Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007

Opettajien tiheä vaihtuminen ja vanhempien oikeudet


KUVA: Auroran miehistö 10 vuotta sitten lukuvuonna 1996-97

KOULUISSA miehistön vaihdokset ajoittuvat pääosin lukuvuoden taitteisiin. Aikaisemmin opettajat olivat Suomessa hyvin uskollisia ensimmäiselle tai toiselle työpaikalleen. Mutta maailma on muuttunut. Monet opettajat vaihtavat asuinkuntaa puolison töiden ja edullisempien asuntojen perässä.

Julkisen viran erikoisluonteisiin kuuluu mahdollisuus virkavapauksiin muistakin kuin perhelomasyistä. Niinpä kouluissa on aina pysyvä joukko opettajia vakinaisessa (ns. toistaiseksi palkatuissa) viroissa ja joukko, joka hoitaa määräaikaisia tehtäviä. Tästä jälkimmäisestä joukosta osa pysyy talossa vuodesta toiseen, koska uusia sijaisuuksia aina löytyy. Osa etsiytyy muihin töihin tai muihin kouluihin. Vaihtuvuus on tosi asia. Usein ajatellaan, että suuri vaihtuvuus kertoo huonosta hengestä ja johtamisesta.

KOULUN KANNALTA se, että pääosa opettajakunnasta on pysyvää, on tärkeä seikka. Kohtuullinen vaihtuvuus tuo kuitenkin taloon uutta virtaa.

Auroran opettajien ydinjoukko on hyvin pysyvää. Meillä on opettajia, jotka ovat tulleet Lippäjärvelle töihin 1980-luvun alussa. 10 nyt rivissä olevaa opettajaa on ollut meillä yli kymmenen vuotta (ks. lastun kuva). Ja jos mukaan lasketaan virkavapaalla juuri nyt olevat, niin 11. Jäljelle jäävässä puolikkaassa opettajakunnasta liikehdinta ja vaihtuvuus on ollut aika ajoin vilkasta. Tuulisin paikka on ollut erityisopettajan paikka. Viime syksynä taloon tuli kaksi uutta opettajaa. Ja kolmas tuli syksyn jo alettua.

Uuden opettajan saivat startti, molemmat ekat (toinen kaksi kertaa), kolme kolmatta luokkaa, toinen neljäs ja toinen viides. Ja jos kahden kutosen erittäin tiivis SixMix-yhteistyö katsotaan opettajanvaihdokseksi, niin "vanhalla" opettajalla jatkoi ainoastaan viisi luokkaa 16:sta! Opettajien pysyvyydessä on siis paradoksi: Opettajien vaihtuminen eri luokissa olikin pääsääntö, vaikka opettajakunnassa vaihdoksia oli vähän.

REHTORINA koen, että pysyvä henkilökunta on voimavara. Mutta asia ei ole minun ratkaisuvallassani. Määräaikaiset viranhoidot on aina pantava avoimeen hakuun, vaikka rehtori ja oppilaat ja vanhemmat kuinka olisivat innostuneita jostain sijaisopettajasta (paitsi jos käytettävissä on muodollisesti pätevä ehdokas). Kyse on opettajan ammattiin koulutuksen hankkineiden nuorten oikeusturvasta. Tehtäviin on valittava pätevin ja soveliain. Ja pätevä tarkoittaa tässä opettajankoulutuslaitoksesta saatua lopputodistusta.

Meillä tulee taas tänä keväänä täytettäväksi kaksi luokanopettajan tehtävää (tuntiopettajuutena) ja 1-2 koko kouluvuoden kestävää luokanopettajan viransijaisuutta. Pääosa opettajakunnasta siis pysyy ennallaan. Entä luokkien tasolla? Uuden opettajan saavat näillä näkymin taas starttioppilaat, kolme ekaluokkaa, yksi kolmasluokka ( ja jos TriMix-kokeilun laskee mukaan kaikki kolme kolmatta luokkaa), yksi neljäsluokka ja kuudennet luokat (SixMixII). "Vanha" opettaja jatkaa näillä näkymin kuudessa luokassa 17:stä. Tilanne on siis samanlainen kuin viime syksynä. Uusi opettaja on pääsääntö.

HYVIN usein opettaja vaihtuu toisen ja kolmannen luokan välillä. Toisilla luokilla monista syistä johtuen opettaja vaihtuu tätä useammin. Pääosalla on varmaan käsitys, että opettajien runsas vaihtuvuus on epätoivottavaa ja se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin. Uudella opettajalla on uudet tavat, ja lapsilta menee aikaa rytminvaihdoksiin. Varsinkin kasvatustavoitteiden saavuttamisen osalta, opettajan ja oppilaiden keskinäisillä hyvillä suhteilla on iso merkitys. Opettajan vaihtuessa sekä oppilas että opettaja joutuvat rakentamaan suhteen uudelleen.

OPETTAJAVAIHDOKSET eivät jakaudu aina tasaisesti, vaan ne saattavat kasautua jollekin luokalle. Meillä on nytkin tällaisia luokkia. Vaihdosten määrään on vielä vaikuttanut se, että joillan ikäluokilla koulut pakotettiin yhdistämään luokkia suuremmiksi. Nyt se ei enää ole välttämätöntä, jos vain koulussa on tiloja. Pitäisikö tälle tilanteelle tehdä jotain? Voisiko sille tehdä jotain? Pitäisikö "pysyviä" opettajia kierrättää?

MEILLÄ on ollut "ikiaikaisesti" periaate, että (pysyvä) opettaja saa ratkaista, milloin hän vaihtaa luokkaa. Tämä on niitä etuoikeuksia, joita Auroran kaltaisessa puutteellisissa tiloissa toimivalla opettajayhteisöllä on ollut. Osa pysyvistä opettajista haluaa viedä luokkansa ykkösestä kutoselle, osa on erikoistunut joko 1-2-luokille, osa 3-6-luokille. Oikeus on koskenut niitäkin opettajia, jotka ovat virkavapaalla. Heidän virkansa on useimmiten seurannut luokkaa, ja sillä luokalla on ollut sitten useita sijaisia.

TÄMÄN LASTUN otsikossa kysyn itseltäni, loukkaako opettajien tiheä vaihtuminen vanhempien oikeuksia. Se on selvää, että vanhemmat eivät vaihdoksista pidä, mutta uhkaako opettajien vaihtuvuus opetuksellista tasa-arvoa? Vastaus voi kuulostaa tylyltä, mutta se on: ei uhkaa.

MUUTAMA perustelu on varmaan tarpeen. Perusopetus on julkinen palvelu niinkuin oikeus terveydenhoitoon. Lapsella on oikeus saada joka päivä opetussuunnitelman mukaista opetusta. Mutta lapselle ei ole luvattu oikeutta, että hän saa sitä tietyltä ihmiseltä. Lapselle ( ja vanhemmille) luvataan tietynlaista opetusta muttei pysyvää opettajasuhdetta. Sitä ei edellytä lainlaatija eikä lupaa palveluita järjestävä kunta. Edes sosterin puolella ns. omalääkärimallissa ei taata, että omalääkäri on sama lääkäri.

Julkisella sektorilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia sitoa työntekijöitään irtisanomisaikaa pidemmäksi ajaksi. Puhumattakaan esim. kuudesta vuodesta, jonka alakoulu kestää. Työvoima saa liikkua vapaasti. Lisäksi työntekijöillä on lakisääteisiä oikeuksia palata omaan tehtäväänsä.

PYSYVÄ opettaja on kiistatta asiakkaan kannalta laatutekijä (paitsi silloin, kun opettajaan ei olla tyytyväisiä). On kuitenkin syytä huomata, että laatua on kahdenlaista. Velvollisuuksiin liittyvää laatua on oikeus odottaa ja vaatia. On myös laatua, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Asiakas saa enemmän kuin mihin hänellä on oikeus. Joskus tätä laatua kutsutaan ylilaaduksi. Siitä, että jollain luokalla on pysyvä opettaja ja toisella ei, ei seuraa tasa-arvon ongelmaa. Siitä, että toinen saa ylilaatua, ei seuraa oikeutta vaatia samaa toiselle luokalle. Tasa-arvo ulottuu vain velvollisuuksiin. Hyvettä ja velvollisuutta ei saa sekoittaa keskenään niin epikseltä kuin tilanne voi joskus tuntuakin.

TÄSTÄ RIIPPUMATTA haluan rehtorina ponnistella sen eteen, että turhia opettajan vaihdoksia vältetään.

Ei kommentteja: