Rehtorin kolmas työpäivä

Millainen oli rehtori Hellströmin kolmas työpäivä?

Kiitos kysymystä, oikein hyvä. Nousin klo 5.30. Pitkähkö tovi kasvatuksen käsitemaailmassa, ja sitten jäsentämään ensi lukuvuotta. Aamupäivä etänä, puoleltapäivin konttorille. Paperihommia. Hoitumatta jääneiden asioiden (kuten Smartboard-asennukset) paapomista (turhaan- kaikki lomilla). Asiat löytävät omat kolonsa. Ja työmuisti palaa ajoittain. Lounaalla Bembölessä. Kotiin klo 16.

Eniten harmaata tuli Macista. Spotlight ei toimi. Pitää kuulema asentaa käyttöjärjestelmä uudestaan. Mrrr. Spotlight on se upea toiminto, jolla Mac hakee hakusanoilla oikeat kohdat kaikista dokumenteista. Ilman sitä olen kuin talo ilman polulla astelevaa emäntää.

Hiljasta, paitsi illemmalla, jolloin Problemsien ja Wouden jätkiä koululla treenamassa Ripan kanssa. Käteltiin. Nyt ei kannata pestä käsiä.

Rehtori Hellström on selvästi vaikuttunut V.J. Ihalaisen teoksesta "Kasvatuksen kentältä", jonka Ihalainen kirjoitti eräänlaiseksi tiivistetyksi jokaisen lapsen ja nuoren kasvattajaksi joutuvan perusannokseksi kasvatuksesta". Näinkö on?

Näin on.

MItä annoksen kuuluu, ja pärjääkö sillä?

Luepa alta, jos jaksat.

Tiivistetty perusannos kasvatuksesta jokaiselle lapsen ja nuoren kasvattajaksi joutuvalle

KUVA: Ihalainen, V.J. (1980). Kasvatuksen kentältä. Kasvatuksesta kotona ja koulussa. Helsinki: Gaudeamus.

Huikea yritys muuten koota "tiivistetty kasvatuksen perusannos kaikille kasvattajiksi joutuville ajatteleville yksilöille". Vaatii taitoa puristaa noin 120 sivuun kaikki, mikä on olennaisinta arkielämän ja -kasvatuksen kannalta. Pitkän kokemuksen myötä Ihalaiselle oli syntynyt " yksinkertaisia näkemyksiä siitä, mikä käytännöllisen kasvatuksen kannalta on olennaista." Hän poimi sitten nämä olennaiset ongelmat, ja lupasi tarkastella niitä "lukijan vaivoja säästäen".

Mikä ettei. Kasvatusoppineet ovatkin harvoin tällaisia kirjoja kirjoitelleet. Ennemminkin opuksia ovat tehtailleet jostain syystä lääkärit.

Mistä Ihalainen sitten kasvatuksesta kasvattajille haluaa kertoa? Irtoan seuraavassa kirjan dispositiosta.

(1) Yhdeksi kasvatuksen keskeisimmistä valinnoista Ihalainen nostaa - näin luen - järkevän suhtautumisen vapauden arvoon. "Vapaa kasvatus on kasvatusta, joka antaa lapsen ja nuoren käyttäytymisej ja kehityksen tapahtua lähinnä yksilön omalla pohjalla pyrkien mahdollisuuksien mukaan enemmän tai vähemmän pidättäytymään kasvattajan puolelta tulevista rajoituksista ja auktoritatiivisuuteen (arvovaltaan)vetoamisesta."

Ihalainen näkee lapsen lempeässä ja vapaassa kasvattamisessa paljon hyvää, mutta ei sen äärimuodoissa. Kun luovuttiin vanhasta autoritäärisestä kasvatuksesta mentiin toiseen äärilaitaan. Lapsista tuli sietämättömän röyhkeitä. Kriittisesti hän suhtautuu myös liialliseen kouludemokratiaan. Luovuuta ja itseilmaisu ovat tärkeitä, mutta eivät voi syrjäyttää muita tavoitteita.

(2) Ihalainen tunnistaa autoritäärisen kasvatuksen huonot puolet. "Menneinä vuosin meillä oli Suomessa vallalla hyvin autoritäärinen kasvatus. Sen alkujuurina olivat vanhatestamentillisen uskonnon vaatimukset. Kasvatus pyrittiin perustamaan kuuliaisuudelle. Ilman kuuliaisuutta kasvatusta pidettiin mahdottomana.

Mutta Ihalainen tunnistaa myös sen hyvät puolet. Lapsi on yhä saatava tottelemaan. Ihalainen kannattaa kuria. Oleellista on, missä hengessä sitä käytetään. Tärkeää on, että vanhempien ja lasten välinen tunnekontaksti on kiinteä ja kasvatus johdonmukaista. Tietynlainen auktoriteettisuhde on järkevästi toteutettuna kasvavalle lapselle toivottu turvallisuuden tae.

Kurikasvatusta hän myy mm. osoittamalla, kuinka sitä käytettiin radikaalien ihailemassa Neuvostoliitossa.

Hän ymmärtää pakkotoimenpiteitäkin eikä tuomitse rangaistuksiakaan- ei edes sormille näpäyttämistä.

(3) Thomas Gordonin "viisaata vanhemmat"- ohjelmaa hän kritisoi siitä, että väitteille ei löydy tutkimuspohjaa. Ihalainen antaa arvoa ajatukselle, että "kasvattajan tärkeä taito on osata kuunnella myötämielisesti ja moralisoimatta ja että lapsella täytyy olla täysi oikeus tulla puolueettomasti kuulluksi omassa asiassaan ja tulla hyväksytyksi.

Tärkeä kasvatus menetelmä onkin puhuminen. Ihalainen kirjoittaa minusta hienosti: "Lapsella on oltava tilaisuus selittää, miksi jokin asia olisi hänelle tärkeä. Lapselle täytyy myös selittää, missä suhteessa hän on väärässä ja miksi on meneteltävä vanhemman esittämällä tavalla".

(4) Kasvatuksen menetelmistä Ihalainen korostaa myös "alusta asti totuttamisen" arvoa. "Poika oppii kirjoittamisen kirjoittamalla, uimisen uimalla, ahkeruus opitaan olemalla ahkera, totuudellisuus puhumalla totta (Comeniuksesta alkaen opetettu)".

"Varsinainen toimintaan vievä tekijä persoonallisuudessamme on aina jokin dynaaminen tarve. Tottumus on se uoma, jossa tarve virtaa (etsii purkautumista). Kun tarve on usein tyydyttynyt jotain uomaa käyttäen, uuden uoman löytäminen vaatii ponnistuksia. Siinä on tottumuksen voima !"

(5) Lapsi kasvaa enemmän ympäristön ja arjen vaikutuksesta kuin kasvatuspuheella. Ihalainen siteeraa John Deweytä: "Me emme kasvata välittömästi vaan välillisesti, ympäristön välityksellä”. Ihalainen ihaili yksinkertaista maalaiselämää, jossa kasvatuksen tavoitteista ei puhuttu vaan ne toteutuivat jokapäiväisen elämän piirissä.

(6) Lapsen kuuluu saada leikkiä, mutta myös oppia tekemään kotitöitä. Lapsen olisi osallistuttava voimiensa ja kykyjensa mukaan perheen askareisiin. Tavoitteellinen työasenne johdatellaan esim kotiaskareiden piirissä. Hemmottelusta ei hyvää seuraa.

(7) Virikkeiden suhteen hän on hyvin varovainen, ja suhtautuu hyvin epäillen elokuvien ja tv:n suurkatseluun.

(8) Hyvä kasvattaja on viisas, rakastava ja kärsivällinen. Hän hallitsee oman käyttytymisensä suuttumuksenkin hetkellä ja vastuksiakin kohdatessaan. Hän on tarvittaessa luja ja johdonmukainen. "Kasvattajan tulee pitkäjänteisesti tietää, mikä on tarpeellista kieltää"- ja myös valvottava, että niin tapahtuu, toteuttamalla sen, millä on uhattu.

Viisas kasvattaja suojelee lasta, eikä kiihota hänen kehitystään ennenaikaisesti esim. vääränlaisella seksuaalivalistuksella. Ihalainen itseasiassa näyttää ihailevan maalaiskansan tapaa olla puhumatta koko asiasta.

Vastaavasti suotuisa opettaja on luja mutta lämmin, tilanteen tiukasti hallussaan pitävä (mutta empaattinen), hän osaa ottaa
oppilaat yksilöinä ja osoittaa pitävänsä heistä.

(9) Holtiton lapsesta kasvaa geenien ja ympäristön vaikutuksesta. Ihalainen kuvailee pitkään sosiaalisesti sopeutumattomia lapsia. Heille on tyypillistä työhaluttomuus, kouluhaluttomuus, keskittymiskyvyn puute, poikkeavat elämätavat ja harrastusten puute. He pinnaavat koulusta ja aiheuttavat häiriöitä koulutunnilla. Tällaisella lapsella on puutteellinen kyky hillitä itseä. Hänen käytöstään kuvaa holtittomuus, estottomuus, epävakaisuus ja epäluotettavuus. Hänen toimintansa on "oikosulunomaista". Hän on mielitekojensa heiteltävänä. Tahdonalaisen keskusminän säätelevällä toiminnalla ei ole sitä osuutta kuin tavallisesti.

Tällainen lapsi tarvitsee johdonmukaista kasvatusta.

(10) Kasvatusta Ihalainen ei maalaile helpoksi hommaksi. " Toisaalta kasvattajan on aina pyrittävä tekemään lapsuudesta ja opiskelusta iloinen asia, toisaalta lapsi on samalla johdatettava iän mukana vähitellen kykeneväksi löytämään tyydytyksensä myös... uurastuksesta, jonka parissa hän tuntisi sisäisten voimiensa, taitojensa ja kykyjensa kasvavan."