Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Kauneus katoaa näissä hommissa

KUVA1: Jos kuva on otettu vuonna 1991, kuten veikkaan, reksi on siinä 37-vuotias. Tukka on musta, ja noilla rilleillä aloiteltiin.

ENSI syksynä tulee täyteen 20 vuotta reksinä. Ja yhdessä ja samassa koulussa. HUH, sanoisi moni. Reksihistoriaa jäsentää luontevasti neljät silmälasit. Autot ovat vaihtuneet paljon useammin.

Aloitin hallintohommat 35-vuotiaana. Silloin sen ikäistä reksiä pidettiin nuorena. Mutta oli toki nuorempiakin. Tapani pukeutua ei tainnut olla ihan koodin mukainen. Pidin päällä mm. farkkuhaalareita. Monilla miehillä oli kravatti ja klubitakki. Niinkuin minulla nykyään usein.

Ensimmäisiin reksivuosiin kuului myös jenkkitukka. Lupaan etsiä siitä ja lommoisista poskista kuvan. Niillä sitä kelvatiin Helsinki-TV:n Espoon suomalaisen koulunpidon 100-vuotisjuhliaohjelmaankin vuonna 1992 uudessa harmassa puvussa. Puku on edelleen kaapissa. Mahtuu päällekin, jos ei hengitä.

KUVA 2: Elintaso noussut, masu kasvanut. Vuosi on ilmeisesti 1992?

REKSILLE kuuluu kanslia. Minä tein töitä ekat vuodet nykyisessä opettajien ATK-tilassa. Enkä vain minä, vaan huoneen jakoi kanssani koulusihteeri. Oli meillä arkistokaappikin. Matka opettajainhuoneeseen oli lyhyt. Ovi vain auki. Nykyään tuolloinen opettajainhuonen on monistushuone. Kuvassa 2 kanslia on siirtynyt talonmies Pauli Puraselta vapautuneeseen asuntoon (joka on nykyään karhu-luokka). Jos oikein näen, pöydällä on ensimmäinen kannettava maccini. Kuva on jostain Opettaja-lehden tekemästä haastattelusta

Harmittavasti minulta puuttuu kuva 90-luvun lamavuosilta, jolloin reksillä oli pitkä musta tukka.

KUVA 3: 90-luvun puoliväliä. Luokanopettajalehden päätoimittajana. Uudet rillit.

90-LUVUN alusta touhusin Luokanopettaja-lehdessä, ja vuosikymmenen puolivälissä otin lehden päätoimittajan tehtävät vastuulleni hallintopäällikkö Heikki Luodon hyväksymällä sivutoimi-ilmoituksella. Oli korkea aika vaihtaa silmälasit. Edelliset katkesivat, ja journalistilla on oltava terävä näkö. Tällä naamakuvalla pyrittiiin ja päästiin myös OAJ:n valtuustoon v. 2002-2006.

90-LUVUN koulupuolella pitkälle jatkunut lama vei hiuksista värin. Musta taittui harmaaksi. Ja varsin nopeasti. 10 vuodessa olin harmaahapsi, kuten esikoinen tapaa minua kutsua.

KUVA 4. Nyt ollaan jo 2000-luvulla, tarkasti vuodessa 2004. Martti väittelee 50-vuotiaana. Rillit vaihtuivat v. 2003.

Musta bemari siis rikkoi mustat lasit. Raskas ovi iskeytyi autosta poistutaessa päin näköä. Pitkän etsiskelyn jälkeen löysin pienet metallisankaiset lasit. Elämään toi väriä se, että älysin tilata ne tummenevina. Sitä paitsi ne olivat oikein kaksiteholasit Mistään en kuitenkaan löytänyt haikailemiani Kuuban sarvisankoja.

Väitöstilaisutta varten oli aihetta siivota itseä. Painokin putosi vähän.Tukka oli siistin lyhyt. Vuokrafrakki istui päällä.

KUVA 5: Promootio toukokuussa 2007.

PROMOOTIO keväällä 2007 oli huikea tilaisuus. Tukka siistiksi ja vahva vartalo frakkiin kätkettynä. Voiko mies toivoa komeampaa rekvisiittaa kuin töttöröhattu ja miekka? Ja oma vaimo. Hattu on siitä lysti, että sitä ei ole tapana pitää päässä kuin poikkeustapauksissa.


KUVA 6: Vuonna 2008 ollaan syöty jne. jo tämän näköiseksi.

SITTEN tukka kasvoi, ja välillä sitä oikein kasvatettiinkin mm. Oliver Twistiin. Keväällä 2008 saavutin Väinämöisen ulkonäön. Aluksi kestin sen kuin mies. Laittelin kuvaa moniin paikkoihin mm. Hölmöläisjulkaisuun. Tällaista itsekasvatusta kutsutaan karaistukseksi.

Parturilta tilasin leikkauksen otsikolla "vanhan miehen rock". Mutta ei se oikein siltä näyttänyt.

KUVA 7. Ammattikuvaajan syvänäkemys 54-vuotiaasta Essen kolumnistista.

KEVÄÄLLÄ 2008 minusta otettin oikein potretit Esse-lehteä varten. En tiennytkään olevani näin vahvasti ikäiseni näköinen.
Riitta Sarsa, kollega Sepon koulusta, sanoi joskus viisasti: Oman vanhenemisensa hyväksyy vasta, kun hyväksyy kuoleman. Niinpä. Aamuisin peilistä kuvittelee näkyvänsä paljon nuorempana, kuin mitä on. Ja yhä harvemmin silmien siristely enää auttaa.

KUVA 8. Naama nyt. Ulkoinen kauneus on kadonnut. Uudet lasit kuitenkin.


ELÄMÄ jättää jäljet, ja hyvä niin.

PS. Silti odotan innolla lopullisia "cuban yellow"-kehyksiäni. Pitäisi tulla maahan elokuun alussa.

Ei kommentteja: