Kirjoja

Kirjoja

torstaina, marraskuuta 11, 2010

Opetussuunnitelman perusteiden muutokset hyväksytty

ESITTELIN omia ajatuksiani  kesäkuun 18. 2010 silloisesta luonnoksesta  muutoksista opetussuunnitelman perusteisiin. Nyt muutokset on hyväksytty, ja vertailen tässä  tekstiä kesäkuiseen lastuun.

Oph on  siis  päivittänyt  lainmuutoksen vuoksi uusitut opetussuunnitelman lukujen 2, 3, 4 ja 5 sivut.

  1. Tekstin määrä on kasvanut. Vuonna 2004 näihin lukuihin tarvittiin 10 sivua, kesäkuussa 39, nyt 57
2.Teksti on kirjoitettu taitavasti   suomalaista didaktiikan käsitemaailmaa tukien. Lähipykäliin viitataan alaviitteillä, joka on minusta fiksua.


LUKU 2:

3. Lukuun  lisättiin jo kesäkuussa uusi alaluku 2.3. Opetuksen järjestäminen. Luku on kirjoitettu tosi kauniisti. Tekstissä korostuu jokaisen oppilaan oikeus hyvään ja turvalliseen koulupäivään sekä yhteinen vastuu, osallisuus ja yhteisöllisyys.  Kouluyhteisön ilmapiirin tulee olla mm. kunnioittava ja ystävällinen. Lyhyt luku sisältää oivaltavaa käsitteellistä ajattelua. Koulupäivässä erotetaan rakenne, sisältö ja toimintatavat.

LUKU 3:

Kolme ensimmäistä alalukua: oppimiskäsitys, oppimisympäristö ja toimintakulttuuri ovat ennallaan.

4. Uusitussa alaluvussa 3.4. Opetuksen eriyttäminen, opetusmenetelmät ja työtavat on kirkkautta!  

5. Käsitys opetuksesta on pitkälti ennallaan (ks. kuitenkin seuraava luku). Opetus ymmärretään edelleen oppimisen edistämiseksi, jossa oppilaalla on hyvin aktiivinen rooli.

6.Yksilöllisyys on nostettu tekstissä hyvin myönteisesti esiin. "Jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus omista lähtökohdistaan onnistua oppimisessa, kehittyä oppijana sekä kasvaa ja sivistyä ihmisenä" (lainaus upeasti sanottu luvussa 4). Jokaisen tulisi saada oppia itselleen sopivalla tavalla. Opetuksessa tulee ottaa huomion oppilaiden kiinnostuksen kohteet.

7. Eriyttämisen käsitettä lähestytään taitavasti. Se on ensisijainen keino ottaa huomioon oppilaitten erilaisuus (yksilöllisyys).  Sillä motivoidaan.  Tuotetaan sopivia haasteita, onnistumisen kokemuksia  ja mahdollisuuksia omien vahvuuksien suuntaan. Eriyttämiselle esitetään kolme ulottuvuutta: opiskelun laajuuden (määrä?), syvyyden (laatu) ja nopeuden vaihtelu. Mitä voidaan eriyttää:  Mm. sisältöjä, materiaaleja, menetelmiä, työtapoja, tehtävien määrää, arviointia, palautetta ja aikaa- myös oppimiisympäristöä rohkaistaan muokkaamaan. Tämä edellyttää  opettajalta  kasvun ja oppimisen prosessien tuntemusta.

8. Opetusmenetelmäajattelu on ennallaan. Opettaja saa edelleen valita menetelmät vuonna 2004 annettujen kriteerien pohjalta. Uutta on vaatimus: " opettaja... suunnittelee työtavat vuorovaikutuksessa (ei enää yhdessä, kuten kesällä) oppilaitten kanssa".


LUKU 4 "Oppimisen ja koulunkäynnin tuki" ja LUKU 5. "Oppimisen ja koulunkäynnin tukimuodot".

9.  Opetuksen ja tuen lähtökohtana ovat "sekä opetusryhmän että kunkin oppilaan vahvuudet ja oppimis- ja kehitystarpeet". Opetusryhmän merkitys on nostettu esiin kirkkaasti. Myös ryhmä voi tarvita tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin. Tämä on uutta innostavaa ajattelua.

10. Koko uudistuksen ydinkäsite on uudella tavalla jäsennetty tuki-ajattelu. Tuki on osa kaikkea kasvatusta, opetusta ja ohjausta. Tuki voi olla yhteisöllistä (oppilashuollon osuudessa) tai kohdistua yksilöön. Tuen tarve voi vaihdella a) tilapäisestä jatkuvaan, b) vähäisestä voimakkaaseen, c) yksilöllisesti annetusta samanaikaisesti annettavaan, d) yhden tukimuodon tarpeesta useampaan tukimuotoon. Tuella on kolme tasoa: yleinen, tehostettu ja erityinen.

11. Oppimisen esteet tulee tunnistaa mahdollisimman varhain ja lapsen tulee saada riittävästi, oikeatasoista tukea heti. (Huh! Mistä resurssit!)

12. Yksi uudistuksen perusideoita on annetun tuen suunnitelmallisuuden lisääminen. Ehkä arjessa tuki on joskus ollut sattumanvaraista, ja se on voinut riippua epäoleellisista tekijöistä kuten lukujärjestyksistä tai opettajan omasta viitsimisestä. Uudessa tekstissä tavoitellaan tilannetta, jossa tuki on moniammatillisesti suunniteltua, kirjattua ja seurattua. Idea tuntuu resurssien niukentuessa järkevältä.

Yleinen tuki

13. Laadukas perusopetus on oppilaan oikeus. Opettajan vastuulla on, että jokaisen oppilaan (ja opetusryhmän) tarpeet ja lähtökohdat otetaan huomioon. Ensimmäinen keino on eriyttäminen.

14. Jokaisen opettajan tehtävä on antaa myös tukea. Tuen muotoja ovat mm.: aamu- ja iltapäivätoiminta, apuvälineet, avustajan työpanos, eriyttäminen (ks. edellä mm. menetelmät), joustavat opetusryhmät, kerhotoiminta, kodin ja koulun yhteistyö, oppilashuollon asiantuntemus, oppimateriaali. oppimissuunnitelma, osa-aikainen erityisopetus, samanaikaisopetus, tukiopetus, tulkipalvelut ... Jokaisen oppilaan tuen tarvetta on havainnoitava, ja tukitoimet on suunniteltava. Kannattaa hyödyntää koko opetusryhmän voimavaroja! Yleisen tuen antamisesta ei ole pakko tehdä kirjallista suunnitelmaa.

15. Tukiopetuksen idea on ennallaan. Tekstissä korostetaan, että tehtävät, ajankäyttö ja ohjaus  tulisi suunnitella yksilöllisesti. Ideana on löytää uusia tapoja lähestyä opittavaa asiaa.

16. Osa-aikaisesta erityisopetuksesta todetaan, että se suunnitellaan ja oppilaan oppiminen arvioidaan opettajien yhteistyönä.

17. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on myös tuen muoto. Yhteistyö perustuu keskinäiseen kunnioitukseen. Huoltajille on annettava tietoa todella monista asioista (tähän tarvitaan aikaa tai jokin nettiratkaisu).

18. Ohjaus on myös tuen muoto. Tavoitteena on itseohjautuvuus. Jokaisen opettajan tehtävä on ohjata oppilasta.

19. Tulkitsemis- ja avustamispalvelut. Tuki voi olla yksilöllistä tai ryhmäkohtaista. Arvion tarpeesta tekevät opettajat ja oppilashuollon henkilöstö yhdessä.

20. 7.-9.-luokilla voi olla myös joustavaa perusopetusta (pajakoulut).

21. Moniammatillista oppilashuoltoa toteutetaan yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa. Tuki voi olla yksilöllistä ja yhteisöllistä. Oppilashuollon tavoitteena on hyvinvointi. Työtä ohjaa luottamuksellisuus ja huoltajan kunnioittaminen sekä osallisuuden tukeminen.

22. Turvallisuuden edistäminen on sekin liitetty tähän yhteyteen. Siihen tarvitaan monia suunnitelmia. Hienoa on, että opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että kaikilla kouluilla on turvallisuutta koskevat toimintaohjeet.

Tehostettu tuki

23. ... on jatkuvampaa, vahvempaa ja yksilöllisempää (tai usealla keinolla yhtä aikaa) tukemista kuin yleinen tuki. Sitä annetaan oppilaalle laaditun (24) kirjallisen oppimisuunnitelman mukaisesti oppilaalle, joka tarvitsee säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja. Oppilas ja huoltaja osallistuvat sen laadintaan. Oppimissuunnitelma saadaan laatia myös kaikille oppilaille- kuten ennenkin- mutta voimavarat eivät kaikissa kouluissa tähän riitä. Oppimissuunnitelmaan ei saa sisältyä oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien kuvailua.

25. Ennen kuin oppimissuunnitelma laaditaan tehdään ns. pedagoginen arvio. Arvion kirjoittaa lapsen  opettaja tai opettajat. Arviossa kuvataan oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tilannetta, annettua tukea, oppilaan oppimisvalmiuksia jne sekä arviota siitä, millä ratkaisuilla oppilasta voisi tukea.

26. Oppimissuunnitelman laatuvat opettajat yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa. Se käsitellään oppilashuoltotyössä (sitä ei siis hyväksytä siellä?).

27. Tehostetun tuen vaiheessa keinovalikkoon kuuluvat kaikki tuen muodot paitsi (kokoaikainen) erityisopetus ja oppimäärän yksilöllistäminen. Oppilashuolto kuuluu erityisesti keinoihin.

28. Yksi keino tukea on keskittyä eriyttämisen avulla oppiaineen keskeisiin ydinsisältöhin (jo ennen tehostettua opetusta?)

29. Tehostetun tuen aikana oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä seurataan.

Erityinen tuki

30... on erityisopetusta ja muuta tukea. Se edellyttää hallinnollista päätöstä. (Päätöksen tekijän päättää kunta). Päätöksen pohjalta laaditaan (31) HOJKS, joka on nyt pedagoginen ei hallinnollinen paperi. Hojks ja itse erityisen tuen päätös erotetaan nyt toisistaan. (32) Oppilas saa sen mukaan tukea. Hojksilla ohjataan paitsi opetusta myös ohjausta. Oppilaan opettajat laativat HOJKSIN yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa.

33. Ennen päätöstä tehdään pedagoginen selvitys, jossa arvioidaan mm. tehostetun tuen vaikutukset ja saatu ohjaus. Pedagogisen selvityksen laativat lapsen opettaja tai  opettajat (ei yksin ela-opettaja).

34. Tukikeinoina erityisen tuen vaiheessa ovat nyt myös erityisopetus ja oppimäärän yksilöllistäminen. Oppimäärän yksilöllistäminen tarkoittaa tavoitetason asettamista oppilaan omalle tasolle. Oppilas ikäänkuin opiskelee oman opsinsa mukaan (aineisiin, joissa opetusta yksilöllistetään, kirjoitetaan yksilöllistetyt tavoitteet sisällöt jne.).

35. Erityistä tukea annetaan niille oppilaille, joiden kasvun, kehityksen tai oppi-
misen tavoitteiden saavuttaminen ei toteudu riittävästi muilla tukitoimilla.

36. Erityisen tuen päätös on tarkistettava ainakin toisen ja kuudennen luokan jälkeen.

YHTEENVETOA

Opsteksti on minusta  edelleen kirkasta ja tausta-arvot ovat kohottavia. Kaikkialta paistaa läpi oppilaan yksilöllisyyden kunnioittaminen, perheiden ja lasten osallisuuden lisääminen. Ihanteet innostavat- mutta ne myös vaativat resursseja. Edelleen olen huolissani kolmesta seikasta:

(1) Valitun paperisuunnitelmatyön vaatiman työajan löytymisestä. Työtä on vahvasti siirretty oppilashuoltoryhmästä opettajille.

(2) Sinänsä erittäin tärkeän ja nyt korostuvan salassapitoperiaatteen tuoman byrokraattisuuden uuvuttavuudesta. Vaatimukset esim. siitä, että oppilashuoltotyössä joka kerta kun käsitellään yksittäisen oppilaan asioita, on täytettävä yksityiskohtainen lomake siitä, mitä asioita on sanottu jne. voi syödä liian suuren osan OHR:n asiantuntijoiden tähän työhön käytettävissä olevasta ajasta. Työaikakysymys voi johtaa siihen, että tukea koskevien asioiden hoito hidastuu entisestään.

(3) Siitä, kuinka me opettajat selviämme uusista haasteista. Opettajalle uudistus tuo lisää töitä ja uusia haasteita, siitä ei pääse mihinkään. Jokaisen opettajan tehtävä on kasvattaa, opettaa, ohjata ja oppilashuoltaa.

Opettajat laativat pedagogisen arvion, pedagogisen selvityksen, oppimissuunnitelman ja HOJKSIN. Tähän tarvitaan uutta osaamista. Uutta osaamista ja uudenlaista ajattelua tarvitaan myös siihen, että uudistuksen keskeinen idea: jokainen oppilaan oikeus onnistua omista lähtökohdistaan, toteutuu. Eriyttämiseen on ryhdyttävä tosissaan. Opettaja ei saa enää ajatella, että riittää, kun opetustapa sopii enemmistölle. Tämä vaatii korkeatasoista täydennyskoulutusta.

Ei kommentteja: