29 vastaa 55:sta (52%) kannatti koulupäivän pidentämistä vähintään muutamalla tunnilla viikossa. 20 vastaajan (36%) mielestä koulupäivä on nyt sopivan mittainen. Viiden (9%) mielestä koulupäivää pitäisi pikemminkin lyhentää. Niistä, jotka kannattivat koulupäivän pidentämistä, suurin osa (19) kannatti paria tuntia lisää viikkoon.


TAULUKKO: Auroran koulun nykyinen tuntijako

On ehkä hyvä muistaa, että Espoon peruskouluissa jo nyt oppitunteja on viikossa muutama enemmän kuin pääosassa kuntia. Yllä olevasta taulukosta näkee suurennuslasilla, että Aurorassa (ja Espoossa muissakin kouluissa ) on 1.-6.-luokilla ylimääräisiä tunteja: 1.-, 2.-, 5.-ja 6.-luokilla yhteensä viisi, siis keskimäärin yksi ekstratunti/viikko. Jos mukaan lasketaan vapaaehtoisen ruotsin tunnit (vapaaehtoisen kielen järjestäminen on kunnillekin vapaaehtoista), Espoo antaa alakoulun aikana jo nyt peräti 11 tuntia extraa viikossa, siis kaksi tuntia/viikko. Yläkouluissa Espoolla ei ole ylimääräisiä tunteja.


keskiviikkona, tammikuuta 20, 2010

Ei niin kiva päivä

Jos on musta päivä, klikkaa tähän, niin ehkä Rollarien biisi lohduttaa.

EI ollut tänään kiva päivä. YT-istunto kyllä sujui mukavasti. Sain kirjoitettua ja vietyä virastoon lausuntomme, jota Hallinto-oikeus oli pyytänyt. Ehdin esitellä Salosta tulleille vieraille tapaamme järjestää kerhotoimintaa. Kuulin valoisia uutisia TIPIn mahdollisesta jatkosta.

TAKAISKUJA alkoi sitten tulla. Ensimmäinen tuli uimahallissa. Joku onneton oli ulostanut lastenaltaaseen, ja uinnit loppuivat parilta luokalta siihen. Ihan pienten vauvojen uittamisessa on omat riskinsä.

Vielä ikävämpia takaiskuja on sitten jo muutaman päivän ajan tullut oppilaitten keskinäisistä riidoista, jopa väkivallasta. Eilen selvittelin kahden eri luokan tyttöryhmien pitkään jatkunutta haukkumiskierrettä, joka lopulta purkautui kiinnikäymiseen, uhkailuun ja kyyneliin. Kasvokkainen keskustellen asiat sovittiin ja seuranta kytkettiin päälle.

Tänään parikin poikaparia hakkasi toisiaan uimapusseilla bussia odottaessaan. Toisessa tapauksista juomapullo osui nenään, ja verta alkoi vuotaa. Pisteenä i:n päälle iso oppilas löi nyrkillä pienempää päähän kouluun tultaessa ja asiaa selviteltäessä vielä uhkaili uhria. Kuulin päähän lyötyä oppilasta ja silminnäkijöitä, ja toimenpiteisiin ryhdyttiin heti. Mutta silti lasta oli lyöty.

Ymmärrän hyvin, millaiset tunteet äidin tai isän mielen täyttävät, kun omaa lasta sattuu. Silloin on täysin mahdotonta ymmärtää koulun rajallisia mahdollisuuksia estää tällaiset tapahtumat ennakolta. Koululla on vain koulun keinot ja koululle annetut resurssit. Ymmärrän tuon tunteen, vaikka aina lapsensa parasta ajattelevan vanhemman vihanpuuskan kohdatessaan ei osaakaan ehkä reagoida niinkuin parasta olisi.

VÄKIVALTA, töniminen, härnääminen ja uhkaaminen tuomitaan koulussa jyrkästi. Jokaiseen tapaukseen puututaan, ja käytänteitä muutetaan, niin että sellainen loppuu.

Olen tänään keskustellut väkivaltaisten oppilaitten varalta tehtävistä laajemmista linjauksista oman esimieheni kanssa. Espoon koulutoimi on paneutunut asiaan, mutta isossa organisaatiossa asiat vievät oman aikansa.

tiistaina, tammikuuta 19, 2010

TIP-hankkeen tuloista ja menoista

BLOGISSA ollut uutinen TIP-hankkeen tuottamasta taloudellisesta voitosta, jolla on hankittu mm. liikuntavälineitä, on herättänyt muutaman huoltajan kysymään, onko TIPin budjetti laadittu väärin ja ennenkaikkea, onko vanhemmilta kerätty liikaa rahaa, joka tulisi palauttaa.

Mistä TIP-hanke saa tuloja?

Auroran TIP-hankkeella on ollut neljä tulolähdettä: 1) huoltajamaksut 2) Espoon kaikille ip-toiminnan järjestäjille antama tuki 3) Espoon erityinen kokeilutuki, jolla on rahoitettu koordinaattorin palkka ja 4) Espoon TIP-hankkeelle ohjaama Opetusministeriön ja Opetushallituksen myöntämä kerhoraha.

Pääosa tuloista tulee kaupungin avustuksista. Kaupunki on maksanut hankkeelle 2 * 40 000 euroa tukea (lisäksi se on subventoinut välipalamaksua). Ylimääräinen kerhoraha on ollut n. 13 000 euroa.

Vanhempien maksut (60 € ja 20 €/kk) ovat Espoon halvimmat. Varsinaisessa ns. lakisääteisessä iltapäivätoiminnassa maksu tarkoittaa 3 euroa/päivä. Välipalan hinta on 1,74 euroa. Yhdellä ohjaajalla on maksimissaan 15 lasta. Maksuista jää ohjaajan palkkaan (neljä tuntia) 15 * 1,26 euroa eli 18.90 euroa. Sosiaalikuluineen ohjaajan päivän palkkaan tarvitaan noin 50 euroa. Jos ohjaaja-lapsi-suhde olisi 1:15, kuukausimaksuilla katettaisin vain 40 % ohjaajan palkkamenoista,

Auroran TIPissä lapsia on 100, näistä noin 30 maksaa vain 20 euroa. Osa (tietyt vammaiset lapset ja lapset, joilla on sosiaalisin perustein oikeus alennettuun maksuun) on kokonaan vapautettu maksuista (kuten laki edellyttää). Jos jokaisen lapsen maksuista jäisi palkkoihin tuo 15,20 euroa/kk, niin maksutulot olisivat kuussa 1520 euroa. Sillä maksettaisiin 1,5 avustajan palkka. TIPissä on töissä koordinaattorin lisäksi 11 ihmistä! Ehkä näistä esimerkeistä saa jonkinlaisen käsityksen kuukausimaksyjen osuudesta. Jos siis kuukausimaksusta otetaan pois välipalan hinta, niin kuukausimaksuilla katetaan noin 12 % pelkistä ohjaajien ja avustajien palkoista,

Mihin TIP-raha menee?

TIP-rahoista pääosa menee siis ohjaajien ja avustajien palkkoihin. Lisäksi rahaa tarvitaan sijaismenoihin sairaustapauksissa. Keskimäärin töistä ollaan pois 1 päivä/kuukausi. Sijaismenot olisivat näin puolikkaan ohjaajan palkka.

TIP-rahoilla järjestetään kaikki koulun ilmaiset TIP-kerhot, Useilla luokilla on läksykerhoja. Lisäksi opettajat vetävät askartelu-, helmi-, sirkus -, välkkäri- ja mm. bändikerhoja, joihin osallistuu yhteensä noin 100 oppilasta. Kerhonohjaajien palkkamenot ovat noin 13 000 euroa/vuosi.

Rahaa tarvitaan lisäksi papereihin, muovailuvahoihin, liituihin, legoihin, lautoihin, nauloihin, maaleihin, askartelu- ja leikkivälineisiin, kirjoihin, kännyköihin, puhelinkuluihin, vuosittaiseen retkeen, henkilökunnan koulutukseen jne. Ei iltapäivätoimintaa voi järjestää ilman näitä kuluja.

Ja sekin on pakko todeta, että täysin lisäpalkatta TIP-hankkeen eteen tekevät töitä rehtori, koulusihteeri ja kaupungin palkanmaksajat. "Oikeissa " IP-yrityksissä näihin tehtäviin palkataan erillinen henkilö.

Yhteenvetoa

Auroran TIP-hanke saa siis Espoolta yhtä paljon rahaa toiminnan pyörittämiseen kuin mikä tahansa muu ip-toimintaa järjestävä yhdistys tai yritys (mutta sen lisäksi vielä kerhotoiminnan rahoja ja tukea koordinaattorin palkkaan). Iltapäivätoiminta on monelle yrittäjälle kannattavaa bisnestä. Me emme pyri saamaan voittoa. Olen korostanut voitto- sanaa vain siksi, että on esiintynyt pyrkimyksiä ajaa TIP alas liian kalliina. Me emme ole kallis.

Olemme tässä hankkeessa osoittaneet, että koulu pystyy järjestämään iltapäivätoimintaa hyvin kuistannustehokkaasti ja vielä monipuolisesti. Olemme käyttäneet järkevästi henkilöstöresursseja, tiloja ja materiaaleja. Kerhot ovat mm. voineet käyttää koulun tavaroita (mm. bändikamoja).

Joulukuun lopulla kaupunki siirsi tilillemme viimeisen erän avustusta noin 40 000 €. Yritysperiaatteella toimiva ip-kerho siirtäisi "voiton" omistajiensa katteeksi. Me emme jaa voittoa henkilökunnallemme. Koko rahasummaa ei saanut siirtää seuraavalle vuodelle, joten pääosa siitä käytettiin nyt puheena olleisiin hankintoihin. TIP-henkilökunta ja koko koulun väki sai tehdä ehdotuksia hankinnoiksi, joilla TIP-toimintaa voidaan edelleen monipuolistaa. Rahoilla ostettiin välineitä, joiden avulla voidaan monipuolistaa TIP-toimintaa. Samoja välineitä saavat käyttää kaikki koulun oppilaat. Noin 10 000 euroa siirrettiin tälle vuodelle. Summa käytetään kerhotoiminnan palkkoihin ja kuluihin.

Kaupungin avustukset ovat siis TIPIn suurin tulolähde. "Voittomme" ei ole syntynyt iltapäivätoiminnassa huoltajilta kerätyistä liian korkeista maksuista. TIPin maksut ovat huoltajille Espoon halvimmat. Lautakunta on määritellyt kokeiluhankkeelle kuukausimaksut, eikä koulu voi niitä alentaa. Kaupungin avustusta ei sitäkään saa käyttää huoltajien maksujen alentamiseen.

Vastaan mielelläni tähän asiaan liittyviin lisäkysymyksiin puhelimitse tai sähköpostilla.

Martti Hellström, rehtori

Opetus, kasvatus ja edistysusko


KUVA: Löysin netistä kuvan vanhasta kurikasvauksesta.


TERVEISIÄ Helsingistä. Sainpa käydä eilen koulupäivän päälle antoisan, ajatuksia ravistelevan keskustelun Soklan kahvilassa. Teemana oli kysymys opetuksen ja kasvatuksen ja niitä koskevan tieteen kehittymisestä. Voimmeko sanoa, että 2000-luvun opetus on parempaa kuin 1800-luvun? Jos niin millä perusteella?

MINUSSA, ehkä monessa muussakin, elää valistusaatteeseen liittynyt vahva edistysusko. Siis usko siihen, että maailma ja ihminen kehittyvät koko ajan paremmaksi, ja että nimenomaan tiedolla, tieteellä ja koulutuksella olisi tässä tärkeä rooli. Ihminen voisi niiden avulla hallita yhä paremmin maailmaa, luoda jopa uudenlaisen, paremman maailman.

Valistuksen projekti on julistettu moneen kertaan mm. Hiroshiman ja Treblinkan kaltaisten tekojen vuoksi päättyneeksi. Äärimmäinen rationaalisuus johtikin äärimmäisiin vääryyksiin. Paha elää ihmisessä ihan yhtä vahvana kuin aina ennenkin- ehkä tekniikan kehityksen vuoksi vaikutuksiltaan vain moninkertaisina. Monen mielestä ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt.

Pöydässä piipahtanut professori oli sitä mieltä, että musiikki ei kehity. Mutta tiede kehittyy. Pitempään istunut oli sitä mieltä, että sairauksien hoidossa käytettävä teknologia kehittyy, muttei esim. lääketiede.

JOS opetus ja kasvatus eivät kehity, ne siis vain muuttuvat, ja sopeutuvat muuttuneeseen yhteiskuntaan. Hyvä opetus on hyvää vain omana aikanaan. Omaan aikanaan hyvää ei voi siirtää toiseen aikaan.

Eikö siis se, että esimerkiksi koulussa ei enää hakata oppilaita ole edistystä? Kyse on arvojen muutoksesta, mutta missä määrin muutos on johtunut itse kasvatusopin kehityksestä, missä määrin kysymys on laajemmasta, opetuksen toimintaympäristön arvomuutoksesta? Onko opetuksessa tehty sellaisia oppimista helpottaneita keksintöjä, joita on tehty vaikkapa polven tähystyksessä tarvittavien tekniikoiden osalta?

Voisiko kysymystä ratkoa professorin keskusteluuun heittämän tehokkuuden määritelmän avulla: " Saavutetaan tavoitteet paremmin, vähemmällä vaivalla ja ilman haittavaikutuksia". Ovatko opetus ja kasvatus muuttuneet tehokkaammiksi? Joissain suhteissa kiistatta:
  • Koskaan historian aikana ei ole pystytty järjestämään koulutusta näin laajalle joukolle, erilaisia oppilaita
  • Mm. kirjaimet ovat muuttuneet fraktuurasta helpommin luettaviksi
  • Monissa opetuksen sisällöissä on lisääntynyt loogisuus, ja opeteltava tieto on siten ymmärrettävämpää
  • Oppikirjojen sisältö avautuu oppilaille omalle kielellä, kieliasultaan harkittuna ja havainnollistavin kuvin helpotettuna.
  • Opetusmenetelmien monipuolistuminen helpottaa eri lailla oppivien oppilaitten opiskelua.
  • Opetuksen tueksi tulleet välineet tukevat oppimista (radio, televisio, nauhurit, piirtoheitin, tietokone, dataprojektori, interaktiivinen taulu, pelit jne.)

MUTTA johtuuko tämä opetuksen ja kasvatuksen ilmiöitä koskevan tiedon syvenemisestä? Tiedämmekö me todella enemmän ja paremmin kuin aikaisemmin, mikä saa aikaan kasvua ja oppimista? Jotain näyttöä tästäkin on:
  • Olemme mm. oppineet tunnistamaan oppimisvaikeuksia ja oppimisen esteitä
  • Ymmärrämme mm. oman motivaation merkityksen
  • Konsruktivismin myötä ymmärrämme ehkä paremmin, mitä ymmärtäminen ja tietäminen on.
  • Olemme kehittäneet välineitä, joiden avulla voi päätellä, onko asia opittu
  • Olemme kehittäneet oppimsvaikeuksia helpottavia välineitä (mm. näkövammaisille)
  • Olemme saaneet opetuksen ja kasvatuksen tapahtumien tutkimiseen luotettavampia välineitä.

JA LOPULTA näyttö siitä, että me ihmiset olisimme kasvaneet kehittyneen kasvatuksen ansioista ihmisinä paremmiksi tai että oppisimme nykyään jotenkin enemmän tai syvemmin, taitaa puuttua. Professori uskoi, että todellinen, ratkaiseva harppaus otetaan kun geenit ja aivot opitaan avaamaan. Kun pystymme "oppimaan" vaikkapa uuden kielen kemiallisesti nielaisemalla tietopillerin.

EHKÄ kasvatusopeissa näkyvä erilaistuminen ei olekaan pohjimmiltaan edistystä tai kehitystä vaan muutosta. Ehkä jonkin ilmiön kuvaamiseen tietyllä tavalla kyllästytään aikanaan, ja päätetään vain vaihtaa näkökulmaa ja käsitteitä, ja saadaan taas uutta intoa.
Ks. lisää

Muutama poiminta netissä edistysuskosta
  • syntyi uudella ajalla
  • kaksi elementtiä; usko lineaariseen aikaan (antikissa syklinen aika) ja
  • siihen, että ajan kulun myötä todellisuus muuttuu jollakin tavoin jatkuvasti paremmaksi ja päätyy lopulta ihanaan, harmoniseen tilaan. Tavoittelemme myyttistä paratiisia. (alku kristillisessä uskossa: kirkkoisä Augustinus uskoi ihmiskunnan historian etenevän vaihe vaiheelta kohti Jumalan valtakuntaa ja viimeistä tuomiota. Deterministinen näkemys)
  • Uudella ajalla vallalle luja usko väistämättömään kehitykseen, jota tietyt ihmisten toimet saattavat hidastaa, muuttamatta kuitenkaan sen kulkua sinänsä
  • Filosofit Immanuel Kant ja G.W.F Hegel selittivät historian kulun ”järjen”, tai ”historian hengen” täydellistymisenä
  • Hegel selitti sodat ja konfliktit sillä, että historian henki kehittyy konfliktien kautta - henki käyttää ihmisiä välineinään.
  • Ajateltiin, että kaikki kansat kulkevat eri vaiheiden kautta ”luonnontilasta” sivistyneempään tilaan. Toiset kansat olivat primitiivisiä, jäljessä.
  • Syntyy marxilainen ajatus "historian rautaisista laeista" ja liberalistinen evoluutioajatus yhteiskuntamuodoista
  • Edistyksestä aletaan puhua kehityksenä (vrt. kuitenkin luonto, kuuluu myös rapistuminen)
  • Tänään edistyksen automaattisuuden tilla (historian laki) tilalle on tullut usko poliittiseen ohjaukseen ja taloudelliseen edistymiseen (kasvu).
  • Kehitysuskoon on pitkään kuulunut optimismi
  • Historiasta on kuitenkin vaikea osoittaa lineaarista ja yksiselitteistä muutosta ihmisten olojen parantumisessa tai onnellisuuden kasvussa.
  • Olemmeko käännekohdassa? Menetämmekö optimismin? Pettääkö edisyksen lupaus?
LÄHDE:
Eskelinen, T. (2006). Kehityksen käsite muutoksessa. Ennen ja Nyt. Historian Tietosanomat Numero 1/2006. Artikkeli löytyy netistä tästä linkistä.

maanantaina, tammikuuta 18, 2010

Kolmas kouluviikko käyntiin

KUVA: Raija, Sirja ja Jatta ovat laittaneet koulun ulkoliikuntavaraston hienoon kuntoon. TIP-rahoilla on saatu komea rivi luistimia, kypäriä, monoja ja suksia. (Kuvan otti Johanna Pelkonen)

TAKANA toivottavasti monella virkistävä viikonloppu. Minä sukelsin viikonloppuna kasvatuksen klassikkomaailman lisäksi Kauniaisten uimahallin lämpimään veteen. Kuinka monta tosi edullista asiaa onkaan, joista saa paljon iloa! Uimahalli on näistä yksi. Tässä tapauksessa hidasteena olivat uimahousut. Tähän aikaan ja tämänkokoiselle ei oikein löydy uimahallissa hyväksyttäviä uimahousuja. Onneksi löytyi. Viiletin monta sataa metriä 5 €:n punaisissa uikkareissa.

EDESSÄ pitäisi olla oikein mukava viikko. Säätiedotukset lupaavat pikkupakkasta, joten upeat liikuntakelit jatkuvat. Saamme vahvistusta avustajavoimiimme. Kahden pienluokan opetuksessa kokeillaan tiiviimpää yhteistyötä. Pääsen taas pitkästä aikaa vetämään oppilasbänditoimintaa, kun käynnistämme tällä viikolla Tuomon kanssa toisessa kuudennessa luokassa samanaikaisopetuksen musiikkitunneilla. Käytänteitä selkeytetään edelleen keskiviikkona, ja saamme kerhotoiminnasta kiinnostuneita vieraita Salosta. Keskiviikkona on myös deadline hallinto-oikeuteen lähetettävään vastaukseen, joka liittyy avustajapalveluiden järjestämiseen. Tärkeä asia. Torstaina lomailen. Käyn johdattelemassa porvoolaisrehtoreita pedagogisen johtamisen salaisuuksiin. Tiimit antavat perjantaina palautetta riskianalyysistä, ja sekin asia nytkähtää taas eteenpäin. TIPin kohtalosta pitäisi perjantaina kuulla jotain suuntaa-antavaa.



PS. Ei tämän, mutta ensi viikon(4) perjantaina ja lauantaina Helsingissä ovat Suomen suurimmat kasvatusalan messut: Educa 2010. Ohjelma on tällä kertaa tosi monipuolinen. Toivottavasti mahdollisimman moni opettajista, avustajista ja vanhemmista löytää aikaa piipahtaa siellä. Messuille pääsee ilmaiseksi rekisteröitymään Educa-kävijöiksi sähköisesti osoitteessa
www.educa-messut.fi

Omat tärppini perjantaille 29.1. ovat:
  • 10.15-10.45. Opetusministeri Salissa 1. "Suomalaisen koulun tulevaisuus"
  • 11.45-12.30. Matti Jäntti puhuu muutoksesta Salissa 1.
  • 14.30-17.00 Maailmakuulu professori Andy Hargreaves Ballroomissa "Sustainable leadership" (ja jollei pidä englanninkielisestä luennosta, niin klo 15.45-16.40 Opetushallituksen pääjohtaja puhuu koulutusjärjestämän haasteista globalisoituvassa maailmassa Luotain-lavalla)
Lauantaina 30.1. olen valitettavasti itse kiinni kahdessa alustuksessa (Kerhotoiminta klo 10.30-11.15 ja Tulevaisuuskasvatus klo 14-15). Muille suosittelen:
  • 10.30-11.15. Eeva-Riitta Pirhonen "Perusopetuksen laatikriteerit " Salissa 2
  • 11.30-12.15. Näyttelijä Outi Mäenpää puhuu viesteistä Salissa 1.(ja samaan aikaan klo 11-45-12.30 Professori Hannele Cantell oppilaiden kohtaamisesta Ballroomissa)
  • 13.00-14.30 Maailmakuulu professori Andy Hargreaves Ballroomissa "The 4th way of leadership and change"
  • 15.15-16.00 Arno Kotro virittelee keskustelua koulun sivistystehtävästä Salissa 1. (Samaan aikaan Opus-kahvilassa puhutaan lapsuus-käsityksistä)
  • 16.15- 16.30 Microsoftin Marianna Nieminen kertoo innovatiivisista kouluista.
Espoolaisia opettajia on lavoilla aika joukko. Meikäläisiä ovat mm. Mervi-Tiitta Alpola, Jarmo Elomaa, Juha Kallanranta, Riitta Kauppinen, Jukka Kuittinen, Minna Kukkonen Mari Nuutinen ja Sirpa Wass. Ja Espoon opetustoimella on messuilla oma osastonsa!

sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010

H.G. Porthan


SUNNUNTAIPÄIVÄN lastuna olkoon pieni aihio H.G. Porthanista (1739-1804), jolla on äärimmäisen mielenkiintoinen asema suomalaisen pedagogiikan kehittämisessä.

Porthan oli Turun akatemia kirjastonhoitaja ja kaunopuheisuuden professori, jonka pääansiot ovat ihan muualla kuin kasvatustieteessä. Tuohon aikaan retoriikaa ja didaktiikkaa pidettiin niin läheisinä, että profesorin oli luontevaa pitää luentosarjaa opetuksesta- Porthan olikin tiettävästi ensimmäinen, joka tästä teemasta luennoi, ja hänen ideastaan syntyi myös ensimmäinen opettajaseminaari kotiopettajiksi aikoville.

MINUA eniten kiinnostaa ja hämmästyttää näiden luentojen upea anti. Niissä itseasiassa tiivistyy jo lähes kaikki hyvään opetukseen liittyvät ideat.

Luokanopettajakoulutuksen sisäänpääsykirjassa keväällä 2009 oli mainio J. Tähtisen artikkeli " Henrik Gabrien Porthanin käsitykset opetuksesta ja oppimisesta". Artikkelin mukaan Porthan ei näytä tunteneen oman aikalaisensa Pestalozzin ajatuksia, mutta hän välitti Suomeen paljon muuta tärkeää.



KUVA: Porthaniin vaikuttaneita henkilöitä Tähtisen mukaan. Comeniuksen on itse lisännyt (hänhän oli havainnollistamisen idea isiä)
Porthanin opiskelijoilleen esittelemiin pedagogisiin ideioihin kuului mm. seuravaa:
  • didaktiikka ei ole enää aineksen järjestämistä (logiikka)- oleellista on, kuinka herätetään harrastuneisuus, motivaatio (psykologia)
  • HYVÄ OPETUS on jatkuvaa (eheä kokonaisuus, ei sirpaleisuus) ja vaihtelevaa
  • oppiaines on läheistä (aikaisemmin ollut abstraktia, teoriaa ja esimerkkejä, deduktiibisesti), sillä on kosketus lapsen omiin kokemuksiin.
  • oppiminen (opiskelu) on omakohtaista, aktiivista ja toiminnallista.
  • oppilaille on riittävästi levähdystaukoja, ja lupa liikkua
  • opetuksessa ei opetella asioita papukaijamaisesti ulkoa, vaan tavoitteena on oppilaiden itsenäinen ajattelu ja ymmärtäminen, siinä on tilaa keskimiselle ja oivaltamiselle.
  • asioissa pitää edetä asteittain, helposta vaikeampaan, maltilla, induktiivisesti.
  • tavoitteena on laaja sivistys (ei vain hyöty)
  • opetuksen päämäärä on moraalinen; se on yksilön (itserakkaus) ja yhteisön (sympatia) tarpeita yhdistävää (valistuksen mukaisesti); itsekkäät motiivit on jalostettava
  • hyvä opetus suunnitellaan ja toteutetaan hyvin. Se on selkeä ja elävää. Se synnyttää mielenkiintoa ja tarkkavaisuuta.
  • On tärkeää luoda oppimista tukeva ilmapiiri ja tehdä opetustilanne lapsille miellyttäväksi.
Porthan esitteli myös käsitystä hyvästä opettajasta:
  • hyvä opettaja on osaava ja ahkera, hän hallitsee sisällön, hänelle on hyvä opetustaito, tietoa lasten ja nuorten käyttäytymisestä.
  • Hän on malli, hän on itse innostunut, pitää työstään ja haluaa kehittyä.
  • Hyvä opettaja arvostaa, kunniottaa ja rakastaa oppilaita.
Opetus ei ole vain opettajan toimintaa. Porthan kuvasi opetusta myös oppilaan kannalta.
  • Opetus on opettajan ja oppilaiden yhdessä työskentelyä, ei erikseen työskentelyä.
  • Oppiminen edellyttää keskittymistä
  • Opettajan tehtävä on auttaa ja tukea mm. havainnollistamalla ja kysymyksillä
  • Tiedon muodostuksessa keskeistä aistihavainnot, kokemukset ja oppiminen (assosiaatio-oppi): kasvattaja vahvistaa tai tukahduttaa
  • Mielihyvä ja mielipaha ohjaavat oppimista (opettaja käyttäköön palkitsemista ja rankaisemisesta)
  • Mielikuvituksella ja tunteilla on suuri merkitys lapsen oppimisessa.
Mitä puuttuu? Porthaniin ei ollut tarttunut ideaa lasten keskinäisesä työstä. Olisi ehkä kannattanut lukea Pestalozzista :-)

KIRJALLISUUTTA

Hillilä, M. ja Räihä, P. (toim.) (2009). Samalta viivalta 3 - Kasvatusalan valintayhteistyöhankkeen (VAKAVA) kirjallisen kokeen aineisto 2009. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Pestalozzin "Joutsenlaulu"

Pestalozzi, J.H.(1933). Joutsenlaulu. Helsinki: WSOY

ON KLASSIKKOTEOKSIA, joita ihaillaan ja joita ei kuitenkaan juuri kukaan oikein "jaksa" lukea. Luulen, että Pestalozzin Joutsenlaulu kuuluu näihin. Minä luin, vaikka myönnän, en joka riviä. Kannatti.

Oivalsin, miten merkittävä leikkauspiste Pestalozzi on ollut suomalaisenkin pedagogiikan kehityslankojen kehityksessä. Hän siteeraa, kritisoi ja ihailee J.-J. Rousseauta- ei juuri muita. Hän ei siis juurikaan ollut perehtynyt kasvatusoppeihin, vaan loi sitä itse. Myöhemmin hänen ajatuksistaan taas syttyvät mm. Fröbel ja meikäläinen Uno Cygnaeus.

Pestalozzin kouluissa näkyy vielä kansakoulun alkuaihio: kodittomien lasten kasvatus- ja työlaitos, jossa työ kuitenkin halutaan pedagogisoida. Vielä kansakoulun alkuvuosina lapset tekivät kouluissa oikeitakin töitä: lämmittivät taloa, siivosivat, poimivat marjoja... Ja koulujen kevätkatselmuksissa puukäsityöt myytiin huutokaupalla.

Pedagogiikassaan Pestalozzi oli kiistattoman radikaali. Hän halusi uudistaa pienten lasten koulukasvatusta, yksinkertaistaa ja luonnonmukaistaa sitä. Ennen Pestalozzia koulu oli ulkopänttäävä kurikoulu.

Poliittisesti Pestalozzi näyttää varsin konservatiiviselta. Kansakoulu oli keino rauhoittaa Ranskan vallankumouksesta villiintynyttä rahvasta. "... kotoisen kansankasvatuksen ennalleensaattaminen on ainoa keino vastustaa yhä paisuvaa kansan villiytymistä."

Kunkin säädyn tuli saada omiin tarpeisiinsa istuvaa kasvatusta. ”Alempien kättensä työstä elävien säätyjen lasten kasvatusta on aseman ja olosuhteiden vuoksi rajoitettava, niin etteivät he millään tavalla joudu harhailemaan oman olopiirinsä ulkopuolella ja toiselta puolen on varottava, etteivät ylempien ja tieteellisesti sivistettävien säätyjen lapset jää asemansa ja olosuhteittensa olennaisten vaatimusten piirin ulkopuolelle.”

Usko Jumalaan oli vahva. Kasvatuksen päämääränä oli kristillinen siveellisyys. "Ihmisluonnossa on se oleellisinta, mikä erottaa ihmisen muista olennoista." "Ihmisen eläimellinen luonto on alistettava jumalalliselle olemuksellemme."

Alkeiskasvatuksen eli ihmiskasvatuksen suuri idea

Pestalozzi on vain muutamaa aikaa ennen kuolemaansa kirjoittamassaan teoksessa tavattoman innostunut omasta ideastaan, vaikkei sitä lopullisena pidäkään. Hän jakoi ihmisen voimat kolmeen osaan: sydämen, hengen (älyn) ja käden voimiin. Niitä kaikkia tulee kehittää tasapainoista, eri säädyissä eri määrin ja sisällöin.

Pitää vaikuttaa ihmisen olemuksen kokonaisuuteen. Kaikkien voimen tasapuolinen ja huolellinen kehittäminen on tärkeää. Voimia kehitetään käyttämällä niitä. Kouluun tarvitaan siksi monipuolinen ainevalikoima.

Sopusoinnun idea oli Pestalozzille tärkeä. Paitsi eri voimien kesken, myös jumalallisen kipinän kanssa.

Kaikki tieto syntyy vaikutelmasta, jonka havaitseminen meihin luo. Ajatusvoimamme virittää havainnon. Havainnosta saadaan tietoa.

Pestalozzi ymmärsi ihmisen väliset erot. "On olemassa sydämen neroja, hengen neroja ja taidon neroja." ihmiset ovat lähtökohdiltaan erilaisia.

Joutsenlaulussa Pestalozzi ei enää uskonut johonkin muita parempaan menetelmään. Menetelmän sijasta hän puhuu periaatteesta: kasvatuksen luonnonmukaisuudesta. Kasvatuksen mallina on luonnon itse noudattama oma, pyhä ja jumalallinen menetelmä. "Luonnonmukaisen kasvatustyön suuri periaate on ”elämä kasvattaa”. Kotoisen elämän vaikutus virittää ja kohottaa hänet siveellisten voimien sisäiseen olemukseen. Pestalozzi puhuu arvostavasti kotoisen elämän kehästä. Myös opetettavien asioiden tulee liittyä lapsen lähiympäristöön.

Ihmisen sisällä on luonnon ”ihmisen luonnon yleisvoima”, joka tahtoo tulla "elottomuuden ja taitamattomuuden tilasta kehittyneeksi voimaksi". Luonnon voima ei yksin riitä, tarvitaan kasvatusta. ”Luonnon menetelmä... on itsekseen jätettynä aluksi vain eläimellisten virikkeiden varassa”. Luonnon menetelmälle annetaan apua.

Tarkasti ottaen kyse ei ole vain luonnon auttamisesta vaan myös sen taivuttamisesta. Kasvattaja elvyttää sitä inhimillisesti ja jumalallisesti. Luonnollisen voimien kehkeytymisen taustalla ovat vietit. Tämä eläimellinen luonto tulee alistaa. Apu on ”ihmissuvun valistunutta rakkautta, sivistynyttä ymmärrystä ja valistunutta taitovaistoa” . "Usko ja rakkaus ovat luonnonmukaiset siis alkeiskasvatuksen mukaisen ihmisyyslasvatuksen A ja O."

Pestalozzin ajattelussa juuri naisilla on erityinen merkitys. Hän kirjoittaa "äidin pyhästä huolenpidosta."

Toinen tärkeä seikka on havaintojen merkitys. Niistä tieto syntyy. Opetuksessa tehdään havaintoja ja niitä muokataan.

Yksi Pestalozzin kasvatusopin helmiä on idea kasvurauhasta (hän ei käytä tätä sanaa). Hyvä äiti ei elä lapsen oikkujen ja itsekkyyden (eläimellisessä) palveluksessa). Äiti tyydyttää tarpeita, ei kiihota niitä. Äiti varjelee lapsen rauhaa. Kaikenlainen levottomuus häiritsee lapsen uinuvaa elämää. Jos lapsi saa liian paljon aistillisia nautintoja, ne virittävät lapsen mieleen eläimellisellisiä ja luonnottomia himoja.

Myös opetuksessa tulee edetä rauhassa. Liikkelle lähdetään konkeettisesta abstraktiin, yksinkertaisesta monimutkaiseen, läheltä kauas. Edetään asteittain ja rauhassa.

Pestalozzin oma elämä (1746-1827)

Joutsenlaulun jälkipuolisko on Pestalozzin omaelämänkertaa. Omien sanojensa mukaan hän oli lapsena ajattelematon, hajamielinen, hento, hintelä, tarkaamaton, vilkas ja välinpitämätön kaikkeen, mikä ei liittynyt miellyttäviin asioihin. Hän epäonnistui usein siinä, mihin ryhtyi. Isä kuoli, kun Pestalozzi oli viisivuotias, ja hän eli lapsuutensa naisten seurassa. Hän valittikin, ettei hänen ympäristössään ollut ketään miespuolisen voimien kehittämiseen.

Mammanpoika siis. Äiti uhrautui ja hoiti kolme orpoa lapsiraukkaansa. Äidillä oli syvä, yksinkertainen vilpitön usko. Perhe oli köyhä.

Kouluun Pestalozzin ilmeisesti meni 9-vuotiaana. Kouluvuosina hän oli avulias, harkitsematon, herkkätuntoinen, hätiköivä, luottavainen ja sävyisä. Hän oli parhaita oppilaita, mutta kirjoitustaidossa oli häikkää.Hän oli poikain leikeissä kömpelöin ja avuttomin, ja häntä pidettiin pilkkana.

Opinnot ilmeisesti jäivät yliopistossa kesken. Pestalozzilla oli suuria unelmia, toisaalta ne liittyivät maanviljelyksen uudistamiseen, toisaalta hän jostain syystä "hurahti" kasvatukseen.
Hän halusi tuoda kansan koteihin parempia ja yksinkertaisempia opetuskeinoja ja vaikuttaa hyväätekevästi.

Pestalozzi uskoi pystyvänsä moneen tehtävään, johon ei oikeastaan ensinkään kelvannut. Takasiskuja tuli, rankkojakin, mutta hän jaksoi kuitenkin olla naurava ja iloinen.

Köyhä Pestalozzi rakastui varakkaasen tyttöön, nai hänet ja tuhosi tytön omaisuuden. Jostain syystä hänellä oli kuitenkin luottoa. Ystävät järjestivät hänelle hankkeisiin rahaa ja hänestä pidettiin.

Haaveilija maanviljelijänä

Nuorikkonsa kanssa Pestalozzi päätti omistautua maanviljelylle. Hän osti pilkkahinnalla maata Königsfeldenin luostarin läheisyydestä. Hyvin pian hänen touhujaan pidettiin narripelinä, ja hän menetti ympäristönsä luottamuksen.

Köyhäinkoti

Kun "elämän unelma oli rauennut olemattomiin", hän uhrasi puolisonsa kanssa aikansa, voimansa ja omaisuutensa jäännökset kansanopetuksen yksinkertaistamiseen ja kansan kotoisen sivistuksen hyväksi. He perustivat köyhäinkodin, jonka avulla tila kohoaisi kasvatuksellisten ja maataloudellisten pyrkimysten keskukseksi.

Mutta mistä lapsia? Hänen luonnonmukaiseen menetelmäänsä ei oikein luotettu. ”Köyhää ja kurjuudessa elävää kansanosaa on sanomattoman vaikea kasvattaa yksinkertaisesti ja luonnonmukaisesti, kun kaikkien niiden kasvatus, jotka eivät ole köyhiä ja hädänalaisia, on suuressa määrin luonnonvastainen ja teennäinen.”

Lopulta suunnitelma sai avustusta ja köyhiä lapsia tarjottiin laitokseen. Mutta millaisia?
”Näiden lasten joukossa oli hyvin paljon.. villiytyneitä... useita kerjäläisen elmässä kovin hemmoteltuja.. aikaisemmin saamansa avustuksen tähden vaateliaita ja julkeita lapsia”. He kokivat olotilaansa Pestalozzien luona alennuksena. Pestalozzi ei oikein tullut toimeen "väärin kasvatetun kerjäläisjoukkon" kanssa.

Rahaa oli saatava, ja Pestalozzi yritti nyt muuttaa köyhäinkodin liikeyritykseksi. Hän ahnehti opettamaan koululapsiaan kehräämään ja kutomaan liian vaikeita kankaita. Omaisuus meni kuin tuhka tulleen.

Kirjailijaksi

Nyt Pestalozzia neuvottiin kirjoittamaan kertomuksia. Klassikon "Lienhard ja Gertrud"
tarina kehittyi kuin itsestään. Omasta mielestään hänessä olikin "hiukan romaanin kirjoittajan vikaa". Pestalozzi halusi vaikutaa isänmaansa kansansivistyksen tilaan, ja teki sen kirjoittamalla lisää kirjoja. Harmi kyllä kirjoittamalla ei rikastunut. Ahdinko kasvoi.

Koulumestariksi

Pestalozzi päätti ryhtyä koulumestariksi. Hän sai avustusta, ja muutti Stanziin. Tavoitteena oli yksinkertaistaa kansanopetuksen alimmat asteet. Hän halusi kehittää kasvatuksen välineitä
lähemmäksi kansanpirttiä. Kokeilu onnistui: "Lapset opettivat lapsia, lapset oppivat lapsilta, ja edistyneemmät lapset näyttivät vähemmän edistyneille mielellään ja hyvin, mitä he tiesivät enemmän ja paremmin kuin viimeksimainitut". Pestalozzi siis keksii vertaisoppimisen (mm. ennen vuoro-opetuskoulua).

Tämä vaikka Pestalozzilla ei ollut tieteellistä eikä taidollista sivistystä. "Oli vain sydämeni isänvoima". Kasvatuksen ytimessä oli "kotoisen elämän henki, kaiken todellisen ihmiskasvatuksen ikuinen perustus." Sota karkoitti sitten Pestalozzin Stanzista. Mutta idea oli toiminut.

20 vuotta Burgdorfissa

Sota sai Pestalozzin muuttamaan Burgdorfiin (1799-1804) ja aloittamaan ”eräässä paikkakunnan nurkkakoulussa ... rajoitetut pyrkimykset kansanopetuksen yleisten alkukohtien yksinkertaistamiseksi”. Hän teki töitä elävän innostuksen tuntein, ja sai "siunauksellisia tuloksia". Hänelle myönnettiin avustuksia näiden kasvatuksellisten käsitysten ja kokeilujen kehittelyyn. Pestalozzi kuvaa tätä elämänvaihettaan "sokeaksi ja rohkeaksi lennoksi korkeuteen".

Muista lähteistä tiedetään, että koulu siirtyi ensin Munchenbuchseen ja sitten Yverdoniin. Pestalozzilla oli tuolloin maailman maine. "Kaikki" kävivät siellä, mm. Herbart ja Fröbel.

Valitettavasti Pestalozzilta puuttui (omien sanojensa mukaan) johtajalta vaadittavia taitoja. Hän yritti selvitä pyytämällä apulaisia tekemään niitä puolestaan. Yverdonissa kaikki sitten sotkeutui. Pestalozzilla ei ollut organisaattorin kykyä. Tiedetään, että opettajat nousivat siellä kapinaan vuonna 1815, ja sen jälkeen seurasi surullinen vuosikymmen. Koulu lakkasi 1826, ja Pestalozzi jäi eläkkeelle 80-vuotiaana.

Levähdyspaikka pojanpojan maatilalta Aargaussa

Joutsenlaulun Pestalozzin kirjoitti pojanpoikansa maatilalla. Hän tarkastelee siinä elämäänsä hyvin kriittisesti. ”Se on nyt kestetty... laitokseni ovat täydellisesti hajonneet.” Laitokset ovat menneet, mutta "elämänpyrintöjeni alkuperäiset omalaatuiset perusteet ovat yhä olemassa järkkymättöminä.."

Hän tiivistää omaa oppiaan. Kasvatuksessa on vallittava sopusointu yksilöihanteen kanssa.
Kasvatuksen ensimmäinen suuri laki on se, että pienen lapsen täytyy saada olla ja elää rauhassa. Kotoinen ohjaus on mitä kiinteimmässä yhteydessä kaiken sen kanssa, mihin lapsi on koulussa harjoitettava. Aina tuo kotoinen kasvatus ei ole kunnossa. Hän on innoissaan mallioppilaiden käytöstä. Heiltä muut oppivat sekä oppimaan että sievää käytöstä. Koulumestari tarvitsee heitä heikompien lasten auttajiksi.

Yhteenvetoa

Pestalozzin merkitystä ei saa vähätellä. Häntä pidetään kansakoulun isänä- mutta se voi olla liioittelua. Pestalozzi kyllä vaikutti paljon siihen, että nopeasti laajeneva kansanopetus muuttui aikaisempaa oppilaskeskeisemmäksi ja lapsiystävällisemmäksi. Hän halusi, että luokassa vallitsisi samanlainen ilmapiiri kuin kristillisessä kodissa. Perheenjäsenet tekevät yhdessä töitä, rakastavat ja ovat ystävällisiä toisilleen.

Hänen ajattelussaan on idulla oikeastaan lähes kaikki ne periaatteet, joiden nimiin nykykoulu vannoo: yksilöllisyys ja yhteisöllisyys, kiireettömyys, toiminnallisuus, koko persoonan kasvattaminen, välittäminen, yhdessä tekeminen, vertaisilta oppiminen, tutkiva oppiminen, havaintojen kokoaminen ja niiden johtaminen käsitteiksi, monipuolinen oppiainevalikoima...Pestalozzin opissa oli tilaa kasvatukselle.

Siihen, mitä hän ei nostanut esiin, kuuluu 2000-luvulla oppilaiden ottaminen mukaan päätöksentekoon ja opetuksen suunnitelluun.

Sitä, mikä ei ehkä enää elä, on uskonnollisuus, koulutuksen säädynmukaisuus ja aitoon tuloon pyrkivä työkasvatus. Se, mistä emme ehkä pysty pitämään kiinni, on virikkeiden määrän kohtuullisuus.

Yksi kaikkien aikojen hämmästyttävimmistä pedagogeista toteaa hienosti:
”Kokeilkaa kaikki, Pitäkää se, mikä on hyvää! Ja jos teissä itsessänne kypsyy jotain parempaa, niin lisätkää se totuudessa ja rakkaudessa siihen, mitä olen näillä lehdillä koettanut totuudessa ja rakkaudessa teille antaa.” J.H. Pestalozzi.
 Pestalozzin viisauksia (muualta kuin Joutsenlaulusta)

" Älä opeta sanoin mitään sellaista, minkä voisit opettaa käytännön kokemuksen avulla.
Salli hänen aina olla toimelias ja aktiivinen, ja suurimman osan ajasta: vapaa."

"Ihminen oppii kaiken aikaa ympäristöstään"