Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Kouluruoka ja laajennettu kasvattajuus


KUVA: Telkkarissa yhdessä Seija Lintukankaan kanssa (oik.)


KM Seija Lintukangas väittelee ensi syksynä kasvatustieteen tohtoriksi tutkimuksellaan "Kouluruokailuhenkilöstön kasvu kasvattajiksi. Laajennettu kasvattajuus kouluyhteisössä" Sain lukea käsikirjoituksen, joka on lähetetty esitarkastajille, ja toimia keittiökriitikkona. Hauskaa. Koska väitöskirjan tulee sisältää ennen julkaisematonta tietoa, en tietenkään paljasta jutun juonta, mutta pohdin hieman kouluruokailua tutkijan hahmottamasta laajennetun kasvattajuuden näkökulmasta.

Työssä tarkastellaan kouluruokailun kehittymistä. Suomalainen ilmainen ja ohjattu kouluruokailuhan on maailman harvinaisuus. Ja kuvitellaanpa, milloin päätös tehtiin: keskellä jatkosotaa vuonna 1943.

Kouluruokailussa on nähtävissä selkeä pedagogisoitumisprosessia. Aluksi ruokailu on ollut pelkkää tankkausta, sitten on huomattu tapakasvatus, hyvinvoinnin kasvaessa malliaterian vaikutus terveelliseen ruokailuun ja lopulta on päädytty pedagogiseen lounaaseen, jossa kouluateria ymmärretään varsin laajasti kasvatusta tukevaksi toiminnaksi, joka luo oppilaille hyvinvointia, turvallisuutta, viihtyvyttä ja joka edistää oppimistä ja poistaa oppimisen esteitä. Tänään koululounaalle on luotu melkoiset kasvatukselliset paineet. Koululounaan opitaan maistamaan uusia makuja, tutustutaan erilaisiin ruokakulttuureihin, opitaan kauniita ruokatapoja ja mm. mallilautasesta mitä on terveellinen ruokailu. Aikuiset näyttävät mallia. Varsinkin uusissa kouluissa kouluravintola on viihtyisä, jopa kaunis. Kaunis kattaus ja esillepano antavavat virikkeitä esteettiselle kasvulle. Seinillä voi olla iskulauseita ja julisteita, joista tarttuu mieleen jopa tietoa.

Samalla ruokapalvelutyöntekijöiden rooli on muuttunut. He eivät vain valmista/lämmitä ruokaa ja tiskaa astioita. He ovat opettajien kasvatuskumppaneita. Iloinen mieli ja ystävällisyys rakentavat oppilaiden hyvinvointia. Kaikki aikuiset voivat vastata lasten aikuisen nälkään. Heidän vastuulleen jää kouluravintolan ilmapiiristä ja ulkoisista puitteista huolehtiminen. Näin jos ovat havahtuneet kasvatustietoisiksi. Näin, jos työn reunaehdoissa se mahdollistetaan.

VALITETTAVASTI kouluruokailun pedagogisia mahdollisuuksia ei aina ole osattu käyttää. Ja valitettavasti mm. taloustilanteesta johtuen niitä joudutaan varmasti vielä ohentamaan. Toivottavasti ei kuitenkaan käy niin, että yläkoulujen opettajien ja kaikkien koulujen avustajien verottoman ruokaedun poistaminen johtaakin tilanteeseen, jossa koululounas taantuu jälleen pelkäksi tankkaukseksi.

Ei kommentteja: