Kirjoja

Kirjoja

torstaina, marraskuuta 25, 2010

Paaria-opettajuus

MUUTAMA ihminen on kysynyt, eikö eilen valtuustossa pitämääni puheenvuoroa voisi  lukea mistään. No, laitan jutun  juonen tähän niin kuin sen muistan. Tarinan kevennykset olen riisunut :-)

Esitin siis vakavan huolen siitä, että suomalainen opettajuus on repeytymässä kahtia eliitti-opettajuudeksi ja paariaopettajuudeksi. Syynä on kuntien aivan erilainen tahto ja kyky panostaa perusopetukseen. Samaan aikaan kun mm. pääkaupunkiseudulla voidaan tarjota oppilaille tukitoimia, pitää kerhoja ja havainnollistaa opetusta uusimmalla tekniikalla, muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä on opettajia, joita on kuormitettu toistuvilla lomautuksilla, sijaiskielloilla, jättiopetusryhmillä jne.  Jollei tähän repeytymiseen puututa, alkaa opettajien kansainvaellus paremmat työolot tarjoaviin kuntiin. Parhaat lähtevät. Uupuneet ja periksi antaneet jäävät.

Ammattiopettajuus syntyi  Suomessa noin 150 vuotta sitten. Ensimmäiset kansakoulunopettajat saivat säälittävää palkkaa, jota perusteltiin asiasta pahoillaan olleelle Uno Cygnaeukselle mm. sillä, että näin kansakoulunopettajat eivät vieraannu rahvaasta. On vaatinut 100 vuoden edunvalvontatyön, että   kansanopettajien palkkauksen keskinäiset vääristymät on saatu kuriin. Aluksi miesopettajat saivat selvästi parempaa palkkaa kuin naiset. Sitten perheelliset enemmän kuin perheettämät. Kaupunkiopettajat parempaa kuin maalaisopettajat. Kun minä valmistuin opettajaksi, suurimmat palkkauksen rakenteelliset erot oli kurottu umpeen- jäljellä oli oikeastaan vain joillain opettajilla siirtymäkauden kunnan palkkaa ja kuntien jako kalleuspalkkaluokkiin. Ajan henkeä kuvasi, että syrjäseuduilla maksettiin erityistä syrjäseutulisää.

Opettajien ansionkehitys näyttää keskimäärin nousevan, mutta keskiarvot kätkevät sen tosiasian, että palkat nousevat hyvinvoivissa kunnissa. Kriisikunnissa kaikki korotukset leikataan vähentämällä viikkotuntimääriä, lomauttalla jne. Vuosien tasa-arvotyö on valumassa hukkaan.

Ammattiyhdistystoiminnan eettinen ydin on solidaarisuus. OAJ:n tulee  pikaisesti tarttua opettajuuden  repeytymiseen sekä lasten oikeuksien että opettajuuden eheyden vuoksi.

PS.  Läraren-lehden päätoimittaja käsittelee paria-asiaa omassa blogilastussaan osoitteessa http://www.fsl.fi/blogg/loner-a-sant

2 kommenttia:

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Hyvä näkökulma, Martti. Tätähän on jo aika paljon liikkeellä.

Opettajien liikkuvuus on kaiken lisäksi kaikkein tuhoisinta niiden kuntien lapsille, joista opettajat lähtevät.

t. naapurikunnan reksi

Martti Hellström kirjoitti...

Näytti tuo puheenvuoro pääseen Opettaja-lehteen saakka. Ihan bemari- hevoskyyti vertauksineen. Asia on vakava vaikka vertaus voi tuntua hurjalta.