Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Rehtorin toinen työpäivä


KUVA: Ensi torstaina ilmestyvän Esse-lehden sivu 3.


REIPAS päivä. Osmo Hupli ja Ripa (ks. tarkemmin 58 sekunnin kohdalla) kävivät moikkaamassa.

MEDIAPÄIVÄ. Löysin netistä haastatteluni, joka julkaistaan torstaina Essessä. Siinä lehden vanha kolumnisti jatkaa väittelyä , onko nykyinen vahingonkorvauslaki, joka pahimmillaan tuomitsee alaikäisen elinkautiseen syrjätymiseen, eettisesti väärä. Tässä asiassa minulla ei ole juuri ymmärtäjiä. Näin asian kuitenkin näen.

TOINEN mediajuttu oli Meidän perhe-lehden toimittajaln puhelinhaastattelu läksyistä.

Läksyteema onkin tosi mielenkiintoinen. Tein siitä edellisellä vuosisadalla oman graduni.

LÄKSYT

Kuinka sekä koulu että koti voisivat parhaiten tukea lasta oppimaan, kuinka kannetaan oma vastuu oppimisesta? Jos jotain haastattelusta muistan, niin kuulin esittäväni, että kodin ja koulun pitäisi avoimesti puhua, mihin läksyillä tähdätään ja mitä vanhemmilta läksyjen teon suhteen odotetaan.

Niinikään tärkeä on ymmärtää, että yhtä hyvin kuin läksyissä voi paljastua lapsen oppimisen ja koulunkäynnin ongelmat, voi myös paljastua, että käytetty läksymetodi itsessään aiheuttaa ongelmia. Läksyjä voi olla liikaa, tai ne voivat olla tilanteeseen nähden vääränlaisia. Meidän kouluväen pitäisi aikuisten oikeasti kiinnostua toisin opettamisesta. Jos jokin juttu ei toimi, kokeillaan toista.

Jos läksyjenteko ei suju, vanhempien ei pidä menettää malttia, ei syyllistä lasta tai opettajaa, vaan avata keskustelua, jonka tarkoituksena on sopia, kuinka juuri tämän lapsen kohdalla on viisainta menetellä. Onko läksyä liikaa? Ovatko ne hänelle liiaan vaikeita? Jos läksyihin alkaa kulua kohtuuttomasti aikaa (esim. paljon enemmän kuin 1 t päivässä), onko kyse siitä, että lapsi ei osaa vai ei tahdo tehdä niitä? Jos on kyse osaamisvajeesta, se ei läksyillä korjaannu. Jos on kyse tahdonpuutteesta, on puhuttava. Lapsen on saatava kertoa, miksi hän ei niitä tee. Ja sitten vanhemman on kerrottava, miksi hänen näkemyksensä on väärä ja miksi nyt tehdään niikuin aikuinen on päättäänyt. Lapsella on lapsenkokoiset velvoitteet, ja ne on hoidettava.

Kaikkiaan olen sitä mieltä, ettei ole yhtä oikeaa neuvoa, kuinka vanhempien tulisi suhtautua lasten läksyjentekoon. Juristista opetusvelvollisuutta vanhemmilla ei enää ole. Vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Toisaalta luonnollisesti vanhemmat tukevat ja auttavat lastaan. Jokainen lapsi on erilainen. Osa hoitaa hienosti koullaisella kuuluvan vastuun, osa tarvitsee enemmän valvomista. Osan kanssa on laadittava tiukat sopimukset sanktioineen ja kiihokkeineen - ainakin joksin aikaa. Yhteistä kaikille lapsille on, että he tarvitsevat aitoa välittävää kiinnostusta koulunkäyntiään kohtaan, ja vanhemmiltaan pyyteetöntä halua tarjota ja etsiä lapselle apua, jos hän sitä tarvitsee.

Jotain tällaista.

Ei kommentteja: