PERJANTAINA 12.1. 2007 Areenalla nimimerkki äiti kysyi, kuinka opettajakunta ottaa huomioon ujon oppilaan. Kokeisiin lukeminen sujuu, mutta se tunti-aktiivisuus! Kuinka ujo pingoittaa itsestään tunnilla aktiivisen ja rohkean? Onko arvostelu jo niin kehittynyttä, ettei luonteenpiirteitä lasketa plussaksi tai miinukseksi lapsen osaamista kartoitettaessa? Ja jos on, kuinka se tapahtuu käytännössä? Lopuksi äiti kysyi, voiko opettaja katsoa arvostelussaan yksilöä ja tämän kehitystä, vai onko hänen verrattava oppilaiden osaamista keskenään ja muodostettava sen perusteella numeroita?
TÄRKEITÄ kysymyksiä. Jokaisella oppilaalla on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että valitettavasti oikeus ei ihan toteudu käytännössä. Kaikkia oppilaita ei kohdella koulussa samalla lailla. Tohtori Liisa Keltikangas pitää temperamenttia pitkälle yksilöllisyyden synonyyminä. Ujous ei tarkasti ottaen ole vakiintunut temperamentin piirre, mutta sitä voi kai pitää jonkinlaisena yhdistelmänä ei-pontevaa aktiivisuutta ja ahdistumista toisista ihmisistä, jotka taas ovat. Ongelmana on Keltikankaan mukaan se, että temperamentti vaikuttaa koulumenestykseen jopa enemmän kuin mitattu lahjakkuus. Opettajat yliarvioivat kuulema sellaisen oppilaan älykkyyden, jolla on positiivinen temperamenttipatteri. Lisäksi opettajat ovat enemmän vuorovaikutuksessa sellaisten oppilaiden kanssa, joiden temperamentin he arvioivat positiitiviseksi.
KELTIKANGAS kutsuu koulutemperamentiksi temperamenttiapatteria, jollaisen omaavat menestyvät koulussa hyvin. Siihen kuuluu tehtäväorientaatio (aktiivisuus,sinnikkyys, vähäinen häirittävyys), persoonallinen joustavuus, sopeutuminen ja reaktiivisuus. Vastaavasti oppilas, jolle on siunaantunut ns. riskitemperamentti, on vaarassa jäädä kykyihinsa nähden alisuoriutujaksi. Siihen kuuluu korkea aktiivisuus, häirittävyys ja matala sinnikkyyden taso.
Tutkimusten perusteella Keltikangas pitää tuntiaktiivisuuden arviointia kyseenalaisena, koska siinä palkitaan aktiivisuus. Hän kysyy itseltään: Miten opettaja voi ottaa oppilaan yksilöllisen temperamentin huomioon suurissa kouluyksiköissä ja suurissa luokissa. Ja vastaa: Ei mitenkään. Onneksi meillä Espoossa on panostettu pieniin opetusryhmiin.
OPPILASARVOSTELUN laatua saattaa heikentää sekin, että kouluhallituksen/opetushallituksen linjaukset ovat heiluneet laidasta toiseen. 1970-luvulla oppilaita verrattiin toisiinsa. Opettajan kaikkien arvosanojen keskiarvon piti olla 7:n ja 8:n välissä. 1980-ja 1990-luvuilla arviointia haluttiin pehmentää. Esim. vuoden 1985 opetussuunnitelmassa opettajia velvoitettiin arvioimaan oppilaita suhteessa oppilaiden omiin taitoihinsa.
Uusimpien vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden normien mukaan arvostelun tulee perustua opetussuunnitelmassa erikseen kuvattuihin hyvän osaamisen (arvosana 8) kriteereihin. Siirtymävaiheen vuoksi ohjeet ovat koskeneet vasta viime joulutodistuksista alkaen kaikkia peruskouluja. Nyt arvostelu on siis kriteeripohjaista, jolloin kaikkia oppilaita arvioidaan suhteessa erikseen oppiaineittain kirjattuihin arvosanan 8 kriteereihin eräitä poikkeustapauksia lukuunottamatta.
ARVIOINTIA ohjaavan tausta-ajattelun muutoksesta on puhuttu ehkä liian vähän. Monen opettajan ja rehtorin pää saattaa olla sekaisin siitä, miten arvosanat nyt oikein pitää antaa. Edellisessä vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteissa ja vuoden 1999 arviointiohjeissa korostettiin, että oppilasarvostelun tulee olla peruskoulun muilla kuin viimeisillä vuosiluokilla erityisesti kannustavaa, ja että vasta päättövaiheessa (8. ja 9.luokka) vertailukelpoista. Nyt näyttää siltä, että vertailtavuuden ehto on ulotettu kerralla alkuopetukseen saakka.
UJON oppilaan kannalta nykyiset hyvän osaamisen kriteerit ovat periaatteessa myönteinen asia, mutta niissäkin arvostetaan aktiivista näkyvää toimintaa, joka voi olla ujolle vaikeaa. Esim. viidennellä luokalla tällaisia arvosanan kahdeksan kriteereitä äidinkielessä ja kirjallisuudessa ovat:
- hän rohkenee ilmaista itseään sekä suullisesti että kirjallisesti erilaisissa tilanteissa
- hän osaa käyttää puheenvuoron keskustelutilanteessa
- osaa... myös muodostaa omia mielipiteitä ja pyrkii perustelemaan niitä
- pystyy pitämään tutulle yleisölle pienimuotoisen, selkeän suullisen esityksen
- osallistuu aktiivisesti ilmaisuharjoituksiin
- osaa tuottaa ... suullisesti erilaisia tekstejä kuten kertomuksen, kuvauksen ja ohjeen.
Ujon oppilaan on, ihan kuten nimimerkki äiti kirjoittaa, vaikeaa olla aktiivinen tunnilla ja antaa näyttöjä kaikista hyviin arvosanoihin vaadituista taidoista. Elämä ei ole reilua. Ehkä tämä ei lohduta, mutta ei se ole sitä esim. liikkunnan osalta ylipainoisen tai kömpelön oppilaankaan osalta. Tai ylipäätään ilman omaa tahtoaan levottomaksi syntyneen lapsen osalta.
OPPILAAN arvostelu perustuu näyttöihin. Oppilaille voidaan antaa mahdollisuus antaa näitä näyttöjä vaihtoehtoisilla tavoilla. Jos esim. musiikin opetuksessa arvostellaan laulutaitoa, ujo oppilas voi äänittää lauluaan ja soittoaan kotona. Tällaisista erityisjärjestelyistä voidaan nykyisin hyvin sopia koulussa laatimalla oppilaalle ns. oppimissuunnitelma. Ujon lapsen huoltajien kannattaa rohkeasti puhua asiasta lapsensa opettajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti