Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, marraskuuta 20, 2017

Luova oppiminen Aurorassa - creative learning Mexico Cityssä


MEKSIKOLAINEN tutkija Eduardo Andere kävi  vanhassa Aurorassa useita kertoja. Häntä viehätti kovasti tapamme käyttää taidetta opetuksessa. Hän on mukana järjestämässä ensi maaliskuussa  8.-9.3.  Mexico Cityssä suurta kansainvälistä seminaaria, jossa muuten yksi keynote-puhujista on Suomen  Irmeli Halinen

SEMINAARIN nettisivut löytyvät tästä osoitteesta: http://www.seminariointernacional.com.mx

Andere sai houkuteltua myös minut mukaan. Tunnin luennon/työpajan teemana on luova oppiminen, siis opetus, jossa  käytetään toiminnallisia taiteen keinoja, avataan koulun ikkunoita maailmaan ja tehdään yhteistyötä kotien kanssa.

SEMINAARIA mainostetaan jo vimmatusti mm. twitterissä. Jokaisen luennoitsijan edellytetään tekevän lyhyen, yhden minuutin videon omasta aiheestaan. Onneksi oli tallella clipsejä. Tulipa sitä tehdessä lämpimiä muistoja. Leffassa vilahtavat mm.  Hannu Kivistö, Jukka Jokiranta, Uma Jutila, Pia Kaspi, Kaija Kuivanen, Ismo Lehikoinen, Liisa Mattila, Pia, Katri ja Risto Schiray, Riina Solantaus, Timo Takko  sekä  iso liuta oppilaita.  Oli ne aikoja. 

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2017

Onko väliä, että pojat ovat huonompia lukijoita? Paneeli 21.11.

ESPOON  tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta järjestää kansainvälisen miestenpäivän (su 19.11) kunniaksi tiistaina 21.11.2017 klo 18-20 tilaisuuden  poikien lukuinnosta Entressen kirjastossa.

Ohjelmaan kuuluu paneeli, johon  keskustelijoiksi on kutsuttu  "mahdollisimman korkean profiilin" miespuolinen edustaja jokaisesta Espoon kaupunginvaltuustossa edustettuna olevasta puolueesta. Demariryhmä päätti lähettää sinne minut.  Paikalle kuulema kutsutaan myös mediaa, joten sekin  varmasti rohkaisee valtuutettuja lähtemään mukaan paneelikeskusteluun. Tilaisuuden juontaa toimikunnan puheenjohtaja Hannu Heikkinen.

OLI oikein mukavaa, että ei-sitova kysymyslista lähetettiin etukäteen.  Tämäntyyppisistä asioista siellä puhutaan:

(1) Kertokaa nimenne ja roolinne Espoon päättäjänä Millainen lukija olet nykyään? Mitä luet?

(2) Mikä kirja tai kirjasarja sai sinut lapsena innostumaan lukemisesta? Vaiko mikään?

(3) Sosiaalisen median myötä luetaan paljon lasten itsensä toisilleen kirjoittamia viestejä. Onko se uhka vai mahdollisuus?

(4) Onko lasten lukeminen polarisoitunut? Toisaalta luetaan paksuja Harry Pottereita, toisille tekee tuskaa sarjakuvatkin?

(5) OAJ:n Luukkainen pääsi hiljan otsikoihin väittämällä, että me pojat olemme laskistuneet. Olemme aina olleet?

(6) Onko opettajien sukupuolella väliä? Joskus on toivottu lisää miespuolisia opettajia, mutta onko sillä oikeasti väliä?

(7) Onko sillä niin väliä, jos me pojat olemme heikompia lukijoita, jos matemaattiset aineet ja  tekniikka on meidän juttu?

(8) Peruskouluissa arvosanojen kriteereihin kuuluu myös (positiivinen) tuntiaktiivisuus. Syrjiikö se poikia?

(9) Miten meillä Espoossa menee? Meillä on täällä erittäin kovatasoisia lukioita. Entäs perusopetus?

(10)  Opettajat ja lasten vanhemmat ovat eturintamassa petraamassa lukuintoa. Mitkä ovat teidän terveiset opettajille ja vanhemmille?

(11) Mahdollisia yleisökysymyksiä/kommenttipuheenvuoro(ja)

HYVIÄ kysymyksiä. Kysymyksessä 8 on pieni asiavirhe. Tuntiaktiivisuus ei saa vaikuttaa  nykyohjeiden mukaan todistusarvosanoihin. Koko sanaa ei ole uudessa opetussuunnitelmassa.  Erikseen on kielletty ottamasta huomioon motivaatio, kiinnostus ja yrittäminen (viimeksi mainitun saa ottaa huomioon liikunnassa).

perjantaina, marraskuuta 17, 2017

Kainutlaatuinen veso

MUUTAMAN tunnin kuluttua taas baanalle. Tällä kertaa kohti Kajaania. Siellä jäjestetään huomenna lauantaina 18.11.2017 klo 9–15 Lehtikankaan monitoimitalolla aika hurja VESO-tapahtuma, joka on saanut nimen "Kainulaatuinen ope 2017". Mukaan on ilmoittautunut yli  600  opettajaa esiopetuksesta, perusopetuksesta, lukioista, ammatillisesta koulutuksesta, kansalaisopistoista ja ammattikorkeakoulusta.  Ja  rexejä ja sivistysjohtajia. Koulutuspäivän keskeiset teemat ovat opetussuunnitelmien käyttöönotto, digitalisaatio, yrittäjyys sekä  tunne-, vuorovaikutus- ja itsesäätelytaidot.

Uudessa monitoimitalossa ei ole  luentosali- ja auditoriotyyppisiä tiloja. Sen vuoksi luokkia  on yhdistettytoisiinsa ja avattu joitakin luokkia aulatilojen kanssa isommiksi kokonaisuuksiksi. 

Toteutustapana on open space -konsepti, jossa osallistujille on tarjolla paljon rinnakkaista ohjelmaa:  luentoja, työpajoja, puheenvuoroja (Speakers corner) ja osallistujien itse järjestämiä pop up-koulutuksia. Sessioihin  ei ilmoittauduta ennakkoon, vaan paikan päällä valitaan, mikä kiinnostaa ja missä on tilaa. Messutyyppiset esittelypisteet ovat auki koko päivän.  Kouluttajia on 65!! Mukana  ovat mm.
  • Anne Laakkonen, yrittäjä, Introspecta
  • Anne-Mari Jääskinen, taideterapiaohjaaja, kirjailija, Tunne&Taida
  • Anu Laitinen, Sanoma Pro  
  • Elisa Kaaja, Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto
  • Esa Santakallio, sivistysjohtaja, Riihimäen kaupunki
  • Fii Wellbeing
  • Heikki Törmi, näyttelijä-psykodraamaohjaaja-hahmoterapeuttiopiskelija
  • Henri Karjalainen, Qridi Oy:n yksi perustajista, aineenopettaja, FM
  • Iida Mäkikallio, PsK, valmentaja, Filosofian akatemia
  • Ira Liuski, KM, Lasten- ja perheliikunnan kehittäjä, Kainuun Liikunta ry.
  • Jari Laru, Oulun yliopisto
  • Johanna Kujala , Opetushallitus
  • Juha Toivo, Urheiluakatemia
  • Jyrki Kotonen, Sanoma Pro
  • Kaisa Peltonen, Koulutuskoordinaattori, Innostun liikkumaan / Suomen CP-liitto ry
  • Katariina Autio, LitM, UKK-instituutti
  • Katri Saarikivi, aivotutkija, Helsingin yliopisto
  • Kati Tyni, Tohtorikoulutettava, erityisopettaja, luokanopettaja, Kajaanin kaupunki
  • Kirsi Saukkola, psykiatrinen sairaanhoitaja, ratkaisukeskeinen valmentaja, KirsiConsulting Oy
  • Lea Tornberg, yrittäjä, KM, opettaja, Leado Oy
  • Leena Karjalainen, koulutuspäällikkö, Kainuun ammattiopisto, YritysAmis
  • Leena Pöntynen, erityisasiantuntija, Kuntaliitto
  • Marisanna Jarva, kansanedustaja              
  • Marko Karvonen, opettaja, Kainuun ammattiopisto, YritysAmis
  • Martti Hellström, KT, opetusneuvos        
  • Matias Ronkainen, Kainuun Liikunta ry.
  • Jarkko Elo, Senior Executive, itslearning Oy
  • Miro Santala, CSE Entertainment Oy
  • Najat Ouakrim-Soivio, Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
  • Niklas Pehkonen, KAMK
  • Pekka Paappanen, Rehtori, Hauhon Yhtenäiskoulu, Hämeenlinna
  • Pekka Peura, Eduhakkerit Oy
  • Sirpa Tölli, psykiatrinen sairaanhoitaja ja TtM. hoitotyön opettaja, OAMK
  • Teemu Pääkkönen, Kamit
  • Timo Tiusanen, Roboedu ry
  • Tuula Honkanen, KM, yrittäjä, T:mi Taikamummo
  • Veli-Matti Nurkkala, yrittäjä, toimitusjohtaja, CSE Entertainment Oy

MINÄ yritän saada kuulijoita pysähtymään kuulolle  neljällä sessiolla. Aloitan klo 9.30 Teemalla: "Opetussuunnitelma selkosuomeksi". Aikaa on 60 min. Uusinta "näytös" on kello 12.45 - 13.45
"Maailma muuttuu huikeaa vauhtia. Koulu ei ehkä  ole oikein pysynyt mukana. Nyt olisi pysyttävä paremmin. Siksi perusopetuksen  opetussuunnitelma on uudistettu. Uusi ops on nyt otettu  käyttöön peruskoulun yläluokillakin.  Tule pohtimaan, mitä kokonaan uutta opetukseen halutaan? Mitä tulisi  tehdä selvästi enemmän?  Mitä taas vähemmän?  Mitä ei kannattaisi enää tehdä lainkaan?  Ja puhutaan se  suomeksi :-)"
EKAN session jäkkeen on tunnin tauko, jolloin ehtii hieman haistella muiden juttuja. Ja taas kehiin klo 11.30. Nyt teemana "Pedagoginen johtaminen, jaettu johtajuus ja toimintakulttuurin kehittäminen." Tässäkin aikaa 60 min.
"Rehtorin ja koko koulun johdon  keskeinen pedagoginen tehtävä on kehittää paitsi opetusta myös koulun toimintakulttuuria opetussuunnitelma perusteissa nyt ensimmäistä kertaa sitovasti määriteltyihin suuntiin. Kehittämisen kohteina  ja keinoina ovat niin vuorovaikutus kuin rakenteetkin. Miksi koulun pitäisi muuttua? Millä lihaksilla temppu tehdään? Tule pohtimaan ja jakamaan konkreetteja ideoita, mistä  ja miten aloittaa  muutostyö, miten jatkaa sitä  ja miten kohdata väistämätön inertia."
Kolmas aiheeni on "Koulupäivän rytmittäminen" vartin hengähdyksen jälkeen  kello 13.45- 14.45.
"Tulevaisuuden koulun kello tuskin soi kaikille kello 8.  Oppiminen valuu aamupäivästä muihin vuorokauden aikoihin - ja kaikkialle.  Pohditaan yhdessä:  Miten koulupäivän rakennetta on aikaisemmin ravisteltu? Mitä voisimme oppia aikaisempien opettajapolvien yrityksistä joustavoittaa ja pedagogisoida koulupäivän rakennetta? Mitä ihan uutta haluaisimme kokeilla? Mikä meitä estää?"

torstaina, marraskuuta 16, 2017

Lappeenrantaan

YLÖS kello 5.40. Aamutoimet. Yön ainoa valopilkku. Ja nyt junassa. Päämääränä:

PERUSOPETUKSEN AJANKOHTAISSEMINAARI
15. - 16.11.2017 HOLIDAY CLUB SAIMAA, LAPPEENRANTA

Seminaari pohtii  neljää eri teemaa: (1) laaja-alaisen osaamisen arviointia, (2) sinnikkyyden ja positiivisuuden edistämistä koulutyöskentelyssä, (3) tiimiopettajuutta  ja pedagogisesti yhtenäistä  peruskoulua sekä (4) opettajuuden muutosta - miten kehittyä opettajasta ohjaajaksi? Minu juoksutan näistä viimeistä.

KESKIVIIKKONA paikalla ovat olleet
Päivi Rimpiläinen ja Jarno Bruun ja Aki Luostarinen sekä Kaisa Vuorinen.
..................................

TÄNÄÄN TORSTAINA 16.11.2017ohjelma alkaa klo 9.00. Aamuvuorossa ovat  Päivi Rimpiläinen ja Jarno Bruun. He pitävät toiminnallisen työpajan yhdessä tekemisestä  ja tiimiopettajuudesta. Saatan ehtiä vähän heitä vakoilemaan.

Kello 12.00 on tunnin lounastauko, ja kello 13 alkaa minun iltavuoroni. Meillä on kolme tuntia aikaa
syventää yhteistä näkemystämme opettajan ja oppilaan uudesta pedagogisesta roolista: Opettajasta ohjaajaksi ja  oppetuksen seuraajasta aktoriksi. Seminaariin on ilmoittautunut noin 60 opettajaa, rehtoria ja hallintoihmistä.Session aikana tarjoillaan myös taukokahvi.  

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2017

Opsia selkosuomella- minä niin tykkään

TÄNÄÄN aamupäivä oli ukkiaamu. 1-vuotias herra Teo oli  hoidossa. Vauhtia oli  kuin isällään, Santulla 30 vuotta sitten. Hoitovastuu jäi iltapäivällä yksin vaimolle, kun minun oli lähdettävä/sain lähteä keikalle  helsinkiläiskouluun. Teemana oli uuden opsin mieliinpalautus. Aikaa siirtää about 500 sivua koulun arkeen oli kolme tuntia.

TÄMÄ teema on muuten yksi lempiteemojani, ollut jo syksystä 2016 alkaen. Sen kanssa on saanut ravata pitkin Suomea. Rakastan simplifikointia.

Luennolle on myös kehittynyt juoksussa aika toimiva, vuorovaikutteinen rakenne. Vähän 1600-luvun jesuiittakoulujen praelection tapaan. Monologipätkiä, kuunteljoiden aktivointia: omiin ajatuksiin suhteuttamista ja reflektiota. Kysymyksiä, vastauksia. Ja mausteeksi riittävästi tarinoita ja clipsejä (thanks JJ!!).

Michael Fullanilta olen lainannut oman kysymyksen pohdinnan heti alkuun- kuitenkin siten, että myös vastaan kunkin "kuppikunnan" tärkeimpään kysymyksen heti.

Paransin tänään rakennetta  vielä valmentajakollega  Jarkko Sievin kertomalla "Takefive"-idealla. Siinä kaikki arvioivat jotain asiaa näyttämällä riittävän määrä sormia  0-5).  Näppärää ja nopeaa. Me arvioimme tällä kertaa pienen alustuksen jälkeen, kuinka hyvin koululla jo nyt  toteutuu kukin opsin seitsemästä keskeisestä kehittämisteemasta.

Tässä koulussa vaihteluväli oli 3-4. Upeaa. Ja nämä opet olivat myös kaikki perillä opsista ja innostuneita siitä.

PAKISSA  oli 230 diaa. Kolmessa tunnissa tarvittiin 100. Ehkä tuo on aika hyvä nyrkkisääntö: 2 minuuttia/dia.

Huomenna pääsen kokeilemaan about samaa Lappeenrannassa. Siellä fokus on opettajan ja oppilaan muuttuvassa roolissa.

tiistaina, marraskuuta 14, 2017

NPDL Tampereen seutu upeasti välimaalissa

HIENO päivä tänään. Päätimme  Tampereen seudun NPDL-koulutusohjelman Tampere-talon Sopraano -salissa. Viiden eri valmentajan  (Martti Hellström, Sanna Nieminen, Harri Rinta-Ahon, Sari Utriainen ja Vesa Äyräs) koulutusryhmät esittelivät toteuttamiaan kehitysloikkia. Kuten Saku Tuomisella on tapana sanoa: suomalaiskoulut ovat ihmeitä täynnä.

SYVÄOPPIMISEN OHJELMAN PÄÄTÖS-SEMINAARIN ohjelma toteutui seuraavanlaisena:

Klo 12:00 Valmennusryhmien coachaus.
klo 12.15 Seminaarin avaus, NPDL Cluster Lead, rehtori Vesa Äyräs 
Klo 12.30 Valmennusryhmien tuotokset: varhaiskasvatus, perusopetus ja lukio.
(välissä Kahvitauko)
Klo 15.20 Valmentajien yhteenveto ja päätöpuhe
Klo 15:30 Seminaari päättyi.
Sen jälkeen vielä jälkilöylyt ja verkostoituminen.

MINULLA oli ilo vetää päivää yhteen. Puhkuin innostusta. Siksi upeasti NPDL-ideoita oli sovellettu.

Koulun kehittämistoiminnan ydin on ymmärtää, mikä on kulloinkin sovellettavan idean ydin.  NPDL:n kaksi ensimmäistä kirjainta viittavat uuteen pedagogiikkaan eli  oppilaan uuteen roolin. Oppilaat oppivat tekemällä, omaan tahtiin  ja yhdessä, koulussa  ja muualla ja fiksusti ICT:tä käyttäen. Oppiminen on yhä enemmän uuden tiedon rakentamista. Kaksi viimeistä kirjainta viittaavat oppimisen syvyyteen.  Syvyys on paitsi vastuun ottamista omasta oppimisesta myös opitun käyttämistä maailman parantamiseen. NPDL:n keskeisin työkalu on taitojen osaamisen laadullinen asteikkokuvaus, joka on mitä upein ohjaavan palautteen väline.

NPDL on taitopedagogikkaa. Taidot eivät kasva itsestään. Niitä pitää tavoitteellisesti harjoittaa. Tavoitteet pitää sanallistaa etukäteen. Opettajan ja oppilaiden pitää niinikään kuvailla  omilla sanoilla edistymisen portaat,  arvioida yhdessä lähtötaso ja keksiä keinot loikata porras kerrallaan eteenpäin. Luokkien seinille oli monissa kouluissa rakennettu upeita visuaalisia portaikkoja.

TAMPEREEN seudun koulut olivat ottaneet tosissaan vastaan haasteen toteuttaa taitoloikka joko oppimisessa ja/tai toimintakulttuurissa.  Loikat olivat huikeita. Oli käynnistetty monialaisia projekteja. Niissä tutkittiin ympäristöä ja  tehtiin näytelmiä. Oppilaiden rooleja laajennettiin. He olivat aktoreita, arviointiagentteja, pop-up-kerhojen pitäjiä. He saivat valita itseään kiinnostavia tutkimuskohteita ja  laaja-alaisia valinnaisaineita. Oppilaiden annettiin edetä urakkaviikolla oman tahtiin ja tehdä tehtäviä yksin  tai yhdessä toisten kanssa.  Tavoitteisuutta lisättiin luomalla laadullisia portaita.

Opettajien rooleja ravistelttiin. Asioita ei saanut suunnitella liian valmiiksi. Luokat pantiin yhteen ja toimittiin pariopettajina. Jopa lukiossa toteutettiin usean aineen yhteisiä opintoja.

Uuden haltuunotossa ymmärrettiin  edetä maltillisesti: yksi tulevaisuustaito kerrallaan. Useissa kouluissa muutosta myös johdettiin jämäkästi. Jokainen sai tehtävän kokeilla itselleen uutta ja kertoa, kuinka homma toimi. " Me ollaan ikäänkuin töissä täällä".

Opittua sovellettiin.  Siileille rakennettiin pesiä. Luontoa suojeltiin myös mielenosoituksella. Porukassa oli mukana myös oikeasti omaa työtään tutkimalla kehittäviä opettajia.

HUIKEAA!  INNOSTAVAA! Kiitos Tampereen seudun NPDL-koulut ja Marko Lahtinen ja Educoden Iiris Peura. Koulutusohjelman päätösseminaari ei ollut hautajaistilaisuus vaan rohkaisu jatkaa eteenpäin - nyt vielä enemmän omin siivin. Oli etuoikeus saada olla osa tätä prosessia. Go Go Go.

IL: Suomi murskaa koulujärjestelmänsä

ILTALEHDEN toimittaja Olli Ainola kirjoitti tänään jutun asiantuntijalausunnoista, jotka sivistysvaliokunta oli saanut kysymykseensä: Miksi oppiminen on "repsahtanut".

 Olen tietysti otettu, että myös minun antamani kritiikki on mahtunyt kaikkien kriittisempinä pidettyjen joukkoon.

SE on fakta, että  suomalaisnuorten oppimistulokset ovat heikentyneet. Heikkeneminen ei oli toki alkanut Sipilän hallituksen aikana, mutta nykyisen hallituksen toteuttamat koulutusleikkaukset ovat  olleet - näin väitän- täysin kohtuuttomia.

AINOLA tiivistää jutussa ongelmat viiteen kohtaan:

1. Kaikki oppimistulokset ovat heikentyneet
Koulutuksen tutkimuskeskuksen johtajan, professori Jussi Välimaan mukaan suomalaiskoululaisten oppimistulokset ovat heikentyneet kaikilla mitatuilla osa-alueilla, eli lukemisen, matematiikan ja luonnontieteen osaamisessa vuoden 2006 jalkeen. Tuona vuonna Suomi oli PISA-vertailun paras maa. Tytöt ovat keskimäärin parempia kuin pojat  kaikissa mitatuissa aineissa. Kaikkein heikoimmilla ovat syrjäseutujen pojat.

2. Desimaali voi ratkaista oppilaan tulevaisuuden
Professori Välimaan mukaan arvosanakäytänteissä on selkeästi eroja koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä. Syynä ei ole opettajien arviointitaitojen puute, vaan arviointikriteerien puutteellisuus. Perusopetuksen päättövaihe on suurimmalle osalle nuoria heidän elämänsä tärkein opintojen nivelvaihe. Perusopetuksen päättöarvioinnin epäyhtenäisyyttä arvostelee myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Karvin johtajan Harri Peltoniemen ja yksikön päällikön Elina Harjusen mukaan eri kouluista tulevat oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa jatkokoulutukseen pyrkiessaan.

3. Kouluissa on tasokurssijärjestelmä
Professori Erno Lehtisen mielestä suorituserojen kasvu ja erityisesti oppilaiden sosioekonomisen taustan vaikutuksen nopea lisääntyminen on huolestuttavaa. Koulujen sisällä luokkien väliset erot ovat voimakkaasti lisääntyneet ja ovat tällä hetkellä huomattavasti suurempia kuin missään muussa pohjoismaassa. Koulujen sisälle on rakentunut epävirallinen tasokurssijärjestelmä, jossa oppilaat ohjataan suoritustasonsa mukaisesti eritasoisiin rinnakkaisluokkiin. Yksi syy on erilaiset  erikoisluokat (esim. musiikki, kielet, matematiikka). Niille valikoituu oppilaita ennen kaikkea ylemmän sosioekonomisen aseman perheistä.

4. Kultakauden jälkeen 25 kituvuotta
Omia väitteitäni koskevan osan kopioin tähän  talteen kokonaan:
"Opetusneuvos Martti Hellströmin mukaan suomalaisen peruskoulun 45 vuoden historian voi jakaa kahteen vaiheeseen: vuodesta 1972 alkaneeseen ja 1990-luvun alun lamaan paattyneeseen noin 20 vuotta kestaneeseen kultakauteen ja tuon laman jalkeisiin 25:een kituvuoteen.
- Leikkauksilla on ollut selkeästi kielteiset vaikutukset sekä oppimistuloksiin että hyvinvointiin.
1990-luvun alun lamavuosiin päättyi jakso, jossa kaikille ilmainen peruskoulu tarjosi oppilaille laadukkaan opetukset, ajantasaiset oppimateriaalit ja kattavasti tarvittavat tukipalvelut. Hellströmin mukaan laman jälkeen Suomi yhtenä ainoista maailman maista alkoi lomauttaa opettajia ja jättää muun muassa sijaisopettajat palkkaamatta. Suomalaiset koulut alkoivat kierrättää oppikirjoja resuiksi saakka.
- Jopa käsipyyhkeistä pihdattiin.
2000-luvulla säädöksiin kirjattiin oppilaille oikeuksia muun muassa eriasteiseen tukeen, mutta tarvittavaa lisärahoitusta ei saatu.
- Vastareaktiona hallinto on velvoittanut opettajia laatimaan yksityiskohtaisia tuen asiakirjoja, joiden huolellinen tekeminen on syömässä loputkin erityisopettajien aikaresurssit ja voimavarat. Erilainen asiakirjatyö on saavuttanut ”dokumentointi-idiotismin” asteen, Hellström arvioi."
5. Koulutuksen kaksi kansallista periferiaa
Yliopistonlehtori Venla Berneliuksen mukaan Suomessa on kaksi koulutuksen kansallista periferiaa: suuret syrjäseudut-  pääsääntöisesti Itä- ja Pohjois-Suomi- ja kaupunkien tihenevät huono-osaisuuden ytimet.
- Uusi huono-osaisuus puolestaan paikantuu kaupunkiseutujen heikkeneville alueille. Hyväosaiset perheet hakeutuvat pois ongelmallisiksi leimautuneista naapurustoista ja kouluista. Vapaa kouluvalinta muuhun kuin omaan lähikouluun voi kiihdyttää koulujen välistä eriytymistä.

OPH:n Opetusneuvos Ulla Laine sanoo, että oppilaiden osaamiserot kasvavat äidinkielessä. Hyvät oppilaat ovat entistä parempia, heikot heikompia.  Ensimmäistä kertaa alueelliset erot osaamisessa ovat merkittäviä. Suurin ero lukutaidossa on Länsi-Suomen ja pääkaupunkiseudun välillä. Ero vastaa lähes vuoden oppimäärää.

Tässä linkki Iltalehden juttuun. 

maanantaina, marraskuuta 13, 2017

Koulunkäyntiavustajat- kouluyhteisön paarialuokka

Päivitetty 15.11.
KOULUNKÄYNTIAVUSTAJAT ovat uusin kouluyhteisön ammattiryhmä. He ovat myös kaikkein huonoimmin kohdeltu ryhmä. Niin työehtojen osalta kuin töiden järjestelyjen osalta.

Läheskään aina kyseessä ei ole kokopäivätyö. Palkka on pieni. Jos tunteja on 38,25 viikossa, peruspalkka on noin 1900 €. Käytännössä työtunteja on yleensä 25, jolloin palkka on noin 1200 €. Miinus verot. Koulun lomien ajaksi heidät vielä lomautetaan.

Koulunkäyntiavustajien historia ammattikuntana alkoi 1970-luvulla, jolloin erityisopetusta kehitettiin. Ensimmäisiä koulunkäyntiavustajia koulutettiin työllisyyskoulutuksena. Tilanne on noista ajoista kehittynyt. Tänään voidaan suorittaa  koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto. Sen kesto on 40 opintoviikkoa. Koulutuksen suorittaa vuodessa tiiviinä  päiväopiskeluna. Tuorein tutkinnon nimike on koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto.

SITÄ mukaa  kun tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on lisääntynyt ja kun heitä on  integroitu yleisopetukseen luokkiin, koulunkäyntiavustajien määrä on lisääntynyt. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 heidän määränsä viisinkertaistui. Vuonna 2014 heitä oli jo yli 10 000.

Koulunkäyntiavustajan tehtävät virallisesti ja oikeasti

Perusopetuslain (628/1998) 31 §:n mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetuksen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, opetus- ja oppilashuoltopalvelut sekä erityiset apuvälineet.

MONIN paikoin työnantaja käyttää tätä alipalkattua avustajahenkilöstöryhmää raaásti hyväkseen mm.  säästökeinona. Tästä voi seurata vakavia ongelmia- ennen muuta oppilaille, rehtoreille ja opettajille.

Ensimmäinen ongelma liittyy vastuisiin. Koulunkäyntiavustaja ei ole juridisesti vastuussa  lapsista. Opettajan vastuu oppilaista sen sijaan on jakamaton. Opettajan tehtäviä voidaan jakaa ohjaajalle, mutta vastuuta ei.  Mahdollisessa vahinkotilanteessa vastuu on opettajalla tai rehtorilla (ja viime kädessä koulutuksen järjestäjällä). Koulunkäyntiavustajalla on läsnäolijan vastuu- siis samnalainen kuin esim. vanhemmilla kouluretkiää.

Opettajalla on virkavastuu, virkavelvollisuudet joiden rikkomisesta seuraa rangaistus ja vahingonkorvausvelvollisuus.

Juristisesti koulunkäyntiavustajaa ei saisi koskaan jättää yksin oppilasryhmän kanssa. Perusteluna ovat oppilaan oikeudet ja koulun vastuut.

Pol 29 § takaa oppilaille oikeuden  turvalliseen oppimisympäristöön.  Markku Poutalan (2000)  mukaan lähtökohtana on, opetus tulee toteuttaa  turvallisesti.  Turvallisuus on jopa tärkeämpää kuin opetussuunnitelmanmukaisuus. Tämä on mitattu Poutalan mukaan  tuomioistuimissa. Vastuu turvallisuudesta on aina rehtorilla ja opettajilla. "Kukaan muu työntekijäryhmä koulussa, ei  oppilashuolto eikä esim. koulunkäyntiavustaja ole samalla lailla vastuussa. Opettajan vastuuta ei vähennä uimahallissa uimavalvoja, eikä koulussa harjoittelija tai vapaaehtoistyöntekijä (koulumummi esim.). Retkellä tai leirikoulussa olevilla vanhemmilla ei ole opettajan vastuuta. He ovat kullanarvoinen apu, mutta juridisesti ulkopuolisia, yksityishenkilöitä."

Nina Lahtisen  mukaan  oppilas on koko koulupäivän ajan  koulun toiminnassa koulun vastuulla. Opettajan vastuuta ei voi siirtää, vaikka tehtäviä voisikin. 

Opettajalla on yleinen valvontavelvollisuus suhteessa oppilaisiin. Velvollisuus ulottuu sekä oppitunneille että niiden ulkopuolelle.  Oppilaat ovat valvovien opettajien vastuulla ja vastuulla, joka on jakamaton. Vastuuta ei voi siirtää toiselle eikä kouluavustajilla ole tuota vastuuta.

Koulunkäyntiavustajan vastuu ei ole juristinen. Sitä on kuvattu seuraavasti mm. Seuren sivuilla: 
"Koulunkäyntiavustajan vastuu on läsnä olevan aikuisen vastuuta. Avustaja ohjaa, motivoi sekä tukee oppilaan oppimista ja kasvua.." 

TURVALLISUUTEEN liittyy myös oikeus käyttää valtaa. Rehtori ja opettaja ovat ainoat, joilla on auktoriteetti- ja esimiesasema oppilaisiin nähden. Koulunkäyntiavustaja ei voi antaa rangaistuksia eikä esim. takavarikoida oppilaalta vaarallisia esineitä. Koulunkäyntiavustajalla ei ole voi-mankäyttöoikeutta poistaa oppilasta luokasta tai oikeutta oppilaan kiinnipitoon.

TOINEN oppilaan oikeus on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetuksen ja ohjaukseen (PoL 29§). Vain opettajalla on pedagoginen vastuu.  Perusopetuslain 642/2010 mukaan oppilaalla on oikeus opettajan antamaan opetukseen. Oikeus ei ole vain mihin tahansa opetukseen vaan juuri opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Ja sitä voi antaa vain opettaja.

Avustajien väärinkäyttö

Monissa kunnissa oppilaat ovat keskenään ilman valvontaa opettajan säästövapaan/lomautuksen aikana, koska sijaista ei saa vapaan ajaksi palkata.  Vastaava tilanne on  oto, ”oman työn ohessa”; opettaja määrätään huolehtimaan  oman työnsä ohessa toisenkin opettajan luokasta, kun sijaista ei saada.

Jos rehtori määrää opettajan huolehtimaan poissaolevan opettajan luokasta omien tuntien ohessa (oto), niin silloin opettajan vastuu on oto-opettajalla ja koulunkäyntiavustaja tekee ohjaustyötään, eikä hoida opettajan sijaisuutta. Oto-määräys on lyhytaikainen ja johtuu siitä, että muuta sijaista ei ole aina heti saatavilla (tai kunta säästää). Oto-palkkion maksaminen perustuu OVTES:n määräykseen. Jos koulunkäyntiavustaja määrätään opettajan sijaiseksi, niin hänelle myönnetään samaksi ajaksi palkaton työvapaa ja maksetaan sijaisuuden ajalta opettajan palkkaa OVTES:n määräysten mukaan. Silloin saatetaan tarvita toinen sijainen hoitamaan koulunkäyntiavustajan tehtäviä. 

Turun opettajien ammattiyhdistys ry; puheenjohtaja Tomi Törrönen kirjoitti seuraavasti: 

" On tärkeää muistaa, että opettajalla on jakamaton vastuu oppilaista. Tätä vastuuta ei voi koulupäivän aikana delegoida muille työntekijöille. Jos avustajat/ohjaajat ohjaavat oppilasta itsenäisesti ilman opettajan välitöntä läsnäoloa, on jotain mennyt pieleen. Tukea tarvitsevat oppilaat tarvitsevat nimenomaan opettajan antamaa ohjausta. Koulunkäyntiavustajat, vaikka heitä kutsuisi ohjaajiksi, voivat toimia opettajan sijaisena vain silloin, kun heidät hetkellisesti vapautetaan omista työtehtävistään ja palkataan sijaisiksi. Tällöin he ovat myös juridisesti vastuussa oppilaista ja tekevät työtään virkavelvollisuudella."

Välituntivalvonnassakaan ohjaaja ei voi toimia yksin, vaan ainoastaan opettajan työparina. Juridisesti päävastuu oppilaista säilyy koko koulupäivän ajan opettajalla. (Parviainen 2011, 6.)

OAJ: Nina Lahtisen tulkinta on samanlainen: Laki ei säädä asiasta suoraan. Rehtori kantaa vastuun ja päättää. Oaj suosittaa opettajaa, jolla on virkavastuu, oikeus käyttää rangaistuksia, pedagoginen osaaminen jne. Jos rehtori määrää avustajan sinne yksin ja jotain sattuu,  arvioidaan oikeudessa sitä,  onko avustajan osaaminen tehtävään ollut riittävä ja rehtori asian oikein arvioinut ja riittävän osaamisen tason omaavan henkilön ja tiittävän määrän valvojia määrännyt ottaen huomioon tilan ja oppilaat jne.

KUNTALIITTO antaa kuitenkin toisenlaisen ohjeen:  Koulunkäynninohjaaja tai avustaja voi toimia
- välituntivalvojana
- hänellä on samat oikeudet, velvollisuudet ja vastuut puuttua välitunnilla tapahtuviin asioihin
- koulunkäynninohjaaja tai avustaja voi olla itsenäisesti välituntivalvojana

TILANNE on sietämätön. Kaikki tuntemani koulunkäyntiavustajat ovat uskomattoman upeita. Heidän pitää saada tehdä sitä tehtävää, johon heidät on tarkoitettu. Jos he opettavat oppilaita, heille kuuluu opettajan palkka. Heille ei voi sysätä vastuita jotka kuuluvat paremmin palkatuille opettajille.


KIRJALLISUUTTA JA LINKKEJÄ

Nina Lahtinen (pdf-diaroajvs.fi/sites/default/files/materiaalit/ opettajan_oikeudet_ja_velvollisuudet.pdf

Parviainen, K. (toim.) 2011. Koulunkäynninohjauksen opas. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. C-sarja. Yliopistopaino, Helsinki 02/2011.

Poutala, M. (2010). Opettajan valta ja vastuu. Jyvskylä: PS-kustannus.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/814456/Opettajalla+on+jakamaton+vastuu+oppilaista

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/42069/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201309052231.pdf?sequence=1

https://jytykontiolahti-fi-bin.directo.fi/@Bin/425cb4a8c73c1aa75577ef4e32c41e40/1510554015/application/pdf/176387/Koulunkäynninohjaajan%20opas.pdf

https://seure.fi/koulunkayntiavustajan-tyonkuva-ja-eri-luokkamuodot/

https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/koulunkayntiavustajan_opas.pdf

http://lapsiasia.fi/tata-mielta/aloitteet/aloitteet-2009-2005/koululainsaadannon-ja-koulutuksen-arvioinnin-muutostarpeita-ja-opmn-antamat-vastaukset/