Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, toukokuuta 26, 2007

Promovendina osa I



VIIKKO 21 on ollut paitsi tärkeä kouluviikkoa, myös juhlava promootioviikko. Maanantai-iltana oli toiset tanssiharjoitukset, ja ainakin tohtori-poloneesissa jalat pysyivät perässä siksi hyvin, että tämäniltaisissa tanssaisissa seisomme rivissä. Promootiojuhlallisuudet päättyvät tanssiaisiin Vanhalla. Joidenkin osalta tarkka päätöshetki on tosin sunnuntain puolella auringon noustessa.




JUHLIEN SARJA alkoi varsinaisesti toissapäivänä torstaina yliopiston juhlasalissa aktiharjoituksilla klo 15. Niissä otetiin tuntumaa promootion asemointiin ja annettiin tarkat ohjeet sekä pukeutumisesta että aktin erikoisuudesta: neljän tunnin seisomisesta selviämiseen. Pyörtymisten suhteen annettiin ehdoton nollatoleranssi: kukaan ei saa pyörtyä.

KLO 16.30 YLIOPISTON rehtori otti sitten tohtoripromovendit vastaan ja tarjosi kuohujuomaa ja pientä suolapalaa.



SEN JÄLKEEN siirryttiin tilausbusseihin, jotka veivät juhla-asuiset promovendit seuralaisineen Kaapelitehtaalle Miekanhiojaispäivällisille. Kaapelitehtaan sali oli sisustetty komeasti, ja istumajärjestysta ohjasi plaseeraus, jossa pöytiin oli sijoitettu riemumaistereita, professoreita, tohtori- ja maisteripromovendeja. Omaan pöytääni osui mm. professori Jarkko Hautamäki ja hänen vieraansa Moskovan yliopistosta. Ruoka oli maukasta, ja ohjelmaan kuului hyvin valmisteltuja akateemisia puheita, joiden ominaisuuksiin kuuluu taito jakaa juttu kolmelle kielelle. ja tietysti ilta huipentui miekan hiontaan oikealla maalaistahkolla.

EILEN oli sitten tärkein päivä: itse promootio. Promovendit asetettiin jonoihin aakkosjärjestyksessa yliopiston käytävillä. Kulkueessa marssittiin sitten juhlasaliin etukäteen tarkasti määrätyille paikoille. Minulle osui tyhjä arpa - jouduin seisomaan eturivissä. Joka liike näkyi. Mutta toisaalta sitä myos itse näki.

KUVA: (Meri Siippainen, lainattu Helsingin yliopiston sivuilta).

Maisterit tulivat yksi kerrallaan parnassolle, ja saivat hiuksilleen seuralaisensa ompeleman seppeleen. Itse laskin, että vauhti oli hyvä, noin 11 sekunttia/maisteri. Tohtoreilla aikaa meni hieman enemmän, kun heille ojennettiin sekä hattu että miekka.
Silti aikataulu piti, ja Maamme laulun jälkeen kulkue lähti kirkkoon lähes tunnin etuajassa. Tuo muutaman sadan metrin matka on tavallisesti kuvaajia kiinnostavin osa promootiossa. Nyt medialla taisi oli kiinnostavampia uutisia.

JUMALANPALVELUS oli ekumeeninen ja kolmikielinen. Saarnassa pohdittiin logosta, tieteen ja uskonnon suhdetta. Ekumeenisuus näkyi tai paremminkin kuului ortodoksisen kuoron moniäänisenä lauluna.

KUVA ( Jorma Hellström). Promovendi on sitten saanut virallisen luvan käyttää arvomerkkejä: tohtorin hattua ja miekkaa.

JO 15.15 OLIMME valmiit noutamaan diplomimme. Ja sitten oli muutaman tunnin tauko. Oli mm. keksittävä, kuinka miekan saa pysymään oikein päin vyöttömässä frakkihousussa. Onneksi äidillä oli silkkisiä mustia nauhoja, joiden avulla ongelma ratkesi luovasti. Ja teki oikein hyvää lepuuttaa hetki jalkojaan. Sitten vaihdettiin musta liivi valkeaksi, ja mattakengät kiiltäviksi. Matka Lallukasta Finlandiatalolle taittui leppoisasti jalkamiehenä.

KUVA: Lainattu sivulta www.finlandiatalo.fi


KLO 19 TOHTORIPROMOVENDIEN piti olla seuralaisineen Finlandia-talolla. Vuorossa oli promootiopäivällinen. Vieraat oli plaseerattu lähes 60 pöytään, ja kussakin istui 12 juhlijaa. Tällä kertaa professorit oli sijoitettu omiin pöytiinsä. Ateria oli monipuolinen, ja juomia tarjottiin riittävästi. Ohjelmassa oli kuorolaulua, runoja, akateemisia puheita ja vastapuheita. Me poistuimme jälleen ennen kahvia klo 23.

TÄNÄ AAMUNA suuri osa promovendeista lähti klo 10 veneretkelle. Me jäimme monien suositteluista huolimatta kotiin. Eikä pelkästään sateen vuoksi. On vain tosi mukava pitää pieni tauko ennen klo 19 alkavia tanssiaisia. Ehtii käydä kaupassa. Saunassa. Jne.

Ei kommentteja: