Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Koulukiusasaminen on hälytysmerkki!


EILEN uutiskynnyksen ylitti lapsista tehty tutkimus. Suomalaisen lastenpsykiatrian alaan kuuluvan yli 20 vuotta kestäneen poikien seurantatutkimukseen mukaan koulukiusaaminen on erittäin vakava oire myöhemmistä vaikeuksista. Kahdeksanvuotiaina päivittäin toisia kiusanneille kertyi nuoruus- ja aikuisiässä selvästi enemmän rikoksia. Erityisen suuri riski oli, jos kiusaamiseen liittyi muita käytöksen ja tunne-elämän ongelmia. Tälläisella yhdistelmällä on selkeä yhteys myöhemmän iän rikollisuuteen. Niiden poikien, joilla havaittiin pelkästään ADHD tai käytöshäiriöitä tai tunne-elämän häiriöitä, ennuste oli huomattavasti parempi kuin sellaisten, jotka kärsivät sekä käytös- että tunne-elämänhäiriöistä.

Yhteys todettiin yhtä ikäluokkaa kattavassa- vuonna 1981 syntynet pojat- edustavaan 10 % otokseen perustuvassa suomalaistutkimuksessa, joka julkaistiin Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry´n tuoreessa numerossa. Tutkimusaineistona oli lähes 2600:n pojan tietoja mm. poliisin rikosrekistereistä, armeijan tekemistä psykiatrisiin diagnooseista ja poikien itsensä eri-ikäisinä raportoimista ongelmista. Kohdejoukko täytti itse esim. kahdeksanvuotiaina lomakkeet, joissa kysyttiin muun muassa kiusaamista ja mielenterveyden häiriöiden oireita. Niitä tiedusteltiin myös opettajilta ja vanhemmilta.

Vuonna 1981 syntyneistä miehistä neljä prosenttia on tehnyt ikäluokkansa miesten rikoksista runsaan neljänneksen. Tämä neljän prosentin ongelmaryhmä erottui ikätovereistaan jo kahdeksan vuoden iässä. Pojilla oli väkivaltaisuutta, antisosiaalisuutta, rajojen rikkomista tai uhmakkuutta sekä sen lisäksi oli masennusta ja ahdistuneisuutta.

Tutkimusryhmää johtaneen Andres Souranderin mukaan kuuluminen tähän ryhmään tarkoittaa huomattavan suurta riskiä lähes kaikille mahdollisille aikuisiän psykiatrisille häiriöille eli päihdehäiriöille, psykoosille, ahdistukselle, masennushäiriöille ja persoonallisuushäiriöille.

HÄTKÄHDYTTÄVÄÄ uutisessa on yhteyden voimakkuus. Surullista se, että vanhemmat tai opettajat olivat todenneet kahden kolmesta riskiryhmään kuuluneista tarvitsevan psykiatrista hoitoa jo koulussa. Silti lähes kukaan ei ollut saanut hoitoa 18 ikävuoteen mennessä.

Kiusaaminen on kuin varoitusmerkki. Hälyttäviä oireita ovat jatkuva aggressiivisuus ja kyvyttömyys hallita kiihokkeita eli tuhoava ja rajoja rikkova käytös. Andre Souranderin mukaan näitä ongelmia tulisikin seuloa samalla tavalla, kun seulotaan sokeritautia tai lasten ylipainoisuutta- Lisäksi pitää olla myös apua ja hoitoa tarjolla.

TYTÖILLÄ oli samankaltaisia ongelmia, mutta niitä oli vähemmän ja oireilu lisääntyi vasta varhaismurrosiän kynnyksellä.

KOULUKIUSAAMINEN on siis otettava todella vakavasti. Ehkä kiusaamisesta epäiltyjen oppilaitten vanhempien pitäisi suhtautua koulun yhteydenottoihin näissä asioissa samalla asenteella kuin terveydenhoitajan ilmoitukseen, että lapsen virtsasta on löytynyt sokeria. Energiaa ei kannattaisi käyttää tapahtuneen kiistämiseen ja esim. toisten lasten syyttelyyn vaan avun nopeaan hankkimiseen kiusaavalle lapselle.

Ei kommentteja: